Voi olla, että seriffi poistaa tämän, mutta katsotaan.
Jos tämä paljon keskustelua aiheuttaneen kaltainen neiti immeinen saisi minut miehekkään herramiehen kansaan avioliiton alttarille mielistelyllään ja viehkeydellään. Ja yksi kaunis päivä totuuden paljastuttua minulle kaikessa kaameudessaan, niin olisiko minulla katolisena minkäänlaisia mahdollisuuksia saada vapautusta tästä avioliitostani.
Jos tämä paljon keskustelua aiheuttaneen kaltainen neiti immeinen saisi minut miehekkään herramiehen kansaan avioliiton alttarille mielistelyllään ja viehkeydellään. Ja yksi kaunis päivä totuuden paljastuttua minulle kaikessa kaameudessaan, niin olisiko minulla katolisena minkäänlaisia mahdollisuuksia saada vapautusta tästä avioliitostani.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voisit yrittää saada hiippakunnan avioliittotuomioistuimen vakuuttuneeksi siitä, että olet ollut syyntakeeton avioliittoa solmittaessa. Hankkisit todistajia, että olit mielenhäiriössä/ huumeissa/ umpijuovuksissa.
Ellei luotettavia todistajia tueksesi löytyisi, olisit kyllä sangen peruuttamattomasti aviositein rouvaasi yhdistetty.
(Muitakin mahdollisia syitä avioliiton mitätöintiin kyllä on, mutta ne eivät ehkä tässä tapauksessa tulisi kyseeseen. Yksi syy olisi esim. että avioliitto ei ole "toteutunut", ts. jompikumpi olisi koko liittonne ajan kieltäytynyt lihallisesta yhtymisestä tai ollut siihen psyykkisesti tai fyysisesti kykenemätön.)
mutta kuka sitä vapaaehtoisesti sellaista tunnustaisi, huumeita en käytä, jos kahvia ei lueta huumeeksi, myös alkoholin kanssa minulla on erittäin huonot suhteet.
Ei kai siinä tilanteessa muuta voisi tehdä, kuin aloittaa purjehduksen harrastaminen avomeriluokassa ja yksin kuten Harkimo. Tässä vaiheessa heräsin päiväunilta ja onneksi totuus on toinen.
Katolisen kirkon käsityksen mukaan avioeron mahdollisuutta ei ole, mutta avioliiton voi mitätöidä (tai tarkemmin sanottuna todeta, ettei avioliitoksi luultu alun alkaenkaan ole ollut pätevä avioliitto). Avioliiton mitätöimisen perusteet ovat lukuisat, ja niiden tunteminen todellinen taiteenlaji. Toisaalta juuri tämä monimutkaisuus saa aikaan sen, että käytännössä lähestulkoon jokainen liitto voidaan julistaa mitättömäksi, mikäli asiaan vain oikein paneutuu. Jos tarvetta ilmenee, käänny siis luottamuksella puoleeni.
Yhden vinkin voin antaa jo nyt: Jos epäilet liiton onnistumista, kerro ennen vihkimistä parille tai mieluummin kolmelle esteettömälle ihmiselle, että epäilet liiton onnistumista ja solmit sen siksi vain koemieleesä. Eroat, jos liitto ei onnistu. Tällöin sinulla ei katolisen käsityksen mukaan ole ollut haluakaan solmia kristillistä avioliittoa, joka on purkamaton. Jos liitto kariutuu, kutsut todistajat esiin. Jos liitto taas onnistuu, et käytä tätä optiota.
Jarin neuvoa noudattamalla päätyy mitä luultavammin tilanteeseen jossa harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita. Tämä on katolilaisille vakava synti. Kuolema synnin tilassa on tosi vakava asia - kumma juttu että luterilainen pappi neuvoo täällä katolilaisia käyttäytymään noin... Mutta mikäpä ei luterilaisilta sujuisi!
"Jarin neuvoa noudattamalla päätyy mitä luultavammin tilanteeseen jossa harrastaa avioliiton ulkopuolisia suhteita."
Tähän väitteeseen haluaisin kyllä perustelut.
Muuten totean vain, että kussakin järjestelmässä pitää toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.
...jos kerran epäilet avioliittosi onnistumista ja se on nullifikaation peruste, niin silloinhan et todellisuudessa elä avioliitossa, vaikka se kuinka onnistuisi ja jättäisit option käyttämättä. Mikä on nolla, on nolla jo ennen kuin se julistetaan sellaiseksi!
Olisiko parempi sellainen systeemi, että nullifikaation sijasta myönnettäisiin vapautus aviolupauksista - siinä missä se voidaan myöntää luostarilupauksista?
Jos tietää, ettei avioliitto ole pätevä (skenariosi mukaan), syyllistyy syntiin harrastaessaan "avio"-seksiä ja valehdellessa aviopuolisolle ja koko Kirkolle. Neuvosi ei siis ole kovin kristillinen.
Moni (varsinkin USA:ssa) käyttää nullifikaatiota hyväkseen. Avioliiton mitätöimis-tutkimukissa valehtelu on syntiä.
Mitäpä jos yritettäisiin rukoillen vaan onnistua siinä avioliitossa. Jumalalle kun kaikki on mahdollista.
aivan varmasti lähettäisin piispallesi kirjeen. Enpä ole pitkään aikaan lukenut mitään yhtä inhottavaa kuin 'ohjeesi' avioparille.
Tosiasiahan on, että jos ei aio mennä naimisiin koko iäkseen, ei avioliiton sakramentti toteudu ja sitten elää miehen/naisen kanssa ilman Jumalan sakramentaalista siunausta.
Aika vastuutonta luterilaiselta papilta kertoa katolilaisille mitä kannattaa tehdä jos tahtoo jonain päivänä nullifikaation...
Mutta kuten joku jo sanoikin - mikäpä ei luterilaisilta onnistuisi!
siinä on? Eikö vastuuton ole se, joka käyttää hyväkseen em. ideaa?
erää uuden eukon kanssa "sisarellisesti". Tällöin vanha avioliitto on edelleen voimassa ja voi sururtta käydä ehtoollisella. Silloin tällöin voi sitten livetä "sisarellisesta" elosta ja sekstailla. Sitten täytyy vain ripittäytyä ennen ehtoollista.
"Olisiko parempi sellainen systeemi, että nullifikaation sijasta myönnettäisiin vapautus aviolupauksista - siinä missä se voidaan myöntää luostarilupauksista?"
Tämä on täysin semanttinen kysymys. Voihan sitä avioeroa tuollakin nimellä kutsua, jos haluaa.
Ikävä tosiasia vain on, että kaikki liitot eivät aina onnistu. Tällöin voi olla hyvä tietää, mitä tehdä, ellei halua joutua kirkossaan paarialuokkaan. Minusta kysymyksessä nyt oli lähinnä sielunhoidollinen neuvo mahdollista tukalaa tilannetta varten.
Meille luterilaisille avioliitto ei ole sakramentti, joten perusteluillasi ei ole sanottavampaa merkitystä.
Totta tämäkin on. Tosin rippiin kuuluu myös päätös olla uudestaan tekemättä syntiä.
Nullifikaatiomenettelyyn sisältyy vahva kikkailun maku. Jos sen sijaan kirkko voisi anomuksesta myöntää vapautuksen aviolupauksista, niin silloin käytännössä särkynyttä liittoa ei tarvitsisi jälkikäteen selitellä mitättömäksi eikä liioin olisi tarvetta muihin vippaskonsteihin, jollaisia tuossa alempana esitellään. Systeemiä tarvittaisiin myös luterikunnassa.
...eivät yleensä sano avioliittoa sakramentiksi, koska määrittelevät sakramentin tavalla, joka sulkee avioliiton pois. Asia on kuitenkin sama, ja avioliitto periaatteessa yhtä pyhä kuin katolilaisillakin, mitä on paikallaan pitää tehostetusti esillä esim. vihkitoimituksen liturgisessa toteutuksessa. Kovin pitkä jatkokeskustelu tästä aiheesta tällä palstalla ei kenties ole paikallaan - asiasta saattaa muuten esim. Liisa-Maria antaa lausuntonsa jo ennen sheriffiä...
Minun muistaakseni Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan selkeästi, että sakramentteja on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Vain niissä esiintyvät kaikki sakramentille tarvittavat piirteet: ulkoinen materia, sisäinen armo ja Kristuksen asetus. Toki vanhempi virkaveli sai mielellään opastaa nuorempaa oikeampaan...
"Asia on kuitenkin sama, ja avioliitto periaatteessa yhtä pyhä kuin katolilaisillakin, mitä on paikallaan pitää tehostetusti esillä esim. vihkitoimituksen liturgisessa toteutuksessa."
En olisi aivan varma tästäkään. Ainakin Luther oli sitä mieltä, että avioliitto on pohjimmiltaan maallinen asia, ein weltlich Ding, vaikka hänestä toki oli oikein ja paikallaan pyytää avioliitolle ja avioparille Jumalan siunausta. Lutherin mielestä kuitenkin nimenomaan maallisen vallan oli soveliasta olla vihkijänä, ei kirkollisen vallan.
Lutherin kanta nousi käsittääkseni pitkälti siitä, että avioliitto perustui luomiseen ja luomisjärjestykseen. Täten kyseessä ei ollut spesifisesti kristillinen asia, kuten kaste tai ehtoollinen, vaan kaikille yhteinen asia. Myös juutalaiset ja pakanat solmivat keskenään päteviä avioliittoja.
Kyllä minä tämän lausuntosi allekirjoitan täysin.
Martinukselle maallinen asia, vihkimisen suhteen siis, ei sen pyhyyttä vähennä, koko elämässä kun pyritään pyhyyteen ja kristitty noudattaa myös tässä Jumalan sanaa.