Rakkaus on aina satuttanut mua..tai ehkä ihastuminen enemmänkin. ihastuin meijän naapuriin, se teki alotteen oikeastaan eli kai sekin oli vähän katellu..ruvettii tapailee olin sen luo tehtii kaikkee hauskaa..mut nyt siit ei oo kuulunu oikee mitää ja on ollu jotenki etäisempi vastanu viestiin tylymmi. kai sen huamaa ettei sitä kiinnosta. tuntuu vaa nii pahalta..senki takia et tä on tapahtunu ennenki et nään jotai ja sit se loppuu..sitä vaa kysyy et mitä teen väärin,mikä mun luontees on vikana?? en mä uskala rakastuu enää kenenkää ku aina saa pelätä et ne hylkää tai muuta vaikka alussa kivaa oiski. tapailenko ihan väärii tyyppei vaan? tiedän et puhuminenki auttais mut en oo viel kyenny, kattoo jos siihen enää saa mahdollisuuttakaa.. paha olo vaa taas ku ehti ihastuu, miettii sitä kokoajan ja pitäis mennä viel töihin...
mikä mussa vikana?
plincessa
3929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sinussa välttämättä ole mitään vikaa. Itse olen kokenut tuota samaa, se sun kumppanis on joko vielä niin teini tai sitä painaa jotkin muut asiat. Voithan hienovaraisesti yrittää kysellä että mikä mättää.
En mä ihan usko että sussa olisi se jokin vikana.
Miesvalinnat voi osua vähän pieleen.
Mäkin mietin joskus peilin edessä ja tyynyyn kuolatessa että mikä ihme mussa oikeen on pielessä kun ei suhteet onnistu.
Oon tullut tulokseen ettei mussa voi mikään olla niin pahasti pielessä, että siksi ei vakava suhde onnistu. Olen vaan tehnyt vääriä valintoja.
On nimittäin niin paljon ihan tyhjäpäänarttuja maailmassa, jotka on kerenny naimisiinkin.
Siinä on saattanut vakka valita kantensa tms.
Mä olen vielä siinä vaiheessa että se vakka tai kansi olisi hakusessa. Itseasiassa seurustelen nyt ja täytyy sanoa, että viksuimman tuntuinen tapaus vuosiin tai ikinä mun suhdehistorian aikana. Olen kyllä tullut huomattavasti varovaisemmaksi itsekin. Tässä suhteessa ei lässytetä turhia eikä maalailla ruusuisia kuvia. Jotenkin tuntuu turvallisemmalta niin. Eka mies joka ei tykkää lässyttämisestä. Myöskin ensimmäinen mies joka ei ylistä mun ulkonäköä. Hänen mielestään se ei ole tarpeellista. Taisi tykätä siitä kun jätin lomalla peilin pois matkasta ja naamassa oli pelkästään offia ja kosteusvoidetta ja tukkaa ei tarvinnu katella kun piti lippistä. Sekin ihan kiva. Vihdoinkin joku haluaa tutustua muhun omana itsenäni. Näin kiteytettynä, vaikka olenkin lässyttäjä ja haluan olla huomion keskipiste ja maailman söpöin, niin välillä se, että kun sanon tällä miehelle kulta ja se vastaa että apina, niin se tekee mun olon vaan jotenkin turvallisemmaksi.
Sun kannattaa ainakin ottaa jalat alle heti siinä vaiheessa, kun mies tunnustaa rakkauttaan tyyliin viikon tapailujen jälkeen. Siinä on nimittäin mies joka puhuu ihan pehmeitä ja lauseet tulee suusta kun jossain Touretten syndroomassa kiljutaan tuhmia sanoja ihan vahingossa, mitenkään niitä tarkoittamatta. Niin ja yritä olla oma ittes. Älä yritä pakosta miellyttää toista, tai miettiä mitä se haluaisi sun olevan.
Kyllä sä pikku teinityttö ehdit vielä kohdata niitä aitoja ja oikeitakin miehiä. kasva nyt vähän henkisesti ja silleen ensin. Äläkä ole niin helppo