mies ilmoitti ykskaks maanantai iltana että jättää minut ja kaksi alle kaksivuotiasta lastamme ja muuttaa pois.
tässä kiitos yhteisistä 4vuodestamme jolloin olen kaiken miehen vuoksi uhrannut.
ehdotettuani jahka vielä yritettäisiin tuli vastaus
"en rakasta sinua ja sille en voi mitään, tarvitsen naisen jota rakastan ja joka rakastaa minua, kiitos hei"
ja se oli siinä. lapsista kyllä luvannu huolehtia jne. mutta joo, miten tuollaisen jälkeen pystyn enää sitä kusipäätä tapaamaan. menee vaan itkuksi ja tappeluksi jokakerta.
miten tästä nyt päästä mahdollisimman nopeasti yli ja jaksaa jatkaa elämää?
tässä kiitos yhteisistä 4vuodestamme jolloin olen kaiken miehen vuoksi uhrannut.
ehdotettuani jahka vielä yritettäisiin tuli vastaus
"en rakasta sinua ja sille en voi mitään, tarvitsen naisen jota rakastan ja joka rakastaa minua, kiitos hei"
ja se oli siinä. lapsista kyllä luvannu huolehtia jne. mutta joo, miten tuollaisen jälkeen pystyn enää sitä kusipäätä tapaamaan. menee vaan itkuksi ja tappeluksi jokakerta.
miten tästä nyt päästä mahdollisimman nopeasti yli ja jaksaa jatkaa elämää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
miksi olette olleet yhdessä?
lapsi-kiitollisuus-uhrautuminen
mies on oikeassa, parisuhde on syytä perustaa rakkaudelle.
Minulle tuli sama ajatus, kuin edellisellekin vastaajalle.
Parisuhde ei saa olla uhrautumista ja odottamista, että se toinen tuo onnen.
Jos olet kokenut liittonne uhrautumiseksi, niin missä on ollut kumppanuus ja parisuhde?
Pienten lasten vanhemmilla helposti ja ymmärrettävästi aika ja arki lähtee pyörimään lasten ympärillä. Sinä ilmeisesti ole ollut kotona lasten kanssa?
Miehesi on tehnyt raukkamaisen teon, sitä ei voi kieltää. Ei ole reilua yks kaks yllättäen jättää puolisoaan, ilman mitään ennakkokeskusteluja tai yritystä jatkaa. Perheneuvola, parisuhdeleiri tai muu sellainen olisi hyvä kokeilla ennen lopullista eropäätöstä.
Nyt kuitenkin mies on lähtenyt. Hän on luvannut huolehtia lapsista. Pidä sinäkin huoli, että hän tosiaan hoitaa oman osuutensa lasten hoidosta. Sopikaa niin laajoista tapaamisista, kuin mahdollista, jotta sinä saat myös tarvitsemaasi yksinoloa ja vapaa-aikaa. Ihan hyvin mies voi huolehtia lapset tarhaan ja tarhasta pois omalla vuorollaan. Älä väsytä itseäsi, äläkä nyt enää uhraudu lasten hoitamisessa, vaan ota oma aikasi ja elä omaa elämääsi.
Harrasta, katso televisiota, syö suklaata (kohtuudella :) ja surffaile netissä.
Ensin tietysti lykkäät lapset isälleen ja virut itsesäälissä pari päivää. Itke ja raivoa oikein kunnolla. Itsesääli tekee joskus hyvää, sopivina annoksina, eli siihen ei saa jäädä viikonloppua pidemmäksi aikaa kerrallaan ja myöhemmin tietty lyhempiä ja lyhyempiä aikoja.
Johan saa äijä surra loppuelämänsä. Mene sitten
kavereittesi kanssa vähän väliä repimään pihdeiltä palasia irti tuolta paskalta.
Vie ne lapset sen kasvatettavaksi ja ala elämään omaa elämääsi. Myös sinä ansaitset miehen jota rakastaa ja joka rakastaa sua.
kukaan täysijärkinen nainen ei jättäisi lapsiaan kenenkään miehen kasvatettaviksi. Sellaista miestä ei vastaan voi tulla ainakaan minulle , että lapseni luovuttaisin. TAMPIO TOOPE.
Miksi ihmeessä äiti ei voisi tehdä niin, että lapset jäävät eron jälkeen isän luo kirjoille?
Eron jälkeen lapset kuitenkin jäävät suurimmassa osassa tapauksia enmmän jomman kumman vanhemman huollettavaksi. Ihan hyvin se voi olla myös isä.
Oletko vähän tai enemmän tyhmä?
Ei ne lapset pelkästään SINUN ole. Heillä on myös ISÄ.
Lapsia ei voi omistaa, he eivät ole omaisuutta.
paskaako siinä. vittumainen juttu, mut parempi nyt ku sit ku mukulat vanhempia. osottaisit rakkauttas paremmin ni ei tarttis kitistä
asiahan on niin että minä kyllä rakastan häntä, hän ei minua.
annoin hänen mennä että jaksaisi arjessa mukana menettäessäni itse kaiken vapaa-ajan ja ystävät. vain hänen kanssaan olisin halunnut olla. vaan ei riitänyt.
kyllä epätoivo iskee kun kumpikin lapsi huutaa täyttä kurkkua naama punaisena kun toiselle ei maito riitä ja toista pitäisi nukkumaan saada. siinä tilanteessa olisi apua toisesta käsiparista paljonkin.
kohtuullista tässä olisi ollut se että olisi odottanut nuorimmaisen kasvavan edes sen verran että osaisi kävellä syödä tai edes istua!
helpompi se olisi ollut jos toinen lapsista ei olisi vielä niin pieni ja avuton että tarvitsee kokoajan äitiä.
huoh.
Hei Tana,
Tämä ei palstan aihepiiriin oikein kuulu, mutta laitanpa kuitenkin. Eilen olin itse kovin surullinen ja törmäsin tähän netissä, piristi ajatuksellaan kummasti:
"Jos jokin asia epäonnistuu, älä sure, se johtuu vain siitä, että enkelit ovat suunnitelleet sinulle jotakin vielä parempaa".
Hlö.koht. en usko sinunkaan olleen onnellinen liitossasi: sinä tarvitsit miestäsi, oikein kovasti ja halusit olla VAIN hänen kanssaan, totta, mutta oliko se sitä rakkautta, josta olet unelmoinut? Oliko hän JUURI sellainen mies, jota olet itsellesi toivonut? Ehkä luulit, että oli, mutta siinä tapauksessa se oli vain harhakuvaa, koska nyt hän paljasti sinulle todelliset ajatuksensa - eikä siis ollut juuri sitä, mitä miehestä halusit. Ehkäpä tämän suhteen täytyi loppua, jotta elämääsi tulisi tilaa miehelle joka on IHAN oikeasti sellainen mies, jollaisen sinä tarvitset ja haluat.
Kaikesta selviää: tästäkin selviät, anna ajan parantaa XO.