Tjaapa.. Miten pitäisi käsitellä päässään asia,joka periaatteessa on yksinkertainen.
Olen ihastunut, ja asian ilmaissut,mieheen joka omien sanojensa mukaan on vapaa, ja kiinnostunutkin. Nähdään, sovitaan seuraavista,ja tuntuu suhteellisen hyvältä ja luontevalta. Mutta kun pitäisi ottaa askelta eteenpäin, edetä, tuntuu kuin tulisi joku mut-ku, ei-ku, tota-ku vaihe päälle. Mies on aika menevää ja vauhdikasta sortimenttia, itse rauhallisempaa elämää elävä työssakäyvä nainen.
En haluaisi roikku tyhjässä, vaan tahtoisin asioitten toimivan; pitäen sisällään myös sen, että jatkan matkaani, jos seurani ei kiinnosta. Pitäisi vaan olla rohkeutta/halua sanoa jos ei, ja jos kyllä niin antaa palaa.
Onko tässä nyt käynnissä Jaakobin paini sinkkuuden menettämisen ja parisuhteeseen ryhtymisen välillä, vai mikä ?
Olen ihastunut, ja asian ilmaissut,mieheen joka omien sanojensa mukaan on vapaa, ja kiinnostunutkin. Nähdään, sovitaan seuraavista,ja tuntuu suhteellisen hyvältä ja luontevalta. Mutta kun pitäisi ottaa askelta eteenpäin, edetä, tuntuu kuin tulisi joku mut-ku, ei-ku, tota-ku vaihe päälle. Mies on aika menevää ja vauhdikasta sortimenttia, itse rauhallisempaa elämää elävä työssakäyvä nainen.
En haluaisi roikku tyhjässä, vaan tahtoisin asioitten toimivan; pitäen sisällään myös sen, että jatkan matkaani, jos seurani ei kiinnosta. Pitäisi vaan olla rohkeutta/halua sanoa jos ei, ja jos kyllä niin antaa palaa.
Onko tässä nyt käynnissä Jaakobin paini sinkkuuden menettämisen ja parisuhteeseen ryhtymisen välillä, vai mikä ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viisas valitsee sinkkuuden, jos ei ole sitten täysin ihana ja rakastettava nainen kyseessä, siis nykyisin todellinen harvinaisuus, muuten
sitoutuminen on todella nimensä veroinen asia.
Kahleet painavat ja pallo on jalassa. Sen vain totean.
Eihän siinä mitä, jos joku valitsee sinkkuuden sitoutumisen sijasta, jos se parhaalta tuntuu. Ihmisellähän on vapaatahto, jota toisenkin pitää kunnioittaa, ja jota ainakin itse kunnioitan.
Ihmeissäni vaan olen,kun en tajua miksi jahkailla selvässä asiassa: olen kiintynyt häneen, haluan enemmän,ja hyvin pienellä mittarilla mitaten saankin, mutta toisinaan tuntuu etten paljon kauemas ihmisestä voi joutua.
Miksei mies voi valita linjaansa, ja toimia sen mukaan ? Kyllä vai ei, kestän kummankin vaihtoehdon.
- Kyllä, hän saa kaikkeni
- Ei, en häiritse hänen elämäänsä sen enempää kuin aiemminkaan, mutta en tee itseäni naurettavaksikaan pyrkimyksineni.
Kyse sitoutumisesta ei välttämättä tarkoita kaikkien kohdalla itsenäisyyden tai itsemääräämisoikeuden menetystä.
Itse en voisi kuvitellakaan jaksavani miestä, joka olisi käsissäni kuin tahdoton syylinki, eikä itsessäni ole ominaisuutta, joka heittäisi kaiken toisen käsiin, sen verran aikuinen olen kuitenkin.
tälläset miehet olen huomannut etsivät aina sitä satuprinsessaa.niinhän siinä biisissäkin jo sanotaan.pitää paikkansa:)
menisikö jotenkin näin, että olen hänen mielestään mahdollisesti ihan kiinnostava,kaikkinensa käypä, mutta jossain takaraivossa naksuttaa ajatus, että jos kuitenkin tulee parempi vastaan, jo huomenna!
Kuusenkatsojan syndrooma, just kun saa yhden (nurin)valittua ja maksettua, näkee heti paremman vieressä.
että häiskä on sulle liian menevä, itse olet rauhallinen. Olisko tosta kiinni.
Koita leikkiä ajatuksella, että kuvittelet miehen rauhalliseksi. Jos silloin susta tuntuu paremmalta ja tunnet olevasi innokas aloittamaan suhdetta...niin ehkä mies on sit sulle liian menevä (eli se haittaa sua).
Mistäpä sinä keksit tuon että olisin epäillyt onko mies minulle liian menevä,itse hänelle liian rauhallinen, kun omasta mielestäni se ei ole mikään pointti asiassa. Ymmärtääkseni parisuhteessakin olisi mahdollisuus elää temperamenttinsa ja mielenkiintojensa mukaan kuitenkin sopivissa määrin niitä yhteensovittaen.
Kiitos kuitenkin ajatuksestasi.