Taas kerran huomaan ihmisten raadollisuuden joka heijastuu jo pieniinkin lapsiin. Poikani on 6 vuotias eskarilainen tarhassa. Vilkas, seurallinen kaveri. Jo lapset osaavat olla ilkeitä ja eristävät toisia jos haluavat. kesällä pidettiin pojalleni kivat synttärit ja pyydettiin muutama poika tarhasta. Juhlat onnistuivat hyvin. Nyt syyskuussa on kahden pojan synttärit ja nämä molemmat pojat ilmoittivat pojalleni, että minä en sitten kutsu sinua syntymäpäivilleni. Toinen näistä pojista on poikani vakituinen leikkikaveri tarhassa. Poika sanoi vielä että en halua että tulet meille. Sanoin illalla pojalleni, että älä leiki noin typerän pojan kanssa. Hän vastasi, että kenen kanssa minä sitten leikin ? Pitääkö minun olla yksin. Kyllä ihmiset ovat sydämettömiä. Jos minun poikani on pyydetty jonkun syntymäpäiville, kyllä minä varmasti pyydän tämän vastavuoroisesti myös. Sanoo lapsi mitä hyvänsä. Ei ihme, jos on koulukiusaamista kun vanhemmatkin ovat paskiaisia. Onko samankaltaisia kokemuksia ???
synttärit
Ritu
171392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun muutimme uudelle paikkakunnalle, niin ekaluokkalaisemme kutsuttiin lähes heti yhden pojan synttäreille. Poikamme oli siellä ainoa vieras. Sitten kun kuukauden päästä tuli meidän pojan synttärit, niin tietysti kutsuimme tämänkin pojan mukaan, joka oli aikanaan kutsunut meidän pojan.
Luokkakaverit kyllä sanoivat, että älä kutsu häntä ollenkaan. Pari kutsuttua jäi poiskin sen takia, että tämä ensinmainittu koulukaverikin tuli juhliin.
Ikävää oli se, että tämä yksi poika pilasi juhlat. Kiusasi muita, rikkoi tavaroita ja sotki ruualla keittiön.
Sen jälkeen meillä on lapset itse valinneet, että ketä kutsuvat. Mielestäni se päivä kuuluu lapsille itselleen enkä koe itseäni "paskiaiseksi".
Koulukiusaamista en hyväksy missään muodossa, en oikein edes ymmärrä miten nuo asiat liittyvät toisiinsa. Vanhinta poikaani kiusattiin koulussa aikoinaan ja tiedän miltä se äidistä tuntuu. Onneksi pystyin puuttumaan asioihin aikaisessa vaiheessa ja teinkin asian eteen paljon.
Eihän lapsille kuitenkaan voi sanoa, että kaikkien kanssa täytyy leikkiä ja tulla toimeen. Valitsevathan aikuisetkin ne ihmiset, joiden kanssa viihtyy. Mikä ero siinä on lapseen?
Se tuntuu kyllä erikoiselta, että poikasi on kuitenkin tämän kaveri, joka ei juhliinsa kutsunut. Luulisi nyt kaverinsa sinne haluavan.
"Eihän lapsille kuitenkaan voi sanoa, että kaikkien kanssa täytyy leikkiä ja tulla toimeen. Valitsevathan aikuisetkin ne ihmiset, joiden kanssa viihtyy. Mikä ero siinä on lapseen?"
Olen aina luullut, että esim. päiväkodissa kehoitetaan ottamaan kaikki halukkaat mukaan leikkiin, ainakin ne, jotka muutoin jäisivät yksin.
Käsittääkseni myös kaikkien kanssa pitäisi tulla "toimeen". Kaveria ei tarvitse olla, mutta toimeen kyllä pitäisi tulla!
Koulua tai päiväkotia voisi verrata aikuisen työpaikkaan. Miltä sinusta tuntuisi jos työkaverisi järjestäisi juhlat ja sinä olisit ainoa jota ei kutsuttaisi? Entäpä jos olisit kutsunjärjestäjän hyvä ystävä?
Esittämäsi tapahtuma poikasi syntymäpäiväjuhlista oli poikkeus, jonka varjolla ei pitäisi oikeuttaa jättämään sellaisia kutsumatta, jotka ovat hyväkäytöksisiä, mutta yksinäisiä. Etkö tiennyt etukäteen MIKSI poika oli epäsuosiossa? Jos kerran oli varoiteltukin poikaasi häntä kutsumasta..?
Etkö ollut itse paikalla kun poika riehui?
Minulla oli huono sanavalinta, myönnän. Tarkoitin, ettei kuitenkaan lapsillakaan kemiat aina kohtaa. Eikä ystävyyttä mielestäni tule väkisinkään.
En ole samaa mieltä, että kaikkien kanssa tarvitsisi leikkiä. Ystävyys ansaitaan, ei oteta. Toki olen aina kannustanut lapsia leikkimään muiden kanssa ja ottamaan yksinäisiä leikkeihinsä, mutten koskaan pakottanut. Yleensähän niistä, joilla on vähän kavereita, saa niitä parhaita kavereita.
En tiennyt etukäteen, että millainen tämä riehujapoika on. Olimme asuneet paikkakunnalla vasta vähän aikaa, enkä ollut ehtinyt vielä tutustumaan kaikkiin lasten kavereihin. Meillä on 5 lasta, joten kavereita riittää.
Poikamme oli antanut kutsut kaikille samaan aikaan ja silloin vasta kaverit ihmettelivät, että kutsutko hänetkin?
Tottakai olin itse paikalla lapseni kaverisynttäreillä. Tosin vain yhdessä paikassa kerrallaan... Siinähän nuo juhlat sitten kuluikin vahtiessa(aina kun ehti) tuota kymmenvuotiasta.
Jos työkaverini ei kutsuisi juhliinsa, niin se olisi hänen päätöksensä. En ymmärrä miksi minun pitäisi siitä loukkaantua. Ihmettelisin kyllä jos olisimme oikeasti hyviä ystäviä. Epäilenpä ettei niin todellakaan kävisi. Miksi hän ei minua kutsuisi jos minusta oikeasti pitäisi? Ajattelisin siinä tilanteessa kyllä vilkaista peiliin, en syytellä tuota työkaveria.
olisit ainoa jota ei työpaikaltanne kutsuttaisi juhliin? Onhan työpaikkakiusaamistakin eikä silloin ole kyse siitä, että kiusatun "pitäisi katsoa peiliin". Jopa aikuiset ihmiset saattavat ottaa itselleen silmätikun ilman silmätikun osaa ja arpaa asiaan. Miltä tuntuisi tulla kiusatuksia ja ulkopuoliseksi ilman omaa osuutta asiaan?
Miksi hän ei minua kutsuisi jos minusta oikeasti pitäisi? Ajattelisin siinä tilanteessa kyllä vilkaista peiliin, en syytellä tuota työkaveria.
Ootko vähän tekopyhä??? Huoh... Tai sit vain tyhmä ;)
tekee tekopyhää tai että asianomainen olisi tyhmä?
Sekö, ettei kaada syitä muiden päälle?
Mielestäni, juuri tuo, että ottaa vastuun myös omista tekemisistään on juuri kaikkea muuta kuin tyhmyyttä!
Siihen kun kaikki pyrkisivät niin moni asia ratkeaisi.
kiusaamista, oli kyse sitten lapsesta tai aikuisesta. En myöskään kommentoinut mitenkään työpaikkakiusaamisesta.
Oli kyse siitä, että YSTÄVÄ ei kutsuisi juhliinsa. Enpä usko, että kukaan sanoo kiusaajaansa ystäväkseen.
(Työpaikka)kiusaaminen on todella järkyttävää ja voin vain toivoa voimia heille, jotka sitä joutuvat kestämään. Toivon, että kaikki vahvat ja viisaat ihmiset puuttuisivat aina kiusaamiseen.
kommentoida sitä, että muu työporukkanne kutsuttaisiin juhliin ja sinä jäisit vaille kutsua. Vainko ystävien juhliin voi mennä..? Ei työkavereiden..? Tässä tietysti tulee sitten kysymys, että miten kukakin ystävän määrittelee. Minulle esim. kaikki mukavat ja samalla aaltopituudella olevat ihmiset eivät välttis ole kuitenkaan ystäviä. He voivat olla vaikkapa niitä työkavereita.
ketjussa keskusteltiin siitä, ettei YSTÄVÄ kutsunut juhliinsa.
Työpaikka- tai koulukiusaaminen on ihan eri asia.
Tottakai työkavereiden juhliin voi mennä (jos siis kutsutaan!), eihän heidän ystäviä tarvitse olla. Tosin jos minua ei kutsuttaisi, vaikka kaikki muut kutsuttaisiin, niin en kyllä vetäisi siitä hernettä nenään.
Pidän monesta työkaveristani, mutta parhaimmat ystäväni eivät ole samassa työpaikassa.
poikkesit tuosta alkuperäisestä tarinasta kertomalla tarinan, jossa yksi jää pois juhlajoukosta.. Mielestäni on koulukiusaamista jättää YKSI pois kutsulistalta kun kaikki muut kutsutaan.
Missähän olen kirjoittanut, että YKSI olisi jätetty kutsuvieraiden ulkopuolelle? En kyllä missään. Kannattaa lukea oikein ajatuksen kanssa...
Otsakkeen "Onpa kokemuksia" alla kirjoitin, että luokan KAIKKI pojat oli kutsuttu meidän pojan juhliin.
Siihen asti meillä olikin tapana kutsua luokan kaikki tytöt tai pojat synttäreille.
Tämän kertomani kokemuksen jälkeen lapset ovat itse valinneet keitä kutsuvat juhliinsa.
Koskaan ei ole niin käynyt, kuten käsittämättömästi väität, että vain yksi jäisi ilman kutsua.
Ymmärsin kyllä, että kaikki oli kutsuttu, mutta tämä YKSI olisi saanut jäädä kutsumatta mielestänne. Ja jos nyt lapsenne saavat kutsua ketä haluavat, niin silloinhan saattaa syntyä tilanne, että kutsuvat kaikki paitsi yhden. Eikö? Sallit siis senkin..?
Käsittämätöntä tosiaan..
Kuulopuheiden perusteella en olisi jättänyt tätä yhtä lasta kutsumatta. Aina oppii jotain uutta matkan varrella.
Aivan oikein, saattaa syntyä tilanne, jossa yksi jää kutsuttujen listalta pois.
Tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään koulukiusaamisesta, vaan siitä, että ystävät ja kaverit kutsutaan.
Tämä pyörtää takaisin kysymykseen, jota jo käsittelimmekin. Siihen peiliin katsomiseen. Oli puhetta niistä (koulu-)työkavereista, joita ei juhliin kutsuttaisi. Olen edelleenkin samaa mieltä kuin aiemmissakin kirjoituksissani.
Aina ei ole kyse siitä, että ulkopuolelle jäävässä on jotain vikaa tai tarvetta peilille. Esim. koulukiusaamisessa on hyvinkin tyypillistä, että yksi voimakkaampi persoona saa taakseen koko luokan ja yksi onneton jätetään ulkopuolelle ilman omaa osaa ja arpaa. "Väärät" vaatteet tai tumma iho ei ole peiliin katsomisen aihe. Loppujen lopuksi hyvin harva ihminen on niin rohkea ja hyväitsetuntoinen, että uskaltaa nousta puolustamaan syyttä ulkopuolelle jätettyä.
(Nm. Ope)
koko keskustelua.
Lue ihmeessä niin huomaat ettei tässä puhuttu koulukiusaamisesta.
puhuttiin.. Ei ehkä alunperin, mutta kuten elävässäkin elämässä; keskustelun on tapana rönsyillä ja saada uusia muotoja.
Itse olen huomannut ihan samoja juttuja ja se on aivan yleistä joka paikassa. mutta olen myöskin huomannut että kun lapsen synttärit lähestyy aletaan juuri tuollainen uhkailu ja jne.. kun kaikki ei mene hyvin, seuraavana päivänä taas ollaan parhaita kavereita ja joku toinen saa vastaavan uhkauksen. eikä ole kerta eikä kaksi kun lapsi on tullut itkien kotiin ja sanonut että noi ei enään koskaan leiki mun kanssa, ja seuraavana päivänä on taas koko poika porukka koossa ja hyvissä väleissä. ja tänään on ehkä jonkun toisen vuoro kokea se että ikänä ei enään leikitä ton kanssa. Itse muistan omasta lapsuudestani ihan saman asian, kunnes tulimme tiettyyn ikään ja teimme ihan omat omantunnon päätökset. ja toisaalta meillä aikuisilla on paljon opittavaa lapsilta, he riitelevät ja sopivat ja nämä kaikki voivat tapahtua minuutissa tai tunnissa. Aikuset mököttävät parhaassa tapauksessa vuosia.