Hei!
On vaan käynyt mielessä sellainen asia.Onko sellainen vanhempi joka on puolisolleen uskoton hyvä vanhempi lapselle/lapsille.Eikös lapsen tule pystyä luottamaan ja kunnioittamaan vanhempiaan.Eihän sellainen ihminen voi ansaita lapselta kumpaakaan.Ja toisaalta lapset inhoaa ja häpeää sellaista vanhempaa, jos saa tietää jossain elämän vaiheessa epäluotettavuuden ja alhaisen käytöksen toista vanhempaa kohtaan.
On vaan käynyt mielessä sellainen asia.Onko sellainen vanhempi joka on puolisolleen uskoton hyvä vanhempi lapselle/lapsille.Eikös lapsen tule pystyä luottamaan ja kunnioittamaan vanhempiaan.Eihän sellainen ihminen voi ansaita lapselta kumpaakaan.Ja toisaalta lapset inhoaa ja häpeää sellaista vanhempaa, jos saa tietää jossain elämän vaiheessa epäluotettavuuden ja alhaisen käytöksen toista vanhempaa kohtaan.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ihan varmasti voi olla. Uskottomuus on kohdistunut toiseen aikuiseen ihmiseen, parisuhteen toiseen osapuoleen. Luottamus ja suhde lapsiin on eri asia. Jos joku on pettänyt jonkun toisen ihmisen, se ei automaattisesti tarkoita etteikö tähän ihmiseen voisi muuten luottaa.
Uskottomuus parisuhteessa on hyvästä vanhemmuudesta erillinen asia. Jos uskottomuudesta seuraa ero, pitää muistaa nimenomaan se, että ero on ero parisuhteesta, ei vanhemmuudesta.
Kerrohan ainoastaan itseäsi ajatteleva idiootti tuo lapsillesi.
Voi kuule, kerrottu on niin hyvin kuin pystytty. Lapset tosin ovat sen verran pieniä että kommunikointi on vähän hankalaa.
Se nyt vain on niin, että muutoin olen mielestäni hyvä isä, paitsi että olin niin idiootti että pettämisellä (lopullisesti) tuhosin parisuhteemme. Ex sanoi myös, että vaikka nyt ero tulee, hän tietää, että minua parempaa isää hän ei lapsille voisi löytää.
Asiat ja tilanteet ovat aina erilaisia, eikä mikään ole mahdotonta.
Tarkotin nimenomaan perheitä jossa vanhemmat pettää muttei tajuu tyhmyyttään erota.
Sönköttävät että kimpassa vedetään homma himaan lapsen takia. Ero on paljo helpompi ku väkinäinen helvetti lapselle.
Mielestäni päinvastoin.Itse en haluaisi että lapseni joutuisivat tuollaista touhua todistamaan.Eikä minusta pettäjä voi kirkkain silmin puhua rehellisyydestä ja reiluudesta.On myös muistettava että pettäjä satuttaa henkilöä jota lapset rakastavat ja aiheuttaa lapsille ristiriitaisia tunteita.Sitäpaitsi lapsethan opettelevat vanhemmiltaankin sosiaalisen kanssakäymisen mallia.Entäs kun lapsi kysyy vaikka syytä miksi isä joutui muuttamaan pois?Ei pettäjä voi syyksi sanoa että siksi kun äiti harrasti seksiä toisen miehen kanssa.Siinä ei auttaisi kuin valehdella ja kierre olisi valmis.Lapsethan muutenkin vaistoavat herkästi asioita ja huomaavat varmasti jollain tasolla jos jompikumpi vanhemmista syöttää pajunköyttä.
Miksi lapsia aina aliarvioidaan? Miksei typerät vanhemmat ymmärrä kuinka hyvin lapset vaistoavat ja muutenkin huomaavat epäkohdat kotona? Minunkin tapauksessani tiesin äidin pettävän isääni, ennen kuin isäni sitä tajusi. Pettäkää valehtelevat paskat miehiänne/naisianne mennen tullen, mutta älkää tehkö sitä enää silloin kun teillä on lapsia. Olisin itse halunnut elää elämäni yksinhuoltaja isän kanssa, mutta minulle ei sitä mahdollisuutta annettu. Vihaan äitini toimintaa vieläkin. Miksi piti pilata lapsuuteni?
Pettäjäperheessä ei todellakaan eletä yhdessä lapsen parhaaksi vaan itsekkäistä syistä.
naimisissa ja vihaatko äitiäsi vaan vain hänen tekojaan. Tilanne lapsuudessasi on voinut olla sellainen, että muistat vain äidin pettämisen, seuraukset.On ollut varmasti paljon hyvää, niin , että tämä äidin pettäminen ei sentään ole pilannut koko lapsuuttasi, tuskin se koko aikaa on kestänyt.
Ei ole naimisissa enää, ei! Omalla tavallani vihaan ihan vain äitiäni! Seurauksia en niinkään vihaa. Mullehan näyteltiin kesäteatteria ja puhuttiin paskaa minkä kerettiin. Eihän se tietenkään koko lapsuutta pilannu. Pilasipahan vain uskoni vanhempiini, romutti täysin äitikuvani, jätti luottamuspulan kaikkiin naisiin ja sai minut kateelliseksi muitten lasten perheistä.
Eikä sitä edes jatkunut kauan. Eikä sen ois ollut edes väliä. Yksi kerta on lapselle ihan sama kuin sata. Kun kaikki romuttuu niin romuttuu. Äläkä yritä antaa äidilleni mitään myötätuntoa tai ymmärrystä! Paska mikä paska!
että äitisi on sinua rakastanut ja rakastaa sinua edelleen.
Miten ihmeessä se liittyy tähän?
Ei kuule paljoa sen rakkaus ole sen jälkeen lämmittänyt!
Mulle oli sen jälkeen paskan väliä sillä ketä se itsekäs paska rakastaa.
Se ei kuule sen jälkeen lämmitä tippaakaan kun mutsi hajottaa kaiken mihin lapsi on sokeesti uskonut! Ei rakkauden tunnustukset siinä auta.
Miehen voi höpinöillään vakuuttaa, mutta lastaan ei!
Miettikääpä sitä kaikki pettävät äidit!
Petturi ei rakasta mitään muuta kuin itseään.Ei puolisoaan, lapsiaan eikä ketään muutakaan.
Suosittelen sinulle psykoterapiaa. Sen avulla pääset irti vihastasi ja voit elää normaalia elämää. Ellet sitten halua kieriä itsesäälissä loppuelämääsi ja syyttää äitiäsi kaikista epäonnistumisista elämässäsi. (sellasen kuvan noista kommenteista saa)
Minunkin äitini petti isääni ja muistan vieläkin ne riidat, itkut, mökötykset kuin eilisen päivän. Erohan siitä tuli. Vaikka olin hämmentynyt ja vihainenkin äidilleni silloin, hän kuitenkin huolehti meistä lapsista ja oli mitä parhain äiti. Aina olen häneen voinut luottaa omissa asioissani ja aina hän on auttanut. Kyllä siis voi olla hyvä vanhempi lapselle. Äitin petti ennenkaikkea isäni luottamuksen.
Nyt kun elän itse parisuhteessa ja on omia lapsia, huomaan miten helposti se suhteen hoitaminen jää lastenhoidon ja arjen rutiinien ollessa etusijalla. En hyväksy petämistä enkä aio sitä koskaan tehdä, mutta jollaintapaa olen alkanut ymmärtämään miksi niin monet sitä tekevät. Parisuhde todella teettää työtä voidakseen hyvin.
mieletön kysymys. Et ole sitten koskaan tavannut esim. väkivaltaisia, alistavia, näyryyttäviä, sadistisia, lapsiinsa sekaantuvia, päihteitä käyttäviä vanhempia?
Uskottomuus ei ole ongelma, jos ihmiset vähänkin ymmärtävät toisiaan.
Vietetäänkö petturi vanhempien kanssa hymyssä suin lahjoja ostellen äitien/isienpäivää ja kehuskellaan kuinka hyvä äiti/isä on .Samalla siinä siemaillen kahvit kakun kera vuoteessa?Entäpä joulut jne.
Noi antamasi esimerkit pätee kaltaisiisi täydellisesti!
Unohdetaan tosta ainoastaan lapseen sekaantuminen ja päihteet. Kaikki muut pettävä paska lapselleen antaa.
Kiittelisit onneasi ettet joutunut niitä ite kokemaan!
Väkivalta. Et pysty edes painajaisissasi kuvitteleen millasta henkistä väkivaltaa se on kun lapsen mieli hajoitetaan!
Alistus. Sinua pidetään typeränä kakarana mikä ei ymmärrä kun sille päin naamaa valehdellaan. Katsohan sivusta kun faijaa viilataan linssiin ja sen kärsimystä kun paska ämmä jää kiinni teoistaan. Lapset rakastavat myös isiään! Sitten sinulle aletaan syöttämään ihan uudenlaista paskaa päin naamaa. Se on kuule alistavaa se!
Nöyryytys. Menee tohon äskeiseen mukaan.
Jos sulla oma alapää kutkuttaa siihen malliin ettet pysty miehes tai dildon kanssa sitä rauhottamaan, niin älä tuhoa tussusi kutinan takia lastesi elämää. Toivon tosiaan ettei sulle lapsia siunaannu jos noin tyhmä olet!
Mielestäni mieheni uskottomuus kohdistui välillisesti myös lapsiin. Uskottomuus ei tee hänestä kelvotonta isää, mutta lasten kannalta uskottomuus oli erittäin lyhytjänteistä toimintaa. Meillä oli keskinäinen uskollisuuslupaus, minkä mieheni rikkoi. Ulkopuolinen suhde tuli minulle täytenä yllätyksenä ja vielä suurempi yllätys oli mieheni halukkuus jatkaa avioliittoa uskottomuuden jälkeen. Jos hän olisi hoitanut asiat nimenomaan lasten kannalta järkevästi, mieheni olisi pitänyt ottaa ero ja miettiä uusia suhteita sen jälkeen. Olin täysin hukassa muutaman kuukauden uskottomuuden paljastumisen jälkeen ja se oli varmasti lapsille raskasta aikaa. He eivät koskaan tienneet, tuoko päivä riitoja, mökötystä, itkua tms. tulleessaan. On helppo sanoa jälkeen päin, että esimerkiksi minun olisi pitänyt käyttäytyä aikuismaisesti (olen itsekin sitä mieltä), mutta tosiasia on, etten ole ollut ikinä niin epävakaassa mielentilassa. Se oli elämäni kamalin kokemus ja mieheni halukkuus jatkaa suhdettamme teki elämästäni oikeastaan vielä pahemman helvetin, koska jouduimme riitelemään vielä erostakin.
Mieheni tapaa lapsia ja isyys jatkuu. Mutta uskottomuudessa ei todellakaan ole kyse vain uskottomuudesta toista osapuolta kohtaan vaan yhden ihmisen tavasta ottaa oikeus omiin käsiinsä ja muuttaa sovittuja pelisääntöjä pelkästään oman edun takia. Valitettavasti siitä kärsii aika moni henkilö lähipiirissä.
mennä henkilökohtaisuuksiin taas, vaan puhutaan asioista asioina. On todella typerää haukkua toisia typeräksi. Juuri sillä tavoin ei millään voi saada viestiään selväksi, ymmärrätkö? Luulen, että tässä on monessa perheessä kehittämisen aihetta: Vain keskustellaan; ei sanella, ei arvostella eikä tuomita toista. Arvostella tietenkin sinänsä voi, mutta rakentavasti. Samalla tietysti pitää ottaa toisen vasta-argumentit huomioon - täysin tasaveroisina omiinsa.
Oletko kuullut puhuttavan itsehillinnästä? Oikeastaan se askarruttaakin minua eniten tässä asiassa, miten petetyt vaahtoavat aivan hillittömästi siitä miten pettänyt kumppaninsa olisi pitänyt hillitä itsensä! Ja suhtautumistapa uskottomaan osapuoleen kun ratkaisee sen, millainen ilmapiiri kodissa on.
kun luin juttusi, ajattelin vain "voihan se noinkin mennä". Mutta sinä itse laitoit sen niin menemään. Eli lapsia ja uskottomuutta voi todella yhdistellä aivan yhtä monella tavalla, kuin on kertojia. Uskottomuuden vaikutus lapsiin on vain petetystä kiinni. Näin se ikävä kyllä menee.
Yritän olla loukkaamatta tai menemättä henkilökohtaisuuksiin. Onko sinun vaikea lukea vai ymmärtää suomenkieltä?
Nyt ei ollut kyse petetystä miehestä vaan vakavasti henkisesti satutetusta LAPSESTA!
Keskustelehan tuohon tyyliin lapsen kanssa.
Monien aikuisten on mahdoton uskoa mitään selityksiä petetyltä. Voitko kuvitella lapsen edes kykenevän ymmärtämään äidin järjettömiä tekoja joilla satuttaa paljon pahemmin lapsiaan kuin miestään?
Jos kommentoit keskusteluja niin pysy sentään aiheessa.
Onko ihmiset sinulle omistamiasi esineitä?
Täälläkään ei saa sanoa niin pahasti kuin haluaisin sinusta sanoa.
Heitit ylivoimaisesti itsekkäimmän ja vastuuttomimman lauseen mitä olen ikinä kuullut äidin sanovan lapsistaan ja miehestään.
Uskottomuuden vaikutus lapsiin on vain petetystä kiinni.
Olet niin täynnä omaa täydellisyyttäsi ettet pysty edes kuuntelemaan "koettu on" nimimerkin kertomaa todellisuutta. Luit sen ja pidit häntä petettynä miehenä. Ei Tiina ei ollut petetty vaan yhä vieläkin äitiään vihaava lapsi.
Siinäkin tapauksessa lapsi tiesi äidin touhuista ennen isäänsä ja ennen kuin äiti osasi edes kuvitella lapsen tietävän. Ei muuta sinulle. Toivottavasti ymmärsit etten minäkään ole petetty mies.
Kannatais lukee viestit ennen ku niihin vastaa mitään noi vit*n typerää kuin sinä!
Mua ei ole kukaan muu nainen elämässäni pettänyt kun oma äiti. Oliko liian vaikeeta tekstiä?
Menehän keskustelemaan 12-vuotiaan pojan kanssa järkevästi itsehillinnästä! Kun on vielä onnistunu sut narauttamaan ennen miestäsi! Kysy siltä sitten miksi sinä petetty lapseni minulle vaahtoat?
Kun et asiasta mitään tajua niin pidähän vaan turpasi näistä asioista kiinni!
Ainoa asia missä susta oli apua, on se että pystyin näkemään että maailmassa on paljon pahempiakin äitejä kuin mulla oli! Älä edes ikinä yritä leikkiä äitiä. Se ei sulta luonnistu!
Ethän oikeesti ole noin sekaisin kun mitä kirjottelet tänne? Todennäköisesti vaan ärsytät täällä ihmisiä, mut lapset on siihen mauton aihe.
Olenko väittänyt olevani täydellinen? Täydellisiä ihmisiä ei ole. Ei petetyt (eikä edes lapset!) :O, ei pettäjätkään.
Ihan sama, onko pettäjä nainen vai mies tai onko hänen lapsensa tyttö vai poika. Petetty vastaa suurelta osin siitä, miten vuorovaikutus tai kommunikointi tapahtuman jälkeen toimii. Silti - jokaisella on oma todellisuutensa, lapsella (tytöllä/pojalla), miehellä ja naisella.
Toivoa sopii, että lapsi, joka tietää ensin, osaa käyttää tietoaan oikein. Ei tuomiten, arvostellen, vihaten, väheksyen. Vaan ihmetellen ja rakentavasti, rakastavasti. Ihmiset eivät ole esineitä; jokaisesta näkee melko selkeästi ovatko he positiivista vai negatiivista energiaa :). Negatiiviset ihmiset ovat aina oikeassa, positiiviset väärässä :D.
Tervetuloa aikuisten maailmaan, se on vaikea, aivan kuten lastenkin. Isä tai/ja äiti ei välttämättä ole se pyhimys, joksi hänet voisi kuvitella.
Tässä kohdassa on kai järkevää kysyä: Kumpi on parempi: Molemmat vanhemmat käyvät kerran vieraissa vai vain toinen?
Jos molemmat vanhemmat käyvät alvariinsa vieraissa - kuukausi ja vuosikaupalla - ja jaksavat vielä mekastaa siitä/mainostaa sitä: Siitä ei tule mitään hyvää kenellekään. Dead. Kaikki muu meininki on kehityskelpoista.
Ei ole pahitteeksi, vaikka 12-vuotias osaisi hillitä itsensä ja käyttäytyä järkevästi! Sitä kun eivät kaikki ns. aikuisetkaan osaa. Ja jos itsehillinnän hanskaa 12-vuotiaana, niin tod. näk. läpi elämän. Ei kai haittaa mitään?
PS: Kokemusta on, järkeilystä ja itsehillinnästä.
En edes viitsi pähkähulluihin käsityksiisi joistain epätodellisista lapsista kommentoida. Luulen että sähköenergiassa olisi ajatusmaailmallesi enemmän iloa.
Uskosi noihin positiivisiin ja negatiivisiin energioihin valaisi ainakin minua enemmän kuin sadan watin hehkulamppu. Olisit kertonut heti olevasi hihhuli, niin moni olisi jättänyt sinut omaan arvoosi. Mittailehan miehestäsi ja lapsistasi huippuarvot kun kiinni jäät. Keskustelkaa sitten rakentavasti ja rakastavasti käyttäytymisestäsi.
Millä murkinalla lataat omat energia-akkusi?
Lataako mämmi ihmiseen negatiivista vai positiivista energiaa? Kumpaa energiaa omille lapsille rakentavasti valehtelemalla saa? Entä miehen selän takana vehkeilystä?
Oletko muuten Fortumilla töissä? Tuolla on palsta uskonnoille ja uskomuksille. Kirjoita nuo energiset viestisi sinne.
Olet näköjään sitä mieltä, että elämä on hallittavissa ja mikään ei tule yllätyksenä ja kaikkeen voi varautua. Jos mitään muuta en mieheni uskottomuudesta oppinut, niin ainakin sen, etten enää moista kuvittele. Jos ihmisellä on minkäänlaista tunne-elämää, hänelle tulee väistämättä eteen tilanteita, joihin ei ole etukäteen varautunut ja joilla ei ole mitään tekemistä omien päätösten kanssa. Minulla on ihan omaa ansiotani hyvä koulutus, työpaikka, ystäviä, mukavat lapset jne. Mieheni uskottomuus, ystäväni vakava sairaus ja kuolema, kummilapseni vammaisuus ovat vaikuttaneet elämääni todella paljon, vaikken niihin varautunut ja enkä niistä koskaan pois pääse. Ne ovat osa elämääni ja tulevat aina olemaan.
Elämää ei todellakaan aina laiteta menemään. Se vain menee. Uskottomuustapauksessa päätöksenteon mahdollisuus on pettäjällä, ei petetyllä. Itse voin myöntää, etten todellakaan ole niin vahva ihminen, että olisin heti mieheni pettämisen tultua ilmi edes pystynyt järkevään päätöksentekoon. Miehelläni sen sijaan oli aikaa päättää, "uhraako" hän lapsensa suhteensa alttarille. Jälkeenpäin voin tietysti itsekin syyllistää itseäni, että olisin voinut tehdä eropäätöksen nopeammin. Mutta en kyllä koe itseäni lasteni tilanteeseen yhtä suureksi syylliseksi kuin "pettäjä"miestäni. (Pettäjä lainausmerkeissä, koska mieheni on elämässään tietysti ollut paljon muutakin)
Jos piposi kiristää, se kiristää. Sille ei voi mitään - paitsi sinä itse.
Mistä minä jään kiinni? Valehtelenko lapsilleni, vehtaanko mieheni selän takana? Miksi vedät herneen nenääsi positiivisesta ja negatiivisesta energiasta? Kiinalaiset hihhulit keksivät nuo energiat jo satoja vuosia sitten; he eivät voi olla väärässä, koska Kiinassa on eniten ihmisiä maapallolla.....
Sillä mitä aikuiset tekevät keskenään ei kuulu lapsille.. Aivan sama on kyse raha vai suhde asioista.. Ikävä kyllä itsekkin syyllistyy esim. riitelyyn lasten edessä, toki lastenkin pitää ymmärtää että suhteisiin kuuluu monenlaisia asioita ja tunteita ja oikeus purkaa niitä. Ne keinot ovat sitten eri asia, joita en nyt tässä rupea erittelemään... Jos jollakin on salasuhde, senhän pitäisi pysyä salassa.. Jos ja kun se tulee ilmi, se ei kuulu lapsille, eikä petetyllöä osapuolella ole oikeutta mustamaalata toista lapsen silmissä. Lapsi rakastaa vanhempiaan ehdoitta ja vilpittömästi. Lasten ikähän on hyvin ratkaiseva asia, varsinkaan kaksi vuotiaalle on turha haukkua isää petturiksi, lapsihan ei ymmärrä asiasta yhtään mitään vaan päinvastoin saattaa asettaa lapsen erittäin vaikeaan tilanteeseen, jossa hänen täytyy valita puolia. Sehän pätee myös vanhempaan lapseen. Se on epäoikeudenmukaista. Aikuisten pitäisi vaan tajuta ettei lasten edessä vatvota tälläisiä asioita ja ottaa huomioon lapsen tajunnantaso. Itse olen muutaman asian edessä, joissa olen joutunut odottamaan vuosia, että voisin kertoa lapselle "totuuden" isästään. Hänelle se tulee olemaan joko järkytys
tai helpotus, mutta hänellä on oikeus tietää siitä, enkä halua että virkatodistusta hakiessaan saa ensimmäisen kerran tietää asiasta tai että joku henkilö, jolle asia ei kuulu, möläyttää. Lapseni on toisen miehen kasvattama, kaikki kunnia aviomiehelleni siitä että on kasvattanut ja elättänyt poikaa kuin omaansa. On sitten poikani asia tuomita tai jättää tuomitsematta biologisen isänsä töppäykset ja alkoholismi ja se ettei oikea isä ole käyttänyt oikeuttaan tavata lasta. Tosin sekin tapahtuisi valvotusti. Poikani kasvaa ja kehityy kokoajan, joten sivusta on seurattava milloin hän olisi tämän tiedon valmis vastaanottamaan. Tämä nyt ei tosin liity pettämiseen, mutta siihen minkälaisia asioita lapsille voi ja saa kertoa. Koska vamhemmat ovat aina viimekädessöä vastuussa siitä minklälaisia traumoja lapsilleen aiheuttaa.