Erotakko?!!?

Kuulostaa siltä, että olet äiti miehellesi. Miehesi käytös ainakin vaikuttaa erittäin lapselliselta. Kun hän ei hoida itseään, niin hän voi pitää koko perhettä vallassaan oikuttelullaan. Jo ihan tuon alkoholin takia voi minusta olla syytä lähteä suhteesta. Et ole vastuusta miehestäsi. Alkoholistille voi olla hyväksi joutua hylätyksi, sillä se voi saada aikaan hänessä muutoksen, kun huomaa, ettei lähipiiri hyväksy hänen käytöstään.Hoivaamalla alkoholistia tekee tälle karhunpalveluksen.

Tietty, jos vielä kerran haluat yrittää niin jostain perheterapiasta voisi olla apua, jossa sanelet ehdotosi jotta suhde voi jatkua.

miehesi kiukettelee ja ryyppää? Mikä on se todellinen syy? Stressi töistä vai mistä? Onko ne ne asiat miksi et ole ollut tyytyväinen suhteeseesi vuoteen? Meillä taas vaimo koki itsensä loukatuksi kun keväällä kävin neljänä viikonloppuna joko pe tai lauantaina ulkona kavereitten kanssa milloin missäkin syntymäpäivillä tai päättäjäisissä. veti herneet niin syvään että mun piti muuttaa että voisin muuttaa takaisin...sen jälkeen vasta kaikki on mennyt huonosti kun en osaa käyttäytyä niin että hänelle tulisi hyvä mieli/tunne takaisin..tuntuu vaan niin toivottomalta kun ei osaa itse olla hiljaa niin kauan että toisella olis hiukan pare olla..

Hei

katsoitko tänään klo 22 pesulan jossa oli kata kärkkäisen uudesta kirjasta, sit siitä narsismi kirjasta ja birdyn selibaattikirjasta? Ota ero, sillä elät kyllä suhteessa, joka on ihan kamala. Sun mies on juoppo, joka ei muutu koskaan. Itse elin 9 vuotta suhteessa, jossa mies petti, joi ja jätti yksin. Sit se lähti ite uuden matkaan. Vuosi meni toipuessa, mutta nyt nautin tilanteesta. Käy neuvolassa kysymässä tukitoimia ja keskuteluapua perheneuvolasta. Myös kirkon parisuhdeneuvonta auttaa. Papin kanssa keskustelu erittäin hedelmällistä. Voimia ja jaksamista. Huonossa suhteessa eläminen ei ole lapsillekaan hyväksi. Ymmärrä ottaa onnesi ja lapsiesi hyvinvointi käsiisi.

Vuoden ajan kestäneen avioliiton(mieheni kosi ja halusi avioliittoa, minä vähän toppuuttelin, kunnes suuren rakkauden sokaisemana suostuin)aikana minä olin hoitajana miehelleni, kun hän kärsi alkoholismistaan, tarpeettomuuden tunteestaan ja huonosta itsetunnostaan. Olin aina paikalla lohduttamassa ja paijaamassa, sanoin hänelle ja myös sitä tarkoitin, että yhdessä selvitään, minä pysyn rinnallasi ja tukenasi, tuli mitä tuli. Kasvamme yhdessä parempaan tulevaisuuteen. Hän monesti sanoi, että minun kanssani on hyvä olla, muuta hän ei kaipaa.

No tulihan se helpotus mieheni elämään. Pääsi eroon alkoholista, käy terapiassa ja positiivisesti tulevaisuuteen tähyilee. Seuraus tästä myös oli se, että minä saan mennä, poistua hänen elämästään, koska minua ei enää tarvita. Ei se hyvä yhdessäolo enää ollutkaan tärkeää, hän haluaa oikeaa rakkautta. Kolmatta osapuolta erossamme ei ole. Hän ei vain yksinkertaisesti rakasta minua, mikä on varmasti ihan riittävä syy eroon. Olenhan toki onnellinen mieheni puolesta, että elämänsä kuntoon sai, mutta ikinä enää en tähän hommaan ryhdy! Jokainen kantakoon itsensä, minä en enää ketään kanna. Älä sinäkään siihen ryhdy, auttaa voit, mutta jos mies on lapsi mieleltään, sinun tehtäväsi ei ole olla hänen äitinsä.

Masennukseeni on auttanut kun ryhdyin syömään B-vitamiineja ja magnesiumia. Uusien tietojen mukaan kalanmaksaöljy (siis se omegaversio) auttaa tosi paljon (ehkä sitä voisi sotkea johonkin sekaan jos ei pidä mausta). Tai on niitä jotain omega kapseleitakin.

Liikunta on myös masentuneelle avuksi, mutta harva masentunut jaksaa liikkua.

Alkoholin suhteen en oikein osaa auttaa, paitsi että jos on alkoholisoitunut, niin silloin pitää saada kova linja päälle. Ei kuitenkaa ole hyvä jos sinä ärhennät, vaan ehkä voisit yrittää saada hänen ystäviään tai sukulaisiaan avuksi.

Lääkintäkin voisi olla avuksi, mutta lääkärihän sen osaa arvioida (siis ne mielialalääkkeet).

Heips!

Tuntui tuo tarinasi niin tutulta, etten voi olla kommentoimatta. Myös minä olen ollut vastaavassa suhteessa, tosin sillä erotuksella, ettei tuolloisen kumppanini kuvioihin kuulunut juurikaan alkoholi, van kaikki toilailut tehtiin selvin päin. Minusta se teki "oireilun vielä vakavammaksi". Kuvioihin liittyi sairaalloista mustasukaisuutta, vahtimista, vallankäyttöä. Minä jaksoin katella sitä menoa 12 vuotta yhteensä. Voimia sain sellaisesta ajatuksesta, että tätä jatkuu vain niin kauan kun minä tätä jaksan.

Säälin miestäni, rakkautta ei ollut alkuvuosien jälkeen ollenkaan.Eroon mies ei suostunut ennen kuin onnekseni löysi toisen naisen :-). Onneksi siinä mielessä, että se teki eroamisen kannaltani helpommaksi kaiken puolin.Ei tarvinnut kauheasti pelätä, että mitä hän keksii, jos vängällä lähden eroamaan. Ehkä eoamme pitkitti myös se , etä olin jo aiemmnin eronnut avoliitosta ja koin, että taas ei voi erota. Kaikkien jaksamisen kannalta oli parasta että lähdimme eri teille. Tänään kaikki luullakseni voivat paremmin. Joten mitä ikinä sitten päätätkin, voimia sinulle. Miten lapsesi koevat liittosi ja miten miehesi heitä kohtelee?

JÄTÄJÄTÄJÄTÄJÄTÄ...ja vielä kerran: JÄTÄ!!!