Onko teillä kokemuksia tilanteesta jossa toinen seurustelukumppani muuttaa toisen omistusasuntoon asumaan. Minä asun omistusasunnossa josta vielä lainaa 60 kEur. Miten olisi järkevintä jakaa asumiskustannukset avokin kanssa. Ymmärrän toki, että hänen ei tarvitse maksaa minun lainaani mutta toisaalta hän saa "nauttia" asumisesta minun maksamassani asunnossa. Onko parisuhteen kannalta paras vaihtoehto aina omistaa asunto puoliksi? Meillä ei ole tarkoitusta hankkia yhteisiä lapsia tai mennä naimisiin (nämä jo koettu omilla tahoillamme ;-)
Kokemuksia/neuvoja?
Kokemuksia/neuvoja?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Minä omistan meillä asunnon, nyt jo ihan omana. Avokkini on maksanut puolet asumiskuluista, eli vastikkeesta, sähköstä, vedestä ja muistä sen tyyppisistä menoista, joita ilman asuminen ei onnistu.
Lainaa ei tosiaan minulla ole, mutta mikäänhän ei estä sinuakin ottamasta vuokraa asuntosi puolikkasta, esim. lainan korot puoliksi asumiskulut. Voitte esim. sopia jonkun könttäsumman, jonka avopuolisosi maksaa joka kuukausi sinulle.
En kehota yhteisomistukseen.
(Maijalle tiedoksi, tämäkään ei onnistu avioliitossa.)
vaihtoehto. Tietysti sun kannalta jos kerran omistat asunnon on tosi Jees jos saat pitää kämpän kokonaan omissa nimissäsi. Itse en ainakaan toisen omistuskämppään muuttaisi periaatteella, että maksan vain "juoksevia kuluja": Sähkö, ruoka, yh-vastike ja auto jne.. ja toisella olisi kämppä omissa nimissään ja siinä samalla makselisi itselleen asuntolainaa "mun siivellä" pois. Jos tulee riitaa (tai pahimmassa tapauksessa omistaja kuolee) se jonka kämppä on sillä kaikki "ässät" kädessään ja toinen saa lähteä yleensä lähes vaatteet päällä menemään. Muutenkin omaisuus karttuu kivasti asunnossa. Avioliitossa tota varten voi tehdä avioehdon ja vastaavan paperin voi/kannattaa tehdä avoliitossakin.
makselis toisen ihmisen lainaa.. Paitsi tietty, jos myös mun nimi laitettais papereihin..
Ruoka, ym vastike kulut tietysti puoliksi, eihän siinä nyt ihan siivellekkään tarvi toista ruveta ottaan..
Miehellä oli oma asunto, kun yhteen muutettiin. Minä otin lainan, maksoin miehelle puolet asunnosta, ja asunto nyt siis molempien nimissä.. Sovittiin, että eron tullen, minulla on mahdollisuus ostaa miehen puolikas, koska lapsi jäis kuitenkin mulle, joten kolmiolle on käyttöä toisin ku miehellä.. Jos en halua asuntoon jäädä, niin mies saa sen ostaa.. Ihan paperikin asiasta tehtiin, kun eroaminen ei välttämättä oo ihan sitä sopuisinta puuhaa..
Näin ratkaistiin meillä.. =)
asia pitääkin hoitaa. Ja eron tullessa asunto voidaan myydä. Kummankaan ei tarvitse jäädä entiseen yhteiseen kotiin (en ainakaan itse haluaisi kun se muistuttaisi yhteisestä elämästä). Ja sitten kannattaa tietysti kummankin ostaa omalla puolikkaallaan omistusasunto riippumatta kummalle lapsi jää. Mukaan tulee helposti kolmansia ja neljänsiäkin osapuolia jotka vielä sekoittavat "soppaa". Eli jos tulee ero sen ei tarvitse tarkoittaa samalla henkilökohtaista "konkurssia" kun asunto on kummankin nimissä.
niin tarkennan vielä tuota tilannetta. Kumppanini asui työsuhdeasunnossa eikä oman asunnon hankinta ole edes ollut hänellä harkinnassa tulevaisuudessakaan.
Ehkä tekisin omalla kohdalla niin, jos mun luo muuttais mies, joka ei halua ostaa asunnosta puolia. Tai en kyllä olis puolikasta hänelle myymässäkään kuin vasta sitten, kun suhde olisi todella vakiintunut ja tietäisin että tässä on nyt se elinkumppani.
No asiaan siis. Eli mies makselis sitten asunnon asioita silleen, että puolet vastikkeesta sähköstä vedestä ja noista tollasista selkeesti kummankin kuluttamista jutuista....Remontit menis mun piikkiin. Safkat maksettais puoliksi. Jos toistemme autoa lainailtais niin bensatankkia vois täyttää vähän ajon jälkeen tai sit lähtee seuraavalla kerralla sen toisen autolla puolestaan. Noi remontit on vähän hankalia...ehkä mies kun kerta asuu ja periaattees kuluttaa sitä rempattua kämppää...niin vois maksaa jonku pienen osan rempasta mut kuitenki niin pienen ettei ukkoa jää summa harmittaan jos joutuu muutta pois mun kämpästä. Tai tehdään kirjallinen sopimus, että jos maksetaan remontti puoliksi niin mun pitää maksaa ukon osuus takaisin sille (arvon alenemisineen) jos ukko joutuu muuttamaan pois.
Mut sillä periaatteella että laina asuntoon kohdistuvat kulut tulee mulle. Ja vaan noi "juoksevat asumiskulut" pistätetään puoliksi. Voi siinä mies sitte vaikka pistää "lainan puolikkaastaan" säästyvät rahat rahastoihin tai mihin laittaakaan...Vaikka oman kämpänki ostais rahoillaan (pois vuokrattavaksi esim.)jos hän niikseen katsoo.
Vai että tankataan toisen autoa vähän käytön jälkeen. En vaan ole moista ennen kuullut. On kyllä ollut tapana tankata ihan täyteen asti kun asemalle menee. No jokainen tekee niin kun parhaaksi näkee. Ite asun omassa maksetussa asunnossa ja jos joku nyt tulee tohon rinnalle asumaan en aio mitään laskelmia tekemään. Joudun mä kuitenkin juoksevat kulut maksamaan asun sitten yksin tai kaksin. Kyllä saa puoliso ihan omantunnon mukaan maksella jos siltä tuntuu.
Kyllä mä ainakin olen asuntoa ostaessani miettinyt minkälaisiin kuluihin sitoudun. Miettikää nyt hyvät ihmiset onko sillä mitään merkitystä käytännössä kuinka monta vesimaksua maksaa kun vertaa siihen, että asuu näissä nykyajan hintaluokan asunnoissa. Ei ihme että on avioerotilastot korkealla kun tällaisia näin tarkkaan mietitään.
Kuulostat mukavalta asuinkumppanilta niin ja mukavalta kumppanilta yleensäkin.
Musta on hyvä pysytellä tasavertaisena kumppaniin nähden kuitenkin noissa raha-asioissa, tai siis että minä aion ainakin. Siis sellaisessa normaalissa rahatilanteessa, että kumpikin on töissä jne. Tietysti se kumpi tienaa enemmän maksaa mielellään tietty vähän enemmän.
Koska nykypäivänä on taloudellista epävarmuutta, niin musta on hyvä katsoa järkevät ratkaisut raha-asioihin. Siis että, sitten voi tulla ongelmia, jos toinen (vaikka mies) on maksanut järjestäen enemmän kaikesta kuin toinen, ja tää toinen jää vaikka työttömäksi. "Kiva" siinä varmaan miehen maksaa "taas"..koska silloin on vasta se tilanne kun joustoa pitää oikeasti löytyä.
Ja mieti sitä, että ootko sitten katkera jos sinulle tulee ero ja olet maksanut paljon teidän yhteisiä menoja. "Minä kustansin sille sitä ja tota..ja sitten se kehtas lähtee".
Joo no, varmaan olin tossa vähän liian tiukkana kun puhuin tosta auton tankin täyttämisestä (silloin tällöin). Tietty jos on lapsia niin omia ja kumppanin ajoja ei oikein erikseen enää olekkaan kun perheen kanssa pyöritään. En ole aviossa eikä lapsia ole. Ap viestissään kyseli musta vinkkejä tilanteeseen jossa seurustelun jossain vaiheessa mennään ekaa kertaa asumaan yhteen.
Me lähdimme siitä, että jos kerta asumme ja muutamme yhteen ovat kulut siinä vaiheessa fifty-fifty. Ja koska minulla oli omistuskämppä josta lievät rapiat vielä velkaa, en muuttanut lainajärjestelyä.
vaan mies maksaa kuukauden lyhennyksestä osuutensa hoitovastikkeesta osuutensa. Asuuhan hän kuitenkin saman ajan kämpässä kuin minä.Ja kuluthan ovat todellisuudessa nuo kulut mitä on ennenkin mennyt. Lainajärjestelyjä ei tehty uusiksi sen tähden, että nyt olisi kaksi maksajaa...
Ennen kaikkea ei kannata päästää toista vain asustelemaan ilmaiseksi kämppääsi.. ja toisaalta ei myöskään kannata samantien muuttaa uuteen tai ostaa yhteistä. Saatikka että toinen samantien ostaisi kämpästäsi puolet tmv.
Järkeäkin voi käyttää. Antaa ajan kulua ja katselkaa eka oletteko oikeat toisillenne, sitä ennen kulungit voi pistää puokkiiin normaalilla tavalla fifty-fifty.
Jos nyt toiselle hirveän vaikeeta maksaa sitä "lainanlyhennysosuuttakin" - niin sitten otat kämppääsi vuokralaisen ja muutatte itse yhdessä vuokralle jonnekin josta kulut fifty fifty. Jep. Ja ajan myötä sitten jos kaikki ok - muutatte esim. yhteiseen ...
Ehdottaisin kuintekin maalaisjärjellä ajateltuna sitä, että asumiskustannukset lainanlyhennyksineen ja hoitovastikkeineen fifty-fifty.
voisin jonku aikaa maksaa sitä toisen lainen puolikasta pois, mutta en kyllä alkaisi toisen puolesta mitään suurempaa summaa maksamaan...jos et sitten hyvättäis mulle takaisin sitä summaa...esim ostettaessa toinen yhteinen kämppä.
Lisäosallistumista saisit multa vaikka yhteisiin safkalaskuihin, lainalle noup...Kuulostaa aika hyötymismeiningiltä ja voipi olla että jos ei kävisi vain pikkuosan maksaminen sun lainan kk-erästä joka kk ei riitä niin voisi maku mennä moiseen elinkumppaniehdokkaaseen. Sori mut mun mielipide.
Tai voitais muuttaa mun nimissä olevaan kämppään ja voisit tulla maksamaan mulle mun lainasta puolet joka kk, miltäs kuulostais ;)
miesystäväni omistamassa talossa.
En maksa senttiäkään asumiskuluista; mies maksaisi joka tapauksessa peruskulut, olin minä täällä tai en... Tietysti minä kasvatan osaltani sähkö- ja vesilaskua, mutta koska miehellä on huomattavasti parempi palkka kuin minulla, se ei tuota hänelle ongelmaa.
Jos tulomme olisivat samaa luokkaa, pitäisin kyllä reiluna sitä että molemmat osallistuisivat asumiskuluihin. Jos se jonka nimissä asunto on, on valmis myymään puolet asunnostaan kumppanilleen, lainaakin voidaan lyhentää yhdessä. Tai toinen voi maksaa vain vesi- ja sähkölaskun, tai osan vakuutuksesta, aivan kuten muutenkin ihmiset yleensä maksavat jossain muodossa asumisestaan. Ei se ole mitenkään kohtuuton vaatimus.
Mutta se riippuu tosiaan tuloista, sillä kyseessä on kuitenkin elämänkumppani joka ei ole samassa asemassa kuin mikä tahansa vuokralainen. Aikeella avioitua tai ei, hankkia lapsia tai ei, on epäolennaista tässä asiassa. En näkisi mitään pahaa siinä että ehdotat seurustelukumppanillesi perusmenojen jakamista edes osittain, jäisi tasapuolisemmin rahaa molempien palkasta omaan käyttöön.
Omistan asunnostamme 2/3 ja mieheni 1/3, koska mulla oli enemmän rahaa sijoittaa asuntoon. Maksoin myös kaikista jäljellä olevista taloyhtiön lainoista 2/3 ja mies 1/3. Mulla, naishenkilöllä siis, on myös auto. Minä maksan auton huollot ja katsastukset, verot yms., mutta ajelen myös työmatkat autolla. Mies maksaa osan bensoista, koska kuitenkin kokee, että autoetu on hyvä asia, koska roudaamme noita tavaroita silloin tällöin hänellekin kaupoista. Ruuat maksetaan puokkiin, koska ruokakunnassamme suunnilleen saman verran molempien lapset laukkaa. Muuten kaikki hankinnat maksetaan puokkiin ja asumiskulut. Mutta kun mulla enemmän menoja ja hänellä vähän lainakuluja pikkuomistusosuudestaan, niin hänelle jää paljon rahaa irtaimen hankintaan ja niinpä katselen aina matti kukkarossa,kun mieheni hankkii kaikenlaista tavaraa ja tekniikkaa. Jos lähtee joku päivä, eipäs mulle paljon tavaroita jää, kun ollaan avopari ja kumpikin omistaa maksamansa. Taidan olla vähän höplästä vedetty, hyväuskoinen.
Jos tuntuu tuolta, niin pistäkää kaikki puoliksi ja menkää naimisiin/rekisteröikää.
Onko mitään järkee nipotella kaikesta ja aiheuttaa jatkuvaa erimielisyyttä?
Jotenkin huomas, että kyseessä on työssäkäyvä nainen, jolla ns. omanarvon tuntu on korkeemmalla. Miehet kuitenkin yleensä elättelee perhettään silloin, kun vaimo odottaa/hoitaa lapsia.
Minä omistan myös asunnon (ei velkaa), johon avopuolisoni muutti. Sovimme, että hän maksaa hoitovastikkeen, koska minä olen maksanut seinät. Hän pääsee kuitenkin halvemmalla kuin jos vuokraisi asunnon. Liikaa ei kannata kiristää maksamaan, muuten saattaa ottaa ja lähteä!
kuvioita näyttää olevan :-) Itse en kuitenkaan näe muuta järkevää kuviota omistusasunnossa kun 50/50. Asolla ja vuokralla mullekin on aivan sama kun kumpikaan ei omista kämppää (Asossa nyt toinen on voinut maksaa koko asorahan jos asunut kämpässä jo ennenkin, joka ei yleensä ole kovinkaa suuri summa). Muuten pysyisin eri kämpissä. Ja jos jompi kumpi osa pitäisi valita olisi se ehdottomasti se joka maksaa asuntolainaa ja se, jonka nimissä asunto on. Muuten olisi vähän turvatonolo ja tuntisin itseni tyhmäksi "loiseksi".
jos olisin avopuolisosi. Tuntuisi, että tätä nyt kestää jonkun aika ja varmaan kohta lähden/lähtö tulee. Todennäköisesti hänellä menee saman verran kun vuokralla kun vastikkeet ei ole vuokran suuruisia jos asuntosi ei ole sitten todella suuri kun vastikekin määräytyy neliöiden mukaan. Vuokralla hän ei varmaan asuisi yksin noin suuressa asunnossa kun kanssasi. Itselläni hänen sijassaan olisi vaikea pitää asuntoasi yhteisenä kotina ja se taas vaikuttaisi suhteeseen. Tuntuisi, että asun toisen nurkissa "toistaiseksi".
Jos minä olen maksanut asunnon, en kai sinne nyt ottaisi puolella hoitovastikkeella ketään asumaan. Onneksi mies on niin fiksu, että sen asian ymmärtää. Jos mies tuollaisen asian vuoksi lähtee ja ei koe asuntoa kodiksi, niin sitten voi voi, onnea matkaan!
meillä maksetaan 50/50 asunto. Kummallakin suht.koht samat tulot. Ongelma onkin lähinnä siinä jos tulee ero/kuolemantapaus niin miehelläsi ei juurikaan ole omaisuutta jos ei sitten ole säätänyt siinä sivussa tai ostanut itselleen sijoutusasuntoa(yleensä aika vaikeaa). Tällöin hän joutuu lähtemään asunnostasi. Asunnossa arvo/pääoma on hyvin turvattu ja nousee koko ajan. Vuokralla tai Asossa asuessani en ainakaan itse ole pitänyt asuntoani kun "luukkuna" kun ei ole oma/pankin ollut. Itse ostin 2.2004 uuden yksiön 74 000 € ja myin sen keväällä 2006 96 000 € kun ostimme yhteisen isomman asunnon (puoliso asui Aso asunnossa). Vaikka jouduin maksamaan varainsiirtoveron niin kyllä aika hyvin nettosin asunnolla 2 vuodessa. Tuskin olisin saanut säästettyä nettopalkasta moista summaa. Tietysti ostamamme asuntokin oli reilussa 2 vuodessa kallistunut.
Eihän se minun vika ole, jos mies ei ole entisessä elämässä saanut asuntoa ostettua. Mitäs on tuhlannut rahansa, meillä on suurin piirtein samat tulot, minulla hiukkasen enemmän.
et sitten kuluta omaa puoliskoasi hoitovastikkeesta asuessasi asunnossasi?
Pelkän hoitovastikkeen maksaminen (kokonaan) on tuhlausta...sitä ei saa mukaaansa lähtiessään toisin kuin maksetun lainan.
Taidat olla ottanu miehen asuntoosi "asumiskuluja jakamaan ja miesten töitä tekemään". Jaapa jaa.
Hoitovastike on liin pieni, etten nyt sen vuoksi ketään asumaan ota. Satumme vain pitämään toisistamme, mies vielä enemmän kuin minä. Kahden asunnon pitäminen on ihan älytöntä meidän tapauksessa ja mies itse halusi muutta asuntooni.
nyt miehelläsi olisi siihen mahdollisuus jos haluaa ja sinä suostut siihen? Hänen sijassaan kyllä käyttäisin sen mahdollisuuden.
Meillä miehellä on enemmän rahaa, koska hän käy töissä ja minä vielä opiskelen. Mies osti asunnon johon minä myös muutin. Sovittiin, että minä maksan vastikeen (vastike, autopaikka, vesi, sauna) ja hän lyhentää lainaa. Muut maksut (sähkö, ruoka, taloustavarat, sanomalehti yms.) menee yleensä niin, että jos minulla on jossain kuussa parempi rahallinen tilanne (olen tehnyt esim. sijaisuuksia), osallistun enemmän näihin yhteisiin kustannuksiin, mutta jos on tiukkaa, hän maksaa. Auton ja sen käytön kustannukset hän maksaa kokonaan.
Joskus olemme kyllä kiistelleet aika tiukkaankin raha-asioista, sillä naishenkilönä minulla saattaa hurahtaa sillon tällöin rahaa ns. turhaan eli meikkeihin ja vaatteisiin. On kyllä sovittu, että sitten kun valmistun ja pääsen töihin, osallistun enemmän yhteisiin kuluihin. Fakta jatkossakin tulee kuitankin olemaan se, että hän tienaa minua enemmän. Olenkin miettinyt, että miten jako sitten tehdään: meneekö kustannusten jako tasan, jolloin hänelle jää paljon enemmän omaa rahaa vai maksaako hän jatkossakin enemmän, koska tienaa enemmän? Jälkimmäinen olisi tietysti minusta parempi, mutta voi olla että kiistelemme vielä siitä.
voi hyvinkin olla kannatava ratkaisu molemmille. Itse en ole koskaan asunut kenenkään kassa, joka ei ole töissä päätoimisesti ja vastaavasti olen itsekin ollut aina parisuhteen aikana duunissa.
Itselleni olisi vaikeaa olla taloudellisesti noinkin epäsuhtaisesti samassa taloudessa, kummassa vaan osassa. Eri juttu olisi äitiysloma tai hoitovapaa, jonka jälkeen varma paluu töihin.
Olenkin monesti miettinyt vastaavia tilanteita kuin teillä jos opiskelija lopettaakin suhteen valmistuttuaan ja tavallaan käyttää toista maksajana opiskelujen ajan. No onhan näitä muitakin vastaavia juttuja esim: Kotiäidin kohtalo (hoitanut 10 v. lapsia kotona) kun ukko lähtee kävelemään.
Tästä yhdessäasumisesta vielä. Paras tapa tässä taitaa olla se, että asunto omistetaan puoliksi ja asumiskustanukset maksetaan 50/50. Me molemmat olemme työssäkäyviä ja kummallakin lapsi edellisestä liitosta. Onko sitten ok. että toinen "pakotetaan" ostamaan puolet asunnosta? (noin 150 000 euroa)Kun hänelle ei ole alunpitäenkään ollut aikeita ostaa omaa asuntoa. Tai sitten pitää muuttaa vuokralle :-)
asunnosta 50 % jos sellainen ostetaan yhdessä tai sellaiseen muuttaa. Pakotus on vähän outo sana tässä yhteydessä kun pidetään huolta molempien osapuolten "turvatusta" taloudesta mahdollisen eron/kuolemantapauksen sattuessakin, jota ei tietenkään kukaan toivo tällä hetkellä koskaan tapahtuvan.
Osallistun nyt tähän vaikka ei vielä ole omistusasuntoa. Suunnitelmissa on että minä (nainen) ostan piakoin asunnon johon yhdessä avopuolison kanssa muutamme. Olen laskenut että sellainen asunto ostetaan joka vastaa tämän hetkistä vuokraamme. Jatkossa minä lyhennän lainaa ja mies edelleen osallistuu samalla summalla yhteisiin menoihin, mitä tähänkin mennessä. Olemme puhuneet tästä että asunto on vain minun nimissä eikä yhtään miehen ja asia on ok hänelle.
Tarkoitus on kuitenkin että tässä yhdessä ollaan ja tulevaisuuskin vietettäisiin yhdessä ja avioliittokin tulisi kyseeseen tulevaisuudessa. Ero toki voi tulla ja asunto jää minulle eikä mies siitä mitään saa. Hän asuu ns vuokralla minun luona.
Asunto valitaan yhdessä kuitenkin niin yhteinen se on vaikka paperilla minun.
miehesi suostuu tuohon? Onko joku hyvä syy (luottotiedot menneet, pätkätöissä tai jotain vastaavaa). Muuten tossa ei hänen kannalta nyt ole mitään järkeä.
miehen luottotiedot menneet ja vaikka ei olisikaan kuulemma tämä ratkaisu on hänestä ihan toimiva. Ei kuulemma ole sellaista hinkua vielä ostaa omaa. Suunnitelmissa ostaa muutaman vuoden päästä isompaa joka sitten olisi myös miehen nimissä.
Tässä kun on tarkoitus olla pidemmän päälle yhdessä ja niitä lapsiakin toivottavasti saada, niin asunto on käytännössä yhteinen vaikka paperilla minun. Toki eron sattuessa miehelle ei jää mitään. Elämä on...
Minä muutin mieheni asuntoon vuosi sitten. Kulut ko asunnosta ovat n.1300 euroa kuukaudessa (sis, vastikkeen, vedet, sähkön, korot,lainan ja vakuutukset) .. minä maksan hänelle juoksevista kuluista 400 euroa /kk. mielestäni vähintäänkin kohtuullinen summa. asutaan kuitenkin helsingin keskustassa. en asuisi tuolla hinnalla täällä missään yksin.. maksan myös tietysti ruoasta. siitä on sellainen sopimus, että se maksaa kummalla on rahaa. hyvin toimii, välillä on jopa sellainen olo että maksan liian vähän..
lisää niin maksaisit puolet kaikesta ja samalla kartuttaisit omaa pääomaa omistamalla joka kuukausi yhden pienen osan lisää asunnosta. Eikö kannattaisi? Mielestäni kun asutaan omistuskämpässä ei enää kannata kelata tyyliin jos asuisin vuokralla se olisi niin ja niin paljon kuitenkin. Asiahan on niin, että maksamalla vähän lisää vastaavasta asunnosta jossa asuu vuokralla voi hyvin maksaa itselleen asuntoa (nykyään helppoa kun saa 20 v. ja pidempiäkin lainoja ja korot edelleen matalat vaikka vähän nouseekin). Kaksistaan asunnon maksaminen jo käy paljon helpommin.
Kolmio Helsingin keskustasta 300000 euroa. Lainantarve 250000 euroa. Korot pitkällä aikavälillä 5%. Vuosittaiset kulut 12500 euroa. Kuukausittaiset kulut 1000+ euroa - ja nyt puhutaan vain koroista, ei lyhennyksestä.
Missään kohtaa en huomannut mainintaa että kyseessä olisi ollut kolmio ja ihan selkeästihän tuo eka sanoi, että asumiskustannuset ovat 1300e/kk..
Mikä kohta ei mene perille asti..?
samaa. Taitaa pässinpään olla nimensä mukainen :-)
Tutullani on omistusasunto, jonne hänen naisensa muutti. Mies lyhentää lainaa ja avokki maksaa jonkinlaista vuokraa. Järkevä systeemi minun mielestäni. Onhan joka kuukausi kuitenkin maksettava sähkö, vesi, autopaikka jne.
Tärkeintä on kumminkin ymmärtää ettei kukaan olisi niin hienotunteinen ja antaisi puolison asua ilmaiseksi.
Elämässä voi sattua mitä tahansa ja siksi onkin paras pitää tasapuolinen peli myös asumiskustannuksissa.
Tietyt asiat on vaan paras sopia,ja mielummin mustaa valkoisella,vaikka rakkauden huumassa sellainen tuntuu aivan turhalta.
ehdottomasti kyllä onkin. Naisen kannalta aika "tyhmää" jos aikomus on asua "oikeasti" yhdessä pidempäänkin kun kuukaus pari. Naisen kannalta ainoat järkevät vaihtoehdot on tässä: Mennä naimisiin tuttavasi kanssa ilman avioehtoa :-), lunastaa puolet asunnosta nimiinsä (rahalla tai lainarahalla) oli asunto kokonaan maksettu tai ei.
Asunto on kokonaan toisen nimissä. Auto toisen. Kumpikin huolehtii omista lainoistaan, remonteistaan ja huolloistaan.
Juoksevat kulut; yhtiövastike (sis veden), sähkö, bensat, tv-luvat, vakuutukset, lehdet, ruuat jne. maksetaan suhteutettuna nettotuloihin (joista lainaosuuksia ei ole vähennetty). Tuloero on lähes tonnin luokkaa, joten toinen maksaa 40% ja toinen 60%.
Tällöin molemmille jää myös "omaa rahaa" ja elintaso on molemmilla riittävä ja kuitenkin porrastettu tulojen ja omien valintojen mukaan.
kovinkaan järkevältä sen kannalta joka omistaa auton. Auton arvo kun laskee "silmissä" toisin kuin asunto ainakin nykymenon mukaa pänvastoin nousee. Jo 10 v. vanhasta perusaautosta ei juurikaan montaa tonnia irtoa. Auto pitääkin vaihtaa aina vähintään 5 vuoden välein jos siitä jotain haluaa saada vaihdossa (ja kilsatkin vaikuttaa) ja siihen saa aina sijoittaa uudelleen "suuria summia". Erikseen on tietysti arvo/museoautot joiden hinta voikin nousta. Muuten teidän "juoksevien" kulujen kuvio on mielestäni ihan ok.
minä (nainen) olen yksin pankin talonmies paritalokämpässä jossa asutaa avomieheni kanssa yhdessä. minä lyhennän lainaa ja hän maksaa muita kuluja. avokkini ei välttämättä olisi saanut edes lainaa ja halusin sen ottaa yksin omiin nimiini jo senkin takia että avokillani on lapsia ent . liitostaan enkä halunnut tilannetta että jos avokilleni sattuisi jotain (vaarallisessa työssä)olisivat hänen lapsensa (heidän äitinsä) vaatimassa osuutta minun kodistani