Jäin tyhjän päälle. Mies lähti. Luulin kaiken olevan hyvin ja että yhdessä oltaisiin loppuun asti. En pysty hoitamaan asioitani, toimeentulosta ei ole tietoakaan. Töissä en käynyt avioliiton aikana, koska mies niin halusi. Nyt pitäisi mennä työkkäriin, kelaan hakemaan asumistukea. Soitin tänään sosiaalitoimistoon, enkä itkultani pystynyt puhumaan. Kaikki on tapahtunut niin yllättäen. Koko elämäni muuttui, enkä pysy mukana. Olen elänyt itsenäistä elämää ennen avioliittoakin, hoitanut omat asiani ilman ongelmia. Miksi nyt on niin vaikeaa? Tuntuu, että hajoan, jos joudun puhumaan asioista vieraan ihmisen kanssa.
mitä voin tehdä?
elämä järjestykseen
2833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luettuani juttusi huokasin syvään. Tätäkö tää elämä, avioliitto on? Ite kamppailen täällä vielä asialla, erotako vai ei. Mies kävi vieraissa ja tuntuu päivä päivältä pahemmalta. On lapsia, ihana koti. Aluks tuntui, että eihän tästä kaikesta voi luopua jonkun tyhjänpäiväisen panon takia. Ja varsinkin kun kohteena oli venäläinen ämmä. Sieluun vaan sattuu.
Saan kans hervottomia itkukohtauksia. En halua mennä ulos. Haluan vain käpertyä tänne neljän seinän sisälle. Kirjoitan paljon. Päiväkirjan sivut kuumina olen kirjoittanut ajatuksiani.
Mikä tässä elämässä on arvokkainta? Haluan tehdä oikean päätöksen. Voisin vaikka heti sanoa ukolle, että lähde mene. Mutta en osaa. Jotain tässä vielä silloin on.
Mulla on kulunut kuukausi siitä kun sain asian tietää. Päivät menee hitaasti.. ja kun tietää, että niitä päiviä tulee oleman vielä h-vetisti ennenkuin tää olo helpottaa. Psykologilla käynti on auttanut. Mene sinäkin. Toivottavasti paikkakunnallasi ei ole kamalia jonoja, että pääsisit vaikka pari krt viikossa juttelemaan. Mulle siitä on ollut apua.
Elämä menee jaksoissa. Nyt meillä kummallakin on vaan se huono.... elämä tuo vielä iloakin. Nyt ei vaan jaksa olla iloinen. Ollaan surullisia kun surettaa. Suremalla se suru lähtee. Kyllä me tästä suosta noustaan. Usko pois.
Elämää tää on ja se on mahdollisuuksia täynnä.
Heippa sinä, jonka avioliitto on juuri päättynyt.
Itse erosin vaimostani hieman yli vuosi sitten ja minusta tuntui etten selviä tästä.
Minua auttoi suunnattomasti ystävät. Jos sinulla on ystäviä, niin vietä heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa. Ystävät voivat myös auttaa käytännön asioissa ja tietysti olla tukena sen sisäisen pahan olon kanssa. Ei kannata jäädä yksin sen kaiken kanssa. Aikaa myöten kaikki kyllä järjestyy, vaikka tiedän ettei se nyt tunnu siltä.