kuinka tärkeää

tuskin sopisit yhteen. Mä en sellasia saleja harrasta. En tanssisaleja enkä punttisaleja, käykööt pintaliitäjät niissä. Kuntoilla voi muillakin keinoilla. Enkä mä ymmärrä miksi joillekin se kuntoilu on elämäntehtävä, sen pitäis olla vaan peruskunnon ylläpitämiseks että pysyis terveenä mutta joillekin se tuntuu olevan itsetarkoitus. No, huvinsa kullakin. Ite harrastan enemmän taiteellisia ja tieteellisiä harrastuksia.

kyllä on.
itselläni on vaimo joka muuten on kaikkea sitä mitä naiselta haluan ja häntä rakastan mutta mutta, olen hankkinut "salaurheilurakkaan" jonka kanssa en harrasta muuta kuin urheilua yhdessä...käymme lenkillä,uimassa,kuntonyrkkeilyä,moottoriurheilua jne.
tämä nainen haluaa kokeilla kaikkea uutta urheilusta, se taas kiehtoo minua joka olen urheillut monipuolisesti lapsesta asti....

oma vaimoni inhoaa kaikkia niitä lajeja joita itse harrastan....kaikkea ei voi saada samassa paketissa.
ainiin, nyt tulee niitä haukkuja että sä petät jne. kiitos jo etukäteen haukkujille.

Mukavaahan se on, jos on samoja kiinnostuksenkohteita. En kuitenkaan pidä samoja harrastuksia minään kynnyskysymyksenä.

Noin muutenkin luulen, että tämä asia on naisille paljon tärkeämpää. Symbioosia arvostetaan ja pyritään mieluusti muuttamaan miehenkin kiinnostuksenkohteita.

Tärkeää on jotta vaimo on sellaisessa kunnossa jotta sen kanssa kehtaisi lähteä johonkin.
Itse en lähde salille vaimon kanssa, koska en halua pilata omaa harrastusta.

Pitäisin omat harrastukset omina, ja yhteiset sitten voidaan keksiä yhdessä.

Noilla kuntoiluharrastuksilla ei ole mitään väliä. Olen aina
käynyt salilla mielummin yksin ja lenkilläkin on yleensä
mukavempaa kun saa juosta ihan omaan tahtiinsa musiikkia
kuunnellen. Joskus on tietysti mukava lähteä kumppaninkin
kanssa rauhalliselle lenkille.

Muuten olisi ihan mukavaa, jos olisi edes jotain yhteisiä
kiinnostuksen kohteita. Jos kumppani ei esim. lue itse
ollenkaan, hänen voi olla vaikea tajuta miten minä
voin uppoutua kirjaan pariksikin tunniksi kerrallaan.
Tai jos kumppanille koko kuntoilu tuntuu vastenmieliseltä,
niin hän voi pitää minun kuntoiluharrastuksiani ajan tuhlauksena.

omat ystävät ja harrastukset pitää olla. muuten alkaa homma arkiutumaan vähän turhan nopeasti.

olla sama harrastus, vaikka samaan aikaan harrastetaankin. Samaan aikaan, yhdessä, on tärkeää.

Juoksen itse paljon. Pitkä-aikaisessa entisessä suhteessani nainen juoksenteli ystävättäriensä kanssa ja minä omia polkujani yksin. Joskus harvoin kävimme yhdessä lenkillä siten, että minä hölkyttelin rauhalliseen tahtiin seurana. Harrastaminen tuntui väkinäiseltä, mutta uskon sen johtuneen suhdettamme muista syistä hiertäneistä näkemyseroista. Entiseni oli niin "naisasianainen", että kaikki ystävyydellä antamani vinkit juoksemisen kehittämiseksi syynnyttivät sukupuolten välisen kilpailun tai kiukuttelun siitä, että yritän alistaa tietämykselläni. Moiset väitteet tosin olivat minun juoksu- ja urheilukokemuksellani vähintäänkin naurettavaa.

Käymme nykyisen naiseni kanssa lenkillä siten, että hän pyöräilee ja minä juoksen. Toisinaan myös juoksemme yhdessä siten, että minä käyn ensin vetämässä nopeatahtisen lenkin, jonka jälkeen lähdemme naiseni kanssa yhdessä kevyemmälle lenkille. Joskus harrastamme siten, että naiseni juoksee ja minä pyöräilen 4-vuotiaan tyttäremme kanssa perässä tai sivulla. Molemmille (jopa kaikille) on oman kuntotason mukaista harrastamista ja saamme tehdä sen yhdessä. Tämä on meille molemmille erittäin tärkeää, sillä parisuhteemme on tuore ja yhteinen ystäväpiirimme pieni.

mahdollisimman vähän samoja harrastuksia ja ne hoidetaan vitusti erillaan,kuka perkele jaksaa katella toista 24/7.Ja ne toisen harrastukset yms. muut menot tarjoaa sen jokapojan tarvitseman porno/runkkurauhan,se ois todella synkkä scenaario et ois samat työajat ja kummallakaan ei minkään sortin harrastuksia / menoja,missä helvetin välissä sitä sit ehtis viihdyttään itseään.