Elän erittäin onnellisessa suhteessa, mutta on alkanut askarruttaa...
Minä ja "anoppi" olemme ulkoisesti toistemme vastakohtia. Mutta muuten melkein identtiset. (Jopa sama horoskooppimerkki.) Luonne, temperamentti, kiinnostukset ja ajatukset todella samanlaisia. Usein sanomme yhteen ääneen saman asian, niin samoja polkuja ajatukset kulkee.
Tästä varmaan monet ajattelee että mies napannut äitinsä kopion itseään passamaan. Mut sekä minä että "anoppi" ollaan kaikkea muuta kuin kodinhengettäriä, pikemminkin sellaisia hajamielisiä taidehörhöjä joilta helposti unohtuu kaikki muu kuin oman kiinnostuksen kohteet. Tavallaan siis aika itsekkäitäkin.
Onko kaikki vain sattumaa, vai mistä moinen?
Minä ja "anoppi" olemme ulkoisesti toistemme vastakohtia. Mutta muuten melkein identtiset. (Jopa sama horoskooppimerkki.) Luonne, temperamentti, kiinnostukset ja ajatukset todella samanlaisia. Usein sanomme yhteen ääneen saman asian, niin samoja polkuja ajatukset kulkee.
Tästä varmaan monet ajattelee että mies napannut äitinsä kopion itseään passamaan. Mut sekä minä että "anoppi" ollaan kaikkea muuta kuin kodinhengettäriä, pikemminkin sellaisia hajamielisiä taidehörhöjä joilta helposti unohtuu kaikki muu kuin oman kiinnostuksen kohteet. Tavallaan siis aika itsekkäitäkin.
Onko kaikki vain sattumaa, vai mistä moinen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
viimeinkin!!!! paisti ulkonäöllisesti...
Mietin vaan onko muilla samanlaista tilannetta? Onko siitä mitään haittaa? Tulemme erittäin hyvin juttuun keskenämme.
Olisin ikionnellinen, jos minulla ja anopillani olisi edes jotain yhteistä.
Olisin kiitollinen jo yhdestä yhteisestä puheenaiheesta.
Mutta ei, minun anoppini muuttaa mielipidettään siten, että on aina minua vastaan, vaikka oikeasti olisikin samaa mieltä.
Kun yritän jutella jotain, kysellä vaikka muiden sukulaisten kuulumisia, tuntuu siltä kuin tekisin haastattelua. Anoppi vain murahtaa jotain tai ei ole kuulevinaan. Anoppi itse ei koskaan aloita keskustelua.
Viimeksi kun olimme anopin luona, kehuin hänelle, kuinka taitava mieheni on remonttihommissa. "Etkös sinä sitten ole?", oli anopin vastaus.
hyvää onneasi. Minulla on myös anoppi, jolla on samoja luonteenpirteitä kuin minulla, horoskooppimerkkikin on sama.
Olen ollut jo pitkään naimisissa, avioliitto on yhä edelleen onnellinen.
Elämä on paljon helpompaa kun on hyväksytty ja pidetty miehen suvussa.
Paljonkos teillä anopin kanssa on ikäeroa?
Olen itse anoppi 55v.
Yksi miniöistäni kuusitoista vuotta minua nuorempi.
Huomaan ikäeromme kyllä. Kulutustapamme ja mielipiteemme eroavat useasti.
Joko sinä olet ikäistäsi kypsempi tai anoppisi ikäistään kypsymättömämpi?
Siis eikö MITÄÄN eroa teissä?
ongelma. Tulen itsekin hyvin anopin kanssa toimeen. Aikoinaan parikymppisenä minulla oli työkaverina anoppini ikäinen nainen. Sen parempaa ystävää on vaikea löytää.
jotain eroavaisuuksia löytyy, mutta hämmästyttävän samankaltaisia olemme. Hän on 51 v. ja minä 31v.
No, olen aina ollut vähän ikäistäni kypsempi ja hän on aika nuorekas ja leikkimielinen ikäisekseen. Innostuu kovasti esim. uusista harrastuksista ja sensellaista. Molempia on kuvailtu kylläkin ns. "iättömiksi sieluiksi".
älä sitten huolestu ! Kannattaa olla iloinen mistä voi, monet kyllä haluais sulta ton ilon repiä pois, mutta älä anna !
Olen iloinen. On mahtavaa käydä esim. taidenäyttelyissä ja elokuvissa "anopin" kanssa kun on niin samanlainen maku. Mukavaa on sekin että hän ymmärtää minua niin hyvin.
Mutta lähinnä olin huolestunut siitä, onko tästä jotain haittaa parisuhteelleni? Mieltääkö mies minut liikaa äitinsä kaltaiseksi?
Heillä on kyllä todella hyvät ja lämpimät välit.
Joskus huomaan että mies on mustasukkainen minusta ja saattaa sanoa äidilleen jotain tyyliin: "No niin, vie se nyt taas..." tai "Te ootte varmaan ollu naimisissa edellisessä elämässä..." Hän sanoo sen huumorilla, mutta silti.
Sekin ihmetyttää että hän on minusta mustasukkainen, ymmärtäisin paremmin, jos olisi äidistään. Minä ainakin saattaisin tuntea mustasukkaisuutta, jos isäni viettäisi enemmän aikaa mieheni kanssa kuin minun.
Vai huolehdinko täysin turhia, minulla on kyllä taipumusta analysoida asiat puhki...
jännä ilmiö. Sinulla on asiat niin hyvin kuin vain voi olla. Silti tavallaan pelkäät, että jotain menee vikaan. Se on aivan normaalia. Kun asiat ovat oikein hyvin, sisimmissään vähän pelkää, että menettää ne asiat.
Ole ihan huoleti, et varmasti ole mikään äidin korvike, sisimmissään miehesi on hyvin onnellinen, koska hänen "elämänsä naiset" tulevat hyvin toimeen.
Tuo sinun analysointisi vain kertoo siitä, että todellakin olet ajatteleva ihminen, aikaisin kypsynyt.
Suoraan sanottuna, olen kateellinen anopillesi, harva anoppi pääsee osalliseksi tuollaisesta onnesta, jota hänelle tuotat. Kaikkea hyvää elämääsi.
vastanneille. Taisin todellakin huolehtia turhasta. Etenkin kun mieheni ei mitenkään tietoisesti etsinyt äitinsä oloista naista, hän innostui aluksi ulkokuorestani ja musiikkikeskusteluistamme. Hänen äitinsä ei sentään heviä kuuntele... :)
Ja varmaan huolehdin siksikin, kun todellakin minulla on paljon menetettävää. Pidän mieheni perheestä valtavasti, melkein enemmän kuin omastani, jossa asiat eivät ole mitenkään helpolla mallilla.
Kiitos kaikille ja oikein hyvää syksyä! :)