Millehän minun pitäisi alkaa, kavereita on monenlaisia, mutta kun ne ei tule keskenään toimeen. Eli melkein kaikki mun kaverit on yksittäisiä ihmisiä, mut ei sitten ole keskenään kavereita. Se on alkanut haittaamaan, koska jos olen jossakin jonkun kanssa, niin sitten joku muu kaveri saattaa käyttäytyä loukkaavasti mun toiselle kaverille, mulle ne on silti ok. Ja kyseessä on aivan aikuiset ihmiset. Oikeastaan muutama tekee niin, mutta se vaikuttaa moneen. Ne eivät voi olla mustasukkaisia mun seurasta, sen tiedän varmasti. syy on vain se, että he eivät pidä toisesta eivätkä halua edes pitää, eivät halua sanoa sanaakaan, tai vähättelevät tai vähän kuin nolaavat tai nauravat toiselle tai suorastaan hylkivät seuraa, kun olen jonkun toisen kanssa.
Ei niille ole tehty mitään pahaa tai ei siihen ole syytä.
Muuten ne on myös mukavia, mut silloin kun on niiden mielestä joku ei-toivottu paikalla, niin mistään ei tule mitään tai ne hylkii muakin. Ei niillä ole mitään järkevää syytä siihen. Minusta ei ole syy käyttäytyä inhottavasti toiselle jos joku "ei ole samantyylinen ihminen" tai
"ei kiinnosta". Sekään ei ole syy, että kaveri on "voimakastahtoinen ja suorasanainen", ei se oikeuta mitään ilkeilyjä kellekkään ilman syytä. Ne ei halua edes yrittää olla kohteliaita tai edes tavallisia. Mitään kaunoja siinä ei ole, koska ne ei edes tunne toisiaan, koska ei halua edes sanoa mitään ja on kuin toista ei olis olemassakaan. Mun on vaikea ymmärtää sitä, koska itse ei tulis mieleenkään olla inhottava kellekkään noin käsittämättömästä syystä.
EN ymmärrä miksi pitää olla joko sydänystävä tai vihamies, miksei vois olla vaikka neutraali?
Se on hankalaa, koska vaikka mitään ei toinen kaveri mulle siitä toisesta sanonut, mutta vaistosin, että joku on vialla. Sitten kun kyselin tarpeeksi asioista, tuli selväks, että siinä on jotakin inhottavaa käyttäytymistä monta kertaa.
Musta tuntuu, että vaikka mulle ne on olleet aivan mukavia ja ihania, niin koska tiedän, ettei taas mun kaverille, niin alan itsekin epäillä tai odottaa, että ne vois tehdä sen saman mullekin ja nehän kyllä voi jos haluaa. Se syö multakin luottamusta niihin. Silti mulla on niistä paljon hyvää sanottavaa, enkä haluais menettää niitä.
Mä en pysty myöskään järjestämään mitään kutsuja tuon takia, joudun tapaamaan kavereita aina erikseen silloin kun ne suostuu tapaamaan mua.
Miten mun pitäis tehdä, en haluaisi menettää niitä ketään. Silti tässä vähän joutuu valitsemaan pakosti, eli jos olen jonkun kanssa, jotkut ei halua olla mun kanssa.
Tuntuu ikävältä tajuta, että muakaan ei välttämättä hyväksytä sen vuoksi, että mulla on niitä kavereita keitä on. Ja sekin on harmi, että mukavista kavereista paljastuu huonompi puoli jossakin tietynlaisessa seurassa. Onko se teistä liikaa vaadittu, että mulla sais olla ne kaverit, jotka haluaa olla mun kanssa, vai pitäiskö mun nyt jotenkin enemmän ymmärtää tätä jotakin "emme ole samantyylisiä" selitystä mihinkään inhottavuuteen..
Ei niille ole tehty mitään pahaa tai ei siihen ole syytä.
Muuten ne on myös mukavia, mut silloin kun on niiden mielestä joku ei-toivottu paikalla, niin mistään ei tule mitään tai ne hylkii muakin. Ei niillä ole mitään järkevää syytä siihen. Minusta ei ole syy käyttäytyä inhottavasti toiselle jos joku "ei ole samantyylinen ihminen" tai
"ei kiinnosta". Sekään ei ole syy, että kaveri on "voimakastahtoinen ja suorasanainen", ei se oikeuta mitään ilkeilyjä kellekkään ilman syytä. Ne ei halua edes yrittää olla kohteliaita tai edes tavallisia. Mitään kaunoja siinä ei ole, koska ne ei edes tunne toisiaan, koska ei halua edes sanoa mitään ja on kuin toista ei olis olemassakaan. Mun on vaikea ymmärtää sitä, koska itse ei tulis mieleenkään olla inhottava kellekkään noin käsittämättömästä syystä.
EN ymmärrä miksi pitää olla joko sydänystävä tai vihamies, miksei vois olla vaikka neutraali?
Se on hankalaa, koska vaikka mitään ei toinen kaveri mulle siitä toisesta sanonut, mutta vaistosin, että joku on vialla. Sitten kun kyselin tarpeeksi asioista, tuli selväks, että siinä on jotakin inhottavaa käyttäytymistä monta kertaa.
Musta tuntuu, että vaikka mulle ne on olleet aivan mukavia ja ihania, niin koska tiedän, ettei taas mun kaverille, niin alan itsekin epäillä tai odottaa, että ne vois tehdä sen saman mullekin ja nehän kyllä voi jos haluaa. Se syö multakin luottamusta niihin. Silti mulla on niistä paljon hyvää sanottavaa, enkä haluais menettää niitä.
Mä en pysty myöskään järjestämään mitään kutsuja tuon takia, joudun tapaamaan kavereita aina erikseen silloin kun ne suostuu tapaamaan mua.
Miten mun pitäis tehdä, en haluaisi menettää niitä ketään. Silti tässä vähän joutuu valitsemaan pakosti, eli jos olen jonkun kanssa, jotkut ei halua olla mun kanssa.
Tuntuu ikävältä tajuta, että muakaan ei välttämättä hyväksytä sen vuoksi, että mulla on niitä kavereita keitä on. Ja sekin on harmi, että mukavista kavereista paljastuu huonompi puoli jossakin tietynlaisessa seurassa. Onko se teistä liikaa vaadittu, että mulla sais olla ne kaverit, jotka haluaa olla mun kanssa, vai pitäiskö mun nyt jotenkin enemmän ymmärtää tätä jotakin "emme ole samantyylisiä" selitystä mihinkään inhottavuuteen..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin sinulla on hyvin fiksua tekstiä siitä kuinka ihmisten tulisi käyttäytyä tuntemattomia kohtaan yms.
Oletko aivan varma, että nämä henkilöt eivät tunne toisiaan entuudestaan? Mitä sukupuolta kaverisi ovat, naisethan saattavat olla mustasukkaisia miehista ja miehet naisista tms.?
En oikein osaa auttaa, mutta pidä kiinni kavereistasi äläkä ainakaan hylkää siksi, että saisit hyväksyntää muilta. Kannattaisiko järjestää yhteinen keskustelutuokio kaikkien kesken?
eivät ne tunne toisiaan, tietävät kyllä näöltä ja nimeltä, mutta eipä sen enempää. Mistään mustasukkaisuuksista ei ole kysymys, koska näihin ei liity ketään muita. Mustasukkaistakin käytöstä olen nähnyt ja ollut itsekkin. Se on eri asia.
Juttutuokio on käytännössä mahdoton idea.
Ne eivät halua olla samassa paikassa samaan aikaan tai jos ovatkin, niin joku lähtee heti kohta jonkun "kiireen" takia ja ne välttelee niitä tilanteita.
Sitäpaitsi kukaan ei koskaan sanoisi ääneen, ettei pidä toisesta, vaikka se näkyy kilometrin päähän muuten. Ja mitäs se puhuminen asiaa auttaa, en minä saa niitä pitämään toisistaan jos eivät halua, mutta mitä minun pitäis tehdä?
Hankala on olla, kun aina on jonkun mielestä väärässä seurassa. Kohta käy varmaan niin, et mustakaan ei enää kukaan pidä sen takia. Täällä pitäisi olla aina niin säkenöivät piirit ja kaikki ovat hyvin tiukkapipoisia.
Etkä osaa päättää, keiden kavereiden kanssa haluaisit olla kaikkein eniten? Tällä tavoin tulkitsin tekstisi varsinaisen sanoman.
Mitä sitten, jos joku on sinulle tosiaan niin huono kaveri, että unohtaa sinut sen takia, kun olet jonkun toisen kaveri myös? Eikö tuollainen periaate loukkaa jo sen verran, että antaisit sellaisen ihmisen lähteäkin? Mitä sellaisella ihmisellä edes tekee, joka ei arvosta sinua oikeasti, vaan sanelee tiukat ohjeet miten sinun kuuluisi toimia hänen mielikseen?