Olen elellyt sinkkuna vuoden verran. Periaatteeni on aina ollut etten sekoa varattuihin miehiin, mutta kuinkas kävikään. Kesällä tapasin varatun miehen ja ihastuminen oli molemminpuolista. Sain kuulla kuinka heidän suhde ei toimi...enkä todellakaan usko että se toimii tänäkään päivänä.
Mutta kahden kk tiivin yhteydenpidon jälkeen päätin/päätimme lopettaa yhteydenpidon sillä minusta tuntntui ettei mies halunnut kuitenkaan tehdä elämässään suuria muutoksia.
Olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan varattujen misten valitusta heidän suhdeongelmistaan!
Halu kulissien säilyttämiseen on suurempi kuin se että haluaisi kohdata elämässä jotain suurempaa ja antoisampaa rakkautta.
Onnea kaikille jotka yritätte jaksaa loppuunpalaneissa suhteissanne.
Mutta kahden kk tiivin yhteydenpidon jälkeen päätin/päätimme lopettaa yhteydenpidon sillä minusta tuntntui ettei mies halunnut kuitenkaan tehdä elämässään suuria muutoksia.
Olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan varattujen misten valitusta heidän suhdeongelmistaan!
Halu kulissien säilyttämiseen on suurempi kuin se että haluaisi kohdata elämässä jotain suurempaa ja antoisampaa rakkautta.
Onnea kaikille jotka yritätte jaksaa loppuunpalaneissa suhteissanne.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Se suurempi ja antoisampi rakkaus kun kohtaa arjen siinä missä kaikki muutkin rakkaudet. Joten älä turhaan yritä nostaa rakkauttasi jalustalle.
Se miksi varatut miehet eivät lähde parisuhteesta, oli kuinka vaikeaa tahansa, kertoo vaan sen, että tunteet vaikeuksien takana on lujemmat kuin tunteet yhtäkään turhaa jakelijaa kohtaan.
Eihän kukaan mies uskalla luottaa elämäänsä ja onneaan naisen käsiin, joka on valmis rikkomaan kahden ihmisen välisen luottamuksen. Mies kun ei osaa itseään tästä syyllistää, niin voit arvata kuka on se maineensa menettänyt.
Näin se on. Kun ollaan kauan yhdessä niin kyllä se intohimo voi välillä olla "hukassa". Mutta ei se sitä tarkoita että menee huonosti.
Ja aina löytyy näitä naisia jotka uskovat kaikki mitä varattu mies sanoo eli miehessä ei ole mitään vikaa ja kaikki vaikeudet johtuvat vain vaimosta. Yksin ei voi riidellä kukaan.
Meillä yhdessä oloa 27v ja siihen mahtuu niin paljon, hyviä sekä huonoja aikoja. Rakkaus ei ole tänään samaa mitä 27v sitten vaan jotain paljon parempaa ja syvempää.
Mukavaa syksyn jatkoa.
En ymmärtänyt miksi tässä kohtaan kukaan haluaisi nostaa suhdettaan jalustalle, ei mielestäni edes kesksutelun aloittaja.
Varattujen miesten kanssa kysykymsessähän on se että mies pettää eikä tämä varattu nainen. So What...naisella ei ole mitään menetettävää,mutta mies voi tällä pelillä menettää perheensä jne kun asia tulee ilmi, mikä hyvin todennäiköistä.
näitä naikkosia Suomi oikein pursuaa ...
Ne oikein tyrkkyjä on ja valmiit pettämään jos saa vain tilaisuuden,turha vaimojen yrittää kaunistella asiaa!
Entäpä kun molemmat "pettää" tietoisesti? Meillä kävi näin. 20 vuoden avioliiton jälkeen. Halusimme kokeilla muita ja yhteisestä sopimuksesta näin teimme. Toisille hoidoille pystyi totuuden kertomaan, toisille taas piti sepostaa tarinat huonosta liitosta. Yhtä sama, kakkoset ne huijattuja näissä hoiva-suhteissa yleensä ovat.
asioita kun he eivät pärjää uudessakaan suhteessa.
..kieltämättä kävi tällainenkin kuvio mielessä...mutta loppujenlopuksi, ihmisellä on myös tunteet, ei se yleensäkkään voi harrastaa seksiä, viettää kahden viikonlomaa yhdessä, järjestämällä vaikeuksienkin uhalla tapaamisia, juttelemalla puhelimessa monta tuntia yhteen menoon ym jos ei olisi halunnut muuta kuin vaihtelua suuheeseensa....
Minusta kirjoitit hienosti asiasta. Pärjäile.
on PERSEESTÄ. Hyvä että jätit sen.
lapsellinen, että uskot kaiken mitä sulle syötetään? Sehän on vaan monella miehellä hyväksi havaittu keino saada uusi sulka hattuun. Toivottavasti olet tulevaisuudessa hieman fiksumpi.
puhuu ihmiset, jotka ovat aika mustavalkoisia ajattelultaan. Miettikää totuuden torvet, montako uutta suhdetta on syntynyt myös siten, että jompikumpi osapuoli on ollut varattu, ja on uuden ihmisen tavattuaan ymmärtänyt, ettei ole onnellinen vanhassa suhteessaan? Yleensä kaikki muutos on ihmiselle vaikeaa, eikä vähiten pitkästä parisuhteesta lähteminen, vaikka kuinka olisi vaikeaa. Kyllä se on niin, että siihen jonkun sysäyksen tarvitsee, olkoon vaikka toinen nainen/mies. Sitä paitsi, itselleni kävi hyvin. Varattu mies ei minun mukaani lähtenyt, mutta häntä saan kiittää siitä, että itse pääsin eroon pitkästä ja kuluttavasta suhteesta. Ilman tätä ihastusta tuskin olisin lähtenyt koskaan mihinkään. Nyt on hyvä olla ja elämä maistuu. Ja ihan ilman varattuja.
ihastuminen voi joskus laittaa miettimään, josko olis parempi lähteä huonosta suhteesta. Jo se, että ihastuu toiseen pitäisi kertoa itselle jotain..
Ihastua voi toiseen menettämättä rakkautta omaan kumppaniinsa. Ihastuminen ja rakkaus kun ovat ihan eri asioita. Kaikista meistä ei vaan ole rakentamaan suhdetta, vaan heti lähdetään ensimmäisen ihastuksen matkaan tositunteista välittämättä. Suhdetta täytyy hoitaa toisen osapuolen, ei ihastuksen kanssa.
TArinani jatkuu... mies on ottanut yhteyttä uudelleen, mutta en aijo enää suosuta tapaamisiin ennekuin se on heittänyt sen naikkosen pellolle...:) katsotaan mitä elämä tuo. En jaksa rikkoa itseäni enmäpää ja sitäpaitsi en tiedä olenko silloin enää vapaa kuin hän mahdollisesti olisi... Onni voi joskus olla ohikiitävässä hetkessä.
Avaa silmäsi ja näe, että kaikilla ei ole välttämättä halua parantaa vanhaa parisuhdetta, tai yritystä on ollut useampi vuosi ilman muutosta parempaan. Ja totta, ihastuminen/rakastuminen on kaksi eri asiaa. Ja kolmantena vielä suurin kaikista eli itse rakkaus, eli tunne joka jää. Mitä tehdä kun tunne katoaa vanhasta suhteesta? Yrittää vain sitkeästi pitää kiinni?? Olla onneton ja kuluttaa kallisarvoinen elämä siihen?
Tarkoitin viestilläni, että ihastuminen voi joskus olla tervetullut ponnahduslauta eteenpäin, vaikkei itsessään antaisikaan mitään.
Totta, niin se varmasti onkin. Tiedän myös omalta kohdaltani, että ihastuminen toiseen voi tuoda mukanaan uuden mahdollisuuden. Vaikka suhde ei jatkuisi voi huomata, että voi oikeasti kokea vielä niitä tunteita joita on pitkään kaivannut.
Ehkä sitä vain on pettynyt itse siihen, että antai itse paljon, pisti itsensä suhteeseen joka soti omia periaatteita vastaan ja huomaa loppupeleissä, että toinen ei ottanutkaan asiaa niin todesta.
Semmosta se on. Ihmiset kun eivät tajua tai halua lopettaa niitä paskoja suhteitaan ennen kuin löytävät jotain parempaa, tai yrittävät saada sitä vähää lohtua suhteittensa ulkopuolelta, aidan toiselta puolelta. Jotkut nyt tietty pettää ihan huvin ja jännityksen vuoksi. Mutta hyvä että sä et langennut sen enempää että se olisi mihinkään pidemmälle edennyt.
Minulla on todentotta kokemusta varatusta miehestä. Hän valitti minulle avokistaan joka on sairaanloisen mustasukkainen ja kuinka he aina riitelevät hirveitä riitoja. Hän oli monesti kuulemma miettinyt naisen jättämistä mutta pelkäsi kuulemma yksinäisyyttä. Kyse ei kuitenkaan ollut vain yksin siitä. Mies on kerran ns. jättänyt avokkinsa mutta hupsis vaan, aina palaa sinne kuitenkin välillä.
Varattuihin ei tosiaankaan kannata sekaantua. Etsi joku vapaa ja silloinkin sellainen jonka erosta on jo vuosikausia aikaa, vanha suola kun pyrkii janottamaan...
Totta turiset..:)
Aikaa ei ole tässä elämässä rajattomasti, miksi sen kuluttaisi odotetellessa jotain jota ei koskaan saa oikeasti...
Se oli ihan kuin itse olisin kirjoittanut juttusi. Sinkkuna vuoden, tapasin kesällä miehen joka sanoi olevansa eroamassa. Uskoin häneen mutta huomasin kuukauden kuluttua että ei hän ollutkaan valmis muutokseen. Katsoin parhaaksi perääntyä vaikka rakastinkin häntä.
Hän on ollut yhteydessä vaikka ei olla tavattu ja myöntänyt että ei ole suhteessaan onnellinen ja että hän rakastaa minua. Jatkoin siis elämää vaikka rakastin häntä.
Nyt on taas mennyt kuukausi ja hän vieläkin jahkailee mitä tehdä. Kohta se on liian myöhäistä koska olen käynyt treffeillä toisen kanssa.
Asiahan on ainakin minulla niin että jos on mielenkiintoinen ihminen niin tuntet syvenee mitä enemmmän oppii tuntemaan toista.
Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.
Samanlaisessa liemessä olen myös itse ollut/olen.
Tavatessani miehen sanoin etten halua pitää yhteyttä koska hän oli varattu. Hän sai minut vakuuttuneeksi, että oli etsimässä elämäänsä uutta ratkaisua ja myös minä mahtuisin mahdollisesti hänen elämäänsä.
Kolmen kuukauden yhteydenpidon jälkeen palasin niihin asioihin joita olimme käyneet ensimmäisten viikkojen aikana. Kaikki se tuntui olevan kolmen kuukauden jälkeen enää kaunista haavetta johon ei enää ollutkaan rohkeutta lähteä mukaan vaikka uskon, että hän minusta välittikin todella paljon.
Luulempa, että jos nainen kokee samanlaisia tunteita suhteessa eläessään toiseen mieheen nainen on valmiimpi ja rohkeampi lähtemään.
Minäkin olen tullut siihen tulokseen että miehet on niin "heikkoja" että he eivät uskalla tehdä ratkaisuja. On vissiin helpompi olla vaan heidän mielestä. Niinkuin minun rakkaus sanoi parempi että ei tee mitään niin ei tee mitään väärin.
Minusta se on niin yksinkertaisesti ajateltu että en itse voisi ikinä ajatella niin. No omapahan on asiansa jos jäi sinne tunteettomaan järkiliittoon.
Minä olen tunneihminen ja eronnut lasten isästä, en kenenkään toisen takia, en vaan voinut elää hänen kanssaan kun kunnioitus ja sitä myöten rakkaus katosi. Joten tiedän että minä seuraisin tunteitani vaikka se edellyttää riskien ottamista.
Itse myös eroneena tiedän, että ratkaisu vaatii paljon rohkeutta ja uskallusta hypätä tuntemattomaan. Eroon en ajautunut toisen miehen vuoksi, mutta ehkä juuri silloin päätös on tehtävä aivan yksin. Harvoin kuulee, että mies olisi tehnyt vastaavaa päätöstä. Yleensä eroa haluaa nainen.
Siksikös miehet etsivät toisesta suhteesta rakkautta ja välittämistä koska eivät saa sitä omassa suhteessa eivätkä uskalla tehdä ratkaisuja.
Taitaa olla niin kun lukee aiheen ympärillä pyörivää keskustelua.
En ole katunut ratkaisuani vaan ollut onnellinen siitä, että uskalsin ottaa elämässä sen askeleen. Sen myötä olen kokenut monta asiaa mikä olisi muuten jäänyt kokematta.