Rakas yöllinen päiväkirjani.
En teidä mistä puhua. Sisällä on outo tunne, aivan kun olisin samaan aikaan onnellinen ja surullinen. MIten se on mahdollista? Miullahan piti alkaa nyt uusi elämä, elämä jossa voisin olla onnellinen ja elämä, jossa kaikki muutkin olisivat onnellisia.
Löysin ihanan miehen ja sain poikaystävät. OLen ihastunut ja vatsaa kutkuttaa mukavasti ja on kamala ikävä toisen luo. Harmittaa tämä välimatka, mutta poikakaverini sanoi, että se vain yhdistäisi ja vahvistaisi meitä. Toisi lisää lujuutta ja luottamista. Uskon, mutta miksi silti on ikävä?
En ole vieläkään päässyt yli ystävän kuolemasta. Syytän yhä itseäni ja ajattelen mitä olisin voinut tehdä toisin. Toisaalta tiedän etten olisi voinut estää tai ohjailla tapahtumaa mitenkään, mutta miksi silti on jotenkin niin syyllinen olo? Miksi ihmisten tätyy kuolla ja jättää rakkaansa tänne ikävöimään?
Miksi?
On niin mahottoman hyviä muistoja, mutta ainahan sitä haluaisi enenmmän ja enemmän ja aina vaan lisää aikaa. Tulen aina syyttämään itteäni, kun en sillon mennyt vaikka olisi pitänyt. Ihminen voi olla niin pirun tyhmä, että ei itse sitä tajua, kun vasta sitten kun on liian myöhäistä. NYt on liian myöhäistä.
Samaa aikaa onnellinen, samaa aikaa surullinen. Ehkä enemmän kuitenkin alkaa olla onnen puolella. Aina vaan pelkään. MIstähän pelko syntyy? Pelkään, että kaikki rakkaat jättää ja menee pois. Tiedän tiedän! Ei pitäisi ajatella, ei pitäisi olla tässä kirjottelemassa, ei pitäisi. Pitäisi nukkua ja nähdä ihania unia ystäväsä pilvenreunalla tai poikaystävän ihanasta hymystä ja käden kosketuksesta.
Täytyykö elämässä aina valita? entäs jos valitsee aina vaan väärin? Voisi joku fiksu kehitellä robotin, joka antaisi vaan oikeita vastauksia. Däästyisin monilta ikävyyksiltä.
En tiedä miksi tai minkä takia. Tää on miun eka kerta siun kanssa netti päiväkirja, mutta tuntuu hyvältä, ei koske yhtään ;) Jatketaan samaan malliin jookosta kookosta?
Ole ystäväni eläkä siekin jätä minua..
Rakas Yöllinen Päiväkirja
murheenryyni
1
484
Vastaukset
- !HanzQ
Itselläni myös tapana liikaa miettiä ja murehtia,ehkä se johtuu yksinäisyyden tunteesta.En TIEDÄ!Vierelläni on ihminen, mutta tuntuu ettei hän ole kuitenkaan läsnä..Tuli kirjoituksestasi mieleen eräs lähimmäinen...Olen itsestäni ajan hampaan kuluttamana huomannut,mitä vanhemmaksi sitä tulee,alkaa murehtia pienistäkin asioista..Jokin Botti olisi kyllä tarpeen,mutta loppujen lopuksi..Olen,tunnen siis elän...HYMYÄ HUULEEN:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102800- 942011
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei401538- 2601398
- 69979
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47901- 55874
Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77870- 44785
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93726