Tänään tulee telkkarista ohjelma vammaisista vanhemmista jotka hankkivat lapsia.
Mielestäni on väärin hankkia lapsia jos on varsinkin psyykkisesti vammainen. (siis eri asia tietysti jos muuten "terve", mutta vaikka pyörätuolissa). Ensinnäkin se pn väärin sitä lasta kohtaan ja toisekseen se on väärin ihmissukua ajatellen. Vammaiselle ihmisellä on suurempi todennäköisyys saada lapsi, joka perii vammaisuuden itsekin. Vammaiselle ihmisellä ei ole samoja valmiuksia huolehtia lapsesta ja antaa tälle parhaat mahdolliset eväät elämään. Mielestäni lapsenteko silloin on todella itsekästä.
Samoin minua on aina ihmetyttänyt miten on luonnonvastaista, että kaiken maailman imbesillit, luuserit ja yhteiskunnan elätit, työntävät lapsia (joista tulee tietenkin vanhempiensa kaltaisia häirikköjä), ulos kuin liukuhihnalla, ja sitten ihmiset, jotka ovat fiksuja, kauniita ja kaikinpuolin mallikkaita ihmissuvun jatkajia, eivät vain saa lasta. Ihmettelen vaan.
Mielestäni on väärin hankkia lapsia jos on varsinkin psyykkisesti vammainen. (siis eri asia tietysti jos muuten "terve", mutta vaikka pyörätuolissa). Ensinnäkin se pn väärin sitä lasta kohtaan ja toisekseen se on väärin ihmissukua ajatellen. Vammaiselle ihmisellä on suurempi todennäköisyys saada lapsi, joka perii vammaisuuden itsekin. Vammaiselle ihmisellä ei ole samoja valmiuksia huolehtia lapsesta ja antaa tälle parhaat mahdolliset eväät elämään. Mielestäni lapsenteko silloin on todella itsekästä.
Samoin minua on aina ihmetyttänyt miten on luonnonvastaista, että kaiken maailman imbesillit, luuserit ja yhteiskunnan elätit, työntävät lapsia (joista tulee tietenkin vanhempiensa kaltaisia häirikköjä), ulos kuin liukuhihnalla, ja sitten ihmiset, jotka ovat fiksuja, kauniita ja kaikinpuolin mallikkaita ihmissuvun jatkajia, eivät vain saa lasta. Ihmettelen vaan.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Jos olisit itse vammainen niin näkökulma muuttuisi nopeasti. Pitääkö sinun mielestä olla täydellinen hankkiakseen lapsen? Mielestäni ´kuka tahansa hankkikoon lapsen kunhan siitä parhaansa mukaan huolehtii!
Itsekäs olen ehkä monessa asiassa, mutta en siinä, että jos tietäisin, että en ehkä pysty saamaan tervettä lasta, taikka huolehtimaan lapsesta niin hyvin kuin pitäisi, hankkisin lapsen joka tapauksessa!
Milestäsi kuka tahansa hankkikoon lapsen kunhan siitä parhaansa mukaan huolehtii,... huh huh. Maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia, joita laiminlyödään, tai joiden elämä jo alusta asti om yhtä helvettiä, joiden vanhemmat ovat itsekin kuin lpaisa..pitääkö niitä vielä tieten tahtoen olla lisää?
jätät avoimeksi sen, kuka voi määritellä ja valita ne sopivat vanhemmat?
tosiaankaan lisääntyä,täällä on aivan tarpeeksi kurjaa sakkia!!
"Mielestäni lapsenteko silloin on todella itsekästä."
Lapsenteko on AINA itsekästä. Kielletään siis tekemästä lapsia itsekkyyden vuoksi. Ainoastaan silloin saisi tehdä lapsia, kun tiedettäisiin siittämishetkellä, että lapsella olisi parhaimmat mahdollisuudet terveeseen, tasapainoiseen ja turvalliseen elämään vielä 80-kymppisenä vanhuksenakin ja että tulevan lapsen elämä hyödyttäisi ihmiskuntaa jotenkin merkittävästi.
"Ainoastaan silloin saisi tehdä lapsia, kun tiedettäisiin siittämishetkellä, että lapsella olisi parhaimmat mahdollisuudet terveeseen, tasapainoiseen ja turvalliseen elämään"
No näinähän sen tulisi juuri olla! Mutta kaiken maailman sairaat ja kurjat (sekä kirjaimellisesti että symbolisesti) tyypit hankkivat lapsia, VÄLITTÄMÄTTÄ siitä minkälainen lapsesta tulee, ja minkälainen lapsen elämästä tulee. Täällä on jo ihan tarpeeksi ihmisiä, joille en edes koiraani antaisi hoitoon, ja ne ovat juuri niitä, joilla on sata lasta ja ruma eukko paksuna yhdeksän kuukauden välein.
"VÄLITTÄMÄTTÄ siitä minkälainen lapsesta tulee, ja minkälainen lapsen elämästä tulee."
Kuka tietää millainen maailma on kolmenkymmenen vuoden kuluttua- tai edes viiden vuoden kuluttua? Kuka osaa varmuudella sanoa, millainen lapsen elämästä tulee?
No kyllä sinä tiedät mitä tarkoitan. Vanhemmat joilla on PARHAAT MAHDOLLISET rahkeet hankkia lapsia. Eihän takuita lapsen tulevaisuudesta koskaan ole, ja hyvänkin perheen lapsi voi ajautua vaikeuksiin, mutta kaikille lapsille tulisi antaa ainakin hyvät lähtökohdat elämään. Narkkari tai mieleisairas/vähä-älyinen ei varmasti pysty lapselle niitä hyviä lähtökohtia tarjoamaan.
Tiedänhän minä. Tarkoitat jotain, mikä ei ole mahdollista. Yksistään vanhempien "kunnollisuus" ei takaa lasten hyvinvointia- täytyy ottaa huomioon myös ympäröivä todellisus ja yhteiskunnan kehitys.
"Parhaat mahdolliset rahkeet" voivat huomenna olla paskimmat mahdollisimmat- ota vaikkapa 90-luvun lama. Kuinka moni yrittäjä ajettiin konkurssiin, teki itsemurhan, ajautui velkakierteeseen, sairastui psyykkisesti? Ja tähän vielä päälle suurtyöttömyys, leipäjonot, alati kasvavat psyykkiset ongelmat _kaikkien_ kansanosien kesken ja päivä päivältä paheneva lasten pahoinvointi. Kuinka monta sataatuhatta lasta kasvaa tänäpäivänä köyhyysrajan alapuolella sinnittelevässä perheessä päihde- ja psyykeongelmien kasvaessa? Kukapa olisi uskonut?
Nyt on sen verran kiirus, etten kerkeä laajasti kommentoimaan, mut ap:lle pari sanasta.
Yritättäisit edes ajatella vähän laajemmin... Sä viittaat "psykologisesti vammaisten" (vai mikä se termis nyt olikaan, jolla sä tarkalleen tarkoitit niin mitä?) välinpitämättömyyteen lapsensa elämästä/ tulevaisuudesta. Mistä sä tiedät, että kuinka välittävä/välinpitämätön tms. joku vammainen yksilö on? Niin, et mistään. Sulla on vain itse omassa kuulassasi muodostamasi ihkisoma käsityksesi, jonka mukaan vammaisilla ihmisillä ei ole kykyä kantaa vastuuta lapsestaan.
Ns. "vammaistenkin" joukko on kuitenkin aika kirjava. Totta toki on, että esim. kehitysvammaisen henkilön kyky kantaa vastuuta itsestään ( saatika lapsestaan) on varmastikin usein/ verrattain alentunut. On musta kuitenkin hyvin arveluttavaa ja problemaattista lähteä joukkona tuomitsemaan vammoiltaan hyvin kirjavaa ihmisryhmää, ts. itseasiassa edes kunnon keskustelu tästä aiheesta on musta jokaiselle vähänkin fiksulle kirjoittajalle melkolailla mahdotonta osin/ juuri jo tuon tarkemman määrittelyn "psykologisesti vammaisesta" hlö:stä puuttumisenkin vuoksi.
Aiheesi on kieltämättä yhteiskunnallisesti tunteita kuumentava ja arka. Eräänlainen tabu siis. Vähän liian yksioikoiselta kalskahtaa kuitenkin tuomiosi... Jostakin syystä mullakin käväisi ne natsien rotuopit etc. mielessä. Jos sun logiikkasi tässä asiassa ap otettais lähtökohdaksi, niin yhtä hyvin me voitais sitten keskustella vaikkapa siitä, että onko pelkkiä hampurilaisia ruuaksi syövillä henkilöillä oikeus hankkia lapsia, tai että onko tulevista lapsistaan ehdottomasti tähti- jääkiekkoilijoita haluavilla vanhemmilla oikeus pykätä jälkeläisiä.
Vähän laajempaa näkökulmaa siis, jookosta? Toisin sanoen suvaitsevaisuutta. Ajattelusta se lähtee.
No tottakai, kaikki nämä käsitteet ovat hyvin laajoja, ja niistä voisi varmasti vaikka kirjoitta kirjan, toki karrikoin ja kärjistin asiaa, mutta en silti muuta mielipidettäni.
"Totta toki on, että esim. kehitysvammaisen henkilön kyky kantaa vastuuta itsestään ( saatika lapsestaan) on varmastikin usein/ verrattain alentunut."
Tuota minä juuri tarkoitin, ja näitä esimerkkejä riittää, mm. moni vammaisuuden laatu on perinnöllistä, mutta en jaksa nyt enemmän tästä asiasta jauhaa, koska täällä minut opn leimattu jo rasistiksi, PERÄTTÖMÄSTI, ja vaikka miksi.
eka kerta, kun olen sun kanssa samaa mieltä, nimmarista riippumatta.
T. ...
lapsenteko on mielestäsi AINA itsekästä?
Siihen, että haluaa lapsia, voi olla niin monia eri syitä. Miksi se on mielestäsi itsekästä?
Hankkiiko kukaan lapsia, jos ei TAHDO? Tahtominen on itsekästä, tapahtuipa se tahtominen sitten vaikkapa miehen tai paavin toimesta ja nainen suostuu lapsentekoon Äijän painostuksesta.
tekee monia asioita sekä tahtomalla tietoisesti että tiedostamatta.
Käymmehän me joka päivä töissäkin, syömme, teemme monia asioita tottumuksesta tai siksi, että olemme oppineet tietyn toimintatavan. Ympäristö muokkaa käsitystämme siitä, kuinka meidän mielestämme tulisi toimia. Myös hormonit ohjaavat toimintaamme.
Kaikki toimintamme perustuu erilaisiin ärsykkeisiin, ja kukapa sitä pystyy erittelemään mikä tarkoitusperä kullakin on. Ei kaiken toiminnan tarvitse välttämättä olla itsekästä.
Jos hormonit tahtovat meidän puolestamme- eikö sekin ole itsekästä hormonien taholta? Sama ympäristön paineen ja ulkoa opittujen käyttäytymismallien toistamisen kautta: aina joku tahtoo ja itsekkäistä syistä. Miten se pätee sitten lapsen hankintaan on sitten jo toinen juttu:)
Mutsiis, lähinnä oli kyse lasten hankkimisesta ja tahtokysmyksestä siinä.
sitten kun se lapsi on syntynyt ja äiti/isä tahtoo ruokkia lastaan ja tekeekin sen? Itsekästä? Hänhän "tahtoo" huolehtia lapsestaan, mutta tahtooko hän itsekkäistä syistä?
Vai voiko "tahtomiseenkin" olla monia eri syitä? eikö tahtominen voi olla emotionaalista, rationaalista tai "behavioristista".
Kaiken tietoisen tai tiedostamattoman toiminnan taustalla ei suinkaan tarvitse olla itsekkyyttä.
... tai ainakin hänen ajatuksiinsa. Muunlainen yhtyminen saattaisikin johtaa itsekkäisiin tekoihin.
Eli itsekkyyden kieltäminen lastenhankinnassa on mielestäni täysin perusteetonta. Ainakaan minä en yhtää hyvää perustetta pysty keksimään, itsekkyyden lisäki, vaikka itse olenkin äiti.
Lapsia hankitaan, jotta meistä tulisi vanhempia, jotta me saisimme seurata lasten kasvavan, jotta me saisimme seuraa itsellemme ja muille lapsillemme, jotta emme olisi vanhuksina yksin, jotta meistä jäisi jotain maailmaan meidän jälkeemme, jotta suku jatkuisi jne... Yhteisöllisiin paineisiinkin vastaaminen lienee lähinnä itsekästä.
En voi kuvitella, että lapsen hankinnan perusteet lähtisivät lapsesta; maailma ei ole ollenkaan niin hyvä ja ihana paikka, että sen vuoksi tänne kannattaisi lapsia tehdä.
Olen valmis harkitsemaan näkemykseni muuttamista, mikäli esitätte hyviä perusteita.
Loppujen lopuksi siellä taustalla on aina jonkun itsekäs "tahto"- energian, jos ei muun. Voihan ihminen tehdä mitä tahansa, mutta aivojen tahto määrää, tekeekö vai ei. Tahdon voi kai laajassa mittakaavassa käsittää materian ominaisuudeksi; siksi, mitä se tekee luonnostaan, eli mitä se tahtoo tehdä?
Mentiinpäs kauas alkuperäisestä aiheeesta:)
Eli ovatko, tämän logiikan mukaisesti, kaikki lapsettomuuden tietoisesti valinneet ei-itsekkäitä, koska he eivät ole hankkineet lapsia? Koska jos lapsia hankitaan esim. itsekkäistä syistä, niin silloinhan päinvastainen toiminta olisi käänteisesti ajateltuna epäitsekästä? Eli jos tietynlainen toiminta on itsekästä, onko sen tekemättä jättäminen jaloa?
Vai riippuuko se sittenkin yksilöstä ja hänen tarkoitusperistään?
Hmm...
Ajan lähinnä takaa sitä, että ihmisten toimintaan on olemassa niin monia eri syitä, että kukaan tuskin pystyy varmuudella sanomaan, miksi toimii tietyllä tavalla.
Ympäristön paineet ovat eri asia kuin tietyt käyttäytymismallit. Toki jos tietynlainen toiminta ja käyttäytyminen on opittua siinä mielessä, että siitä tavallaan palkitaan (palkinto = ympäristön arvostus ja hyväksyntä), toki kyseessä voi olla myös itsekkyys. Mutta samalla tavalla toiminta voi olla puhtaasti rationaalista tai inhimillistä.
Äiti Teresa ym. hyväntekijät. Itsekkäitä vai inhimillisiä?
Voi kun asia olisikin niin yksioikoinen...
... maailma ei olekaan mustavalkoinen. *:)
Logiikkani mukaan tietoisesti lapsettomuuden valinneet kuuluvat samojen itsekkäiden joukkoon, vaikka näkökulma onkin eri. Luulenpa, että useimmat tämän valinnan tehneistä ovat tehneet sen täysin itsekkäistä syistä. Halutaan enemmän aikaa itselle, vapautta lapsen tuomasta vastuusta, vapautta tehdä itselle mielekkäitä asioita, rakentaa uraa...
Ihmisen tarkoitusperät taitavat melko usein olla itsekkäitä! Eikä ihminen toki ole tietoinen kaikista vaikutteistaan (Joharin ikkuna), mutta lapsenhankinnan itsekkyyttä ei mielestäni voi kieltää. Itsekkyys karsiutuu lapsen syntymän myötä ja tarve hoitaa, hoivata ja rakastaa meneekin itsekkyyden edelle. En myöskään näen itsekkyyttä ja inhimillisyyttä toisensa poissulkevina vaan mielummin niin, että itsekkyys on melko inhimillistä.
Jos ei tahdo hankkia lapsia, niin itsekkäistä syistähän sekin lähtee?
"Äiti Teresa ym. hyväntekijät. Itsekkäitä vai inhimillisiä?"
Miksei inhimillisyys voisi olla myös itsekästä?
Pelottaa ajatellakkin että sää lisääntyisit. Tulis tuommoista roskaväkeä kuin sinä lisää. hyrr.. yäk!
Purkauksesi kuulostaa kummasti natsisaksan rotuopilta. Hyvä vanhemmuus ei ole riippuvainen perheen kokoonpanosta, rodusta, sukupuolesta, taloudellisesta asemasta, seksuaalisesta suuntautumisesta sen paremmin kuin vammaisuudestakaan.
Kenelläkään ei sitäpaitsi ole oikeutta päättää kuka täällä saa lisääntyä. Miksi vastuullinen ja rakastava köyhä olisi huonompi vanhempi kuin vastuuton rikas? Antaisitko huoltajuuden mielummin väkivaltaiselle mallille kuin hellälle mutta ylipainoiselle tavalliselle pulliaiselle? Raha ei ole koskaan taannut rakkautta eikä sosiaalinen menestys tai äly valmiutta tai kykyjä läsnäoloon lasten kanssa.
No eihän tässä roduista tai köyhyydestä ole puhuttukaan, vaan juuri siitä, että lapsella olisi parhaat geneettiset mahdollisuudet elämään, plus että vanhemmat kykenevät huolehtimaan lapsesta.
Rotujen sekoittuminen on sitäpaitsi geneettisesti terveen ihmissuvun tulevaisuus, sisäsiittoisuus minua lähinnä huolestuttaa.
... keskuuteemme!
Kuka määrittelee missä menee psyykkisesti sairaan raja? Määritteleekö ihminen sen itse vaiko lääkäri vai kenties sinä? Riittääkö diagnoosi kuin diagnoosi? Menneekö vanhemmuuden kielto jo lievässä msennuksessa, persoonallisuushäiriössä, syömishäiriössä, skitsofrenissa vai missä? Entä jos on vaan ihan pikkuisen pöpi?
Tiedoksesi, että erilaisista riippuvuuksista kärsivistä, persoonallisuushäiriöisistä ja esim. skitsofreenikoista iso osa on peräisin mainitsemistasi geneettisesti hyvistä vanhemmista. Nuo vanhemmat vaan eivät ole ehtineet / halunneet / nähneet tarpeelliseksi antaa lapsilleen aikaa ja rakastaa heitä, mutta myös asettaa rajoja. Vanhemmuus kun vaatii työtä, jota ei voi hoitaa "toisella kädellä" firman johtamisen sivussa.
"Samoin minua on aina ihmetyttänyt miten on luonnonvastaista, että kaiken maailman imbesillit, luuserit ja yhteiskunnan elätit, työntävät lapsia (joista tulee tietenkin vanhempiensa kaltaisia häirikköjä), ulos kuin liukuhihnalla, ja sitten ihmiset, jotka ovat fiksuja, kauniita ja kaikinpuolin mallikkaita ihmissuvun jatkajia, eivät vain saa lasta. Ihmettelen vaan."
Jos on pää täynnä kaikkea muuta, kuin sosiaalisia taitoja tai on matkan aikana unohtunut kuinka lapsia hankitaan yleisestikään ottaen, lienee nykyään perusteltua
a) jättää lapsi hankkimatta
b) hankkia adoptiolapsi
c) keinohedelmöittää itsensä, jos kyseessä nainen. Eikä kai sekään kohta niin pakollista ole..
Anyways.
Paremminkin pitäisi tehdä ehkä tutkimus onko vanhempikandidaateista vanhemmiksi ennen lasten hankintaa? Jos siis jotain tieteellistä tähän lasten hankintaan pitäisi välttämättä laittaa. Mutta parempi ehkä olisi vaan, kun pidettäisiin jotkut asiat luonnon itsensä hoidettavina jatkossakin. Ainakin suurimmalla osalla ihmisistä on kuitenkin vähintään värkit lisääntymisen hoitamiseen. Ja onko tietotaitoa kuitenkaan olemassa siihen, että voitaisiin edes alkaa laittamaan tiettyjä ominaisuuksia paremmiksi kuin toiset? Kokonaisuus ratkaisee, ei joku muodissa oleva yksittäinen asia tai piirre.
Skenaario mainitusta kontrollista:
Liikutaan asian parissa, joka saattaa helposti johtaa siihen, että vain joillain on oikeus tehdä lapsia. Joka taas mahdollisesti johtaisi siihen, että eriarvoisuus kasvaisi. Ja se yleensä johtaa siihen, että ne kenellä on tarpeeksi varallisuutta, saavat touhuta niinkuin lystää. Ja jos asiaan liittyisi syntyvyyskiintiöitä (perusteena vaikkapa liikasyntyvyys), on helpompaa todeta mahdollinen häiriö ja kieltää lasten hankinta, kuin osoittaa täydellinen häiriöttömyys ja antaa lupa. Joten porsaanreikä olisi olemassa "epärehelliselle" käyttäytymiselle noissa kiintiöissä.
Katsoisin kuitenkin, että yksi elämän tehtävä voisi olla paremminkin eriarvoisuuden poistaminen. Ihmisten välillä ja sukupuolten välilläkin. Ja se elämäntehtävä sotii ajatusta "luonnollisen vapaan lisääntymisen rajoittamisesta" vastaan täydellä kympillä.
Yksilöiden elämän laadun parantaminen vaikuttaa suoraan heidän lapsiensa elämän laatuun. Ja kun maailmamme on vain lainassa lapsiltamme, siihen laadun parantamiseen laitettua rahaa ei koskaan ole liikaa.
Ehkä vamma on suvaitsevaisuudessa ja asenteissa?
nimim. yksi imbesillin ja luuserin tyhmistä pojista ja ylpeä siitäkin
Miten sinä estäisit "epäkelpoja" vanhempia lisääntymästä? Steriloinnein? Pakkoabortein? Murhaamalla jo syntyneet lapset? Sulkemalla vanhemmat laitoksiin, ettei uutta virhettä pääse tapahtumaan?
Miksi terveet ja hyvin toimeentulevat vanhemmat saavat vammaisia lapsia? Miksi "hyvänkin" perheen lapsesta saattaa tulla ongelmanuori? Miksi ihmisen elämäntilanne saattaa muuttua voittajasta luuseriksi?
Kuka olisi oikea instanssi päättämään, kuka on kelvollinen vanhemmaksi? Olisinko minä oikea instanssi päättämään sinun lapsettomuudestasi, koska pidän mielipiteitäsi epä-älyllisenä? Tai kenties hyvä kaverini, joka on lääkäri?
Ps. Minusta ei tarvitse olla huolissaan, koska en ole aikonut pyrkiä isäksi.
Nyt tuota ohjelmaa katsottuani täytyy vielä mainita, että tämä ko, "vammainen" pariskunta vaikuttaa kyllä paljon "terveemmältä" ja kyvykkäämmältä huolehtimaan lapsesta kuin moni ns. terve pari.
No nyt meni kyllä AIKA ristiriitaiseksi koko aloituksesi!
No niinkuin on jo aikaisemmin sanottu tässä ketjussa, tämä on ristiriitainen asia. Mutta jos katsoit ohjelman, siinä nimittäin tällä parilla "vammaisuus" rajoittui lähinnä lukihäiriöön, ja olivat ehkä vähän tavallista hitaampia, mutta toisaalta joka ikisessä lähiössä Lontoossa, on satoja "ihan tavallisia" perheitä jotka ovat paljon pahempia. Alkoholi, huumeet, väkivalta jne.
tämän ketjun: kuka se on Jumala päättämään sitten siitä, kuka tai millainen on sopiva yksilö hankkimaan lapsia? Jotkut noista kriteereistä oli nimittäin aika epämääräisiä, aika vaikeaa olisi vetää rajoja kenenkin sopivuudelle. Ajatteleeko ketjun aloittaja olevansa se joka voi päättää? Vai pitäisikö sille perustaa komitea?
Sinänsä tämä(kin) keskustelu on mielestäni hyvä, näistä asioista pitää keskustella. Kaikinpuolin avartavaa itse kullekin, eikö?
Ap:n esimerkki oli hieman kärjistetty kyllä, mutta vakava ongelma siinä taustalla piilee. Kyllä itsekin olen huolestunut siitä, ketkä kaikki niitä lapsia ehdoin tahdoin hankkivat. Tiedän monia tapauksia, joissa vanhempien ei missään nimessä olisi pitänyt hankkia lapsia, koska vanhemmat ovat täysin sopimattomia vanhemmiksi. Lapsihan siitä aina kärsii ja jollekin lastensuojeluviranomaiselle soittokaan ei auta välttämättä yhtään mitään, koska vanhemmat osaavat esittää ns. kunnollisia vanhempia viranomaisille- ja sama juttu pätee poliisille ilmoittamisessa: jos ei mitään näyttöä laiminlyönneistä ole, ei mitään voida tehdä. Ja sitten taas toisaalta, jos lapsi otetaankin huostaan, on vanhemilla mahdollisuus "parantaa tapansa" ja saada lapsi takaisin, jolloin sama paska jatkuu taas.
Kuka sitten tosiaankin on PÄTEVÄ määrittämään lapselle parhaimmat mahdolliset elinolot- tai edes välttävät? Joillakin idiooteilla tuntuu olevan käsitys, että lapsi on vanhempien OMAISUUTTA, jota voi ja saa kohdella niinkuin tahtoo, koska vanhemmat MÄÄRÄÄVÄT. Kuka määräisi vanhempia?
Juuri oli taas juttua naisten lisääntyneen raskaudenaikaisen alkoholinkäytön aiheuttamien sikiövaurioiden kasvusta ja samoin narkomaanien lasten vaurioista. On ollut kyllä puhetta odottavien äitien pakkohoidon sallimisesta, mutta riittäisikö se? Entä, kun lapsi on syntynyt ja äiti "kuivilla"- kuinka kauan? Toisaalta taas on ollut paljon juttuja sijaiskotien tasosta ja koulukotien ongelmista ja suorastaan rikollisista kohteluista huostaanotettuja lapsia ja nuoria kohtaan.
Tiedä sitten, mitä pitäisi tehdä- lapsihan aina se tärkein on- tai pitäisi olla. Jos vanhempien kansalaisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta rajoitettaisiin lapsen edun ja hyvinvoinnin nimessä? Miltä osin, millä tavoin, kenen toimesta, kenen valvonnassa? Jaa-a.
Niin, kovasti minulta kysellään, että kuka on pätevä määrittämään, kuka saisi hankkia lapsia ja kuka ei. En minä osaa siihen antaa vastausta. Ei tunnu kukaan muukaan osaavan. Kyllähän sosiaalitoimi ja lääkärit varmasti aika pitkälle voivat valistaa ja ohjata ihmisiä, mutta loppujen lopuksi, kuka tahansa saa hankkia ainakin meidänyhteiskunnassamme lapsia, olipa sovelias vanhemmaksi tai ei.
Kovasti on myös syytetty minua "ihmisoikeuksien" vähättelemisestä, kun kuulostaa siltä että suurin osa keskustelijoista on sitä mieltä että lasten hankkiminen on automaattisesti ihmisoikeus, ja siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista kuka hankkii lapsia ja kuka ei.
Entäs ne LAPSEN ihmisoikeudet? Jokaisella lapsella on oikeus onnelliseen lapsuuteen, oppimiseen vanhemmilta, jotka eivät ole vähä-älyisiä (siis ihan oikeasti), turvallisuuteen vanhemmilta jotka eivät ole hulluja/ alkoholisteja, jne. jne. .
"Kovasti on myös syytetty minua "ihmisoikeuksien" vähättelemisestä, kun kuulostaa siltä että suurin osa keskustelijoista on sitä mieltä että lasten hankkiminen on automaattisesti ihmisoikeus, ja siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista kuka hankkii lapsia ja kuka ei.
Entäs ne LAPSEN ihmisoikeudet? "
Jokaisella ihmisellä ON oikeus hankkia lapsia ja jokaisella lapsella ON ihmisoikeudet. Ongelma on siinä, että ne oikeudet eivät aina ole yhtenevät. Niinkuin aborttiasia uskonnollisten fundamentalistien mielestä on murha, jossa lapsen oikeudet korotetaan vanhemman oikeuksien yläpuolelle.
Pitäisi kai määrittää jotkin säännöt, jotka määrittäisivät tapaukset, joissa lapsen oikeus painaa enemmän kuin vanhempien ja tapaukset, joissa vanhempien oikeudet painavat enemmän. Mutta eihän niitä voi toisaalta toteuttaa, koska niin vanhemmilla kuin lapsellakin on ihmisoikeudet.