Enkä tiedä voinko luottaa enää yhteenkään. Jos saan jonkun niin pelottaa heti että menetän hänet kuitenkin. Mulle on tehty turhaa paskoja temppuja ja pistää ajattelemaan mikä on naisten moraali.
Mutta elämää tämä vain on ja kyllä sitä vissiinkin pärjää elämänsä yksinkin.
Mutta elämää tämä vain on ja kyllä sitä vissiinkin pärjää elämänsä yksinkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Naisilla ei ole moraali. He ovat itsekkäitä ja ajavat omia etuja muiden kustannuksella. Onhan se on näillä palstoilla nähty.
Jos nainen jättää niin se tehdään tunteettomasti ja paskamaisesti ja kerralla. Yhtenä hetkenä olet mukamas maailman ihanin mies ja seuraavana hetkenä et kukaan.
Sitten yritetään aina käyttää taloudellisesti tai muilla tavoin hyödyksi. Kun hyötyä ei enää ole, joutuu mies vaihtoon kuin käytetty nenäliina - roskiin vain.
nämä kommentit jotka laitoit:
"Jos nainen jättää niin se tehdään tunteettomasti ja paskamaisesti ja kerralla. Yhtenä hetkenä olet mukamas maailman ihanin mies ja seuraavana hetkenä et kukaan.
Sitten yritetään aina käyttää taloudellisesti tai muilla tavoin hyödyksi. Kun hyötyä ei enää ole, joutuu mies vaihtoon kuin käytetty nenäliina - roskiin vain."
Niin tuttua!
noin ajatella. Helpompaahan se on jos heti huomaa, ettei toinen ole sopiva, kun jos aattelee, että on ollut jonkun kaa jo vuositolkulla ja sitten vasta huomaa ettei haluakaan sitä. Sillon on tavallaan heittänyt hukkaan aikaa. Ajan myötähän sitä vasta näkee, minkälainen toinen on - eikä se ole ihan sama kenen kanssa tämän elämän jakaa. Eihän sitä siihen pidä olla tyytyväinen vaan että on joku, vaan pitääkin etsiä ja katsoa että löytää sitten sen josta todella pitää. Ja kokematta ihmissuhteita ei homma yleensä valkene. Ihmissuhteiden myötä oppii asioita ja oppii myös sen mitä oikeasti hakee. Ei pidä heti alkaa pelätä jos jonkun tapaa, että millon sen menettää. Se kestää jos on kestääkseen ja muista että niin paljon kuin meitä ihmisiä onkin, jokainen on oma persoonansa. Niitä "mätämuniakin" osuu aina joukkoon - mutta nehän on vaan opiks - "tollasta mä en ainakaan halua". -Vai mitä??! Ei kun rohkeasti vaan maistamaan elämää! :)
taas alkaa rakentaa uutta kun entinen vedettiin kovan työn jälkeen paskaksi. Kyllä se hieman alkaa syömään.
Varsinkin kun sama juttu toistuu perä perään. Joku raja on jaksamisessa. Ei nämä mikään yksittäistapauksia ole, vaan jokainen nainen joka tulee vastaan on juuri tälläinen.
tosin naispuolisena, että jätetyks tuleminen ei ole todellakaan helppoa, mutta kun tää elämän laki vaan on sellainen, että eka ihminen jonka kohtaa ei kerta kaikkiaan ole aina se oikea eikä aina vielä se toinenkaan. Näin vain on ja siks pitääkin vaan heittää aina uutta matoa koukkuun ja nollata edellinen tilanne. Kyllä se sieltä se onnikin tulee, kunhan ei anna periks. Ei pidä jäädä tuleen makaan ja aatella että "en mä ikinä löydä ketään" - herrantähden, eihän sitä löydäkään jos ei tapaa ihmisiä, joten baanalle sieltä ruutujen takaa... Voihan sitä vaikka löytää "kaverin" joka sitten vähitellen osoittautuukin siks oikeaksi - niin, tai tavata kavereiden kautta sen rakkaan...
Ja tosta hyväkskäytöstä tossa aikaisemmassa kirjotuksessa sen verran, että jokainenhan määrittää itse sen kuinka paljon antaa hyväks itseään käyttää. Eihän sitä miehenkään tarvi kaikkea kustantaa jollekin tytölle jatkuvalla syötöllä, mielestäni riittää kun ekana iltana tarjoo esim jotain ja jatkossahan sitä yleensä kait pistetään laskut puoliks, ellei nyt olla jo suurin piirtein lyöty hynttyitä yhteen. Kyllähän niitä tyyppejä löytyy jotka rahastaa sua jos sä siihen suostut. Mutta todellinen ihminen ei siihen sorru - johan sitä vastaan sotii omatuntokin - ja jos sitä ei ihmisellä ole, niin ei sitä sille yhtäkkiä ilmaannukaan, eli se on jo merkki, että ei kannata tuhlata ainakaan siihen aikaa ja rahojaan. Joten siis älä anna periks yhden tai kahden ihmisen takia, sillon niillä olis todella suuri valta sun elämääs. Luulet sä että se(ne)kään suree menneitä ja istuu vaan kotona tms. Se (Ne) jatkaa elämää - tee sinäkin samoin! Tsemppiä vaan kovasti!
Mutta noin yleisesti ymmärrättekö miltä tuntuu, kun tekee kaiken toisen eteen ja sitten ilman mitään järkevää syytä vedetään matto jalkojen alta ja mahdollisimmat rumalla tavalla vielä.
Ymmärrättekö kauan ainakin minulla kestää, että saan liiton pysymään tolpillaan. Teen työtä ihan mielettömästi. Tilannetta voisi kuvata sillä, että rakennat hienon talon, jonka eteen olet ahertanut. Sitten joku tulee ja polttaa sen. No saat voimia kasata sen uudelleen mutta sama toistuu....
Tarpeeksi monta tuollaista iskua niin kyllä alkaa tuntumaan ettei huvita.
Nyt olen 21 ja tuntuu, että kaikki muut ovat jo onnensa löytäneet, ei tosin pidä paikkaansa tosin mutta...
sitä tarvitaan :) Jos enää edes huvittaa yrittää.
suominainen ei osaa rakastaa. Tätä kykyä ei ole enää olemassa nuoremmissa ikäryhmissä. Hyväksikäyttö on ainoa oikea sana. Todellisia paikapäitä. Fiksut pysyvät omassa kodissaan ja työpaikoillaan eivätkä deittaile. Siis varteenotettavia kohtaamisia ei tapahdu. Nykyisinhän naiset odottavat vesi kielellä toista kierrosta, kun miehiä vapautuu avioliiton helveteistä. Uskon, että toisessa liitossa on mies jo niin viisastunut, että ei anna naisen itseään petkuttaa ja ensimmäisen suhteen kiemurat tulevat mukaan ja lapset joka toinen viikko tai viikonloppupirskeisiin. Onhan siinä naisella totuttelemista ja hampaiden kiristelyä kerrakseen. Ei onni tule nurkan takaa, se on nykyajan elämää.
periks! Katuisit sitä sitten myöhemmin kuitenkin! Ei pidä antaa toisten ihmisten myrkyttää omaa elämää- ihan tosi... Elät rehellisesti sellaisena kuin olet ja sitten kun jonakin päivänä tapaat sen Oikean, niin ihan varmasti ajattelet että tätä kannattikin odottaa! Nyt se vaan tuntuu ettei koskaan tapaa, mutta se on harhaa, usko mua - mä oon kokenu ihan samat fiilikset itsekin joskus. Se on se odottavan aika ihan missä asiassa vaan pitkä - elä nyt äläkä ajattele että elämä on elämää vasta jonkun kanssa. Nauti kavereista... Kyllä niitä ongelmia sitten yleensä ilmaantuu parisuhteessakin tasaisin välein, vaikka olis löytänyt sen oikeankin. Ensihuuma ja rakastuneisuusolotila haihtuu viimeistään kahdessa vuodessa ja sitten se arki alkaa ja sitten sitä vasta rakkaus punnitaankin. Mutta siihen asti elä elämääsi... ja anna sille mahdolisuus tuoda eteesi erilaisia asioita äläkä vaan ainakaan hautaudu mihinkään yksinäisyyteen :)
Jätä ne tunteet nurkkaan/sille toiselle osapuolelle ja ota järkikäteen. Olet tosiaan vasta Miehenalku, ts. vasta vähänaikaa elämää kokenut, ja tulet vielä huomaamaan, että tunteita ei kannata sotkea parinmuodostumisen alkuvaiheeseen. Pidät aivot siellä yläpäässä, etkä päästä niitä valahtamaan keskivartalon seutuville, seuraavan ehdokkaan kohdalla. Tulee se sitten vastaan vuoden tai viidenvuoden päästä.
teitä nuoria miehiä oikein vaivaa..? Elämä on ilmeisesti totaalisesti loppu jo 21-vuotiaana kun muutamat naiset on tehny joukon paskoja temppuja. Seuraavaksi tulee kai viesti että menen narun jatkoksi kun naiset on paskoja..? Ota nyt hyvä mies itseäsi niskasta kiinni ja ajattele terveellä järjellä; mikä helvetin kiire sitä naista nyt löytää kun siihen on aikaa koko loppuelämä? Sitäpaitsi paskaa sataa (ja on satanut) ihan jokaisen niskaan joskus elämässä, mutta se kannattaa laittaa oikeaan perspektiiviin eikä tehdä hätäisiä johtopäätöksiä.
se naisen saanti siirtyy niin sitä vaikeampi. Olen samaa mieltä, mitä yksi vanhempi poikamies töissä sanoi, että tässä mun iässä pitäisi hankkia nyt se nainen koska muuten jään ilman. Tosin kaikki mukavat on varattuja jo, tai sitten juuri näitä jättäjiä. Mutta ei mahda mitään, jos vielä 30 vuotiaana olen tässä tilanteessa niin voin vetää lopullisesti lipun salkoon jne.
että KAIKKI mukavat on jo varattuja. Tiedät itsekin että se on jo tilastollinen mahdottomuus. ;) Sun tarttee vaan lähtee ihmisten ilmoille tapailee niitä, kato kun ei ne naiset sieltä ruudun takaa sua hae. Kyllä se on vähän itestäkin kiinni. Et sä kalaakaan vedestä saa ellet onkea matoineen sinne heitä. Sinun tapauksessasi sinä olet se onki ja sun persoonas se mato. Eli laita itses peliin, niin huomaat että alkaa jotain tapahtuakin... Onnea etsintään. Ripeästi nyt toimimaan vaan... :)