Perustuu tositapahtumiin:
Treffeillä on mukavaa, oikeinkin mukavaa. Tuntuu natsaavan ja itsellä on pitkästä aikaa olo, että hommasta voisi jotain tullakin. Tulos on kuitenkin toisenlainen: Vastapuoli katoaa tuhkana tuuleen. Tilannekatsaus ei ole kuviteltu, kummatkin ovat viehättäviä ja ilmassa ei suinkaan ole lihanhimoa vaan hellyyttä.
Kysymys:
Käyttääkö joku ravinnokseen mukavia sinkkuja?
Vastalause:
Sellainen olisi kamalaa, sillä nykyään heitä on muutonkin harvassa. Meidän laumassa asiat sanotaan/ ilmaistaan suoraan, joten siksi tällainen "katoaminen" on hämmentävää, mutta toisaalta myös naurettavaa. :)
MIKÄ TEITÄ MIEHIÄ OIKEIN VAIVAA?
Treffeillä on mukavaa, oikeinkin mukavaa. Tuntuu natsaavan ja itsellä on pitkästä aikaa olo, että hommasta voisi jotain tullakin. Tulos on kuitenkin toisenlainen: Vastapuoli katoaa tuhkana tuuleen. Tilannekatsaus ei ole kuviteltu, kummatkin ovat viehättäviä ja ilmassa ei suinkaan ole lihanhimoa vaan hellyyttä.
Kysymys:
Käyttääkö joku ravinnokseen mukavia sinkkuja?
Vastalause:
Sellainen olisi kamalaa, sillä nykyään heitä on muutonkin harvassa. Meidän laumassa asiat sanotaan/ ilmaistaan suoraan, joten siksi tällainen "katoaminen" on hämmentävää, mutta toisaalta myös naurettavaa. :)
MIKÄ TEITÄ MIEHIÄ OIKEIN VAIVAA?
Vastaukset 24
Vanhimmat
olis niin, että tää jättäjä oli nainen.
Tietenkin. Sehän nyt on kai huonommallakin sisälukutaidolla selvitettävissä.
Et tainnut olla ihan miehen tasoa. Noin käy joskus jokaiselle, älä ota siitä paineita.
Onhan se periaatteessa ihan ymmärrettävää, ettei kliksahdusta aina tapahdu. Mutta mysteeritilanteissa mikään ei anna ymmärtää moista. Ilmassa on kuhertelua, söpöä suukottelua. Treffit parhaimmillaan ovat kestäneet iltapäivästä myöhäiseen iltaan, ilman pakkoa, kaukana mahdollisuudesta seksiin.
Miehiä on yleensä helppo lukea, ihmisiä yleensäkin. Näissä tapauksissa vain jäädään tyhjän päälle eikä ilmeisesti teilläkään ole mitään selitystä sille. Elämää...
P.s. älä leikilläsikään puhu tasoista ja niille asettumisista. MUR! ;)
Mikä Teitä naisia vaivaa?
Olen sinkku, normaalimitoissa, en polta, en juo, käyn töissä, pidän huolta itsestäni. Pukeudun kunnollisesti, osaan käyttäytyä eri tilanteissa.
Arjen askareet sujuvat aina lattianpesusta vaikkapa hyvään aamukahviin vuoteeseen tarjoiltuna. Vaan ei kelpaa!
Kanssani pääsee elokuviin, sienimetsään tai iltapukujuhliin.
Olen uskollinen ja rehellinen.
En ole akateeminen, en aja Bemarilla, en vie laskettelemaan, purjehtimaan, Ranskaan viinimatkalle. Enkä ole edes omasta mielestäni komea. Olen vain tavallinen rehti ja rehellinen suomalainen mies - puhun ja pussaankin. Siitäkös se sitten puristaakin? Vai siitä, että en ole tunkemassa heti ensialkuun sänkyyn?
Näillä eväillä varustettu mies ei kelpaa suomalaiselle nirppanokalle! Mikä Teitä naisia vaivaa?
Kyllä kelpaa! Koska lähdetään treffeille?
Kuvaus on itsestäni. Ja toisaalta - miksi kehuisin kavereita? Siitähän jää kiinni heti, kun tavataan! Ja puhumalla totta, ei tarvitse muistella sanomisiaan.
En kuitenkaan halua yhdellekään yh-äidille entisen aviomiehen korvikkeeksi - olen ihan uusi mies.
En halua lapsille isänkorvikkeeksi tai ns. miehen malliksi. Voin olla ja olenkin tarvittaessa lapsille ns.kaveri tms., mutta en ole mikään isänkorvike.
En myöskään halua, enkä voi, olla ns. elättäjä, joka toteuttaa kaikki yh-äidin unelmoimat asiat koska äidillä itsellään ei ole siihen varaa. Toki oman osani hoidan ja myös ns. herrasmiesosan...;-)
Haluan tasa-arvoisen suhteen, jossa molemmilla on oma tilansa ja myös (tavallaan) oma elämänsä. Kuitenkin niin, että suhteessa on 100% luottamus ja rehellisyys ilman omistamista tai vahtimista.
Miksi tämä on niin vaikeaa? Edelleenkin, mikä Teitä naisia vaivaa?
mutta naisille ei kelpaa tavis kunnollinen suomi-mies, sillä he itsekin tietämättään etsivät sitä unelmien täyttymystä, jota ei oikeasti ole edes olemassa ja näin ollen kaikki, jotka poikkeavat rahtusenkaan täydellisyydestä saavat kuulla sen perinteisen vastauksen "Kemiat eiv kohtaa", joka suomeksi tarkoittaa, että olet kyllä ihan jees, mutta et täydellinen. Sori, ollaan kavereita.
Sinua olenkin etsinyt. Vaan en ole tavannut kaltaistasi. En käy kapakoissa, vain töissä ja harrastuksissa, en polta. Vikani on vain että olen 50. Luullaan nuoremmaksi. Vaan ei auta. Ikä mikä ikä.
50v on vika? Suuri osa suomalaisistakin on siis viallisia?
Ja minä mukaan luettuna! Täytinhän keväällä 50...
Vaan ei auta...ei kelpaa nirppanokkaisille naisille...
Joka naisen unelmalemmikit:
Jaguar tallissa
Minkki kaapissa
Tiikeri sängyssä
Keittiössä aasi, joka kaiken maksaa
Minun puolestani voimme lähteä treffeille vaikka perjantaina! Minustahan tämä ei ole kiinni!
Ja sanasta miestä!
[email protected]
Näköjään sinullakin on lista mitä et halua suhteelta, samalla tavalla myös naisella on omat odotuksensa.
Joskus tuntuu, että naiselta odotetaan vielä enemmän. Useimmilla eronneilla naisilla on lapsia joka tuo elämään tasapainottelua rahallisten asioiden kanssa. Haluat naisen jolle et ole elättäjä, sitä ehkä moni nainen ei kaipaakkaan.
Mutta enemmän lämmittäisi ymmärtäväinen ja kanssakulkeva asenne.
Todellisuudessa sinulla ei taida olla kokemusta todellisesta elämästä ja arjesta johon sisältyy lapsi.
>> Haluat naisen jolle et ole elättäjä, sitä ehkä moni nainen ei kaipaakkaan. > Mutta enemmän lämmittäisi ymmärtäväinen ja kanssakulkeva asenne. > Todellisuudessa sinulla ei taida olla kokemusta todellisesta elämästä ja arjesta johon sisältyy lapsi.
Itselläni ei ole lapsia joiden eltuksesta olisin vastuussa yksin, sikäli ei ole ollut tarvetta etsiä miestä elättäjäksi. Lapsillani on isä jolla taloudellisesti ja ajallisesti mahdollisuus antaa lapsille mitä he tarvitsevat. Olen kuitenkin seurannut niin läheltä ystävieni elämää yksinhuoltajana että julistaudun heidän asemansa parantajaksi:)
Itse olen kokenut taas päinvastoin... kun en kaipaa miestä elättäjäksi enkä osaa elää toisen ihmisen kautta...miehet ehkä kokevat ettei heillä ole paikkaa elämässäni.
Tilanteet ovat aina jotenkin monimutkaisia olipa elämäntilanne mikä tahansa. Tai sitten se ihminen on vielä tapaamatta jonka kanssa voisi oikeasti kokea tasavertaiseksi itsensä.
Mutta Pekalle hyvää jatkoa ja lämmintä syksyä.
Ei kai nainen loppuksi kaipaa glamouria ympärilleen vaikka siitä nauttiikin silloin tällöin. Uskon että naiset ovat vain vaativampia tunnepuolella. Jos asiat naksahtavat sillä puolella täysillä ei sitä haikaile jaguaareista eikä purjehduksista.
Kaipa se kuitenkin näin on. Vaan edelleenkin tilanne on se, että sitä glamouria etsitään. Eikä tavallinen, vähän mörrimöykky, suomalainen kelpaa.
Saattaa tietenkin olla niin, että tuota arkea on koettu jo tarpeeksi aikaisemmassa avioliitossa ja todellakin tiedostamaton halu on saada jotain parempaa tai hienompaa. Ja tällöin ei enää riitä se arkinen tavis, joka tuo helmihetkiä silloin-tällöin. Vaan mistäpäs sitä meikäläinenkään sitä hienompaa tuo? Kun ei ole fyffee hirveesti eikä Bemaria... On vain käytävä töissä ja tehtävä niitä arjen askareita ja rutiineja.
Ja tunnepuoli...voiko sitä tietää, ennenkuin sen kokee. Ja mitenkäs ne asiat naksahtavat, jos ei päästä asioita naksahtamaan? Vai tarkoitatkos, että Stockan hissijonossa täysin tuntemattomalle miehelle "naksahdat"?
Tapasin kauan sitten naisen, joka vähän valittikin olevansa sinkku, kun ei kunnon miestä ole löytynyt. Keskustelimme pitkään kaiken maailman asioista. Ei antanut puh.numeroa, jolloin annoin käyntikortin sanoen, että soittaa sitten minulle. Ylpeä vastaus: "MINÄ en miehille soittele!!" Totesin sitten, että ole soittelematta, ja poistuin paikalta. Siitä sitä sitten tunnepuolta ja naksahduksia...:-D
Täällä eräs mies, joka ei leikkisi, vaan etsii oikeaa ja aitoa suhdetta.
Katso nimim. Beach-boy suomi24 treffeissä
Kimi
Näin on mullekkin käynyt. Treffien jälkeen kun tytölle soittelin, tuli vastauksena tekstiviesti jossa mainittiin poikaystävästä jne.
Mikä teitä naisia oikein vaivaa?
Ilmeisesti kiinnostus vaan lopahti. Niinkuin aina.
Uskottomia ihmisiä riittää aivan liiaksi. Siksi voinen hyvin kuvitella, että tuollainen tilanne on aivan normaali asetelma.
Mutta kyllä, laittaa miettimään, että mikä ihmisiä vaivaa.
Sinä sait vastauksen, minä en sitäkään. Ja mitenkään itseäni tarkoituksetta ylistämättä voin sanoa, ettei minua yleisesti koeta vastenmielisenä, vaan viehättävänä ja fiksuna naisena. Ehkäpä valloittaminen on joidenkin leipälaji, minä haluan suhtautua aidosti.
Taisi olla vastaus jo tuossa kysymyksessä.
Lainaus: "..ilmassa ei suinkaan ole lihanhimoa vaan hellyyttä."
Jos ei ole himoa, ei ole mitään syytä tavata uudelleen. Hellä voin olla pikkusiskolle ja koiralleni, mutta naisten kohdalla haen sitä vietinomaista eläimellistä himoa itsestäni ja siitä toisesta. Jotain tuohon viittaavaa täytyy olla ilmassa, jotta vaivaudun toisille treffeille. Kohteliaisuudesta ekoilta treffeiltä en karkaa, vaan koetan viettää hauskan illan. Toisien treffien sopiminen on sitten asia erikseen.
Kiihkeää suutelemista. Suukottelua. Vaatteet päällä hyväilyä. Olimme puistossa illan hämärtyessä toisissamme kiinni. Ja tuo suukottelu, ainutlaatuisen hellää. Ei vaativaa vaan rauhallista ja suloista.
Voivat treffit mennä mukavasti keskustellen illallisen äärelläkin, ja mikäli silloin ei toisesta kuulu, se on ihan ymmärrettävää. Mutta, tällaisissa ääritapauksissa menee yli ymmärryksen.
Ehkä mies koki samoin kun sinä, mutta hänellä oli jokin selvittämätön juttu toisen kanssa eikä halunnut enää tavata uudelleen. Tiesi ehkä itsekkin että siitä olisi voinut kehkeytyä jotain...
Jos naiselle kertoo että hän on ihan mukava, ja että voisimme olla ystäviä ilman seurustelua niin saa hillittömät haukut. Siksi parempi vain kadota savuna ilmaan... Aivan kuten naisetkin tekevät jos ei mies miellytä.
Etkös sen vertaa hoksi että tyyppi on varattu ,käy vaan hakemassa vauhtia kotiin viemiseksi..