Nyt ollaan siinä tilanteessa, että paperin markkinat ovat ns. kypsyneet. Kulutuksen kasvu on tasaantunut ja tuottajien investoinnit ovat vähentyneet. Koska liiketoiminnan kasvua ei voida enää hakea tuotantomääriä kasvattamalla täytyy se tehdä tuotantokustannuksia alentamalla.
Tuotantokustannukset koostuvat laitteista, henkilökunnasta, energiasta ja raaka-aineista. Raaka-aine ja energiatehokkuus yhdistyvät tehokkaissa ja nykyaikaisissa laitteissa joita käyttävät osaavat työntekijät.
Suomessa ja Euroopassa ollaan (kuten Yhdysvalloissakin) lykätty ja jätetty toteuttamatta teollisuuden investointeja, jolloin laitekanta väistämättä jää tehokkuudessa uusien installaatioiden varjoon. Uudet investoinnit tehdään pääosin Aasiaan. Katteiden supistuessa sama trendi tulee jatkumaan.
Uusien laitteiden käyttäjille koulutukseksi riittää kahden vuoden koulutus (paperitehtaiden "ammattikoulut"). Näin myös Aasiassa. On turhaa kuvitella ettei myös kiinalainen oppisi koneiden käyttöä. Sieltähän jo nyt tulevat ns. "teknologiatuotteet" kuten kännykät, televisiot jne. Ei liene tarpeen mainita, että työvoiman kustannukset ovat aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Aasiassa ahkeruus on elämäntapa ja kunnia-asia. Suomessa siihen tarvitaan viikonloppulisä. Tärkeää osaa näyttelee tulevaisuudessa paperilaatujen ja prosessien kehitys, mutta täytyy muistaa että Suomalainen paperi-insinööri on varsin helppo palkata töihin myös Kiinaan. Tästä huolehtii suomalainen korkeasti koulutettujen verotus ja palkkataso. Hehän ovat Euroopassa halpatyövoimaa...
Raaka-aineiden saatavuus on Aasiassa aivan toista luokkaa kuin Euroopassa. Trooppisessa ilmastossa puun kiertoaika istutuksesta on Suomen 20-30 vuoteen verrattuna vain reilu 6 vuotta. Näiden raaka-aineiden käyttö korkealaatuisissa papereissa tulee tulevaisuudessa olemaan täysin kilpailukykyistä Suomalaisen raaka-aineen kanssa. Tämän takaa se, että prosessien tuotekehitys keskittyy painopistealueille, ts. Aasiaan.
Kaiken edellämainitun kun summaa yhteen ei voi kuin tulla siihen tulokseen, että paperin teko Suomessa tulee loppumaan. Jo nyt tämä on tapahtumassa sanomalehtipaperille. Tällä hetkellä vielä korkealuokkaiset painopaperit ovat Suomessa kilpailukykyisiä tasaisen laadun vuoksi (ei korkean laadun). Kunhan painotalot oppivat luottamaan ulkomaisiin toimittajiin tulee tilanne kääntymään. Siihenhän heitä jo hieman opetettiin taannoisella paperiliiton lakko/työsulku operaatiolla.
Tuotantokustannukset koostuvat laitteista, henkilökunnasta, energiasta ja raaka-aineista. Raaka-aine ja energiatehokkuus yhdistyvät tehokkaissa ja nykyaikaisissa laitteissa joita käyttävät osaavat työntekijät.
Suomessa ja Euroopassa ollaan (kuten Yhdysvalloissakin) lykätty ja jätetty toteuttamatta teollisuuden investointeja, jolloin laitekanta väistämättä jää tehokkuudessa uusien installaatioiden varjoon. Uudet investoinnit tehdään pääosin Aasiaan. Katteiden supistuessa sama trendi tulee jatkumaan.
Uusien laitteiden käyttäjille koulutukseksi riittää kahden vuoden koulutus (paperitehtaiden "ammattikoulut"). Näin myös Aasiassa. On turhaa kuvitella ettei myös kiinalainen oppisi koneiden käyttöä. Sieltähän jo nyt tulevat ns. "teknologiatuotteet" kuten kännykät, televisiot jne. Ei liene tarpeen mainita, että työvoiman kustannukset ovat aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Aasiassa ahkeruus on elämäntapa ja kunnia-asia. Suomessa siihen tarvitaan viikonloppulisä. Tärkeää osaa näyttelee tulevaisuudessa paperilaatujen ja prosessien kehitys, mutta täytyy muistaa että Suomalainen paperi-insinööri on varsin helppo palkata töihin myös Kiinaan. Tästä huolehtii suomalainen korkeasti koulutettujen verotus ja palkkataso. Hehän ovat Euroopassa halpatyövoimaa...
Raaka-aineiden saatavuus on Aasiassa aivan toista luokkaa kuin Euroopassa. Trooppisessa ilmastossa puun kiertoaika istutuksesta on Suomen 20-30 vuoteen verrattuna vain reilu 6 vuotta. Näiden raaka-aineiden käyttö korkealaatuisissa papereissa tulee tulevaisuudessa olemaan täysin kilpailukykyistä Suomalaisen raaka-aineen kanssa. Tämän takaa se, että prosessien tuotekehitys keskittyy painopistealueille, ts. Aasiaan.
Kaiken edellämainitun kun summaa yhteen ei voi kuin tulla siihen tulokseen, että paperin teko Suomessa tulee loppumaan. Jo nyt tämä on tapahtumassa sanomalehtipaperille. Tällä hetkellä vielä korkealuokkaiset painopaperit ovat Suomessa kilpailukykyisiä tasaisen laadun vuoksi (ei korkean laadun). Kunhan painotalot oppivat luottamaan ulkomaisiin toimittajiin tulee tilanne kääntymään. Siihenhän heitä jo hieman opetettiin taannoisella paperiliiton lakko/työsulku operaatiolla.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Aasiassa valmistettu paperi jää heidän omille markkinoilleen, heillä on täysi työ tyydyttää omat kasvavat markkinat. Suomalaisen paperin suurin uhka on Venäjä, mutta onneksi sen maan epävakaus on vielä suuren investointien estä, maan kustannustasokin on nousussa. Kyllä täällä paperia tullaan tekemään vielä pitkään euroopan markkinoille, erityisesti itä-euroopan kasvavat markkinat tuovat meillekkin kasvua. Kustannustaso lasketaan täällä sulkemalla pieniä koneita ja tehtaita, isoja taas kehitetään entistä tehokkaammaksi. Selluakin tullaan tuomaan tänne jalostettavaksi Etelä-Amerikasta.
Vielä tehdään jonkin aikaa tosiaan, mutta kauanko on kauan? Euroopassa kokonaisuutena varmaan paperin teko jatkuu, mutta täälläkin on vaihtoehtoja. Esim. Myllykoski jo investoi Tsekkeihin.
Taitaa käydä niinkuin jenkeille, missä suurin vientipaperin laji on jätepaperi.
kuinka pitkään täällä edes on ihmisiä. Mutta jonkinlaisen käsityksen voisi saada esim.Kuusankoskella käynnissä olevasta maan tämän vuoden suurimmasta investoinnista, 325 miljoonaan sijoitetaan Kymin tehtaalla talteenottolinjaan, kyllä tuo investointi tehdään vuosikymmenien takia.
Minä olen ymmärtänyt asian niin, että IP laajentaa paperitehdastaan Venäjällä, koska ennen on sieltä viety paperia, mutta nyt se menee omille markkinoille.
Lähdetäänpä purkamaan noita vääryyksiä, mitä sossun odotushuoneessa on keksitty.
Alku jopa jutussasi pitääkin paikkansa, mutta loppua kohden tietämättömyytesi paljastuu.
"Suomessa ja Euroopassa ollaan (kuten Yhdysvalloissakin) lykätty...", Suomessa tehokkuus työntekijä/tuotettu tonni on vielä reilusti korkeampi kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, saati sitten Aasiassa.
"Uusien laitteiden käyttäjille koulutukseksi riittää kahden vuoden koulutus (paperitehtaiden "ammattikoulut"). Näin myös Aasiassa..." Paperiteollisuudessa on todella vähän työtehtäviä, joita pystyy tekemään parin vuoden koulutuksen jälkeen. Useimmat vakanssit vaativat jopa kymmenen(nien) vuosien kokemuksen, tietenkin Aasialainenkin kehittyy, mutta kaikki vie aikansa.
"Raaka-aineiden saatavuus on Aasiassa aivan toista luokkaa kuin Euroopassa. Trooppisessa ilmastossa puun kiertoaika istutuksesta on Suomen 20-30 vuoteen verrattuna vain reilu 6 vuotta..." Tuokin väite on vain osittain totta. Aasian investoinnit perustuvat lähes täysin istutusmetsien varaan, koska esim. Kiinassa ei todellakaan ole metsiä, tai ne on sellaisissa paikoissa, joista niitä ei saada hyödynnettyä.
"Suomalainen paperi-insinööri on varsin helppo palkata töihin myös Kiinaan. Tästä huolehtii suomalainen korkeasti koulutettujen verotus ja palkkataso. Hehän ovat Euroopassa halpatyövoimaa...". Se on totta, että rahalla saa ammattitaitoa, mutta senkin hinta voi saavuttaa sietokyvyn rajan. Esimerkiksi itselleni tuo raha ei ole niin tärkeätä, että menisin mistään hinnasta Aasiaan töihin.
Lopuksi: sinulle voisi löytyä kyllä työtä Kiinasta, esimerkiksi riisipellolta, olisihan se yhteiskunnallemmekin parempi vaihtoehto, että teidät saataisiin muuttamaan sinne missä työtä myös tulevaisuudessa on. :)
"Paperiteollisuudessa on todella vähän työtehtäviä, joita pystyy tekemään parin vuoden koulutuksen jälkeen. Useimmat vakanssit vaativat jopa kymmenen(nien) vuosien kokemuksen, tietenkin Aasialainenkin kehittyy, mutta kaikki vie aikansa."
Jos tähän toisena henkilönä vielä jatkaisi, että todella osaava ammatilainen on erittäin kysyttyä tavaraa Aasian markkinoilla. Sillä hyvin ammattilainen prosessityöntekjä suorastaan karkaa käsistä palkkakilpailun myötä ja erot ovat toisiin nähden valtavat. Ei ole kovin helppoa siis olettaa pitävänsä osaavaa henkilökuntaa palkkalistoillansa.
Investointeja Euroopassa on lykätty oli tehokkuus työntekijää kohti mitä vaan. Syitä on varmaan ollut useita, kuten sellun ja paperin alhainen hintataso, mutta investointeja on lykätty joka tapauksessa. Eikä esim. M-Realin tilanne tällä hetkellä näytä siltä, että suuria investointeja olisi odotettavissa.
Paperiteollisuudessa on varmasti työtehtäviä jotka vaativat pitkäaikaista kokemusta, mutta eivät useimmat työtehtävät niitä ole. Ns. greenfield tehtaita on rakennettu ja kyllä niistä alle 10 vuoden on tuotantoa ulos saatu vaikka valtaosa työntekijöitä on alalla täysin tuoreita. Kuten sanottua, tarvittavaa asiantuntemusta voidaan hankkia rekrytoimalla avaintehtäviin ammattilaisia. Isänmaallisuus ei taida meitä tässä asiassa pelastaa. Myös Kiinassa, Japanissa, Indonesiassa ja Koreassa on tehty paperia jo kymmenien vuosien ajan.
Istutusmetsien varaan rakennetulla sellutehtaalla onkin paljon paremmat edellytykset toimia alueella jossa kasvu on nopeaa. Eihän suomessakaan hakata pelkkiä aarniometsiä vai kuinka?
"Istutusmetsien varaan rakennetulla sellutehtaalla onkin paljon paremmat edellytykset toimia alueella jossa kasvu on nopeaa. Eihän suomessakaan hakata pelkkiä aarniometsiä vai kuinka?"
Joko siellä kasvaa armeeraussellua korvaaviakin plantaaseja?
Pitkäkuitu tulee varmaan vielä skandinaviasta tai kanadasta, mutta sen osuushan ei ole suuren suuri. Prosessien ja laitteiden kehittyessä tämä osuus varmaankin pienenee edelleen.
Kartongit ja säkkipaperit kuitenkin säilynevät näiden massojen käyttäjinä jolloin Suomenkin kuitupuulle riittää vielä kysyntää. Jalostetaanko tätä sitten sellua pidemmälle suomessa on taas eri asia.
Mielestäni, ei kannata pitää Aasian metsäteollisuutta vielä vuosikymmeniin peikkona, joka tuhoaisi jollain tapaa Suomen metsäteollisuuden. Tosiasiahan on, eikä sitä kannata kieltää, että Eurooppaan ei varmaankaan tulla rakentamaan investointeja jotka lisäävät puun kulutusta. Kaakkois-Aasian kulutus tulee kasvamaan reilusti, joten heidän tuotanto tulee menemään sisämarkkinoille. Meillä Eurooppalaisilla paperin ja kartongin tekijöillä onkin mahdollisuus menestyä korkealaatuisien tuotteiden markkinoilla.
Uskon, että kymmenen vuoden päästä, kun nykyinen laitekantamme alkaa vanhentua, tulee aika, jolloin investoinnit Suomeen alkavat uudelleen. Tietenkin pienien lähinnä bulkki-tuotteiden tuottajien tulevaisuus on kyseenalaista. Odotellaan rauhassa tulevaisuutta ja pidetää me, kenellä alalla on vielä töitä mielessä, että tekemällä työmme niin hyvin kuin pystymme, niin meidän perillisillämmekin on vielä tällä alalla töitä.
Jos Aasian kulutuksen kasvu hiipuu, niin jatkuvasti rakennettava lisäkapasiteetti tulee muuttamaan nykyiset high-end tuotteet bulkkitavaraksi. Silloin on kilpailtava muilla tekijöillä jolloin varmasti kustannukset ovat merkittävä tekijä.
Toivottavasti siihen mennessä on jo päästy työmarkkinoilla yhteisymmärrykseen eikä jääty viivytystaisteluun suomalaisten pikkutehtaiden lopettamisen vuoksi. Pakkohan on lopulta keskittää tuotanto isoihin ja tehokkaisiin tehtaisiin, myös suomessa.
Paljon mahdollista, että kartonki tulee enevissä määrin kilpailemaan muovituotteiden kanssa ja on siinä kilpailukyvyltään huomattavasti parempi raaka-aine pohjansa takia.
Kyllähän se on niin, että kunnollinen armeeraussellu tehdään pitkäkuituisesta puusta ja se ei ole nopeakasvuinen puu.
Sitäpaitsi Kiinasta puhuttaessa, on siellä valtio jo käskenyt kaatamaan istutusmetsiä ja laittamaan tilalle viljelystä ruokatarpeen turvaamiseksi. Joten esim. siellä puuraaka-aineen saanti on todella vaikeaa.
Alla ote päivän Hesarista. Järjetöntä touhua, kun siellä Kiinassa ei ole metsää??
--------------------------------------
Stora Enso haalii lisää metsiä Kiinasta
Käynnissä on kiristyvä kisa raaka-aineista
Metsäjätti Stora Enso aikoo kolminkertaistaa metsäomistuksensa Kiinassa, kertoi yhtiön metsistä vastaava johtaja Kari Tuomela uutistoimisto Bloombergille.
Hänen mukaansa sellun tekoon tarkoitettua metsäalaa halutaan kasvattaa 160 000 hehtaariin. Maailman nopeimmin kasvavilla paperimarkkinoilla Kiinassa käydään kiivasta kilpailua raaka-aineesta.
Järkevällä politiikalla(talos-, työmarkkina-, omistus-, verotus-, tutkimus-, raaka-aine-, ympäristö-) täällä saadaan tuotettua paperia vaikka maailman tappiin.
Tuossa edellä on ne riskikohteet.
Jopa yksikin osa-alueen suuri moka voi pilata menestymisen.
Kannatko omalta osaltasi vastuuta menestymisestä
- tekemällä työsi niin hyvin kuin mahdollista ?
- vaikuttamalla siihen, että ympäristösi/sidosryhmäsi toimii kokonaisuuden kannalta järkevästi ?
- vaikuttamalla yrityksen menestystekijöihin positiivisesti ?
IMHO: suurin ongelma Suomessa paperin valmistuksen suhteen on jatkuvasti kasvavat energiakustannukset, koska niiden osuus tuotantokustannuksista on todella merkittävä. Pahinta tässä tilanteessa on se, että energiakustannukset kasvavat edelleen ja varsin jyrkästi.
Tosiasia on, että Suomessa tullaan tekemään paperia vielä kymmeniä vuosia, mutta koneiden määrä tulee laskemaan dramaattisesti.
Toisaalta pitää myös muistaa että elämme markkinataloudessa, jolloin kilpailukykyisimmät yksiköt/koneet "syövät" pikkuhiljaa kannattamattomien markkinat ja näin ollen kannattamattomat karsitaan pelistä pois.