monikulttuurisessa suhteessa tulee kohtaamaan? Olen uudessa tilanteessa. Olen hyvin ihastunut turkkilaiseen mieheen, ja hän minuun. Olen kuitenkin hyvin pohdiskeleva ihminen, ja kaikki tämä uusi mietityttää minua paljon. Hän ei ole ns. "himouskovainen" mutta silti, millaisia ongelmia tulemme kohtaamaan jos alamme seurustella? Islamin uskonto on minulle hyvin vieras, mutta haluaisin tutustua siihen tietääkseni voiko uskonto todella estää suhteen häneen vai ei.Jään odottamaan vastauksia. kiitos :)
Mitä
ongelmia
211795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei välttämättä mitään,onnea suhteeseen
Rakkaus vie usein mennessään, mutta hyvä jos harkitset asioita järkevästi. Muutama vinkki sinulle: Ota ainakin selvää että miehellä on asiat kunnossa Suomessa, siis että poliisi ei etsi häntä ja että hänellä on oleskelulupa Suomeen. Ei nimittäin ole kiva kun poliisit tulee kämppään ja vie hepun mennessään kun hänellä onkin käsky palata Turkkiin, eli ei ollut oleskeluluvat kunnossa. Silloin on turha enää itkeä ettei tiennyt asioista.
Islamissa löytyy monia vivahteita, mitkä eivät välttämättä istu länsimaiseen ajattelutapaamme. Kannattaa tutustua uskontoon hankkimalla puolueetonta tietoa siitä. Tietty riippuu henkilöstä itsestään miten hän uskontoaan soveltaa ja harjoittaa. Kulttuurien törmäykseltä ette tule välttymään ja uskonto kuuluu vahvasti turkkilaisten elämään.
Lisäksi kannattaa muistaa, että turkkilaiselle miehelle on tärkeää olla omien miespuolisten ystäviensä kanssa, joten turha kuvitella että voisit sitoa hänet olemaan kanssasi iltoja kahdenkesken. Turkkilainen mies kaipaa aina omaa vapauttaan mennä ja tulla miten haluaa.
Vaadi ehdotonta rehellisyyttä - kaikissa asioissa. Tsemppiä!
turkkilaisetkin kaikin puolin. Omani kyllä viettää kanssani lähes kaiket illat. Kaverit tulevat vasta minun jälkeeni, jos sittenkään. Yhdessä liikumme lähes aina vapaa-aikana, eikä ole "vapautensa menettämisestä" pahemmin valitellut. Mahdollista siis näinkin, koskaan ei saisi sanoa ei koskaan :)
Uskonto on miehelleni tärkeää, mutta ei kuitenkaan suhteemme tiellä millään lailla. Olemme molemmat hyvin suvaitsevaisia, ja lisäksi mieheni soveltaa uskontoaan hyvin länsimaiseen tapaan. Ei tosin syö sianlihaa tai juo alkoholia, mutta ei myöskään hyväksy naisen pahoinpitelyä tai moniavioisuutta yms. Tutustumalla mieheen nämä asiat selviää, ei tällä palstalla yleistyksiä kyselemällä. Kannattaa tehdä jo heti suhteen alussa selväksi, mitä kumpikin suhteelta ja puolisolta vaaditte tullaksenne onnellisiksi, ettei sitten myöhemmin tule yllätyksiä.
Juuri näin on asiat meilläkin. :) Ja on ihan totta, että kaikki ovat heissäkin yksilöitä, kuten meissäkin.
Ei ne täällä suomessa varmaan niin hirveen "himouskovaisia" ole, enkä mä tiedä onko ne siellä turkissakaan.
Ensin ota selvää onko hänellä jo vaimoa tai tyttöystävää!! Se on se ensimmäinen tehtävä.
Uskonto ei varmasti niin hirveesti tule vaikuttamaan teidän elämään, mitä nyt ei varmaan sianlihaa syö jne..
Kavereitten kanssa ollaan paljon ulkona viellä töittenkin jälkeen.
On kyllä aika sopeutuvaisia, eikä varmasti sinulta rupee ihan hirveesti vaatimaan, mutta tykkää kun nainen on naisellinen ja tekee kotona naisten työt, mutta ei varmaankaan pakota.
Aika tempperamenttisia tuntuu olevan, mutta ei väkivaltasia.
Paljon pientä kinaa tuntuu aina olevan sukulaisten tai kavereitten kesken, mutta ei mitään pahempaa.
ja siellä tapasimme :)
niin ei se paljon asiaa muuta. Olettaisin, että tänne hän varmaankin muuttaa jossain vaiheessa. Jos menet sinne niin pitkä hihasta puseroa vain päälle jos menet hänen vanhempien luokse tai ehkä on parempi pitää kokoajan niin ei tule ainakaan mitään sanomisia.
Turkkilaiset miehet niinkuin kaikki muutkin on hyvin yksilöllisiä, mutta täytyy sanoa, että satun tuntemaan aika monta, jotka viihtyy tuolla ravintoloissa ja kavereitten kanssa ulkona, mutta se kyllä kuuluu heidän kulttuuriinsa.
Ja sitten on paljon niitä jotka valittaa sitä, kun vaimo ei anna mennä mihinkään ja aina tulee riitää, kun haluaisi mennä kavereitten kanssa, mutta on pakko mennä kotiin.
Ja sitten on niitä jotka ovat tyytyväisenä kotona vaimonsa kanssa.
Yhden ikävän piirteen olen huomannut turkin miehissä, ne aina valittaa vaimoistaan, aina.. Vaikka minäkin tiedän et heillä on hyvät ja ymmärtäväiset vaimot niin kummiskin pitää olla aina valittamassa, se on niinkuin niillä joku tapa.
Minulla on turkkilainen aviomies. Hän ei ole "himouskovainen", mutta muslimi kuitenkin ja uskoo Jumalaan. Minä en ole muslimi eikä sitä minulta vaadita. Siltikään meillä ei ole ongelmia uskonnon suhteen. Ainoa asia minkä muutin tämän asian takia on, että lopetin sianlihan syönnin koska hänkään ei sitä syö. Muutenpa voisin sanoa, että ne mahdolliset ongelmat tulee enemmänkin kulttuurierojen takia. Meillä ainakin menee niin, että minä teen kaikki kotihommat. Nuo turkkilaiset harvemmin taitaa niitä haluta tehdä koska ne on naisten hommia. Mutta tässäkin yhteydessä voisin todeta, että niin minä ne kotihommat tein suomalaisen exänikin kanssa asuessani. :) Joitakin eroja kyllä on suhteessa ulkomaalaisen kanssa. He yleensä haluavat hallita naistaan aika lailla; tietää missä olet, minne kenet, kenen kanssa, miksi. Baariin yms. et välttämättä pääse yksin, pukeutumiseen tulee ehkä puuttumaan eli ei mitään liian paljastavaa. Jotkut heistä on hyvin mustasukkaisia, omani ei onneksi. Jotkut kirjoitti, että turkkilaiset miehet menisi paljon kavereidensa kanssa. Toisaalta tämä on totta. Heidän kulttuurissaan perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä ja todella lähellä ja tiedän että jos Turkissa asuisimme, meillä olisi joka päivä joku kylässä tai olisimme itse joka päivä jossain menossa. Mutta täällä Suomessa me vietämme kyllä kaikki illat ihan kotosalla kahdestaan ellemme ole sitten harrastuksissamme/töissämme. Todella harvoin käymme missään ja siis hänkään ei käy. Ja huom. en ole miestäni tuonut tänne vaan täällä olemme tavanneet ja hän on asunut Suomessa vuosikaudet. Kyllä tiedän että on paljon niitä ulkomaalaisia jotka ravaa ulkona kaikki illat, mutta niitä hyviäkin miehiä on olemassa, muista se aina vaikka noista niin paljon pahaa puhutaankin. :) Turkissa asumisen voisin veikata olevan enemmän tai vähemmän kulttuurishokki, ainakin jos et kieltä osaa ja tapoja, kulttuuria jne. Minä tiesin paljon hänen kulttuuristaan ja kieltä osaan vähän kun matkasimme hänen kotikaupunkiin, mutta silti oli aika shokki se kielimuuri, ihmispaljous, tavat yms.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että mies on löytynyt Turkista ja muuttanut sitten Suomeen?
Miten sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin on onnistunut ja onko töitä löytynyt.
Itseäni pelottaa turkkilaisten jaksaminen Suomen pimeässä, kylmässä ja ankeassa talvessa. Töitä varmaan vaikea löytää ja rasistisia kommentteja ehkä joutuu kuuntelemaan. Itse tuntuu taas siltä, että en osaisi sopeutua taas jos Turkissa asuisin kotivaimon osaan. Ollaan vähän pattitilanteessa.
Välillä tuntuu, että pitäisikö meidän vain unohtaa toisemme. Rakkaus tuntuu vaan kokoajan kasvan. Kauaa en kyllä itse jaksa sitä lomilla tapaamista.
että jos suhde niin vakavaksi kehittyy, mihin asetutaan, mitä ongelmia, mitä hyvää, mitä huonoa, miten työt.. mietyttää kovasti.
Niin vielä tuosta uskontoerosta. No, sinä jo tiedät ettei hän ole kovinkaan harras uskovainen ja se jos kertoo paljon. Jos hän olisi, ei hän saisi olla kanssasi eikä esim. harrastaisi esiaviollista seksiä. Tätä ei tosin taida noudattaa kovinkaan moni muslimimies, vaikka musliminaisilta kuitenkin odottavat sitä. Tekopyhää, sanon minä. Muslimimies saa naida kristityn naisen ja muista että Koraani kieltää ketään muslimia pakottamasta vaikkapa kristittyä vaimoaan kääntymään Islamiin. Eli kukaan ei voi sinua pakottaa eikä painostaa. Tiedän että jotkut miehet tekevät tuota. Mutta ainakaan uskonnolla eivät sitä voi perustella. Jos siis tämä miehen kanssa jo seurustelet, niin ei uskonto sitä suhdetta tule estämään. Ei Turkissa monetkaan muslimit ole kovin hartaita ja ainakin turistikohteissa nämä pojat jotka viettävät hyvinkin railakasta elämää, ovat aika kaukana uskovaisista.
Ja lapsista kasvatetaan muslimeja...
jos saatte lapsia, eron sattuessa miehellä on oikeus pitää heidät. Monet suomalaiset äidit ovat menettäneet lapsensa näin!
se kyllä ihan noinkaan mene, ei satu tulemaan yhtään pariskuntaa mieleen missä äiti ei olisi saanut pitää lapsia.
Mutta samalla lailla niistä yleensä tapellaan kun suomalaistenkin kanssa. Tai oikeestaan vähempi.
olet saanut päähäs, harva turkkilaisen lapsi on täällä suomessa kasvatettu muslimiksi. Eiköhän ne itse isona saa valita mitä uskontoa edustaa vai edustaako mitään.
Aivan. Eiköhän jokainen osaa ihan itse päättää miten lapset kasvatetaan. Edelleenkin; myös kaikki muslimit ovat yksilöitä.
Miksi ihmeessä olisi, kysynpä vaan? Asumme Suomessa ja käsitykseni mukaan Suomessa ei kyllä tuommoiset lait päde, eivätkä myös Turkissa. Ja mikä tämä yleistys taas on, että jokainen ulkomaalainen mies olisi lapsenkaappaaja? Hohhoijaa.
Lapsia on kaapattu toki sekä miesten että naisten toimesta, mutta se on kuitenkin onneksi enemmän poikkeus kuin sääntö.
Omassa suhteessani (tosin lansimaalaisen kanssa) suurin ongelma on ollut kummankin perheet. Minun perheeni pitaa hanta petturina ja sovinistina, koska han on ulkomaalainen. Hanen perheensa pitaa minua petturina ja rahan perassa juoksijana, koska mina olen ulkomaalainen.
Oikeasti olen varma, ettemme kumpikaan ole pettureita. Minun entiset suomalaiset poikakaverini olivat paljon pahempia sovinistisikoja (sai esim taistella kotitoista), ja minulla on aina ollut enemman rahaa kuin hanella... Mutta kun koko ajan joutuu kuuntelemaan valheita perheilta, se on tosi rasittavaa. Onneksi kummankin vanhemmat ovat jo hyvaksyneet suhteen, mutta muilla sukulaisilla on edelleen tekemista. Ollaan oltu yhdessa 5 vuotta, eika olla viela naimisissa.
"Minun entiset suomalaiset poikakaverini olivat paljon pahempia sovinistisikoja (sai esim taistella kotitoista)"
;D niinpä taas;D
lukea viestiketjua mutta uskoakseni tulet kohtaamaan kaikkia samoja /samankaltaisia ongelmia monikulttuurisessa suhteessasi kuin aiemmin kenties suhteessa suomalaiseen.ensisijaisesti on kyse miehen ja naisen välisestä suhteesta.ihan oikeasti.sitten tulee se kaikki historia,perimä,tavat ja tottumukset jne.jos suhteessasi pystyt keskustelemaan ,olemaan itsesi,rakastamaan ..-muut asiat hoituvat.mieheni on muslimi (ei turkkilainen mutta useat ystäväni kylläkin)hän uskoo jumalaansa ,minä kirkosta eronnut;aina kaikkea kyseenalaistava ja pohdiskeleva.ei uskonto voi erottaa mutta tavat ja kulttuurin vaatimukset kylläkin.meidän suhteemme,liittomme on ollut vuosia hyvä ja koko ajan paranee.tähän varmasti rakkauden lisäksi liittyy toistemme arvostaminen.sianlihan syömättömyydet jne eivät aiheuta ongelmia sen enempää kuin se että lapsi ei tykkää pinaatista.tutustumalla ja tuntemalla voit selvittää missä te menette,mitä odotatte tulevaisuudelta jne.yhdessä eläminen on jatkuvaa kompromissia aina