Mieheni on ollut uskoton. Sain tietää siitä kuukausi sitten. EPäilykset oli jo sitä ennenkin. Mies tunnusti, kertoi tapahtumat. Mutta miten sitten kävikään? Porsaanreikiä jäi tarinaan. Ja nyt kuukauden kuluttua onkin käynyt niin, että se ns. yhden yön juttu onkin paisunut ihan harkituksi jutuksi. Olivat viettäneet yhdessä kolme iltaa/yötä. Ensimmäisenä iltana (mies oli matkoilla töissä) olivat jo tavanneet. Ja nainen oli jäänyt hotelliin mieheni luo yöksi. Tuntuu pahalta, tuntuu niin vitun pahalta, että en tiedä mitä tekisin. Naineet eivät kuulemma olleet kuin kerran. Mutta uskoako tähänkään?
Yhden vitun takia on mennyt pilalle omani, mieheni ja lasteni elämä. Miten tätä alkaa kokoamaan uudelleen?
Miestä kaduttaa. Katuu ja puhuu miten oli tyhmä, ajattelematon. Kun kotona oli paljon komeempi vaimo ja parempaa seksiä.
Mutta mistäpä moisia tietää ennen kuin kokeilee...
Mutta oliko se sen arvoista?
tuntuu, että olen ansainnut jotain paljon parempaa... parempaa kuin pettäjän sylissä olemisen.
Onko tämän avioliiton jatkaminen enään järkevää?
Miten voin antaa anteeksi?
20 vuotta yhdessä, lapsia kolme.... onko avioliitolla/rakkaudella tänä päivänä enään mitään merkitystä???
Yhden vitun takia on mennyt pilalle omani, mieheni ja lasteni elämä. Miten tätä alkaa kokoamaan uudelleen?
Miestä kaduttaa. Katuu ja puhuu miten oli tyhmä, ajattelematon. Kun kotona oli paljon komeempi vaimo ja parempaa seksiä.
Mutta mistäpä moisia tietää ennen kuin kokeilee...
Mutta oliko se sen arvoista?
tuntuu, että olen ansainnut jotain paljon parempaa... parempaa kuin pettäjän sylissä olemisen.
Onko tämän avioliiton jatkaminen enään järkevää?
Miten voin antaa anteeksi?
20 vuotta yhdessä, lapsia kolme.... onko avioliitolla/rakkaudella tänä päivänä enään mitään merkitystä???
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kokemuksesta tiedän, että ei ole helppoa uskoa enää mihinkään. Luultavasti he olleet yhdessä jokaisena yönä, mutta ota miehesi "penkkiin" ja keskustelkaa asioista. Vaadi häntä sanomaan kuinka asiat todellisuudessa ovat. Nämä tulee kyllä myöhemmin kuitenkin selville. Tee siis selväksi, että hänen pitää olla sinulle rehellinen, jos aiotte jatkaa yhdessä.
Tiedän myös, että tämä "harkittu" pettäminen koskee sinuun enemmän, kuin joku yhden illan juttu. Selviätte kyllä, mikäli olette kumpikin rehellisiä toisianne kohtaan ja saatte luottamuksen takaisin. Mikäli luottamusta ei liittoon tule, niin tuskin sitä kannattaa jatkaa.
Tiedät vasta paljon myöhemmin, kuinka liittosi käy. Nyt sitä on vielä vaikea tietää. Luultavasti miehesi on sanonut nämä aikaisemmin kertomansa asiat sen vuoksi, koska on pelännyt menettävänsä sinut. Anna ajan kulua ja keskustelkaa asioista ja yrittäkää saada takaisin se, minkä olette menettäneet.
...elä välitä koko jutusta!
Mut jos miehesi suhteen takia pilaa esim.taloudellisen tilanteenne tai tahraa maineesi(liian avoin pettäjä),niin JÄTÄ!!
sanon sulle lohdutukseksi sellaset kokemuksen tuomat sanat kun:- Samaistuppa toisen naisen asemaan,ei todellakaan herkkua!!!
ja jos ukko pettää sinua, niin pettää tätä toistakin.
Toinen nainen ei välttämättä tiedä,että sen hoidolla on vaimo.
Toinen osapuoli oli ihastunut tähän hurmaavaan, tummaan komeaan sinisilmääni. Oli joutunut sairaslomallekin tapahtumien johdosta. Opetuksena piti itselleenkin.
Asiasta on nyt puhuttu. Odotan vielä kuitenkin mitä se kakkonen ehkä sieltä kirjoittelee. Mieheni kuitenkin on kertonut, että oli vain yksi nainti. Kännissä. Känni ei syntiä tietenkään pienennä. Itehän mieheni tavaransa vieraan koloon tökkäs. Tarkoitus ei miehelläni ollut sen syvempi... Nainen oli ottanut yhteyttä mieheeni, mutta mieheni oli lopettanut kaikenlaisen yhteydenpidon matkan jälkeen. Sen uskon... jotain hyvää siis tässäkin asiassa. Eli se oli ollut ukolleni se pano (ja vielä kuulema huono sellainen... heh hee), muuta se ei ollut tästä jutusta suunnitellutkaan.
Siksi kai tässä vielä ollaan, koska uskon tuosta ukostani vielä hyvääkin...
Huvittavaa viestintää arvon rouvat(?). Aviomies on selkeän harkitusti virittänyt suhteen, kertonut siitä vain pakon edessä ja vain sen, mitä on ollut pakko.
Älkää kieltäytykö näkemästä tämän ketjun aloittajan kuvaamaa tapahtumaa. Hänen miehensä on selkeän systemaattisesti virittänyt salasuhteen. Kuvauksessa on kaikki petoksen ainekset.
Vain houkka uskoo siihen, mitä tuollainen mies sanoo. Kyse on nimittäin persoonallisuuden piirteestä, joka ei muutu.
Miksi sitten kovin moni haluaa olla houkka ja uskoa sateenkaariin? On raskasta kun joutuu myöntämään epäonnistumisensa. On raskasta, kun joutuu luopumaan. Ja on raskasta kun joutuu pelkäämään tulevaisuutta ja yksinäisyyttä.
Siispä houkkamaisuutta kannattaa jatkaa. Musta mies muuttuu valkoiseksi. Ja kaikki on oikeastaan sen toisen naisen syytä. Kunhan vain se ei ole mieheni syytä eikä vika eikä mikään järkytä minun elämääni... Sellaista se on elämä on!
Teko oli harkittu, tiedän. Siihen haluankin selvityksen, että tätä jaksan jatkaa. Mikä siihen ajoi? Oliko se jotain meidän parisuhteessa vai oliko tää ulkoinen ärsyke (KAKKONEN) kaiken alkuunpanija?
Houkkamaisuudet jätän omaan arvoonsa.
Suojelet eniten itseäsi, jos haet syitä kakkosesta. Kakkosia tulee ja menee; niiltä ei voi koskaan suojautua.
Tämän vuoksi ainoa oikea syy on etsiä syytä sisältä. Toista ihmistä et voi koskaan täysin ymmärtää. Vielä tuhoon tuomitumpaa on, jos yrität toista ihmistä muuttaa.
Niinpä ainoa mitä voit tehdä on miettiä, haluatko sinä elää elämääsi suhteessasi. Useimmat uskottomuuskirjoittajat väistävät riippuvuusharhansa vuoksi tätä. Ja sysäävät syyn ulkoisiin tekijöihin. Se on mitä suurinta houkkamaisuutta; pakenemista totuuden edessä.
Kakkosta en tässä tapauksessa ole syyttämässä. Tarkotin, että hän on ollut tämän petoksen alullepanija. Mieheni oli siis "ihastunut" tähän kakkoseen.
Olen miettinyt paljonkin sitä haluanko jatkaa tämän perhe oyj:n yhteiselämää. Perusasiat on ja ovat olleet hyvät.
Haluan esille rehellisen miehen. Totuus ei satu niin paljon kuin epätietoisuus ja oman mielikuvituksen tuotteet. Mutta se, että miten hänen luonteisen miehen saa havahtumaan siihen miten isosta asiasta tässä on kyse. ei ole vielä tullut esille, että miten paljon hänn on valmis tekemään asian hyväksi.
Hänellä, kuin minullakin, on tässä asiassa ISON KASVUN paikka. Jokin syyhän tähän on ollut, sen haluan tietää. jatketaan sitten tai ei.
Ymmärtäminen ja syyn metsästäminen on inhimillistä. Siitä on vain kovin lyhyt kukonharppaus tilanteeseen vaikuttamiseen: "kun ymmärrän syyt, kykenen tavalla tai toisella vaikuttamaan ukkooni tai ainakin hänen ympäristöönsä niin, ettei enää tule kakkosia".
Ja tuosta toiveesta et ole suostunut luopumaan. Niin kauan kuin pidät toivetta yllä, olet heikoilla. Toive nimittäin sisältää juuri vaikutuksen, kontrollin toiseen.Ja se on myös se, joka kuluttaa sinut loppuun.
Keskity vain itseesi. Ukkosi tulee luoksesi tai lähtee - toivottavasti jompaa kumpaa ettei jää looseriksi nurkkiin roikkumaan ja pahaa mieltä tuottamaan. Kaikkinaiset vaikuttamisyritykset ovat tuhoon tuomittuja. Olisiko siis aika opetella uusi elämäntapa?Tsori. Aika karua tekstiä, mutta tilannekin on karu.
Senpä vielä sanon, että tarvitset syyn löytämisen ymmärtääksesi. Ja ymmärryksen tarvitset, jotta pystyt johdonmukaisesti etenevään oman elämän tarinaan - vastaamaan ymmärrettävästi kysymykseen "miksi minun polkuni oli tällainen". Kyseessä on kuitenkin sinun itsesi tarve ja tarina - sillä haet ja löydät maailman turvallisuuden ja ennustettavuuden; ihmisen perustarpeen. Älä sekoita sitä toisen ihmisen tarinaksi, hänellä(kin) on oikeus omaan ja yksityiseen sellaiseen.
No joo, juttuhan on niin, että täällä ei tapahtuisi yhtään mitään ellen ajattelisi meidän molempien puolesta. En koe sitä todellakaan tarpeeksi hallita tilannetta.
Meistä tämä tarina on, olkoon sitten meidän tulevaisuus tämän jälkeen yhteinen tai kummallakin om , on se käytävä läpi. Pöytä on saatava puhtaaksi. Meidän on kuitenkin pysyttävä elämään toistemme kanssa loppu elämämme, vaikka sitten erilläänkin. On nimittäin lapsia. Lapsien eteen tässä töitä tehdään. Jos olisin kaksin tuon ukon kanssa, kyllä se ois jo lentänyt kengän kuva perseessään ovesta ulos.
Ero on kuitenkin niin iso asia.
..."oli ihastunut tähän hurmaavaan, tummaan komeaan sinisilmääni". Niin niin. Voiko kaikkea hallita, siis voiko miestä hallita, voiko elämää hallita. Voiko vaan koittaa rakentaa?
On hyvä asia, että pöytä saadaan puhtaaksi. Se on juuri sitä, mitä tarvitaan oman elämän tarinaan ja kuka ties yhteiseen tarinaan.
Eronneena, kolmen lapsen isänä ja pariterapiassa aikanani käyneenä, eri prosesseja nähneenä, totean vain: Mitä selkeämpänä kuvio pidetään, sen viisaammat ratkaisut kyetään tekemään. Ajatus siitä, että lapsia tai muita sellaisia suojellaan siten, sekottaa kuvioita.
Perhe on kahden aikuisen liittymä. Jos aikuisten suhteet hajoavat liiaksi, on parempi erota. Viimeiseen asti kannattaa pitää perhe koossa. Mutta kun viimeinen pyykki on tullut, ei muuta kuin nokka tulevaisuutta kohden.
Erilaiset hyväksikäytöt, epäselvyydet ja lapsia raastavat perhehelvetit aiheutuvat ehkä usein siitä, että se puoliso, joka on tullut 'kaltoin kohdelluksi', siirtää kerta toisensa jälkeen sitä pyykkiä (kivimerkkiä), jonka ylikäymisestä seuraa ero.
Näin hän varmistaa 'ikuisen tuskan ja hammasten kiristelyn'. Toivotan sinulle menestystä. Pidä huoli siitä, ettet muuta rajapyykkiäsi.
Rajapyykki vertauksesi on hyvä. Suorastaan erinomainen. Mä junttasin sen syvälle ukon tietoisuuteen. Ite heilun vielä sen rajapyykin päällä, balettia tanssien.... yritys uuteen yhteiseen on aloitettu. En tiedä onnistunko. On kuitenkin niin paljon nieltävää. Pidä peukkuja, että saamme tästä niin hyvää, että menneet tapahtumat ovat jonain päivänä vain muistoja, osa elämää. Sitä on oppinut varovaisesti, itsesuojeluvaistoa?