Tämä on tarkoitettu kaikille lukijoille sukupuoleen, ikään tai kokoon katsomatta :)
Jos jollain on rima korkealla vastakkaisen sukupuolen edustajien suhteen, niin onko hän teidän mielestänne huonolla tapaa ronkeli? Kenties jopa tietyllä tapaa itseään täynnä oleva? *havaitsee ajoittaista nyökyttelyä*
Nytpä perustelen miksi riman korkealla pitäminen on minulle henkilökohtaisesti eduksi ja miksei sillä ole mitään tekemistä suuren egon tai toista ihmistä nuonona pitämisen kanssa.
Perustelut ovat hyvin lyhyet. En halua naista minkäänlaiseen väliaikaissuhteeseen. Haluan sellaisen naisen, joka voisi olla rinnallani hautaan saakka. Ja siihenhän ei minihame tai avonainen kaulus riitä, ne eivät ole edes edellytyksiä. Se koostuu niistä ihanista pienistä asioista, joiden ansiosta tätä ihmistä jaksaa katsella ja hyväillä arkipäivästä toiseen.
Yksi tärkeä ominaisuus "unelmieni naisessa" on se, että hän pitää minua "unelmiensa miehenä". Jos ei pidä, tavoitteeni ei voi täyttyä, joten hän ei ole tällöin "unelmieni nainen".
Ja toisaalta, onko sekään hyväksi jos rima on matalalla ja suunnilleen kuka tahansa kelpaa. Sitä kokee vain pettymyksiä toisen perään ja kohta ei uskalla enää tarttua mihinkään.
Ehkä elän loppuelämäni yksin, mutta olkoon sitten niin. Olenko mielestänne itseäni täynnä oleva k******?
Jos jollain on rima korkealla vastakkaisen sukupuolen edustajien suhteen, niin onko hän teidän mielestänne huonolla tapaa ronkeli? Kenties jopa tietyllä tapaa itseään täynnä oleva? *havaitsee ajoittaista nyökyttelyä*
Nytpä perustelen miksi riman korkealla pitäminen on minulle henkilökohtaisesti eduksi ja miksei sillä ole mitään tekemistä suuren egon tai toista ihmistä nuonona pitämisen kanssa.
Perustelut ovat hyvin lyhyet. En halua naista minkäänlaiseen väliaikaissuhteeseen. Haluan sellaisen naisen, joka voisi olla rinnallani hautaan saakka. Ja siihenhän ei minihame tai avonainen kaulus riitä, ne eivät ole edes edellytyksiä. Se koostuu niistä ihanista pienistä asioista, joiden ansiosta tätä ihmistä jaksaa katsella ja hyväillä arkipäivästä toiseen.
Yksi tärkeä ominaisuus "unelmieni naisessa" on se, että hän pitää minua "unelmiensa miehenä". Jos ei pidä, tavoitteeni ei voi täyttyä, joten hän ei ole tällöin "unelmieni nainen".
Ja toisaalta, onko sekään hyväksi jos rima on matalalla ja suunnilleen kuka tahansa kelpaa. Sitä kokee vain pettymyksiä toisen perään ja kohta ei uskalla enää tarttua mihinkään.
Ehkä elän loppuelämäni yksin, mutta olkoon sitten niin. Olenko mielestänne itseäni täynnä oleva k******?
Vastaukset 32
Vanhimmat
asenteesi. Minua myös moititaan nirsoksi, mutta en taas ymmärrä ihmisiä joille riittää että ei tarvitse olla yksin, pidän sitä henkisenä huoruutena. Elän kuitenkin vain kerran enkä missään nimessä tahdo kuluttaa elämääni sitoutumalla kompromissiin.
K***päinähän meitä pidetään, mutta lähes yhtä usein saa kuulla irvailuja enkö ole kelvannu kenellekään. Valtaosa ihmisistä ei lainkaan käsitä että itseään, aikaansa ja omaa yksityisyyttään saattaa arvostaa niin korkealle että kuka tahansa ei kertakaikkiaan kiinnosta. Ainoa oikea syy parisuhteelle on mielestäni se, että ilman toista, juuri sitä yhtä tiettyä ihmistä on liian paha olla. Enkä todellakaan tahtoisi itse olla hänelle kompromissi vaan juuri minun itseni takia haluttu.
Ikinä en tule siihen alistumaan että jonkun ulkopuolisen painostuksesta tai hyväksynnän saamiseksi kenenkään patjaksi ryhtyisin.
Suorastaan säälin ihmisiä jotka täällä itkevät kun deittipalstalla ei tärppää. Rahallahan siitä selviää jos kerran kuka tahansa kelpaa.
sinun viestisi sekä aloittajan viestin. Tämä on ainoa ajattelutapa, mihin pystyn samastumaan tässä kysymyksessä. Vaikka välillä ulkomaailmassa miettii, onko todella niin että olen tässäkin asiassa vähemmistön riveissä. Olenpahan sitten.
Minullekin rakkaus on ainutlaatuista, tunne juuri sitä yhtä ihmistä kohtaan. Se on se kriteeri. En nauti ajan tappamisesta tyhjässä joukossa, en edes muutenkaan, saati parisuhteessa.
Kusipäänä en itseäni pidä, en ainakaan siksi etten halua henkistä huoruutta ristikseni. Jos joku haluaa nähdä minut sellaisena, joka ei kenellekään kelpaa, hän pysyköön sen kuvitelman varassa mutta olkoon tyrkyttämättä minulle 'kenellekään kelpaamattomia' tuttaviaan, koska heitä en sitten suureksi yllätyksekseen huolikaan.
Ja varmasti minusta jotkut huokailevat, että tuo ei ainakaan tuollaisilla ajatuksilla varustettuna tule löytämään koskaan ketään. Eipä välttämättä tulekaan, mutten osaa pitää sitä sellaisena tappiona, millaiseksi he ilmeisesti sen itsensä kohdallaan kokisivat.
Rakkaus on hieno - hienoin - lisä elämässä, mutta pakkoparisuhde ei ole mikään tavoite, päinvastoin anti-tavoite. Mieluummin rakastan vaikka muita läheisiä ja eläimiä, kuin hampaat irvessä ihmistä, jota en oikeasti rakasta.
samanlaisilta kuin ne naiset siinä 4D-dokumentissa.
Uskokaa jo ettei sitä täydellistä ihmistä ole keksittykään. Jos sitä odotatte, niin olette yksin loppuelämänne hautaan asti.
Kuka meistä sanoi, että ihmisen pitäisi olla täydellinen ???
Jos noin ymmärsit, ymmärsit niin väärin, etten jaksa edes sinulle selittää.
Mitä pahaa on siinä, että on yksin hautaan asti? Mitä pahaa on siinä, että arvostaa yksityisyyttään?
Ei ole kyse siitä, että pitäisi täydellinen olla. Ainakaan mun kirjoituksessani. Eikä kukaan voi miellyttää kaikkia, jokaisella on omat makunsa ja mieltymyksensä. Kyse on sellaisesta ihmisestä, jonka kanssa on hyvä ja helppo olla eikä tarvitse olla jatkuvalla syötöllä purkamassa joitain patoutumia tai miettiä, että mitäs tänään tehdään. Sen on oltava luontaista ja ihanaa kaikkien niiden satunnaisten huonojen hetkien ympärillä. Mulla ei ole tarvetta roikottaa ketään mukana sen takia, että "onpahan nyt joku" jos ei homma täysin synkkaa.
Mulla on minulle juuri täydellinen puoliso eikä tarvinnut edes sinne hautaan asti häntä odottaa, tuli nopeammin vastaan kuin osasin odottaakaan :D
Yksityisyys ei kuulu tähän mitenkään. Yksityisyys on se että asiat pidetään omana tietonaan, sellaista julkisuuden vastakohtaa. Eli ettei sinusta jutut kulje ja tietoja susta kulje väärissä käsissä. Siinä ei ole mitään pahaa, itsekin varjelen omaa yksityisyyttäni parhaani mukaan. Mutta yksityisyys ei liitykään mitenkään siihen ihmissuhde-elämään.
Sen sijaan jos tarkoitit yksinäisyyttä, ei siinäkään mitään pahaa mutta ei se silti herkkuakaan ole jos kuitenkin kaipaa sitä toista ihmistä rinnalleen.
Kiitoksia, että selvennät minulle suomenkielisten sanojen sisältöä. Tulee vähän sellaisen olo, kun olisi astunut takaisin peruskoulun penkille, vaikka sitä mihinkään tarvitsisi.
Käyttäisin mieluiten sanaa yksinolo, indeed.
"Yksinäisyys" sisältää minun korvissani tunteen siitä, että on "yksinäinen", siis että kaipaa toista ihmistä rinnalleen. Siksi mieluiten yksinolo, joka on neutraali ja itsestään nauttiva.
Joten, jos tämän typerän sanoilla saivartelun jälkeen vielä vastaisit kysymykseen. Mitä pahaa on yksinolossa, jos on siten onnellisempi kuin muilla tavoin?
Jos sana ei kelpaa tai käytät sitä eri merkityksessä kuin minä, voidaan toki keskustella siitäkin. Äidinkielen numeroni oli kuitenkin kaksinumeroinen, että joku on minunkin kirjoituksiani ymmärtänyt.
"Sen sijaan jos tarkoitit yksinäisyyttä, ei siinäkään mitään pahaa mutta ei se silti herkkuakaan ole jos kuitenkin kaipaa sitä toista ihmistä rinnalleen."
Kysymys onkin juuri siitä, mitä kaipaa. Mä en kaipaa mitään epämääräistä säätöä, vaan kunnon tasapainoista suhdetta. Jos sitä en saa aikaiseksi, olen mieluummin yksin. Paremmin nauttii lyhyestä elämästä yksin kuin joidenkin epämääräisten suhteenpätkien ryöpyttelemänä.
Näkemyksiä on monia. Tuo on mun näkemys ja siitä johtuen olen nostanut riman korkealle. Selviää paljon pienemmällä määrällä sydänsuruja.
tekstissäni ilmenevien kirjoitusvirheiden, joista itsekin olen tietoinen luettuani nyt tekstin lävitse, korjaan
Äidinkielen numeroni oli kuitenkin kaksinumeroinen, vaikkei nettikirjoittelun perusteella uskoisi. En usko, että hätäinen kirjoitustyylini kuitenkaan vaarantaa kykyämme kommunikoida niin paljon kuin se, ettemme muutoin ymmärrä toisiamme.
Ja kuinhan kauan sinä jaksat katsella sitä naisehdokasta ennenkuin tulet siihen tulokseen, että ei kelpaa? Otatko huomioon suhteen alkuaikojen epävarmuuden ja "kiertämisen" kun siinä puolin ja toisin katellaan, että mikäs se tuo on?
Taidatpa pelätä löytää sitä oikeaa, niitä virheitä kun on niin helppo tosiessa huomata, jos itse ei ole valmis suhteeseen sitoutumaan.
Peräät luonnollista ja helppoa olemista, ilman jahkailua ja pähkäilyä, että "mitäs tänään tehdään.." vaan kun sitä se monesti on, kun toista tapailet ja tutustelet. Eiköhän siinä tule kysyttyä välillä puolin ja toisin, että mitäs tänään tehdään :D
on tuollainen helppo ja luonnollinen suhde. Luulen, että sellainen kuitenkin vaatii ihmiseltä tiettyä psyykkistä kehittymisenastetta, että tuollainen edes on mahdollista. Ts. en usko, että jokaiselle on olemassa joku oikea ihminen, jonka kanssa kaikki kuiin taikaiskusta sujuu pääosin helposti ja luonnollisesti. Mutta jos ihminen on päässyt sinuiksi itsensä kanssa, niin se voi olla mahdollista jonkun toisen samanlaisen kanssa.
Epävarmuusaikoja lienee aina seurustelusuhteissa. Sen pituudesta ja siitä, miten siihen suhtautuu riippuu se, tuleeko suhteesta mitään vai ei.
siinä tapauksessa leimaisin itsenikin sellaiseksi mitä en ole. Minä olen ns. kompomissimiehiä yrittänyt viimeiseen asti, mutta ihan turhaan. Yksin todellakin on parempi kuin epäsopivan ihmisen kanssa.
>Ja toisaalta, onko sekään hyväksi jos rima on >matalalla ja suunnilleen kuka tahansa kelpaa. Sitä >kokee vain pettymyksiä toisen perään ja kohta ei >uskalla enää tarttua mihinkään.
Riman ei tarvi olla minimissään, mutta ehkä treffeillä voisit käydä mahdollisimman usean naisen kanssa. Tai ainakin itse olen näin päättänyt yrittää. Pidä päämäärä mielessä mutta pysähtele matkalla.
Näin on. Ei jokaista voi karsia ensituntuman perusteella, mutta senkin pitää luonnollisesti olla hyvä. Ja ihmisethän muuttuvat, joten pitää muistaa että jokin asia mitä ei ehkä voisi loppuelämäänsä kestää (kuten esimerkiksi toisen tupakointi on joillekin todella vastenmielistä) voi hyvinkin olla "korjattavissa".
riippuu siitä kuinka korkea se on. Siis LIIAN korkea rima tiputtaa kyllä potentiaaliset ehdokkaat pois. En tarkoita sitä etteikö saisi odottaa toiselta tiettyjä ominaisuuksia mutta järki käteen, kukaan ei ole täydellinen eikä niitä kaikkia ominaisuuksia valitettavasti ole laitettu samoihin paketteihin. Ihmisellä on hyvä olla vaatimuksia joista ei jousteta (esim. luonteenpiirteet kuten rehellisyys, uskollisuus jne.) ja sitten sellaisia vaatimuksia joista voi joustaa vähän tai vähän enemmänkin (esim. pituus, paino, tukanväri jne.), ja sitten sellasia vaatimuksia joilla ei ole oikeastaan mitään väliä (esim. ammatti, omaisuus, varallisuus, koulutus jne).
Elinikäistä kumppania hakiessakin kannattaa vähän miettiä mistä voisi hieman rimaa laskea, ts. mitkä on sellaisia ominaisuuksia joiden kohdalla ei ole niin väliä ja missä voi joustaa.
Tuo pointti jäi alkup. viestistäni pois. Täydellistä ihmistähän ei ole olemassa eikä edes sellaista, joka olisi aivan täydellinen edes yhden ihmisen mielestä. Ja realistisissa puitteissahan homman kuuluu toki edetä, muuten jää tosiaan nuolemaan näppejään koko loppuelämäkseen.
Oma ongelmani on vain ollut sellainen, että olen jotenkin aina odottanut sitä oikeanlaista ja kun vihdoin viimein tapasin sellaisen, iski hillitön epävarmuus, että enhän minä nyt ole ansainnut tätä tai mahdollisuutta olla onnellinen...
Et sinä ronkeli ole, mutta kyllä sitä oikeaa voi etsiä pitämättä rimaa liian korkealla. Heh saapahan edes välillä. Kävin melkoisen määrän naisia läpi, ennen kuin löysin sen oikean. En silti kadu kokemaani, voin ainakin sanoa eläneeni.
Nämä ovat asioita, joilla ei voi nykyiselle naiselleni paljon puhua, mutta en minäkään ole hänen luurankojaan pöyhinyt.
No jokainen taplaa tyylillään.
Jokaisen oma asia. Vaan eipä sitä sitten pidä laittaa muille kuulumaankaan. Että turpa ruttuun vain, jos loppu elämänsä saa olla yksin.
Muiden ihmisten asiat kuuluvat aina sellaisille katkerille akoille kuin sinä. Ainakin heidän omasta mielestään. Pitäisittekin rumat turpanne rutussa, mutta suuta vaan pitää soittaa.
Miksette anna ihmisten olla rauhassa?
Mun ruma turpani ei taatusti arvostele missään kenenkään rimoja ja rajoja. Jokainen toimikoot niin kuin haluaa. Mites mahtaa olla sun laitasi?
pidän muiden ihmisten arvostelua elämäni johtotähtenä. Elän siitä.
pitkäikäinen ;). Mikäs pahan tappais?
Pitkää ikää vaan kaikille katkerille naisarvostelijoille! Suut louskuvat vielä varmaan haudastakin, ja muutahan annettavaa ei koskaan ollut. :D
jotka joka toisessa aloituksessa ja rimpsussa valittavat, kun naiset antavat kaikille muille paitsi itselle (huoria ja lutkia).
Naisilla on aina annettavaa, ja seksin saralla myös otettavaa. Niiltä miehiltä, joista siihen on ;)
... kun sanoit:
'Yksi tärkeä ominaisuus "unelmieni naisessa" on se, että hän pitää minua "unelmiensa miehenä". Jos ei pidä, tavoitteeni ei voi täyttyä, joten hän ei ole tällöin "unelmieni nainen".'
Valmistaudu siihen, että jotkut naiset raivoavat sinulle. Menit pudottamaan naiset korokkeeltaan, joka oikeuttaa heidät olemaan passiivisia. Näiden naisten mielestä miehen kuuluu ensin vakuuttaa nainen kelpoisuudestaan, jonka jälkeen nainen joko valitsee miehen tai antaa pakit. Naisen itse ei tietenkään tarvitse todistaa miehelle mitään, koska kaikki naisethan ovat pyhiä olentoja ja tyhmien miesten kuuluisi olla iloisia, että naiset ylipäänsä ovat heistä enää kiinnostuneita.
Kuinka moni heteronainen haluaisikaan niin tuskallisesti muuttua lesboksi. Sori wannabe-lesbot, aina ei voi voittaa.
tai sitten meitä on monta:)...Olen kuullut itse usein, et "oon miehen puutteessa" ja syy on kuulema se, että olen nirso!? =D Niinpä taidan olla..Siperia opettaa näet.Itselleni kävi niin, kun "en ollut nirso", pettymyksiä tuli liikaa. Toinen syy on se, etten osaa flirttailla.Kai?Itseasias en sitä rehellisyyden nimissä tiedosta ilmeisesti ollenkaan.Kun olin iloinen ja tasapuolisesti ystävällinen höpöttäjä se tarkoitti ilmeisesti myös, että tältä tätiltä "irtoo". Sitten kun torjuin miehen hämilläni, sain kuulla, että annan ymmärtää, mutten ymmärrä antaa...Ja olen ties mitä. Väkisinkin alkaa karttamaan tilanteita olla vastakkaiselle sukupuolelle iloinen ja ystävällinen oma itsensä, kun se on liian usein johtanut vain kurjiin tilanteisiin. Ennemmin vaikka nirso, kun pettymyksiä toisensa perään... :)
Mä olen myös kuullut olevani miehen puutteessa ja kaikenlaista muutakin omista kuvitelluista tarpeistani. En ole kiinnostunut kuulemaan niistä ulkopuolisilta, en varsinkaan ihmisiltä joilla ei ole minulle annettavaa muutenkaan.
Mä olen tasapuolisesti ystävällinen höpöttäjä ja jos joku tulkitsee sen flirtiksi, hän taitaa olla melko pahassa puutteessa. Huomaan kyllä, milloin joku epätoivottu yksilö kiinnostuu liikaa, ja lopetan ystävällisen höpöttämisen siihen paikkaan ihan jatko-ongelmien välttämiseksi.
Flirttiä ystävällinen höpötykseni ei ole nähnytkään. Ihmisiä, jotka ymmärtävät minut väärin, saatan kartella, mutta liian moni ymmärtää oikeinkin, joten sallin itseni olla oma itseni, toivonhan sitä muiltakin.
Et ole itseäsi täynnä oleva k-pää, jos todella olet valmis vaikka koko loppuelämäsi yksin, ellet löydä sitä oikeaa.
"Rima korkealla" voi tarkoittaa niin montaa asiaa. Joillekin kauneus, älykkyys tai varakkuus ovat asioita, jotka unelmien puolisossa ovat ehdottoman tärkeitä asioita. Jos näiden ominaisuuksien vaatija ei itse pysty tarjoamaan tälle unelmakumppanille vastavaa, on hän mielestäni ellei nyt "itsekäs k-pää" niin ainakin hölmö.
Itselläni ei ole "rimaa" juuri ollenkaan. (Hölmöä ehkä sekin?)Tärkeintä on, että tunnen oloni hyväksi ja turvalliseksi toisen seurassa. Että hän on valmis ottamaan minut lähelleen ja välittää minusta yhtä paljon kuin minä hänestä.
En lähde ihastuessani/rakastuessani arvioimaan, kestääkö arki sitä että ihastukseni vaikkapa työtön, mielenterveyskuntoutuja.tms, hänellä on huono maku sisustuksen suhteen, on ylipainoinen, kaljuuntuva tai että hän ei ymmärrä taiteesta mitään.
Tärkeintä on se, miltä tuntuu olla hänen lähellään. En minäkään ole täydellinen. Ei kannata etsiä kumppania, joka olisi virheetön, vaan kumppania jota voi rakastaa ja jonka puutteita voi sietää.
.. mutta miten TIETÄÄ että mies ajattelee noin. Olen samaa mieltä: Haluan olla toiselle Se Oikea ja hänen puolestaan minulle... But how on earth do you KNOW?
ap:n kirjoituksen täysin, juuri tätä yritin sanoa omassa ketjussani "vaatimukset".
Ei ole mitenkään väärin sitoutua vasta kun löytää ihmisen jonka kanssa todella sopii yhteen. Se täydellisyys ei tarkoita jenkkitelevision luomaa täydellisyyskäsitystä, vaan sitä mikä on juuri minulle sopivaa. Oli se sitten mitä hyvänsä.
Tehtävä ei voi olla mahdoton, vaikka monet niin väittää. Minä olen omani löytänyt, tosin yritys ja erehdys- menetelmällä. Parisuhde on ihan toista kun voi olla täysin oma itsensä ja toinen tykkää silti. On myös hienoa kun ei tarvitse yrittää muuttaa toista mitenkään, vaan voi arvostaa ja kunnioittaa toista täysin. Jää monta riitaa väliin.
Miten tietää että mieskin ajattelee noin? Minulle ainakin hän on sen usein sanonut, mutta varsinaisesti se näkyy teoissa ja läheisyydentunteena. "Palvelemme" toisiamme. Meillä on usein hauskaa ja viihdymme yhdessä, olemme toistemme parhaat ystävät. Lisänä fyysinen vetovoima.