Nyt se sitten alkoi.. Nimittäin kaukosuhde mullakin..
Poikaystävä lähti Saksaan ja palaa takaisin vasta ensi kesän lopulla. Jo ensimmäiset pari päivää ovat olleet hirveitä, joka päivä olen itkuinen ja surullinen. Näin aluksi emme edes pysty pitämään yhteyttä kovin usein.
Rakastamme toisiamme valtavasti ja aiomme tästä vuodesta selvitä, mutta jos olotila jatkuu samanlaisena niin kuinka kestän vuoden sitä? Tunnen olevani täysin rikki.. Onko kenelläkään muulla kokemuksia ja vinkkejä tilanteeseen.
Kovin usein emme toisiamme ehdi näkemään, ensimmäisenä rajoitteena on matkojen hinnat ja toisena opiskelut, jotka eivät salli pidempiä reissuja.
Poikaystävä lähti Saksaan ja palaa takaisin vasta ensi kesän lopulla. Jo ensimmäiset pari päivää ovat olleet hirveitä, joka päivä olen itkuinen ja surullinen. Näin aluksi emme edes pysty pitämään yhteyttä kovin usein.
Rakastamme toisiamme valtavasti ja aiomme tästä vuodesta selvitä, mutta jos olotila jatkuu samanlaisena niin kuinka kestän vuoden sitä? Tunnen olevani täysin rikki.. Onko kenelläkään muulla kokemuksia ja vinkkejä tilanteeseen.
Kovin usein emme toisiamme ehdi näkemään, ensimmäisenä rajoitteena on matkojen hinnat ja toisena opiskelut, jotka eivät salli pidempiä reissuja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
reissannut itsekkin...poikakaverin ollessa kotosuomessa :( Mutta se oli aikaa ennen meseä...sähköpostit kulki sentään :) Sähköpostilla voi lähettää vaikka mitä videoklippiä nykyään (jos omistaa digikameran) ja mesessä onnistuu viel kätevämmin. Webbikameroitten ostoon vaan. Jos sun poikakavereilla on esim. läppäri tai jos hän voi ladata koulukoneelleen meseä vapaa-aikaa varten.
Etanapostilla lähetetyt kirjeet oli kans kiva (vuonna kivi ja käpy silloin mun tapauksessa :) Oli ihanaa nähdä kullan omaa kirjottamaa tekstiä, postimerkki ei maksa paljoa, kirjeen väliin voi laittaa kaikkea mukavaa: kuvia jne. Tai jos jotain isompaa haluaa lähettää niin postissa pienessä laatikossa onnistuu. Tosin vain sen kokoiset kirjeet/paketit viedään perille jotka kokonsa puolesta jaetaan suoraan vastaanottajan postiluukkuun...isompia postipaketteja vastaanotettaessa pitää poikakaveris olla tehny osoitteenmuutos kohdemaahan (tai en tiiä riittääkö postin kääntäminen Suomesta kohdemaahan vai pitääkö tehdä joku ns. väliaikainen osoitteenmuutos....selviää postilaitokselta).
Chatit yms. reaaliaikaiset foorumit vois olla kans kokeilemisen arvosia treffipaikkoja. Ja halpalentoyhtiöiden lippuja kannattaa tsekkailla.
Jotku vaihtarina olleet kaverini kävivät Keski-Euroopassa paljon nettikahviloissa koneen ääressä. Ja Keski-Euroopassa on sellasia firmoja/kauppoja, jotka on erikoistunu siihen, että niillä on liikkeessään ns. puhelinkoppeja, joista asiakas voi soittaa suht edulliseen hintaan puheluita haluamiinsa paikkoihin...Sitten lähtiessä vaan maksetaan aiheutunu puhelinlasku heti kassalle...ja kiitos & näkemiin. Eli kätevää, kun ei tarvi odotella maksettavaksi mitään puhelinlaskuja sen jälkeen enää. Liikkeillä on yleensä halvemmat puhelintaksat kuin ihan tavallisesti kännyköiden välisissä puheluissa ulkomaiden välillä. Ja ulkomaillehan jos soittaa niin vastaanottajalle napsahtaa puhelinlasku (tai ainakin siis se kallis ulkomaanpuhelumaksu..kai se soittaja jonku perustaksan maksaa ite kuitenki).
Itse lähdin viime vuonna aupairiksi Englantiin ja jätin poikakaverini Suomeen vuodeksi. Olimme seurustelleet tällöin vasta n.3kk, mutta varsin tiiviisti koskapa olimme myös kämppiksiä.Tämä suhde kuitenkin päättyi, koska etäisyyden päästä tunteet viilenivät ja tajusin, että hän ei ole sellainen mies, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämääni. Ei tuntunut olevan järkeä pitää yllä kummankin voimia vievää kaukosuhdetta, jonka tulevaisuuteen ei oikein uskonut. Varoitukseksi: alkuun olin kovin varma, että me kyllä jaksetaan se vuosi ja olin ollut varsin päättäväinen ja kovasti rakastunut poikaystävääni.
Kuinkas ollakaan, rakastuin uudestaan ja nyt minulla on englantilainen poikaystävä; hän on Englannissa ja minä täällä Suomessa jatkamassa opiskeluitani.Välillä on päiviä että saatan itkeä pitkään ikävääni, mutta yleisesti ottaen viihdyn kyllä itseksenikin vaikka tahtoisin hänen olevan täällä jakamassa arkeani. Sähköposteja lähetetään useita päivittäin, soitellaan, tekstaillaan ja lähetetään kirjeitä, mutta ei se korvaa toisen fyysistä läsnäoloa. Itseä välillä pelottaa että totun/kasvan pois hänestä, ja lakkaan kaipaamasta, kuten kävi entisen poikakaverini kanssa. Luulen silti, että tärkeintä on oma tahto:tunteet väkisinkin muuttuvat vuoden aikana jos ei toista pääse näkemään.
Muista että et vetäydy kuoreesi sen surun ja ikävän kanssa, vaikka alkaisi tuntua että toinen puolisko ei näyttäisi kaipaavan yhtä paljon; se ei välttämättä ensinnäkään pidä paikkaansa ja toisekseen se ei kerro kuinka paljon hän sinua rakastaa: hänellä on ehkä toinen selviytymismenetelmä.
Pitäkää vaan tiiviisti yhteyttä ja antakaa sen verran armoa, tilaa ja aikaa toisillenne että voitte taas tutustua ja löytää toisenne uudelleen kun taas tapaatte. Te kumpikin kuitenkin muututte vuoden aikana ja jotenkin olette sopeutuneet erillään elämiseen joten (ainakaan minun kohdallani) en usko takaisin paluun olevan pelkkää ruusuilla tanssimista. Mitä lyhyempi aika erillään, sen helpompaa, uskoisin ja tällöin saattaa erillään olo jopa virkistyttää tai piristää suhdetta. Pidemmän päälle kaukosuhteet ovat kyllä varsin vaativia.
Take care!
tartte tuntea mitään mustasukkaisuutta, ne on järjestään ihan susirumia. Olin itse vuoden vaihdossa Saksassa, eikä tullut kiusauksia vastaan.
Pääasia on, että olette jatkuvasti yhteydessä, päivittäin. Skype on tosi hyvä ja ilmainen. Itse kävin Suomessa kahden kuukauden välein, pidemmät yhdessäoloerot olisivat ajaneet mut hulluksi.
Saksassa on myös lukukausien välinen loma 2 kk pitkä, helmikuun lopusta pääsiaisloman loppuun. Mä vietin sen loman tiukasti Suomessa. Saksa on siitä huono, että läsnäolo on kaikilla tunneilla pakollista, siinä mielessä on helpompi lähtä täältä sinne kuin toisinpäin. Kandee lähtä sinnepäin, matkailu avartaa (ja on halvempaa kuin on yöpymispaikka), ja on kiva nähdä mitä ja missä se puolisko poissaollessaan puuhastelee.
Mun tapauksessa se akuutti läheisyydenkaipuu liukenee siedettäväksi parissa viikossa eron jälkeen ja alkaa sitten taas voimistua kuuden viikon jälkeen. Rahaahan siihen matkusteluun palaa, mutta se on kyllä sen arvoista.
minulla on myös sama tilanne tyttöystävän kanssa, tosin kaukosuhdetta on meillä kestänyt jo monta vuotta. Olisi kiva keskustella jonkun kanssa näistä asioista, joten jos kiinnostaa niin laita postia: [email protected] :)
Jaksamisia!
Sama juttu,poikaystäväni Sveitsissä ja neljä vuotta kaukosuhdetta valitettavasti edessä. Kyllä se ikävä laantuu, tosiaan ensimmäiset viikot eroamisen kamalia mut sitten taas sujuu siihen asti, kunnes uusi jälleennäkeminen koittaa. Yhteydessä ollaan päivittäin.
jotenkin helpottavaa kuulla muidenkin tarinoita kaukosuhteesta, joten kiitos niistä :)
Eiköhän ne asiat sitten aina jotenkin järjesty.. Näin alkuvaiheessa tuntuu vain hirvittävältä ajatella kuinka kauan joutuu rakkaastaan olemaan erossa, kun ei siihen koko aikaan nähden saa kovin montaa kertaa toista nähdä..
Onneksi nykyään on netti, skype ja webbikamerat.. Sitten kun vielä poikaystävälle asennettaisiin se netti asuntoon niin pääsisi niitä hyvödyntämään.. Saattaa mennä jopa kuusi viikkoa siinä =(
Mutta kertokaa ihmeessä lisää omia kokemuksianne.. Helpottaa todellakin jakaa niitä muiden kanssa, jotka itse ovat kokeneet saman..
Asun itse Saksassa, mieheni Suomessa. Käyn n. 3 kuukauden välein kotona. Lennot eivät itse asiassa maksa maltaita. Useimmiten lennän 64 eurolla edestakaisin.
Ikävä oli aluksi aivan järkyttävä, esimerkiksi alkoi itkettää aina, kun näin jonkun pariskunnan ihan vain kadulla kävelemässä. Ikävään kuitenkin tottuu, usko pois.
Webbikamera on kyllä ehdoton ostos, helpottaa paljon. Mulla on myös tapana lähetellä täältä ihan oikeata postia, toiselle mitään sanomatta. Aina on ollut otettu panostuksestani.
Kyllä se siitä, ihan oikeasti, vaikka kliseiseltä kuulostaakin.
Mistä oot noin halpoja lentolippuja löytänyt? :)
Itselläni on aina maksanut vähintää 250e lentää edestakaisin etelä-saksaan, vaikka mistä olisin lippuja etsinyt.. Olisi kyllä upeaa päästä paljon halvemmalla, voisi sitten käydä toisen puoliskon luona hiukan useamminkin :)
Asun itse vähän pohjoisemmassa, düsseliin ja kölniin saa noita tosi halpoja lippuja. Voithan sä lennellä vaihdon kanssa. germanwingsillä ja airberlinillä aika edullisia lippuja. Kannattaa tilata esim. germanwingsin uutiskirje, sieltä pamahtaa aina välillä tarjouksia,että oksat pois. Junallakin pystyy matkustamaan edullisesti, mutta se vaatii taitoa ja pitkiä hermoja etsiä kaikkein paras vaihtoehto deutschebahnin järkyttävän sekaisesta tarjousviidskosta. Myös kimppakyytejä voisin suositella. Tulee halvaksi. Jos viitsit nähdä vaivaa, niin kyllä sä eteläänkin aika halvalla pääset. Tuossa linkkinä tuo kimppakyytisivu http://www.mitfahrgelegenheit.de
Meillä aikaa on vielä, mutta silti se tuntuu hupenevan käsistä. Kevääseen on aikaa niin vähän.
Lähtijä kylläkin olen minä, kohdemaana myöskin Saksa. Tiedän, ettei se tietenkään missään maailman toisella laidalla ole, mutta kun molemmat olemme opiskelijoita, niin ei sitä rahaa ja aikaa ole todellakaan mitenkään määrättömästi.
Mutta, elämä heittää, ja poikaystävä vakuuttaa lähes päivittäin, että täytyy vain nyt yrittää olla yhdessä niin paljon kuin mahdollista, niin jaksaa kestää eronkin...
meillä onnistui pitää suhde yllä monta vuotta, vaikka mies asui saksassa (hän on saksalainen).
Ja kun harvoin näkee niin se aika onkin todella ihanaa ja lämmittää mieltä ja sydäntä taas monta viikkoa!!
Kannatti kituutella, nyt meillä on kolme ihanaa kaksikielistä lasta ja elämä hymyilee.
Tsemppiä!!!
mun poikaystävä on kans täl hetkel saksas vaihdossa.. kuukauden on vasta siel ollu ja itel on joka päivä hirvee ikävä ja orpo olo ilman sitä. Pahimmalta täl hetkel tuntuu se, että jostain syystä olen jonkin verran alkanut epäillä sen tunteita mua kohtaan. Tiedän todellakin että se ei mua pettäis, ei ees ajatus kävis sen mieles, enkä sitä pelkääkään. Kyllä se aina kertoo kuinka mua rakastaa jne.. mut silti.. tänäänkin kun netis juteltiin, nii jostakin syystä mä en enää ollu se ensisijainen juttukaveri, tuli paha mieli.. kyllähän sen ymmärtää et sillä on siel paljon uutta ja ihmeellistä ja kiva totutella ja tutustuu kaikkeen uuteen.. Itsellä on vaan paha olla tääl samois ympyröis ilman sitä. Luulenpa että pikku epäilyksenikin on turhia :) ehkä olo taas paranee kun parin viikon päästä pääsen kultani luo kylään.. en voi kuvitella tulevaisuuttani kuin hänen kanssaan!
ja jaa... who cares