eron jälkeen hankkia heti joku uusi tai ainakin lukuisia 1 illan panoja?
Luuletteko että se jotenkin helpottaa ero-tuskaa vai mikä järki siinä on? Eikö se entinen ole vielä niin vahvasti ajatuksissa mukana, että on periaatteessa "mukana" siellä sängyssäkin, kun ryhdytte seksiin jonkun toisen kanssa?
Mun mielestä se, että heti eron jälkeen hyppäisin sänkyyn jonkun kanssa tuntuisi siltä kuin olisin jo suhteen aikana tehnyt niin, eli pettämiseltä. Eron jälkeen kestää varmaan pitkään, ennenkuin ex on ajatuksista kokonaan pois ja vasta silloin luulisi ihmisten hyvällä omatunnolla päätyvän seksiin muiden kanssa, mutta ei aiemmin.
Luuletteko että se jotenkin helpottaa ero-tuskaa vai mikä järki siinä on? Eikö se entinen ole vielä niin vahvasti ajatuksissa mukana, että on periaatteessa "mukana" siellä sängyssäkin, kun ryhdytte seksiin jonkun toisen kanssa?
Mun mielestä se, että heti eron jälkeen hyppäisin sänkyyn jonkun kanssa tuntuisi siltä kuin olisin jo suhteen aikana tehnyt niin, eli pettämiseltä. Eron jälkeen kestää varmaan pitkään, ennenkuin ex on ajatuksista kokonaan pois ja vasta silloin luulisi ihmisten hyvällä omatunnolla päätyvän seksiin muiden kanssa, mutta ei aiemmin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=1500000000000096&posting=22000000019207566
Heillä erosta vasta 4kk ja on jo pystynyt olemaan muiden kanssa. Miltähän mahtaa niistä miehistäkin tuntua, jos tietäisivät että mieli harhailee kuitenkin siellä entisessä tällä kirjoittaneella? Tosin hän myönsi, ettei ole ollut täysillä mukana näissä jutuissa, mutta miksi sitten pitää väen vängällä edes yrittää heti uusia suhteita?
Miksei voi ihan rauhassa olla eron jälkeen, miksi siitä on tehty joku sääntö, että on pakko heti etsiä joku uusi?
Heitänpä vastakysymyksenä, että miksi tarvitsee olla ilman seksiä taikka läheisyyttä. On se seksi tai läheisyys sitten kuinka valhellista tahansa.
Me kukin reagoimme eroihin eri tavoin, toiset tarvitsevat sen ajan itselleen murehtiakseen ja käydäkseen tapahtumia läpi. Toiset eivät.
Turhaa tuomita kun kyseessä on kaksi aikuista ihmistä.
t.nimimerkillä nainen, 42 v. On voinut mennä ja ihastua suhteen päätyttyä. Kerran, jopa tuhottamasti rakastuakin 3 pv edellisen suhteen (4,5 v) päättymisen jälkeen.
Mistään ei koskaan tiedä, kun on varma päätöksistään, ei tarvitse surra ja katua sitten jälkikäteen. Surutyö on jo suhteen aikana tehty.
Silloin on valmis uuteen suhteeseen, vaikka heti.
Mä en ole koskaan harrastanut yhdenyön juttuja enkä aio harrastaakaan.
Aina kun ero tulee, pitäisi ensin surra exää aikansa, sitten kun on kunnolla toipunut niin pitää sellainen kausi ettei ole tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa mitään muuta kuin kaverina (ei siis heti toivuttuaan ala tapailemaan ketään) ja sitten kun alkaa todella tuntea olevansa valmis niin alkaa etsiä sitä uutta kumppania. Mutta yhdenyön jutut ei tee muuta kuin kylmän ja kovan ihmisen. Eli itseään siinä satuttaa. Näin minä olen tämän järkeillyt.
Eron jälkeen en edes itse tuntenut itseäni. Sitä surua ei voi edes sanoilla kertoa, tai yleensäkään sitä tunnetilaa mihin jouduin.
Muutuin itsellenikin vieraaksi, tähän kuului myös nämä yhdenillan jutut. Ensimmäinen kerta tuntui aidosti hyvälle, toinen jo pahalle ja kolmas meni niin että purskahdin itkuun. Sen jälkeen ei ole ollut läheisyytä eikä seksiä enkä voi niitä kuvitellakkaan koska rakastan edelleen entistäni. Kai näilläkin jutuilla oli omat tarkoituksensa mutta ainakin nyt pystyn keskittymään vain omaan itseeni ja omaan hyvinvointiin.
Mutta kuten sanottu, kaikilla on omat tapansa selviytyä eikä ketään niistä saa tuomita
Minulla oli eron jälkeen aika lailla samanlaiset fiilikset. Kaikki oli väärin ja päälaellaan, en tuntenut itseänikään.
Mutta eron jälkeen, kaikki asiat läpikäytyäni mielessäni ja exäni kanssa, itkettyäni ja raivottuani, olen mielestäni kuoriutunut aivan uutena ihmisenä. tiedän mitä haluan, osaan asettaa tavoitteita itselleni, laihduin jopa 10 kiloa ja nautin uudesta minästäni ja elämästäni!!
Minulle tämä sinkkuaika ilman mitään satunnaisia panoja tai uutta seurustelukumppania (liian aikaista) on tehnyt todella hyvää!
Olen itsekkin miettinyt tuota asiaa. Olen vasta 2 viikkoa sitten eronnut 9kk kestäneestä luullakseni onnellisesta suhteesta, enkä voisi kuvitellakkaan hankkivani mitään yhdenillan juttuja tai alkavani seurustelemaan edes puolen vuoden päästä! Samallalailla kuin menettää ihmisen kuolemalla, tulee seurustelunkin päätyttyä ns. suruaika joka kestää helposti sen vuoden, sillä sinun täytyy taas elää joulut ym. juhlapyhät jotka on tavallisesti vietetty rakkaan kanssa, niin ilman häntä. Voin jo näiden 2 viikon jälkeen sanoa, että minulla kestää vähintään sen puolivuotta, että voin päästää taas jonkun lähelleni. Eksäni on edelleen ajatuksissani paljon,vaikka tunteitani lieventää se, että hän yhtäkkiä olikin tajunnut ettei rakasta minua. Oli kuulemma kieltänyt kokoajan itseltään tämän tunteen seurustelumme ajan.Muutenkaan mies ei puhunut omista tunteistaan mitään vaikka annoin hänelle useita tilaisuuksia. Suhteemme päätös tuli minulle shokkina. Hän teki päätöksen muutamassa päivässä.