Kuukausi valmistumiseni jälkeen löysin itseni erään ison laitoksen työhaastattelusta ja parin päivän päästä oltiin jo lyöty kättä päälle uuden työsuhteen kunniaksi. Olen ympäristöalan korkeakouluttautunut hlö ja uudessa työpaikassani (ei ymp.alan yritys) luvattiin alan hommia ainakin aina välillä, mutta toisin kävi. Nyt olen ollut samassa puljussa jo yli 2v. eikä mitään hitustakaan ymp.hommista ole näkynyt tai kuulunut, useaan otteeseen olen kyllä niitä kysellyt eri tahoilta.
Nyt sitten viimeisin niitti oli esimiehen puolelta se, että kannattaisi alkaa hakea toista työpaikkaa, kun ei täällä tule ikinä olemaan tarjolla mitään ymp.hommia...jos siis tämä kuiva toimistonaputtelu alkaa tökkiä!? Olen 100x päivän päätteeksi lähtenyt töistä ylivittuuntuneena, koska vaivalla hankittu koulutus menee ihan hukkaan eikä kukaan arvosta edes sitä vähäistä työpanostani.
Oikeasti olen ahkera ja tunnollinen työntekijä, mutta tämä pulju on saanut KAIKEN motivaation katoamaan tyystin ja jäljelle on jäänyt katkera fiilis. Työpaikan vaihto ei juuri nyt tunnu hyvältä idealta, sillä haluaisin perustaa perheen eikä siihen yhtälöön sovi lähteä toisaalle ja jäädä "samantien" äitiyslomalle jne. eli jumissa ollaan. Hyvä olla jälkiviisas, mutta nyt ymmärrän, ettei kaikkia työpaikkoja, joita tarjotaan kannata ottaa vastaan ilman tarkempaa pohdintaa. Itseni kannalta en olisi voinut tyhmempää vetoa tehdä, nyt olen "naimisissa" työpaikan kanssa joka on hanurista eikä läsnäoloani juuri arvosteta...vaikkakin lähimmät ruohonjuuritason työkaverit ovatkin mukavia, mutta johtotasolla taidan olla pelkkä ikuinen riippakivi joka ei tajua lähteä omatoimisesti.
Nyt sitten viimeisin niitti oli esimiehen puolelta se, että kannattaisi alkaa hakea toista työpaikkaa, kun ei täällä tule ikinä olemaan tarjolla mitään ymp.hommia...jos siis tämä kuiva toimistonaputtelu alkaa tökkiä!? Olen 100x päivän päätteeksi lähtenyt töistä ylivittuuntuneena, koska vaivalla hankittu koulutus menee ihan hukkaan eikä kukaan arvosta edes sitä vähäistä työpanostani.
Oikeasti olen ahkera ja tunnollinen työntekijä, mutta tämä pulju on saanut KAIKEN motivaation katoamaan tyystin ja jäljelle on jäänyt katkera fiilis. Työpaikan vaihto ei juuri nyt tunnu hyvältä idealta, sillä haluaisin perustaa perheen eikä siihen yhtälöön sovi lähteä toisaalle ja jäädä "samantien" äitiyslomalle jne. eli jumissa ollaan. Hyvä olla jälkiviisas, mutta nyt ymmärrän, ettei kaikkia työpaikkoja, joita tarjotaan kannata ottaa vastaan ilman tarkempaa pohdintaa. Itseni kannalta en olisi voinut tyhmempää vetoa tehdä, nyt olen "naimisissa" työpaikan kanssa joka on hanurista eikä läsnäoloani juuri arvosteta...vaikkakin lähimmät ruohonjuuritason työkaverit ovatkin mukavia, mutta johtotasolla taidan olla pelkkä ikuinen riippakivi joka ei tajua lähteä omatoimisesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosin hieman eri asetelmat. Mutta perimmäinen ajatus minullakin että JOS OLISIN TIENNYT NIIN EN IKINÄ OLISI TÄMÄN FIRMAN OVESTA SISÄÄN ASTUNUT!!!!!!!!!
Mulla ei ole enää tulossa äitiyslomia (lapset jo isoja eikä lisää tule) että se ei ole esteenä lähtemiselle, ainoa este on toisen työpaikan puute, en aio irtisanoutua ja jäädä työttömäksi etenkään 3 kk:n karenssin takia.Monta hakemusta on nytkin sisällä ja soittoja eri puolille. Heti kun tärppää niin tämä tyttö lähtee, ei ovet paukkuen vaan hiljaa hymyillen.
nyt raskaaksi ja olet sen kolme vuotta kotona. Sinä aikana pidät ammattitaitoasi yllä ja haet koko ajan ammattias vastaavaa työtä. Sit sanot ittes irti,kun olet saanut sen uuden paikan. Pahimmassa tapauksessa et ole senjälkeen enää siellä kuin sen kaks-kolme viikkoa enää...
Ei ainakaan meikäläisen menoilla voi olla kotona kolmea vuotta, hyvä jos pystytyään ne normaalit vanheimpainvapaat pitämään...on nääs tuota asunnon- ja autonlyhennystä tuossa eikä avokin tulot riitä kattamaan kuluja, kun tulot putoaa äitiysloman takia.
No jokatapauksessa yritetään kovasti saada perhettä alulle ja sen jälkeen odotellaan hyvillä mielin äitiyslomaa :)
kuitenkin työ, johon joskus palata. Aika monet kamppailevat pätkätöiden lomassa ja raskauden myötä tuppaavat loppua. Osittain nariset turhaan...kaikki mulle heti;)