Kyllästyin etsimään seurustelukumppania tositarkoituksella ja hommasin vakihoidon. Nyt (sinkku)elämä taas hymyilee, joten suosittelen samaa kaikille muillekin sinkuille, jos "sen oikean" löytäminen tuntuu ylivoimaiselta...
Olen yhä vapaa tekemään mitä haluan, tapaamaan kavereitani, harrastamaan, kotini on oma linnani eikä minun tarvitse tehdä kompromissejä vaan saan päättää kaikesta itse. Mutta halipulan/seksinnälän/keskustelukumppanin puutteen iskiessä ei tarvita kuin soitto kumppanille ja sovimme tapaamisesta. Moikka, kiitos ja näkemiin!, olen taas vapaa eikä yksinäisyys vaivaa vähään aikaan.
Olen yhä vapaa tekemään mitä haluan, tapaamaan kavereitani, harrastamaan, kotini on oma linnani eikä minun tarvitse tehdä kompromissejä vaan saan päättää kaikesta itse. Mutta halipulan/seksinnälän/keskustelukumppanin puutteen iskiessä ei tarvita kuin soitto kumppanille ja sovimme tapaamisesta. Moikka, kiitos ja näkemiin!, olen taas vapaa eikä yksinäisyys vaivaa vähään aikaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Onneksi olkoon jos toi sulla toimii. Minusta vaan synteettinen halittelu&seksi on loppujen lopuksi aika paskaa. Illalla on vielä ihan kivaa, mutta aamulla jo vituttaa.
Tuossa on tosiaan ajattelun aihetta. Itse olen muutaman vuoden katsellut "sitä oikeaa"... turhaan. Minulla oli jokin aika sitten juuri tuollainen suhde. Olisin voinut rakastua kyseiseen henkilöön, ellei tiellä olisi ollut mahdottomia esteitä (kyse ei ole pettämistä). Esteet siis pitivät suhteen "vakihoitona"
Kiinnostaisipa tietää onko vakihoitosi varattu vai muuten vaan juuri samalla tavalla ajatteleva/tunteva ihminen. Hän lienee sitten "alistetummassa" asemassa, koska sinä saat päättää milloin tapaatte? Onko toiminut kauankin?
Ei ole varattu. Itse asiassa hän istutti päähäni ajatuksen tällaisesta suhteesta ja totesin sen sopivan itsellenikin. "Vakihoito" ei kylläkään kuvaa suhdettamme kovin hyvin, sanoisin, että olemme ystäviä, jotka harrastavat myös seksiä yhdessä. Teemme muutakin, käymme leffassa, mökillä, lenkillä ym.
Suhteemme eroaa tavallisesta siinä, että emme aio muuttaa yhteen, perustaa perhettä tai edes rakastua toisiimme. Molemmat olemme muutaman kerran polttaneet itsemme rakkaudella ja siksi haluamme pitää sen erossa tästä suhteesta.
Sitä paitsi meillä on molemmilla oma elämä, jota emme halua jakaa kokonaan toisen kanssa. Arvostamme molemmat itsenäisyyttä ja vapautta. Ainoa asia, mihin olemme sitoutuneet, on olla fyysisesti uskollinen, eli seksi muiden kanssa ei ole sallittua.
Aika näyttää, toimiiko tämä, nyt on vasta 2 kk takana. Tasapainoiset ja onnelliset 2 kk, "sinkkuna parisuhteessa". Mutta ei tässä mitään ihmeellistä ole, tunnen useampia samanlaisia pareja, tosin hiukan vanhemmasta ikäluokasta. 10 % suomalaisista ilmoittaa olevansa vakituisessa parisuhteessa, olematta avio- tai avoliitossa. Ja osa näistä ei varmaan edes halua yhteiseen kotiin.
"Hän lienee sitten "alistetummassa" asemassa, koska sinä saat päättää milloin tapaatte?" Itse asiassa ei, viestistäni sai ehkä väärän kuvan. Tapaamiset sovitaan hyvässä yhteisymmärryksessä. Useimmiten vietämme viikonloppuja yhdessä. Pelkkää laatuaikaa, ei puuduttavaa arkea.
Jos olette sitoutuneet harrastamaan seksiä vain toistenne kanssa, sanoisin, ettei kyse ole pelkästä vakihoidosta. Samaa kertovat yhteiset mökkireissut sun muut. Ei voi päättää, ettei rakastu tai ihastu johonkuhun, niin vain käy. Ja tuolla menolla jompikumpi teistä on pian sillä tiellä. Tai hyvässä lykyssä molemmat.
Kiva jos suhteenne toimii =)
Mut 2kk on lyhyt aika.
Oon aatellu vähän samaa, koska ei sitä tosirakkautta tunnu löytyvän. Enkä jaksa odottaa enää, eikä millään tunnu olevan mitään väliä.
Joten sama se vaikka mies ois varattukin, kun sitä kuitenkin kiinnostaa salainen suhde, niin tulis ainakin jotain jännitystä elämään. En jaksa ajatella muitten tunteita enää. Meni syteen tai saveen.
jepjep..mistäspäin..? ;)
Mä oon yli kaksi vuotta ollut yhtenä monista. Tää on liian pitkä juttu, mutta kerron jotain. Tavattiin muutama vuosi sitten. Eka puoli vuotta oli tosi kuumaa ja luulen, että hän ei ollut juuri muitten kanssa samaan aikaan. Siitä lähtien rakastelut on vähentyny tasaseen. Mulle on tullut siitä joku robsi kait, koska oon alkanut pitää hänestä ja en niin paljoa enää välitä niistä muista. Mutta siinäpä se, nimittäin eihän sekään kivaa ole, kun tuntee toisinaan jäävänsä toiseksi. Eli, tavallaan kun jo alkuihastuksen jälkeen tiesin niitä muitakin olevan, halusin toisaalta jatkaa. Hänessä on jotain, tiedäks. Henkimaailman hommia nää on vaan, ei voi mitään. Pitäis olla kait sitten ittekkin vaan kylmempi ja unohtaa kiltteys. Joku mun kamu sanokin yksi kerta, ettei tässä maailmassa saa olla kiltti, mitä se on?!.. Joku kirosana vai... Yritän löytää tänne uudestaan, jos ootte ottanu tähän kantaa vaikka..
Mäkin haluan vakipanon. Seurustelu kusee, täytyy ajatella toisen tunteita ja se ei toimi mulla. Seksi tekee elämästä elämisen arvoista.
Taitaa jäädä vain haaveeksi.
Jo vain hommaisin minäkin, mutta ei niitäkään niin vain taivaasta putoile!
Itse asiassa mulla olikin - ja se toimi - hetken aikaa. Oikeestaan just niin kauan, kun oli tarvis. Vaikka eipä sitä enää tällä iällä "sitä oikeaa" kuvittele missään olevankaan... Silti.. hiven romantiikkaa tekis elämästä taas elämisen arvoista.
Valitettavasti kaikilla ei ole samat tarpeet, kaikille ei riitä se että saa seksiseuraa kun haluaa.
Minä ainakin haluan kokonaan yhteisen elämän jonkun ihanan naisen kanssa !
Olisi todella helppoa jos minullekin riittäisi tuollainen suhde mutta valitettavasti ei riitä.
"Kävin tarpeillani", eli hetken helpotus. Vähän sama kun yrittäis hoitaa aivokasvainta syömällä Buranaa.
"Minä ainakin haluan kokonaan yhteisen elämän jonkun ihanan naisen kanssa !" No, tulihan tuotakin kokeiltua (miehen kanssa) 10 vuotta. Nyt haluan muuta.
Tällainen suhde riittää, jos on oma elämä. Jos suhde mieheen ei ole sen ainoa sisältö, vaan pelkästään lisä. Ehkä joskus haluan taas jotain enemmän. Nyt on hyvä näin ja halusin vain rohkaista muita sinkkuja samaan. Ei aina tarvitse olla niin vakavissaan ja tositarkoituksella liikkeellä.
Pii oli kyllä sitä mieltä, ettei kyse ole vakihoidosta, koska suhteeseen kuuluu muutakin kuin seksiä ja koska olemme luvanneet uskollisuutta. ? Olkoon sitten ystävyyssuhde "lisämausteilla" (=loistavaa ja turvallista seksiä).
Siinä vaiheessa kun se toinen kertoo varanneensa kirkon, niin tajuaa että toiveajattelua se olikin vaan.
Itsellä on ollut vastaava suhde nyt vuoden joten voin ehkä kommentoida.
Olemme harrastelleet yhdessä, käyneet leffassa, piknikillä, syömässä, viettäneet oman "pikkujoulun" jne.
Näyttäisi siis seurustelulta..
Siitä huolimatta alusta lähtien homma lähti tuollaisesta "läheisyysseura" -jutusta. Meillä on eri pitkän tähtäimen tavoitteet elämässä, ja on (järjellä) selvää ja molempien tunnustamaa että kyse on vain ajasta milloin homma menee poikki.
Poikki meneminen tapahtuisi kun tapaa jonkun jonka kanssa voisi kuvitella olevansa vakavasti -- tässä tulee yksi kulmakivi: mielestäni kannattaa ehdottomasti sopia riittävän selvästi että "pikkubreikit" (sen takia että esim. kokeile deitata jotain tyyppiä vakavasti) ovat ok -- itse en ole tähän pystynyt.
Ongelma tälläisessä on se, että toiseen kaikesta huolimatta kehittyy ajan myötä (ja tuntemisen kautta) hyvin vahva tunneside. Sitä ei voi välttää; "pelkässä" vakipanosuhteessa tämä on helpompaa (mutta se ei toki annakaan yhtä paljon).
Neuvoisin siis olemaan todella tarkkana tälläisissä "kaikki muttei seurustelua" tyyppisissä -suhteissa. Tässäkin voi polttaa näppinsä (vahva tunneside ja kun pitää kuitenkin joskus pistää poikki..). Olen ollut myös ns. vakipanosuhteessa, se on helpompaa. Ehkä asian saa hiukan paremmaksi jos sopii riittävän selvästi toisen kanssa asiasta ja motiiveista.
Mies-74, ihan samaa täällä tuumailen!
Tulin uteliaaksi, missäpäin suomea asut ? Kirjoita ja kerro itsestäsi jos kiinnostaa tutustua ! [email protected]
Juuri niin, ystävyyssuhde lisämausteilla! Sitä se on mullakin ollut tässä jutussa. Tietyllä tavalla kiinnostava, mutta ei sais alkaa liikaa kiintyy siihen. Vai riippuuko vaan meistä?...
Mailia laita.
... kun soitat hänelle, ei hänellä silloin olekaan aikaa sinulle? Tai päinvastoin, jos tulee enemmänkin stressiä siitä, että odotat hoidon soittoa ja olet siitä jo hiukan riippuvainen. Haluaisit aina kuin SINULLE sopii, mutta eipä se seksisuhteessakaan tai ns. vakihoitotapauksessa aina niin mene! Tai siihen tosiaan pitää asennoitua niin, ettei sitä edes ajattele, vai miten sen sanoisi?
sen oikean löytäminen naisen ulkoisiin ominaisuuksiin?
ole kummoinen ihminen.
Jaa-a. Meneehän se tuommoinenkin aikansa, mutta oman kokemukseni mukaan ei kestä vaan. Ja täytyy sanoa, että itse kyllä paljon mieluummin oisin ihan kunnon parisuhteessa. Mieluummin olen jopa selipaatissa, kuin tapaan jonkun kansssa vain seksin merkeissä. Olkoon seksi kuinka mahtavaa tahansa, mutta kuitenkin.
seksiä sitä saa yksin, kuin vieraan kanssa säheltäessä. Sitten kun löytää se oman kullan, niin voi "menetetyt" kerrat kuroa äkkiä kiinni.
Munkin haaveeni on kunnon suhde ja jos tää mun tuttuni olisi just sen verran erilainen, olisin jo rengastanut hänet. Mutta miksi ei vain lopettaisi ja unohtaisi? Niin, kuka sen voisi kertoa, kun on liian toiveikas taiko sinisilmäinen ollut. Ja nyt kun tunnetaan jo aika hyvin, se vaan tuntuu liian vaikeelta. Voin kertoa, että olen aina ollut huono lähestymään tyttöjä. Olen kyllä seurustellutkin ja sinne mahtuu juuri niitä hyviä hetkiä, joita kaipaisi unelmasuhteessa. Ihmettelen oikeesti välillä itsekin, miten voin olla niin saamaton, kun on kuitenkin näitä muistoja. Yhessä laulussa sanotaan: Silmistä se rakkaus syttyä voi, heijallerii hei huijalleraa... Mutta usein olen just niistä silmistä mennyt ihan tönköksi.
Alan mennä unille. Tuli kerrottua vähän miehen elämästä. Tulen ehkä huomenna taas kattoon näitä.
Toi on muuten aika maagisgta! Vai mitä?