Pitäisi mennä lähipäivinä sossuun sopimaan elarit. Mitä olette mieltä: Minä, etävanhempi, bruttotulot 3100e/kk, puoliso, lähivanhempi, bruttotulot n.1500/kk. Tapaamisista koituu minulle omalla autolla (n.10000km/vuosi) n. 1100e polttoainekulut ja todennäköisesti jatkossakin ostan polkupyörät ja tietokoneet ym.
Olisiko 300e/kk kahdesta lapsesta sopiva? Siis sopiva molemmille osapuolille?
Olisiko 300e/kk kahdesta lapsesta sopiva? Siis sopiva molemmille osapuolille?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Tarkoitat varmaan että maksat 2x 150e?
Itse tienaan kuussa nettona 1300e ja saan 3x 118e elatusmaksua.Minulla on yksi lapsi hoidossa vielä ja maksan siitä 152e päivähoitomaksua kuukaudessa.
Mutta jos sinulla on yli puolet paremmat tulot kun minulla ja lähivanhemmalla on yhtä pienet tulot kun minulla niin voisit kyllä maksaa elareita 2x200e eikä tuo tekisi sinulle ollenkaan tiukkaa
... sitä luokkaa elarisi kuuluisivat olla, jos normaalit tapaamiset ja teet hankintoja lapsellinne myös.
Bruttotulojen asemeta pitäisi puhua nettotuloista, ne kuvaavat paremmin maksukykyä kuin bruttotulot.
haiskahtaa siltä että pyrit maksattamaan lapsille tulevaisuudessa "todennäköisesti" antamasi lahjatkin lähivanhemmalla. Hänen tuloillaan ei juuri tietokoneita joka lapselle hankita, vaan joutunee säännöstelemään kurkkuviipaleetkin jotka lapsille antaa. Maksa vaan mukisematta osuutesi ja jätä äitinsä arvioitavaksi riittääkö elintaso mokomiin vai haetaanko fillaritkin kirpputorilta. Vai pyritkö vain käyttämään valtaa rahan voimalla?
Matkakuluista vielä: Miksi sinulle ei saisi maksaa omien lastesi kyydittäminen? Arveletko heitä kuskattavan ilmaiseksi muulloin? Voithan aina vaikka vaihtaa autosi edullisempaan jos on niin tarve maksattaa bensasikin eksällä. Toisekseen, jos noin pitkiä matkoja ajelet niin ehkä aiheellista harkita muuttoa lähemmäksi, käy nimittäin aika raskaaksi lapsillekin viettää viikonloppunsa auton penkillä - siis tuosta bensankulutuksesta päätellen.
.. on fiksua sopia juuri noin että kiinteät elarit on mahdollisimman kohtuulliset ja sitten hankinnat, kun niitä eteen tulee, tehdään sen mukaan kummalla vanhemmalla on parempi rahatilanne. Ihan älytöntä sovitella elarit niin että niistä muka kertyy summa jolla voi 10 vuoden päästä hankkia tietokoneen. Kai jokainen kuitenkin omalle lapselleen haluaa vain parasta ja lapsen paras ei tosiaankaan ole sama asia kuin mahdollisimman suuret elatusmaksut.
Epäleimättä! Jos nyt ihan otat selvää paljonko jää käteen 3100 ja 1500 niin bruttotulojen ero kaventuu ihan merkittävästi. Todennäköisesti joudun ostamaan... tarkoittaa juuri sitä kun nainen tuijottaa bruttotuloja ja kuvittelee, että ne ovat kaikki käteen jäävää rahaa.
NAINEN ei myöskään tajua, että siellä isän luona on oltava ihan yhtälailla iso kämppä ja sängyt sekä aivan samat muutkin tarvikkeet kuin sossutukikelamaksaaäitilläkin. Isä vain joutuu maksamaan kaiken ilman mitään tukea.
"Toisekseen, jos noin pitkiä matkoja ajelet niin ehkä aiheellista harkita muuttoa lähemmäksi, käy nimittäin aika raskaaksi lapsillekin viettää viikonloppunsa auton penkillä"
-Niin, pitäisi kieltää naisilta ja läheiltä se toiselle paikkakunnalle muuttaminen. Vielä kun nykyään se tehdään RAKASTUMISEN HUUMASSA... Parin vuoden päästä ei ole kuin luu kädessä ja lapset voivat pahoin.
tulot on noinkin pienet ei tietokoneista juuri haaveillakaan. Kokemus puhuu, eksä selitellyt elarit alas juuri mahdollisiin hankintoihin vedoten, mutta ensisijaista on turvata perustoimeentulo. Aika kyseenalaista suunnitella tulevia luksushankintoja jos ruokarahat joudutaan hakemaan sossun luukulta: Kenen etu???
itse pointti ohi: Ei vaikuta kovin vähäisltä ne tulot jos ollaan valmiita tavaraa ostamaan (tai siis ilmeisesti ei edes olla vaan sen varjolla pyritään taktikoimaan). Siis miksi niitä elareita ei voi samantien sopia maksavansa rahana, jolloin lähi voi priorisoida hankinnat? Vallankäyttöä.
Eli jos etä kykenee ostamaan jotain kallista niin hän maksaa liian pieniä ealreita? Jos etä maksaa vaikkapa 100 enemmän elareita niin jääkö se satanen ihan joka kuukausi säästöön lasta varten?
ei jää säästöön!
Jos etä maksaa isompaa elaria ja siitä ei jää säästöön mitään, niin onko parempi jos etä ostaa kalliit tavarat kun lähi ei pysty elareiden suuruudesta riippumatta? Ja toki nämä ostokset on laskettava lapsen kustannuksiin meneväksi vai eikö?
Pitäisikö etän maksaa niin suuria elareita, ettei kykenisi edes tapaamaan lapsiaan rahanpuutteen takia, mutta äiskällä olisi varmaa rahantuloa olosuhteista riippumatta yllinkyllin?
hiventäkään. Lueppas vielä vaikka oma tekstisi ja nolostu hieman, huhuh sulle vaan.
maksamaan reilusti enemmän kuin keskimäärin, ja vielä piipitetään jostakin 'vallankäytöstä'. Häpeä edes jos osaat!
mitä lapset eniten milloinkin tarvitsee! Harvalla se tietokone tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä on jos tulot on nuo mainitut. Huomaa että et ole kenenkään arjesta huolehtinut. Pelottavaa että lapsen elintason määrittää joku jolla ei ole aavistustakaan heidän tarpeistaan.
Tuskinpa sitä riskiä tässä esimerkkitapauksessa ettei varaa olisi ajella.
yhtään enempi, vaan ainoastaan määräämään mihin raha käytetään.
Parasta vaan sopia kaikki paperilla.
Kun elämäntilanteet muuttuvat muuttuu se mielikin.
Ex mies aikanaan kun lähti niin lupasi yhtä ja toista.
Isovanhemmat ostaa meillä polkupyörät ja tietokoneet.(kun elatukset ei riitä)
Ex osti itselleen moottoripyörän.
että tästäkin ketjusta paistaa osin selvät ennakkoasenteet.
Itse maksan 140e/kk yhdestä lapsesta. Ja kun nyt tuo polkupyörä mainittiin, niin olen sen myös lapselleni ostanut. Surullista - näihin isoihin hankintoihin sanoakseni - on se, että ainakin oma eksäni pyrkii varsin suoraan manipuloimaan hyväkseen hankintoja. Esim. mukamas yhdessä ostetaan lapselle jotain ja minä maksan jotta hän sitten ns. vähävaraisempana maksaa minulle myöhemmin. Ei ole maksanut osuuttaan yhdestäkään "yhteisistä hankinnoista". Kuvittelee, että unohdan - mikä osin pitää paikkansakin. Jos joskus tiedustelenkin asiasta, niin väittää ettei rahaa ole. Tämä ei kyllä näy hänen muussa kulutuksessaan.
En ole niinkään pahoillani menettämästäni rahasta. Olen syvästi loukkaantunut hänen toimintamallistaan. Siitä etiikan ja suhteellisuuden puutteesta mikä eksältäni ilmiselvästi puuttuu.
Toivottavasti sinun käy toisin.
tilanteiden välttämiseksi en näe mitään järkeä sotkea tulevia hankintoja elareihin. Mitä selkeämpi maksusumma sen vähemmällä bolemiikilla pääsee ja lähikin tietää aina tarkalleen minkä verran saa ja voi suunnitella hankinnat sen mukaan mikä kiireisintä ja tarpeellisinta kulloinkin on. Ja myös vastaa niistä, kävi sitten vaikka kirpputorilla jos ei muuten saa hankittua ehjiä sukkia.
Molempien etu, en ymmärrä tuota eräiden miesten ihme tarvetta sitoutua niihin tavarahankintoihin muulla perusteella kuin että niillä vain pyritään sopistu tehdessä saada elaria hinattua alemmaksi.
Ei tavarahankinnoilla ja elareilla ole mitään tekemistä keskenään.
Jos olisi, niin suuret hankinnat sisällytettäisiin kokonaisuudessaan elareihin. Ongelma piilee kuitenkin siinä, ettei tulevaisuutta voi ennustaa etukäteen. Lapsen harrastukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Toinen harrastaa lukemista ja toinen motocrossia. Toiseen riittää kirjastokortti ja toiseen saisi syytää niin paljon kuin pankkitililtä vaan löytyy.
Tuota kun ei voi tietää koskaan etukäteen. Omassa tapauksessani on täysin selvää ettei eksäni osaa rahaa käyttää (tai no, kuluttamisen se osaa vallan mainiosti). On parempi, että elatusmaksut ovat kohtuullisia ja tosiasialliseen kulutukseen sovitettuja kuin ylisuuret elarit joiden ansiosta etävanhempi joutuu taloudellisiin ongelmiin. Se mahdollistaa etävanhemmalle myös kyvyn säästää lapselle jotain pahan päivän varalle etenkin jos lähivanhempi ei siihen kykene.
Kommentti osoittaa ainoastaan ahnasta mieltä ja kyvyttömyyttä katsoa kokonaisuutta LAPSEN EDUN kannalta. Etä-vanhempikin on lapsen kasvattaja, toinen vanhemmista.
En ymmärrä miksei lapsen harrastuksia ym. mitoiteta sen mukaan mihin MOLEMMILLA vanhemmilla on varaa, suurinpiirtein tasapuolisesti.
Yhdessä asuessa lapsen harrastukset todellakin määräytyivät sen mukaan mihin meidän perheellä oli varaa. Sitten erottiin, sovittiin elarit ja tapaamiset. Lapsi tietysti kasvaa ja harrastukset vaihtuvat, mutta kyllä lapsellekin pitää opettaa, että vanhempien tulotaso ei juuri lakisääteisiä prosenttikorotuksia kummemmin muutu. Lapsen lisäksi myös lähivanhemman pitäisi ymmärtää ettei etävanhemman tulotaso räjähdysmäisesti nouse vaikka lapsi kinuaisi kuuta taivaalta. Jotenkin se aavistuksen vähempituloinen lähivanhempi kuvittelee, että etällä on varaa vaikka mihin. Ja sossu säestää, että kasvaessa lapsen kulut kasvaa. Sen ymmärrän, mutta ei harrastuksia silti tarvitse valita kalleimmasta päästä vain "kasvun" piikkiin.
Elatusavussakin pitäisi huomioida nettotuloista joku maksimiprosentti, joka vielä on lain mukaan kohtuullista maksaa lapsesta silloin kun ylitetään 120 euroa. Eipä sillä lähivanhemmallakaan ole varaa maksaa uusia kalliita harrastuksia, vaan yrittää kaikki nyhtää etävanhemman selkänahasta.
En tarkoittanutkaan että pitäisi yrittää järjestää lapselle harrastusmahdollisuuksia joihin ei tosiasiallisesti ole varaa. Halusin vain tuoda esille ääripäät.
Elatusmaksuissa on minusta kysymys peruselämisestä. Ruoka. Vaatteet. Katto pään päällä. Perusjuttuja. Ja sitten on nämä muut hankinnat joita ei peruselämiseen voida sisällyttää koska niitä ei voida ennustaa.
että olet ostanut sen pyörän lapsellesi.
Tuskin olisi muuten saanut sitä.
Todennäköisesti exälläsi ei ole sitä rahaa.
Mistä tiedät muuten hänen muun kulutustilanteensa?
Ajeleeko hän mersulla?
jo erotessaan sen, että eron myötä elintaso ei varmasti nouse. Senhän aiheuttaa jo kaksinkertaiset asumiskulut. Usein on jopa niin, että eron haluaja ei tajua tätä.
Pettymys on suuri, kun rahaongelmat astuvat kuvaan, kun yksi talous on muuttunut kahdeksi taloudeksi. Jopa lähtijä muuttuu usein katkeraksi, oli hän sitten etä- tai lähivanhempi.
Kun vain joku kertoisi tuon myös entiselle vaimolleni. Poika on löytänyt uusia harrastuksia mikä sinänsä on hieno asia, mutta ovat kalliita. Haluaa ne kaikki. Varmaan kaveripiirin vaikutusta, mutta ongelma on siinä että meillä ei hänen äitinsäkään kanssa yhdessä olisi niihin varaa. Ehkä yhteen tai kahteen. Ja pojan äiti on kylmän rauhallisesti selvittänyt pojalle että isä eli minä maksan.... minä taas olen yrittänyt slittää pojalle rahan arvoa, tuloja, menoja ym., mutta poika on niin äitinsä aivopesemä ja hokee vain etten HALUA hänelle mitään kivaa elämässä. Ex on uhkaillut että hakee oikeusteitse ratkaisua asiaan, ja toivon jopa että tekisi sen. Uskon nimittäin että oikeuskin ymmärtää että tyhjästä on paha nyhjäistä.
saan vielä vähän aikaa 118 e kk ja sitten sekin loppuu. etä ei koskaan ole osallistunut mihinkään hankintoihin, ei harrastusten kustannuksiin eikä tule osallistumaan nyt alkaneeseen maksulliseen opiskeluunkaan, puhumattakaan ajokortista, mikä nyt tietenkään ei ole pakollinen mutta hyvä olla olemassa.
minun tuloni on 1200 e kk ja sillä on pitänyt mennä eteen päin. matkan varrella kuitenkin arvostelua on riittänyt mm lapsen vaatetuksesta.
etä on sitä mieltä että elarit menevät minun taskuuni eikä koidu lapsen hyväksi mutta jokainen voi kyllä miettiä mihin tuo 118 euroa riittää. esim tänä syksynä alkanutta koulua varten on jouduttu hankkimaan kirjoja n. 340 eurolla joka on vasta alkua.
Mutta yleensä se joka etävanhemmaksi päätyy ei ole yhteiselon aikanakaan huolehtinut arjen pyörittämisestä, eli ei mitään hajua mitä siihen tarvitaan.
kohtuulliset! n. 70% elatusvelvollisista maksaa 136€ alle, joten yläkanttiinhan nuo, jos osallistut myös muihin hankintoihin. Itsellä bto n.3500 ja kahdesta 250€. Maksan toki hankintoja aika paljon. Ehdotan, että lähdet eteenpäin 135€ summalla ja sopimus 18v. asti, niin ei tarvitse jatkuvasti siellä tarkistelemassa. Mulla tämä toiminut oikein hyvin.
Tässä jonkun laittama tilasto:
Lähde, stakes, tilasto vahvistetuista sopimuksista 2004, sopimuksia muistaakseni n. 30 000 joten käräjillä vahvistetut tätä ei paljon heilauta:
Alle 67 e/kk 26.9%
67 - 100 e/kk 10.6%
100 - 134 e/kk 32.4%
134 - 168 e/kk 10.2%
168 - 235 e/kk 7.9%
235 - 302 e/kk 2.1%
yli 302 e/kk 0.8%
Keskim. n. 120€
Sanontahan on että vale, emävale, tilasto. Minimi elatusmaksu on 118 e/kk. Okei osassa tapauksista sossu maksaa osittain tai kokonaan elarit. Omat brutto tulot ei ratkaise elareita vaan molempien vanhempien netto tulojen suhde. Exälläsi on siis ilmeiseti paremmat tulot kun noin vähän maksat. Elarin pitäisi perustua elatuksen tarpeenseen joka on määritelty noin 420 e/kk, siitä vähennetään lapsilisät 100 e/kk ja loput 320 maksetaan tulojen suhteen eli jos on samat tulot niin elatus olisi 160 e/kk/lapsi.
Paljon pienemmät tulot, jotkut eivät vain ole ahneita. Näinpä minulla riittää sitten rahaa ostaa lapsille ylimääräistä. Ja tuon summan ehdotti lastenvalvoja, joten jossakin laskukaavasi pettää, vaikka sitä laskukaavaa niin kovasti täällä mainostetaankin.
ongelma vaan on siinä että lastenvalvoja voi määritellä elatusmaksut mielensä mukaan, heittää ne vaikka lonkalta vaan. Teillä nyt siten exä maksaa 60% alatuksesta vaikka on pienempi tuloinen. Lapsethan siinä häviäjiä ovat, joutuvat jäämään alemmalle elintasolle kuin mihin heillä olisi oikeus.
Jotkut eivät ole ahneita eivätkä edes tiedä oikeuksia ja sitähän toiset käyttävät hyväksi.
Voihan lastenvalvoja määrittää miten tahtoo, toivottavasti edes osaa perustella. Mutta lastenvalvojan määritystä ei tarvitse hyväksyä .... hän ei voi määrätä elareita. Tosin, kannattaa pohtia onko tulema sitten kuinka paljon parempi kun käräjäoikeuden tuomari ne määrää..
Paljon riippuu varmasti siitäkin, millaiset ovat teidän nettotulot ja millainen on varallisuutenne.
Kannattaa myös aina muistaa, että elatusmaksu ei ole tarkoitettu pelkästään lapselle tapahtuvaan tavarahankintaan, vaan ihan normaaleihin lapsesta aiheutuvaan asumisen ja elämisen kuluihin, sillä tietysti yksinäinen ihminen voisi asua vaikka yksiössä, mutta useamman lapsen yh taas tarvitsee isomman asunnon.
Jostakin syystä monelle on myös vaikea mieltää sitä, että jos etä ostaa vaikkapa tietokoneen, niin lähivanhemmalle jää laajakaistayhteyden hankinta ja maksaminen, joka kuitenkin on muutaman kympin kuukaudessa!!! Samoin fillarin ostaminen on vain yksi kulu, päälle tulee vielä kypärän osto ja fillarin huoltokulut.
AP:lle sanoisin, että tekstissäsi mainitsit, että TODENNÄKÖISESTI ostat jatkossa lapsille harrastuskuluja. Entäpä jos käykin niin, että et ostakaan? Joskus exälle tulee yllätyksenä vaikkapa mustasukkaisuus, kun toisella on uusi kumppani tai jos lähivanhempi saa työllä ja tuskalla säästettyä etelänmatkan monen vuoden jälkeen, niin etälle voi tulla ajatus, että oho, noin sitä MINUN rahoillani vaan mennään etelään. Tällöin rahahanat saattavat mennä kiinni ja lapset eivät saakaan niitä juttuja, joista alunperin sovittiin.
En pysty ottamaan kantaa AP:n kysymykseen, koska tosiaan nettotulot ratkaisevat. Niihinhän vaikuttavat myös asuntolainat, pakolliset menot kuten työmatkakulut jne.
ylemmäs jo useamman kommentin mutta tarkennan vielä erikseen, siitä perspektiivistä että tiedät mitä voit neuvottelussa odottaa:
Tuo 300 €/kk on kohtuullinen, mutta sinuna jättäisin nämä muut hankinnat mainitsematta kokonaan. Kai kuitenkin aiot antaa lapsillesi synttäri- ja joululahjoja? Vaikuttaa halpamaiselta neuvottelupöydässä jos niihin vetoat, itsehän kuitenkin päätät mitä lahjoja ostat ja jos niiden varjolla pyrit alentamaan elaria niin se olisi käytännössä sama kuin eksäsi maksaisi sinun "hankkimasi" lahjat. Jos hän on yhtään keskustellut muiden lähivanhempien kanssa, niin näistä asioista hänellä on jo ennakkokäsitys muiden kokemuksen syvällä rintaäänellä että ei toimi.
Lasten tapaamiskuluja ei niissä neuvotteluissa huomioida, se on fakta.
Ei ole kyse siitä sinunkaan elämääsi kukaan pyrkisi vaikeuttamaan, mutta jos tosiaan perehdyt siihen mitä lasten eläminen maksaa, niin eksäsi tuloista ei montaa euroa jää päähänpistoihin. Maailma on muuttunut, nykymukuloilla on järjettömät määrät tavaraa ja jos omillasi on kovin paljon vaatimattomampi arki kuin kavereillaan, niin heidän keskinäisessä pienessä piirissään ovat pian toisen luokan kansalaisia. Tästä ovat meillä kärsineet aikoinaan kovastikin. Asiaa ei auta se, että isänsä on toimittanut yhdelle lapsista kotiteatterin, kun koulun liikuntatunnilla joutuvat lainaamaan jonkun toisen luistimia: Siis tätä ajan takaa - et ole sitä arkea näkemässä (valitettavasti) etkä tiedä mikä milloinkin on tärkein hankinta. Ja kun raha ei riitä kaikkeen, kysymys kärjistyy.
Toivottavasti et myöskään kuvittele että lähivanhempi selviää 300 €:lla kuukaudessa lasten kuluista? Todennäköisesti noilla tuloilla maksaa asumismenoja vielä mahd. asumistuen jälkeen niin, että palkkatuloista ei jää edes oman toimeentulominimiänsä jäljelle, mutta niitä neliöitäkin kun on pakko olla jos on lapsia..
Jos taas eksäsi ammatti / työtilanne on sellainen että hänellä on toivoa päästä paremmille ansioille tulevaisuudessa, voi pyytää sopimukseen lisäyksen että se tarkistetaan mikäli hänen tulonsa muuttuvat - sitä ei ole pakko tehdä sitovaksi "kunnes 18 vee". Siinä tapauksessa sitä on käytännössä likipitäen mahdotonta muuttaa ellei hän vapaaehtoisesti suostu.
Omasta erostani on jo niin kauan että tuo kaikki kädenvääntö on jo takana, mutta aina kun joku ottaa elarisopimukset puheeksi, on se kuin aikakone pärähtäisi käyntiin. Se on helvetillinen vaihe jos riitelyksi menee. Jossain vaiheessa näin itse nälkää ja niitä kurkkuviipaleita tosiaan säännösteltiin (nyky-Suomessa uskomatonta mutta totta). Isänsä luona oli kaikki mahdollinen luksuselektroniikka ym., mutta edes legojaan ei saanut sieltä viikoiksi ottaa kotiin mukaan - ilmeisesti siksi etten minä vain rakentaisi niillä..
Tee vain mahdollisimman selkeä sopimus joka ei jätä tulkinnanvaraa, vaikka se sitten tarkoittaisi muutamaa kymppiä kuussa enempi maksettavaa. Henk.koht. tavaransahan he ottavat luoksesi mukaan, et joudu kotiisi kaikkea alusta lähtien hankkimaan. Ja kukapa sen tietää vaikka sinulle kävisi ajan mittaan niinkuin omalle eksälleni: Muutaman vuoden päästä kyllästyi koko elaria miettimään, suostui jopa vapaaehtoisesti korottamaan sitä ja kun vanhimman kanssa innostui urheilemaan, vastaa nyt kaikista urheiluvälinehankinnoista, lisensseistä ym. elareiden päälle - eikä harmittele yhtään.
Lycka till neuvotteluihin, toivottavasti sujuu rauhanomaisesti, se kai muutamaa euroa oleellisempaa on. Vielä jos maltat itse olla mainitsematta mitään eron syihin liittyvää, paljastamatta mitään katkeruutta tai pahaa verta... Nyt on ainakin kerrottu minkälaisiin argumentteihin mm. kannattaa varautua :-).
Kirjoitit: "Lasten tapaamiskuluja ei niissä neuvotteluissa huomioida, se on fakta."
Kaikestahan vanhemmat voivat neuvotella ja sopia, eikä lainkaan harvinaista että ko. kuluerä otetaan huomioon.
Omassa tapauksessani lähivanhempi ymmärsi että on oikeudenmukaista hänenkin osallistua tapaamisista syntyviin kuluihin (koska ne ovat lapsen etu, ja ovat osa hänen elatuksentarvettaan), tätä aikanaan lastenvalvoja (Tampere) tuki ja "kehui".
Käytännössä tämä toteutetaan niin, että tapaamissopimukseen kirjataan, että esim. etävanhempi vastaa tapaamiseen noudot ja lähi niistä hakemiset.
Totta on, ettei tällaista ehtoa tule ellei molemmat vanhemmat siihen suostu, oikeudessa ei varmasti noin määrätä .. valitettavasti.
Noniin... odotinkin tätä lynkkausmeininkiä. Kiitos vaan. Tarkennan asiaa illemmalla, kun kerran pitää takertua kaikenlaisiin oletuksiin minun tarkoitusperistä, suhteemme pituudesta ja siitä, että miksi etäisyydet on pitkiä jne.
Tai sitten en jatka tätä lätinää enää, mitä minä elämääni repimään täällä katkeroituneiden eronneiden joukossa?
Kiitos niille, joilta sain asiallisia vastauksia.
"mitä minä elämääni repimään täällä katkeroituneiden eronneiden joukossa?"
Aika moni vaan luulee eron olevan ratkaisu kaikkiin ongelmiin, olis sitten vaihdevuodet tai tukan väri. Sitten nämä naiset katkeroituvat kun eivät aina onnistuneetkaan niistämään exäänsä puille paljaille ja exä kykenikin aloittamaan uuden elämän...eikä alkoholisoitunut kuten toivoivat.
Ero on vaan todella kova paikka, olen nyt hyvässä parisuhteessa, mutta miten olisikaan jos olisin edelleen exän kanssa?
Vanhempani erosivat kolme vuotta sitten. Äiti "katkeroitui", jos tuo nut on se ilmaisu mitä voidaan käyttää. Eron syy ei ollut toinen nainen, vaan vuosia jatkunut tappelu vanhempieni välillä. Eikä äiti ollut lainkaan puhdas pulmunen. Olen ns. isin tyttö ja monesti otti päähän isän puolesta. Äiti osasi olla todella tyly.
Eron aikoihin isä tapasi toisen naisen. Nainen ei ollut siis eron syy. Sen olen perinpohjin selvittänyt. Mutta äitipä käänsi asian juuri niin, että toisen naisen syy. Olin silloin 20 ja asuin vielä kotona kahden nuoremman sisaruksen kanssa. Lapset halusivat jäädä äidillemme. Minä muutin eron aikoihin omilleni. En kestänyt sitä erosta johtuvaa tappelua. Eli äiti käytti kaiken aikansa ja energiansa isän haukkumiseen, meille lapsille. Tai ei minulle koska kielsin häntä, mutta nuoremmille 11 ja 13 vuotta piti jatkuvaa asennekasvatusta kuinka huono isä on, ja että isältä pitää nyhtää kaikki rahat mitkä saa. Selvitin viime vuonna ihan vaan itseäni vartne mitä olisivat kohtuulliset elatusavut sisaruksistani. Otin huomioon hyvätuloisen isän ja pienempituloisen äidin. Vähän samat tulot kuin aloittaja kirjoittajalla.
Isä maksaa erilaisin keinoin (suoraan tilille sekä harrastusten ym. hankintojen muodossa) kummastakin keskimäärin yhteensä 1200 euroa. Jos uskoisin äitiä, tuo summa ei riittäisi sillä hän on alusta asti uhkaillut sossuilla ja muilla että saisi enemmän ja enemmän isältä. Vaikka he siis yhdessä tekivät elatusmaksusopimuksen. Elatussopimukseen kuuluu myös että isä tapaa joka toinen viikonloppu lapsia. Kuitenkin, koska äiti on saanut sisarusteni päät vakuutettua isän kelvottomuudesta, he eivät halua tavata isää sen toisen naisen takia. Äiti on syöttänyt kaikenlaista soopaa, että se nainen haluaisi viedä lapset häneltä ja jos lapset käyvät isällä niin nainen voi jonain päivänä onnistua. En usko että isä tietää tästä uhkailusta. Kaksi vuotta sisarukseni tapasivat isää ja sitten äidin saarnat alkoivat purra. Yksi puoli on tietysti, että murrosiällä on merkitys. Yritin kaikkeni siinä välissä. En puolustellut isää ja naista, mutta vaadin äitiä lopettamaan suoranaiset valheet. En hyväksynyt että hän käänsi meitä lapsia isää vastaan. Minä en siihen ryhtynyt ja siksipä hän alkoikin kohdella minua kuin luopiota. Sanomattakin on selvää että välimme ovat tulehtuneet. En toisaalta ole halunnut isän kanssa puhua näistä ongelmista kotona. Tiedän kuitenkin että isä on kerta kaikkiaan kyllästynyt jatkuviin rahan mankumisiin. Mielestäni äidin elintaso on kohentunut eron jälkeen. Hän sai ositusrahoilla ostettua asunnon eikä lainakuluja siis ole. Nuorempi siskoni on aika hiljainen ja elää vaatimattomasti, lopetti musiikkiharrastuksensa, mutta isä ei tiedä sitä vaan maksaa edelleen hänen pianotuntinsa äidille. Kerran kotona käydessäni äiti pyysi veljeäni (joka on meistä keskimmäinen) pyytämään isältä 150 euroa johonkin turnaukseen. Se olisi kai ollut ok, mutta minulle selvisi että veli ei ollut sinne edes menossa. Saman käynnin yhteydessä selvisi että hän on jopa lopettamassa jalkapalloharrastuksensa, eikä enää käy harjoituksissa. Silti äiti pyytää rahaa "harrastumenoihin".
Tekisi mieli kertoa isälle että häntä kusetetaan, mutta toivon ennemmin, että sisarukseni itse alkaisivat taas tavata isää ja hyväksyä tämän maailman menon. Niin ja kertoa tietysti rehellisesti mikä heidän elämäntilanteensa on. Jos minä enää olen yrittänyt heille jutella, olen saanut vain kiukkuisia "sähän et edes asu täällä" kommentteja. Tilanne on kamala. Minulla ja isällä (ja naisella) on hyvät välit. Heidän elämässään ei ole mitään, minkä takia sisarukseni eivät voisi heitä tavata. Äiti on juossut sossussa joitakin kertoja sitten soitellut isälle uhkauksia että oikeus on kutsumassa. Mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Liekkö siellä sossussa joku järkiperäinen ihminen joka on haistanut palaneen käryä äidin valitteluissa.
Erovanhempien raha-asiat eivät pitäisi kuulua lapsille, mutta pidän itseäni jo aika kypsänä (23) arvioimaan ulkopuolisena tuota tilannetta. Olen alkanut pelätä, että miten äidin käytös on vaikuttanut minuun. Tuleeko minusta samanlainen joskus tulevaisuudessa, vai osaanko pitää järjen päässä jos koskaan menen naimisiin. Ihan siitä lähtien että en tulisi harjoittamaan jatkuvaa riitelyä mieheni kanssa...
ja ihan kuin olisi oma tyttäreni kirjoittanut. Puhu toki asiat halki myös isäsi kanssa. Äitiäsi säälin, hän ei kykene itsenäiseen päätöksentekoon, järkiperäiseen, omat lapset huomioonottavaan ajattelumalliin, aivan kuin ei oma ex-puolisonikaan. Omalla kohdallani tilannetta pahentaa lasten äidin uusi nyx-mies joka on osoittautunut todella häikäilemättömäksi, laskelmoivaksi ihmiseksi jonkalaisia en osannut maan päällä edes elävän.
Häön jopa vei käräjille perusteettomilla vaatimuksilla elatusmaksujen tarkistamisen takautuvasti, elatusmaksujen edellisen päätöksen purkamisvaatimuksen viivästyskorkoineen yms, yms.. ja oli itse käräjillä ex-puolisoni "asianhoitaja"... noh eihän ne vaatimukset menneet läpi miltään osin, mutta typerä mies kun kehtaa sekaantua lastemme asioihin..eihän ne todellakaan hänelle mitenkään kuulu.
Ikäisesi on jo monilta osin aikuinen, mutta olet ikuisesti vanhempiesi lapsi. Ihmettelen kuinka olet onnistunut suhtautumaan noin viileästi äitisi edesottamuksiin, mutta enhän toisaalta tunne lapsuuttasi ja sitä kuinka läheinen olet äitisi kanssa ollut. Toiset lapset ovat läheisempiä ja suhtautuvat siksi myös vanhempiensa tekoihin tunteella. Hyväksyvät tunnepohjalta vanhemmiltaan tekoja, joita muilta eivät hyväksyisi. Mitä pienempi lapsi sen vähemmän rationaalista ajattelua siinä ilmenee. Jos taas suhde esim. äitiin on ollut etäisempi, silloin lapsi etenkin aikuistuttuaan suhtautuu äitinsäkin tekoihin enemmän järjellä kuin tunteella. Sinulla ilmeisesti on isääsi tunteikkaammat suhteet kuin äitiisi.
Mutta se mikä minua tämän kirjoituksen myötä pisti silmään, että "katkerat eksät" eivät ole kommentoimassa. Mahtaako tuntua pahalta jos omakin lapsi ajattelee äidistään noin.
Todellakin tuntuu sopivalta, jos vielä joudut kaikki muutkin suuret hankinnat ostamaan. Ja ajelet vielä autolla hakemaan. Älä ainakaan enempää maksa. Mun mieheni maksaa 252 kuukaudessa ja maksaa puolet herrastuksissta, ajaa lapsensa harrastuksiin ja otti vanhan asuntolainan itselleen 15000 euroa. Maksaa toisen lapsen puhelinlaskun ja ostaa harrastuksien varusteet. Kohtuus kaikessa, tyhmä ei ole se, joka pyytää vaan se, joka maksaa.
Meillä mies maksaa kahdesta murkkuikäisestä 170,-/kk/lapsi. Lisäksi kaikki suurimmat hankinnat, koulutus, harrastukset jne.. jaetaan tulojen suhteessa. Oma tahto oli näin. Lapsilla harrastukset jo valittuna, eikä halunnut, että ne eron vuoksi täytyy lakkauttaa.
Sen voin kuitenkin kertoa, että yli 14-vuotiaiden lasten elättäminen on yllättävän tyyristä puuhaa. On näet tullut exän kanssa aika tarkkaan seurattua edellä mainitusta johtuen. Mutta en valita, eikä exäkään. Kaikki pärjäämme ja ainakin toistaiseksi homma on sujunut hyvin. Joustettu puolin ja toisin sekä pilkut jätetty fiilaamatta.
Alkuperäiselle toivon, että pääsette sopuun. Meillä tämä kuvio toimii.
Kerro miten meni "neuvottelut" Mutta muista, näistä voi nyt säästää!
-Vessapaperia menee 90% vähemmän
-Verhoja ei tarvitse uusia jouluksi
-Kun lapset ovat äidillään pärjää raavas mies kätevästi mikropitsalla jossa on pahvilautanen mukana. (tiskiä säästyy)
-Puhelinlaskut pienenevät 76%
-TV ja stereot saavat olla sillä paikalla mihin kuuluvatkin.
-Työpäivän jälkeen saa ottaa oluen (ei säästä rahaa, mutta hermoja)
-Jos auto on (muka) unohdettu tankata on se oma vika.
-Kaverin kahville kutsuminen ei vaadi 2 päivän esivalmisteluja sekä 63 euron ostoksia
tähän elari asiaan sähän meet tapaamaan OMIA lapsia, dorka, ei silloin bensa rahoja laskeskella???
SIIS, tapaamiset ovat lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan. Jos esim. 14 vuotias tyttö ei tahdo tavata isäänsä, ei häntä siihen voida (onneksi) pakottaa.
Eli, tapaamisista koituvat kulut ovat osa lapsen elatuksen tarvetta ... KOSKA, on lapsen etu pitää yhteyttä myös etävanhempaansa. Toivoa sopii, että molemmat vanhemmat ymmärtävät tämän ja tukevat sitä (eikä kaada kaikkia kustannuksia toiselle).
Ei ole harvinaista, että vanhemmat sopivat tapaamissopimuksessa, että etävanhempi hoitaa vaikka tapaamisiin haut, ja lähi niistä noudot. Näin mm. meillä, jota periaatetta lastenvalvoja kehui ja kannusti.
tapaamiseen haku ja paluu kustannuksetkin tulisi jakaa nettotulojen suhteessa mutta parempi noinkin kuin yksipuolinen maksaminen.
.. aiwan, joka hoituisi niin, että ko. kulut lasketaan lapsen elatuksen tarpeeseen.
Me hieman "oikaisimme" :->
Elatusvelvollisten liiton suosittelema kaava jota käytetäänkin monissa kunnissa menisi teille suunnilleen näin.
Perustana on elatuksen tarve joka on keskimäärin 420 e/kk yhdelle lapselle. (Alle kouluikäisille vähemmän ja yli 15v enemmän) Siitä vähennetään lapsilisä 100 e/kk. Jäljelle jäänyt 320 jaeteen nettotulojen suhteen. Bruttotuloista laskettuna elatusmaksusi olisi siis 320*3100/(3100 1500)= 215 e/kk/lapsi.
Nettotuloilla laskettuna summa tulisi hieman pienemmäksi koska sinulla on todennäköisesti myös korkeampi verotus jolloin tulojen suhteellinen ero ei ole noin suuri. Yleensä myös kahden lapsen elatuksen tarve lasketaan pienemmäksi kuin mitä kaksi kertaa yhden lapsen elatus on. Noihin faktoihin perustuen sanoisin että kohtuullinen elatusmaksu teidän tapauksessa olisi noin 380 e/kk luokkaa kahdesta lapsesta.
Älä ajattele että maksat lapsista exälle vaan ajattele että sillä rahalla saat lapsillesi hyvän elämän vaikka et voi itse enää siinä jokapäivä mukana olla.
Itse maksan omasta lapsesta yli tuon kaavan mukaisen summan koska tiedän että exä pitää lapsesta hyvän huolen ja antaa hänelle niin hyvän elämän kuin mahdollista. Jos maksamani "ylimääräinen" nostaa exän elintasoa se taatusti nostaa myös lapsen elintasoa mikä on minusta erittäin positiivista.
Isommat tulevat hankinnat kannattaa hoitaa neuvottelemalla jos pystyy, silloin kun tarve on. Neuvotellaan yhdessä mitä tarvitaan ja mihin on varaa ja tässäkin maksamisen jakaisin nettotulojen suhteen.
Ilmeisesti vastaus on, ettei alkuperäinen kertonut mitkä olivat nettotulot ... mutta yhtä kaikki, niiden suhteessa kuuluisi "jakaa". Itse kaavan kanssa olen samoilla kannoilla, mutta tappamiset voivat keikauttaa joitain kymppejä alaspäin.
Juu ei ilmoittanut netto tuloja joten laskin brutoilla. Tosin ilmoitti arvioidut matkakulut vuodessa joten senkin vaikutuksen vois laskea ...
1100e/12kk = 91 e/kk joka jaetaan tulojen suhteen eli 91*1500/(1500 3100)= 30 e/kk olisi exän osuus jonka voisi vähentää elatusmaksun kokonaissummasta niin tulisi yksipuoliset haku ja palautus kustannukset kompensoitua.
sinulle on n. 250€. Älä missään tapauksessa suostu suurempaan summaan ja sopimus 18 v. asti. Kunnon miehenä tokvsitten ostat tarvittavia hankintoja välillä, mutta koska ne ei ole toistuvia, niin ei hätää. Myös luultaasti lastenvalvoja tulee ehdottamaan sinulle n. 125 - 130 summaa per lapsi, hyväksy se, mutta muista tehdä pitkä sopimus.