Huh, nyt on avokkini kanssa ollut jo pidempään aika ankeat oltavat, kun elämäntilanne on niin hankala. Siis suhteessa ei kai varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta ulkoiset olosuhteet on vaan todella ahdistavat.
Itse käyn työssä (ei mitenkään huima palkka) ja mieheni jäi työttömäksi. Jotenkin onnistui sössimään raha-asiat niin, että minun palkalla eletään vielä ainakin kuukausi pari. Töitä hän ei ole vielä saanut (kouluttamaton) ja tuleva työpaikka lienee melkoisen ankea ja huonosti palkattu. Yhteiset tulot jääneet sossutasolle tai välillä velkojen takia allekin. Mies on ahdistunut enkä itsekään oikein jaksa..teen pitkää päivää, eikä käteen jää elinkustannusten jälkeen muuta kuin velkaa. Ankeaa on. Mihinkään ei ole varaa ja kaikki on laskettava. Olemme aina väsyneitä, eikä tulevaisuutta oikein enää hahmota.
Olen jopa alkanut miettimään eroa. Kun tuntuu, etten saa kuin huonoa tuulta ja laskut maksettavakseni. Työni on niin raskasta (sosiaaliala), että kaipaisin kotoa voimavaroja. Tuntuu, että kotiin tullessa odottaa vain uusi "sosiaalitapaus". Kaveritkin jäi toiselle paikkakunnalle eikä puhelinkeskustelut korvaa ystävän läsnäoloa ja tukea.
Miten ihmeessä jaksaisin tukea miestäni ja rakastaa näissä elämän raskaissa kohdissa kun omat voimavarani alkavat olla lopussa..stressiä vaan ja ankeaa elämää. Luulin että yhteenmuutto helpottaa tilannetta (asuttu kolmisen kk yhdessä ja seurusteltu kolmisen vuotta), mutta köyhempi olen kuin opiskeluaikana. Miten tätä elämää oikein jaksaa? ja miten parisuhteessa voi arjessa olla toiselle se ihminen, jolta saa rakkautta ja ymmärrystä. Ahdistaa kun en haluaisi aina valittaa raha-asioista, mutta mitään ei tapahdu itsestäänkään.
Itse käyn työssä (ei mitenkään huima palkka) ja mieheni jäi työttömäksi. Jotenkin onnistui sössimään raha-asiat niin, että minun palkalla eletään vielä ainakin kuukausi pari. Töitä hän ei ole vielä saanut (kouluttamaton) ja tuleva työpaikka lienee melkoisen ankea ja huonosti palkattu. Yhteiset tulot jääneet sossutasolle tai välillä velkojen takia allekin. Mies on ahdistunut enkä itsekään oikein jaksa..teen pitkää päivää, eikä käteen jää elinkustannusten jälkeen muuta kuin velkaa. Ankeaa on. Mihinkään ei ole varaa ja kaikki on laskettava. Olemme aina väsyneitä, eikä tulevaisuutta oikein enää hahmota.
Olen jopa alkanut miettimään eroa. Kun tuntuu, etten saa kuin huonoa tuulta ja laskut maksettavakseni. Työni on niin raskasta (sosiaaliala), että kaipaisin kotoa voimavaroja. Tuntuu, että kotiin tullessa odottaa vain uusi "sosiaalitapaus". Kaveritkin jäi toiselle paikkakunnalle eikä puhelinkeskustelut korvaa ystävän läsnäoloa ja tukea.
Miten ihmeessä jaksaisin tukea miestäni ja rakastaa näissä elämän raskaissa kohdissa kun omat voimavarani alkavat olla lopussa..stressiä vaan ja ankeaa elämää. Luulin että yhteenmuutto helpottaa tilannetta (asuttu kolmisen kk yhdessä ja seurusteltu kolmisen vuotta), mutta köyhempi olen kuin opiskeluaikana. Miten tätä elämää oikein jaksaa? ja miten parisuhteessa voi arjessa olla toiselle se ihminen, jolta saa rakkautta ja ymmärrystä. Ahdistaa kun en haluaisi aina valittaa raha-asioista, mutta mitään ei tapahdu itsestäänkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule, rankkaa varmaankin on. Ratkaisu on valitettavasti sinun ja puolisosi tehtävä yhdessä. Joko sitä PÄÄTTÄÄ yrittää...vaikka ei aina jaksaisikaan....!Kun vaikea tilanne on ratkaistu niin on taas helpompaa kaikin puolin, myös parisuhteessa.Miltää kuulostaisi erilleen mutto mutto mutta yhdessä pysyminen...hieman etäisyyttä arkeen kunnes asiat selviävät?Entä jos mies menisi koulun penkille?-hankkisi koulutusta...vaikka nt kireä elämäntilanne niin on ajateltava eteenpäin...jos nyt selviää tiukasta ajasta ja saa esim. koulutuksen/työn/paremman palkan niin jatkossa elämä kuitenkin lopulta helpompaa!
Vaikka sanotaan ettei raha tuo onnea, niin se ratkaisee elämisen tiellä paljon.Raha tuo turvaa ja helpotusta.Itse suosittelisin miehesi opiskelemaan.Sen aikaa kannattaa taloudellisesti kituuttaa jotta lopussa varmasti kiitos tulee vastaan!Voimia ja jakamista!Ja kuulostaa siltä että olet nyt väsynyt tilanteeseen..anna asialle aikaa äläkä tee hätiköityjä ratkaisuja vaikka jokin päätös olisikn jo mielessä!
Tiedän todellakin miltä susta tuntuu. Ei ole todellakaan kiva juttu kun rahat ei riitä ja pitää jo senttejä laskea kun haetaan maitoa kaupasta kuun lopulla.
Itselläni oli vuosia sitten sama tilanne exän kanssa... ero ei kyllä siitä johtunut.
Silloin kun tilanne on rahallisesti huono, niin silloin näet sen AIDON rakkauden. Ajattele tätä koetinkivenä ja usko siihen että tästä voi enää vain olla suunta ylöspäin. Muistakaa tukea toisianne... itke jos siltä tuntuu ja sitten istu alas ja mieti, mitä pitää tehdä ensin... laske menot ja tulot.
Jos rahat meinaavat aivan kokonaan loppua niin sen verran neuvon, että soita sossuun... siellä kyllä autetaan vaikka töissä oletkin.
Meillä tuli yhdessä vaiheessa tilanne että ei ollut enää varaa maksaa laskuja. Sossu tarjoutui maksamaan koko kuun vuokran jotta saamme muita laskuja alta pois.
Tilannetta ei kuitenkaan saisi jättää ilmaan leijumaan. Poikaystäväsi täytyy tehdä työtä sen eteen että uusi työpaikka löytyy tai vaihtoehtoisesti opiskelemaan... tai miksi ei molempia... on se huono työkin työ ja esim iltaopiskeluna saisi sitä koulutusta sitten.
Koita jaksaa!
Tuo elämä kuulosti melkoisen tutulta.. Meillä vain toisin päin, avomieheni on töissä ja minä työttömänä. Elämä on ankeeta, se on totta, mutta onhan teillä sentään toisenne.. Se on se, mistä me saadaan tukea. Raha-asiat on perseellään, ulosotossa laskuja, vuokrat maksamatta.. mutta elämä jatkuu. Kerro avomiehellesi miltä tuntuu, sano ettet jaksa, masentaa rahatilanne, ahdistaa, vituttaa ja ketuttaa.. Puhukaa avomiehenne kanssa yhdessä ja miettikää miten saatte oloanne helpotettua, vaikkei rahaa lisää tulisikaan. Kokemuksesta voin kertoa että vaikka se kliseeltä kuulostaakin, kyllä se puhuminen vaan auttaa. Ja ei tämä varmasti ole helppoa avomiehellesikään. Ei mulle ainakaan ole helppoa elää miehen rahoilla, mutta niin se vaan elämä jatkuu ja kyllä niitä töitä löytyy sille työttömällekkin osapuolelle jossain välissä. On vain jaksettava yrittää ja tukea toista.
Mä olen kans työtön tällä hetkellä ja avomies töissä...ittellä ei penniäkään rahaa enkä kun vaan istu kotona ja pidä kämpää siistinä ja järjestyksessä...
Odottelen yhteydenottoa mahdollisesta työpaikasta...tilanne venynyt pidemmäksi kuin oli alunperin tarkotus.
Suhdetilannekin huono että on nyt sitten kaikki niskassa samalla kertaa..ankeaa ja mieli maassa..en todellakaan tahtoisi elää mieheni rahoilla mutta en muutakaan voi..se on ahdistavaa ja toivoisin että mieheni ymmärtäisi minua mutta ei halua puhua siitä eikä muustakaan. PÖH.