kuinka

Mies silti pelkää naisen perhettä?

Minulla on läheiset välit koko perheeseeni, vanhempiini ja sisaruksiini, olen päivittäin yhteyksissä ainakin yhteen heistä, usein kaikkiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he tunkisivat nenänsä kaikkiin asioihini tai että tekisin päätöksiä elämäni suhteen heidän mielikseen tms.

Silti kun tapaan uuden ihmisen, olen käynyt treffeillä ym, niin melkein voin nähdä kuinka miehellä nousee karvat pystyyn kun kerron olevani paljon tekemisissä perheeni kanssa. Eikö se ole ennemmin positiivinen asia, että on perhesuhteet ym. kunnossa, kuin että olisi sukunsa hyljeksimä erakko?

Metsäpalowaarakin taisi joskus sanoa jotain sellaista, että jos nainen vaatii liian pian tapaamaan anoppiehdokasta, niin karkuun juoksee.. Minulla ainakin on ensimmäisiä asioita, joita uuden ihmisen kanssa teen; tapaan perheeni. En siksi, että haluan perheeni hyväksynnän, vaan ihan siksi että he ovat osa minua ja elämääni. Sen lisäksi, että ovat perhettäni, he ovat myös ystäviäni ja niitä asioita, jotka ovat elämässä pysyviä ja vakaita, vaikka kaikki muu menisi.

Ehkäpä se riippu paljon perheestäkin? Meillä se nyt vaan menee näin, mutta kaikesta päätellen se on kovin epätyypillistä täällä armaassa suomenmaassa.

??? kirjoitti:

Mies silti pelkää naisen perhettä?

Minulla on läheiset välit koko perheeseeni, vanhempiini ja sisaruksiini, olen päivittäin yhteyksissä ainakin yhteen heistä, usein kaikkiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he tunkisivat nenänsä kaikkiin asioihini tai että tekisin päätöksiä elämäni suhteen heidän mielikseen tms.

Silti kun tapaan uuden ihmisen, olen käynyt treffeillä ym, niin melkein voin nähdä kuinka miehellä nousee karvat pystyyn kun kerron olevani paljon tekemisissä perheeni kanssa. Eikö se ole ennemmin positiivinen asia, että on perhesuhteet ym. kunnossa, kuin että olisi sukunsa hyljeksimä erakko?

Metsäpalowaarakin taisi joskus sanoa jotain sellaista, että jos nainen vaatii liian pian tapaamaan anoppiehdokasta, niin karkuun juoksee.. Minulla ainakin on ensimmäisiä asioita, joita uuden ihmisen kanssa teen; tapaan perheeni. En siksi, että haluan perheeni hyväksynnän, vaan ihan siksi että he ovat osa minua ja elämääni. Sen lisäksi, että ovat perhettäni, he ovat myös ystäviäni ja niitä asioita, jotka ovat elämässä pysyviä ja vakaita, vaikka kaikki muu menisi.

Ehkäpä se riippu paljon perheestäkin? Meillä se nyt vaan menee näin, mutta kaikesta päätellen se on kovin epätyypillistä täällä armaassa suomenmaassa.

Ei o pelkästään naisen perhe, ei sitä omaakaan kestä kun kerran vuodessa. Suomessa itsenäistytään ajoissa, helvetin hyvä homma. Peräkammarin pojat löytyy tuolta välimeren alueelta.

Anoppi on oikeastaan tärkeämpi kuin vaimo. Jos anoppi saa päähänsä ruveta korventamaan ukkoa, ennemmin tai myöhemmin palaa hihat joko vaimolla tai siipalla. Anopilla kun on pelissä tasan nolla, jos ei ukon turpa miellytä niin voi lapioida vaikka tonnin paskaa niskaan päivittäin. Joskus on tullut härskisti mieleen että paras vaimo olisi varmaan orpo.

Lyhyesti: Yhdessä naisessa on jo enemmän kuin tarpeeksi riesaa. Toista, vanhempaa versiota ei jaksa enää eläinkään. Appi onkin sitten erikseen, ryyppykavereita ei ole koskaan liikaa.

??? kirjoitti:

Mies silti pelkää naisen perhettä?

Minulla on läheiset välit koko perheeseeni, vanhempiini ja sisaruksiini, olen päivittäin yhteyksissä ainakin yhteen heistä, usein kaikkiin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he tunkisivat nenänsä kaikkiin asioihini tai että tekisin päätöksiä elämäni suhteen heidän mielikseen tms.

Silti kun tapaan uuden ihmisen, olen käynyt treffeillä ym, niin melkein voin nähdä kuinka miehellä nousee karvat pystyyn kun kerron olevani paljon tekemisissä perheeni kanssa. Eikö se ole ennemmin positiivinen asia, että on perhesuhteet ym. kunnossa, kuin että olisi sukunsa hyljeksimä erakko?

Metsäpalowaarakin taisi joskus sanoa jotain sellaista, että jos nainen vaatii liian pian tapaamaan anoppiehdokasta, niin karkuun juoksee.. Minulla ainakin on ensimmäisiä asioita, joita uuden ihmisen kanssa teen; tapaan perheeni. En siksi, että haluan perheeni hyväksynnän, vaan ihan siksi että he ovat osa minua ja elämääni. Sen lisäksi, että ovat perhettäni, he ovat myös ystäviäni ja niitä asioita, jotka ovat elämässä pysyviä ja vakaita, vaikka kaikki muu menisi.

Ehkäpä se riippu paljon perheestäkin? Meillä se nyt vaan menee näin, mutta kaikesta päätellen se on kovin epätyypillistä täällä armaassa suomenmaassa.

tuo pelko ennenaikaisesta sitoutumisesta. Mieshän yleensä vie naisensa vanhempiensa luo näytille ainoastaan siinä tapauksessa, että kyse on vakavasta suhteesta.