Turha se on puolisoa vaihtaa, sillä samat murheet usein seuraavat uuteen liittoon.
Lapset ovat rikki ihmisten tyhmyyden tähden. Luuletteko te, että yksikään avioero lapsi selviää tuosta teosta ilman vaurioita. Ei selviä, siksi miettikää tarkasti tekojanne.
Avioliitto on ikuinen ja se pitää pyrkiä hoitamaan niin, että se kestää.
Miksi se ei sitten nykyään kestä? Siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä ja eivät ole valmiita luopumaan missään omista eduistaan ja kuitenkin kaikessa yhteiselossa on katsottava yhteisön etuja, eikä vain omiaan.
Älkää rikkoko avioliittoja, vaan tehkää kaikkenne niiden eteen, jotta ne korjautuvat tai pysyvät terveinä.
Lapset ovat rikki ihmisten tyhmyyden tähden. Luuletteko te, että yksikään avioero lapsi selviää tuosta teosta ilman vaurioita. Ei selviä, siksi miettikää tarkasti tekojanne.
Avioliitto on ikuinen ja se pitää pyrkiä hoitamaan niin, että se kestää.
Miksi se ei sitten nykyään kestä? Siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä ja eivät ole valmiita luopumaan missään omista eduistaan ja kuitenkin kaikessa yhteiselossa on katsottava yhteisön etuja, eikä vain omiaan.
Älkää rikkoko avioliittoja, vaan tehkää kaikkenne niiden eteen, jotta ne korjautuvat tai pysyvät terveinä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niinhän minäkin kuvittelin. Kaiken se kestää kun itse vain jaksaa kestää. Kestinkin ja tulevaisuus minulle oli toivoa ja onnea täynnä. Mies ei vain halunnut tulevaisuutta kanssani. Yksin ei voi avioliittoa jatkaa jos toinen haluaa lähteä. Nyt ajattelen, että minulle se on silti loppuelämäksi tehty päätös. Koskaan enää en lähelleni ketään päästä ja sormuksen pidän sormessani merkkinä siitä.
sormukset sormissa, joten kun naikkonen vei mieheni, pidän minä kiusallani sormukset sormissani.
Itseäsi kiusaat.
Typerää pitää sormukset sormissa.
Ymmärrän jos siippa on sodassa kaatunut mutta...
toisen naisen matkaan mennyt????
jätti kokonaisen perheen! Ei mua kiusaa, mä tykkään et sormissa täytyy olla, ja mulle on sama mikä on kunhan joku on.
Sitä naista se enemmän kiusaa, kun luulee, et ollaa edelleen yhdessä, ja niin pitääkin.
Ehkä sormuksien pitäminen ei olekaan tarkoitus olla kiusa kenellekään. Ehkä se on tapa kertoa siipalle ja muillekin että olin vankkumaton suhteessamme ja rakastin miestä, joka raukkkamaisella tavalla varasti elämäni ja heitti minut sitten menemään. Ehkä sormukset ovatkin suojakilpi itsetunnolle, jota mies jättäessään pilkkasi avoimesti. Ehkä sormuksia pitämällä välttää edes yhden kipeää tekevän tiedustelun ulkopuolisilta. Ehkä niillä on siipeensä saaneelle suojelusenkelin tehtävä. Mitäpä tuosta, materiaa ne vain ovat - oikeasti maailma on paha.
Missä on ylpeytesi hyvä ihminen?! On kypsymättömyyttä ajatella, että tekisit kiusaa uudelle kumppanille ja exälle pitämällä sormukset sormessasi. Teet hallaa vain itsellesi, sillä ainoa seuraus tästä on se, että entinen miehesi ja hänen uusi kumppaninsa sekä koko lähiympäristö pitää sinua vähintäänkin vinksahtaneena. Faktahan on kuitenkin se, että uudella naisella on mies ja sinulla vain jäänteet hänestä vasemmassa nimettömässäsi.
Kun oma mieheni lähti toisen matkaan, riisuin välittömästi vihkisormuksen. Olisi ollut mielestäni vähintäänkin irvokasta säilyttää meidän kahden ikuisen rakkauden symbolia kehollani. Varsinkaan nykyisin, kun exäni on rengastettu jo uudelleen.
Kerätkää hyvät naiset ylepytenne ja rakentakaa elämänne oman itsenne, ei ex-kumppanin varaan!
että olette yhdessä siksi, että sinä pidät vielä sormuksia sormessasi? Korkeintaan luulee, että olet seko. Eiköhän se mies kuitenkin vietä aikaansa uuden naisensa, eikä sinun kanssasi.
Itse eronneena sanon, että elämä helpottuu huomattavasti, kun jatkat elämääsi, etkä anna ajatustesi pyöriä exäsi ja tämän uuden kumppanin asioissa. Ainakin tuo, että miettii, miten voisi toimia, jotta se häiritsisi exää ja tämän naista mahdollisimman paljon ei ole ihan tervettä.
Et taida puhua kuin omasta puolestasi. Etkö ymmärrä, että joskus ero on lastenkin kannalta paras ratkaisu? Minun lapseni ovat nyt paljon tasapainoisempia ja meillä kotona osataan iloita, nauraa ja elää ihan toisella lailla kuin kirkkaan kulissin aikoihin.
Ehkä sinun ei kannata yleistää ihan noin jyrkästi. Ymmärrätköhän, että avioliitto on kahden kauppa? Mitä kaikkea ihmisen pitäisi kestää avioliiton vuoksi? Minulla on vain tämä yksi elämä elettävänä...
Jospa se kulissi onkin nyt? Teennäinen ilo jättää jälkensä. Ja luuletko ettei lapsi vaistoa teennäisyyttäsi???
Hmm...ajatteletko, että lapsetkin esittävät onnellisempaa ja iloisempaa kun äitikin niin tekee? Empä oikein jaksa uskoa. Enhän minä nyt ole teennäinen, vaan nimenomaan se teennäisyys jäi avioliittoon. Nyt voin olla iloinen niistä asioista mitä elämässäni on ja mistä minä pyyteettömästi iloitsen. Aiemmin minun olisi pitänyt osata iloista asiosta, jotka exän mielestä olivat hyvin...sitä se kulissi meillä vaati: yhteisymmärrystä, samansuuntaisia ajatuksia ja elämänarvoja exän mielen mukaisesti.
Totean vain, että joskus ero on helpompi ratkaisu kaikille. Lapsilla on edelleen isä ja äiti vaikkeivat asukaan samassa osoitteessa. Ei vanhemmuus erossa katoa. Uskon vakaasti, että lapset ovat onnellisia, jos huomaavat vanhempiensa olevan onnellisia. Lapsille vanhempien hyvinvointi on kaikki kaikessa.
Niin jokainen ajattelee ettei se vaihtamalla parane mutta jos toinen osapuoli ei tee mitään liiton eteen vaan haluaa vapauden ja kavereiden kanssa bailauksen vaikka perhe kotona ja elämä muuten kunnossa... liittoa ei pidä pystyssä yksi ihminen siihen tarvitaan kaksi ihmistä!!
Voin vain puhua omasta puolestani,molemmissa liitoissa yritin loppuun asti,avioliitto neuvojilla kävimme yms... mahdollisuuksia annoin molemmille miehille loputtomiin mut joskus likakaivokin täyttyy niin ettei enään jaksa. Tosiasia on niin että vaikka liittoni ovat molemmat kariutuneet miesten alkoholi käytön takia niin luulen lasteni voivan nykyään paremmin kuin silloin kun he katselivat miesteni juomista joka oli jokaviikonloppuista ja jopa viikolla jos vain vapaapäivä niin osui...
Niin minäkin ajattelin et kaiken se kestää mutt tosiasia on et lapsemme kärsivät heidän juomisestaan vieläkin...
En mielestäni ole itsekäs jos viimmeiseen asti yritin kaikkeni mutta yksin en voi mitään liittoa pystyssä pitää jos toisella ei siihen haluja ollut!!!
Liiton korjaamiseen tarvitaan kaksi ihmistä,jos toinen ei halua luopua omista tarpeistaan perheen eteen on perheen silloin valitettavasti hajottava...
Aivan niin. Jos avioliitossa alkaa alamäki, esim. alkoholismin muodossa, on toisen joko lopetettava juominen tai toisen lähdettävä. Ei kaikkea tarvitse sietää.
Muistakaa tämä sääntö: molemmilla on 50 % hoidettavana avioliitossa. Ei se ole yhden kauppa. Väkivaltaa, alkoholismia, pettämistä tai vain omien harrastusten perässä juoksemista ei tarvii kattella. Ero on parempi. Ei se ole itsekkyyttä, vaan elämän arvostamista.
Olen täysin eri mieltä kanssasi. On sellaisia miehiä jotka ottaa olutta arki päivä työn jälkeen ja käy sauna illoissa pelehtii vieraitten naisien kanssa niin että oma vaimo näkee eikä vaimolla ole ollut hyvä olla avioliitossa. On joutunut katsomaan monta vuotta niin eipä siinä ole kovin monta vaihto ehtoa kuin ottaa ero.
Mieheni ex-vaimo hurahti uskoon ja siitähän alkoihin sen avioliiton alamäki. Nainen ei tehnyt kotona mitään, tärkeää olivat vain ne halleluja-kokoukset. Mies oli silloin noin 200 kilometrin päässä kotoaan töissä ja kävi perheensä luona vain kun sai pitkän viikonloppuvapaan (silloisessa työssä oli myös viikonloppuisin töitä) ja vapaa menikin tiskaamiseen, pyykkäämiseen, siivoamiseen jne. Palattuaan työpaikalleen hän olikin taas entistä väsyneempi. Eihän tuollaista jaksa kukaan, etenkään kun naisella oli vielä mielenterveysongelmia. Erohan siitä tuli ja me olemme olleet naimisissa jo muutaman vuoden. Huonoon liittoon ei kannata jäädä roikkumaan. Jokaisella on vain yksi elämä elettävänä, miksi se pitäisi pilata huonossa suhteessa. Uudessakin suhteessa on tietysti omat ongelmansa, mutta niitä on ehkä helpompi käsitellä jos puolisot ovat saalla aaltopituudella.
Miten niin avioliitto on ikuinen? Miksi pitäisi olla? Mikä siinä ikuisessa avioliitossa itsessään on niin hienoa, jos siinä avioliitossa ei ole onnellinen? Se aikako? Luuletko saavasi siitä jonku kruunun päähäsi kun sinusta aika jättää?
Lasten takia pitää yrittää, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Jos mikään ei yrittämisestä huolimatta muutu, niin parempi lähteä.
Lapsille tärkeintä on onnelliset vanhemmat (yhdessä tai erikseen) ja rauhallinen koti, ei se että vanhemmat pysyvät yhdessä kun yhdessä pysyminen on pelkkää itkua, ahdistusta, tappelua ja mökötystä.
Ikuisuuspyrkimykset itsessään eivät ole minkään väärtejä.
Kaikki eivät pysty kenenkään kanssa olemaan onnellisessa suhteessa. Se on niin monesta asiasta kiinni, ei tunteettomilla ihmisillä ole sellaiseen mahdollisuutta. Asiahan ei parane kumppania vaihtamalla tai pitämällä toista kumppania siinä rinnalla.Jos tunteita ei ole ,niin niitä ei kukaan muukaan saa näkyville, teki mitä vain. Se on siis ikuista etsimistä.
Mietin aikoinani tuhansia öitä ja päiviä miten voisin liittomme pelastaa. Olin valmis vaikka mihin, mutta ei sekään riittänyt. Jälkikäteen mietittynä uhrasin toistakymmentä vuotta elämästäni turhaan. Mitä kaikkea olisin voinut saada aikaan jos ei olisi tarvinnut murehtia liittomme tilaa koko ajan? Tuollainen vie valtaosan voimista ja tulee vain eläneeksi päivästä toiseen.
Nykyihminen on niin itsekäs että kovin moni ei jaksa ajatella sinun laillasi. Muutenhan eroja ei olisi.
En koskaan kuvitellut alkavani uuteen suhteeseen, mutta niin vain kävi. Uusi vaimoni on minulle tärkeämpi kuin minä itse, ja minä hänelle.
Meille kummallekin on itsestään selvää, että jokaisen teon tai ajatuksen tarkoitus on tuottaa toiselle mielihyvää. Yksinkertaista ja toimivaa.
Periaatteessa olen varsin jyrkästi "turhia" avioeroja vastaan mutta...
Eron kokeneelle, varsinkin kun on jätetty uuden löytyneen rakkauden takia, ja eritoten kymmenien vuosien liiton jälkeen, on vaara jättää loppu elämänsä elämättä! Sitä katselee mennyttä - ja muuttuu suolapatsaaksi.
Kaikki mennyt on joko ylimaallisen ihanaa, välillä ihan syvältä, masentuu tai muuttuu katkeraksi. Olen tämän itse käynyt läpi, ja tarvitsee tosi tiukka päätös elää tässä - kurottautua tulevaisuuteen. Hankkia elantonsa konstilla millä hyvänsä, elää itsenäisenä, nauttia niistä ihmissuhteista ja asioista, joita on nyt, ja suhtautua innolla tulevaan. Välillä päätös ei pidä, mutta kannattaa ajatella, että nyt on heikko hetki, jokainen saa olla välillä heikko, ja jatkaa sitten taas eteenpäin päättäväisesti.
Kosto, ajattelipa sitä kenelle hyvänsä, vaikka sille exän uudelle, ei tuo mitään iloa omaan elämään. Paras kosto on elää itse, heittää ne sormukset pois, antaa anteeksi. Pikku hiljaa se onnistuu - ja huomaa, että tulikin omalla hyvällä elämällään kostaneeksi kaikkein parhaiten - tosin se kosto ei tuota mitään kummempaa iloa, se oma hyvä elämä kylläkin.