noniin, en luultavasti ole ainoa nainen jolla on ongelmia poikaystävänsä kanssa. mutta..
tuntuu siltä että poikaystäväni pitää minua tyhmänä, osaamattomana jne. olen oikeasti tullut siihen lopputulokseen että hän on kanssani vain ulkonäön takia. kun olemme jossain hänen kavereidensa kanssa, hän on joskus käskenyt minun olla hiljaa (jo ennen kuin olen sanaakaan sanonut),hän ei pidä siitä että syön karkkia, sanoi kerran ettei halua olla kanssani jos olen lihava. hän joskus sanelee miten minun pitää pukeutua. hän pelkää jatkuvasti että petän häntä, hän sanoi minulle pari päivää sitten ettei luota minuun.
nyt kun tahtoisin itselleni koiran, niin hän on kovasti sitä vastaan, vaikka emme edes asu yhdessä. en tiedä luuleeko hän minua niin vastuuttomaksi etten huolehtisi koirasta..
en tahdo hänen määräilevän minua, en itsekään tahdo häntä määräillä, mutta miten tämä voi toimia jos hän kontrolloi kaikkea minussa ja elämässäni? rakastan häntä, mutta kohta rupeaa tulemaan ongelmia, koska tuntuu siltä että hän yrittää tehdä minusta toisenlaisen kuin mitä olen.
tuntuu siltä että poikaystäväni pitää minua tyhmänä, osaamattomana jne. olen oikeasti tullut siihen lopputulokseen että hän on kanssani vain ulkonäön takia. kun olemme jossain hänen kavereidensa kanssa, hän on joskus käskenyt minun olla hiljaa (jo ennen kuin olen sanaakaan sanonut),hän ei pidä siitä että syön karkkia, sanoi kerran ettei halua olla kanssani jos olen lihava. hän joskus sanelee miten minun pitää pukeutua. hän pelkää jatkuvasti että petän häntä, hän sanoi minulle pari päivää sitten ettei luota minuun.
nyt kun tahtoisin itselleni koiran, niin hän on kovasti sitä vastaan, vaikka emme edes asu yhdessä. en tiedä luuleeko hän minua niin vastuuttomaksi etten huolehtisi koirasta..
en tahdo hänen määräilevän minua, en itsekään tahdo häntä määräillä, mutta miten tämä voi toimia jos hän kontrolloi kaikkea minussa ja elämässäni? rakastan häntä, mutta kohta rupeaa tulemaan ongelmia, koska tuntuu siltä että hän yrittää tehdä minusta toisenlaisen kuin mitä olen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näyttää se kontrolloinninhalu riivaavan miehiäkin.
Nii-i. Eihän toi toimi, minkä tiedät jo itsekin. Puhu hänelle, pakota ymmärtämään miehen alistava käytös sinua kohtaan ja jos ei muutosta miehen (pojan) käytöksessä ja ajattelutavassa tapahdu, niin
a) jatka yhdessäoloa alistettuna tahdottomana mallinukkena tai
b) hanki oma itsenäinen elämä sellaisena kuin olet.
ennen kuin on myöhäistä.
kyse ei ole siitä että olisin hiljainen ja kiltti tyttöystävä jota voi vaan näytellä kavereille, vanhemmille jne.. vaikka sitä poikaystäväni tovoisi kai, olen puhunut siitä ja suoraan sanonut etten ole mikään näyttelyesine.
ja tietysti hän aina sanoo että ei asia ole niin, ei pidäkään olla, eikä halua että se olisi niin.
olen aikaisemmin ollut monta vuotta yksin, suht tyytyväinen olooni ja olen tähän asti ollut onnellinen mieheni kanssa, kunnes pikkuhiljaa olen saanut jatkuvasti kuulla noita "ole hiljaa, älä viitsi" yms kommentteja. ensin luulin että olen oikeasti sanonut jotain tyhmää/loukkaavaa, mutta ei. sama toistuu, saan kuunnella yhä useammin ette n saisi puhua.
Dumppaa se kaveri ja hanki se koira.
Se tyyppi ei kunnioita sinua tarpeeksi. Jos minulle nainen sanoisi julkisesti vaikkapa "ole hiljaa", laittaisin akan kiertoon. En katsele töykeitä ihmisiä lähelläni.
Ja koira on elämän paras hankinta.
Itselleni tuo olisi viimeinen niitti, jos nainen kieltäisi minua ottamasta koiraa itselleni. Kaverin muija oli mustasukkainen kaverin marsulle (!!!) ja kaverin tälle osoittamasta hellyydestä ja huolenpidosta, joten muija meni ja tappoi sen marsun:( Ihme kontrollifriikkejä.
ihmisille jotka sanovat ettei ole helppoa vain sanoa että lähde sutimaan, tästä ei tule mitään ja nyt kun itselleni käy niin nauran nyt sitten itselleni.
ehkä hankin sen koiran ja annan olla koko tyypin.
haluaisin vain että äijä itse tajuaisi miten käyttäytyy.
muuten hän on kiltti, tekee monesti asioita puolestani, mutta tuo määräily rupeaa käymään hermoille. edes vanhemmillani ei ole oikeutta määräillä minua.
eli taitaa päästä mies vapaille markkinoille pian.
Noinhan se yleensä menee, että nainen luulee kaiken syyn olevan itsessään ja alkaa muuttamaan itseään miehen oikkujen ja mielihalujen mukaiseksi. Tosiasiassahan vika on siinä miehessä, joka pyrkii alistamaan ja kontrolloimaan naista, jos ei muuten niin pelon ja väkivallan avulla. Ei hyvä ei.
Mieti nyt tarkkaan, mitä teet, auttaako keskustelu, tai jos suhde on jatkunut pitkään, niin parisuhdeterapiasta saattaisi olla jotain apua, jos molemmat tahdotte pelastaa suhteenne. Tsemppiä jokatapauksessa.
Mullekin tuli mieleen pelolla ja väkivallalla hallitseminen, joskin ne tulee myöhemmässä vaiheessa.
Eräällä tuttavapariskunnalla (avioliitossa) on alusta lähtien ollut tämä kuvio. Nainen sai sentään ottaa koiran, kun vain otti ja mies vähitellen alkoi pitää koirasta. Kun nainen halusi teettää koiralla pentuja, miehen kommentti oli "saahan ne lapiolla tapettua".
Vastaavasti hän reagoi siihen, kun nainen halusi erikoistua (jatkaa opintojaan), vaihtaa työpaikkaa, laajentaa vapaa-aikaansa millä tahansa uudella tavalla.
Tuollaiset miehet eivät halua päästää naisen elämään minkäänlaisia virikkeitä, jotka voisivat erkaannuttaa naisen heistä itsestään. Lopuksi naiset erkaantuvat heistä juuri tuon kontrolloinnin takia.
Eihän se ole helppoa aina lähteä sutimaan. Mutta veikkaan, että vielä vaikeampaa on saada kyseinen henkilö ymmärtämään, mitä hän tekee, tai varsinkaan sitä kyseenalaistamaan.
Hehän ovat aina oikeassa!
Munkin elämässä ollut usea tällainen henkilö. Saat olla IHAN minkälainen haluat, kunhan et ole tällainen etkä tällainen ja kunhan olet sellainen ja sellainen. Että niissä rajoissa.
Minkään muunlaiset ihmiset eivät ole pystyneet herättämään minussa niin suurta hiljaista vihaa ja inhoa, syvää vastenmielisyyttä ja halveksintaa. *Mikä toikin kukonpoika/tyttö kuvittelee olevansa*. Joskushan heitä ei pidä edes älykkäinä, vaan yksinkertaisina mutta niin mielettömän itsekeskeisinä, etteivät edes itse tiedosta.
Siis tappoi marsun? Oikeasti? Eihän tuollaisia ihmisiä voi olla olemassa! Toivottavasti mies pieksi naisen ja lemppasi ja ja ja...
en nyt sano että minussa ei olisi mitään vikaa, kaikissa meissä on. olen aina ollut ns. vahva nainen, osittain sen takia että olin monta vuotta yksin. olen oppinut tekemään asiat omalla tavallani ja harvoin joustan asioissa.
pikkuhiljaa opin myös kysymään miehen mielipidettä ja kuuntelemaan häntä, mutta en tiedä että luuliko hän sitten että voi määrätä minua sen takia että kysyn häneltä asioista..
ja raivostuttaa myös se, että vaikka hän ei ole kovin paljoa itseään kouluttanut, minä taas olen hankkinut koulutusta ja mietin että millaista työtä olisi kiva kokeilla ja mitkä alat kiinnostavat ja kun rupean puhumaan että tahtoisin vuoden päästä opiskelemaan jotain, niin mies tokaisi tylysti: "millä sä sitte ittes elätät?"
hän on tottunut siihen, että en ajattele nenääni pidemmälle, vaikka todellisuudessa mietin asiat melko tarkkaan valmiiksi ennen kuin suunnitelmiani rupean toteuttamaan. hän ilmeisesti kuvittelee, että tämä koiran hankintakin on vain yksi päähänpisto ja etten ole miettinyt sitä sen enempää.
muuten mies on ihana, hän kuuntelee minua ja kohtelee hyvin, ei lyö tms, mutta toisinaan nuo kommentit tekevät hyvin kipeää.
muutenkin olen melko kypsä hänen käytökseensä, vaikka olenkin siitä sanonut niin se ei ole muuttunut miksikään.
Tappoi joo. Eihän se kaveri mitään uskaltanut siihen edes sanoa: täysin tossun alla, rakastunut idiootti. Kyllä kaveri sitten voivotteli, kun muijansa lemppasi sen, mutta niin se menee joillakin.
Onko mies sinua vanhempi? Saattaa olla, että mies pitää sinua pikkutyttönä, joka ei tajua elämästä mitään ja "opettaa" sinua? Jos ei, ja vaikka onkin, niin ei tuollainen käytös kyllä kuulu normaaliin tasapainoiseen parisuhteseen. Näytä karvasi ja sano suoraan mitä tahdot/ajattelet- älä anna sen pompotella itseäsi.
meillä on ikäeroa n. 5 vuotta, eli ei kovin paljon.
on vain vaikea jättää häntä, hän on niin kiltti, enkä tahdo satuttaa häntä.
tänä aamuna sain taas kuulla, että en saisi käydä baarissa viikolla. eilen olin vähän tyttöjen kanssa ulkona ilmoittamatta asiasta hänelle ja kuulemma hän tahtoo että kerron jos lähden jonnekin.
sitten taas hän vetosi, että entä jos hän olisikin tahtonut yllättää minut ja tulla illalla käymään..
siihen sitten tokaisin, että minun luokseni ei tule kukaan ilmoittamatta ensin ja en hirveämmin yleensä pidä yllätyksistä..
olin tänään muutenkin hiukan hijainen ja en jaksanut soitella hänelle.
ja tietysti hän kysyi että mikä vaivaa. huokaus.
Vaikea tuohon on ulkopuolisen sanoa oikeastaan mitään. Toisaalta ymmärrän sen, jos mies olisi tahtonut tietää, että käyt baarissa (tavallaan) mutta sitten se kieltäminen taas. Jos ei edes asiasta etukäteen ilmoitettuaan saisi käydä, niin...jaa-a. Mieti nyt vielä: Oletko onnellinen, onko hän se, mitä tahdot, olisitko yksin onnellisempi jne jne. "Sääli" tai tottumus ovat aika huonoja syitä jäädä roikkumaan- rakkaus sen sijaan on hyvä. Muttamutta. Jos se rakkaus miehen puolelta on "alentuvaa" ja omaan tahtoon alistamista, niin eihän se hyvä ole. Ei taida sinulla kovin hyvä fiilis suhteestanne olla?
saimme tässä viikonlopun aikana puhuttua asioita hiukan halki, toivon mukaan hän tajusi mitä tarkoitan.
kerroin siitä ettei minua kukaan määräile, etten tahdo kuulla niitä pää kiinni-kommentteja.
uskon kyllä että hän tekee sen tahtomattaan, tietysti myös minä heitän ilmoille asioita jotka kuulostavat hyvin pahoilta hänen mielestään.
tietysti ymmärrän hänen olevan huolissaan minusta (en aina ole niin kovin fiksu..)
kun nyt viikonloppuna olin (tai siis olen edelleen) kipeä, niin hän kuskasi minua sairaalaan ja lähestulkoon teki kaiken puolestani vain siksi että oloni helpottuisi.
toivon vain, että kaikki lähtisi toimimaan.
ainiin ja puhuin uudestaan koiran hankinnasta, eikä tullut vastaväitteitä :) loistavaa.
Jospa se siitä järkiintyis. Asian sisäistäminen saattaa viedä jonkun aikaa vain, mutta eiköhän se perille mene jossain välissä. Tai sitten ei...Onnittelut koiran hankinasta. No, päätöksestä ainakin:)
Luepas kohta viestiketjusta: "KARMIVA TOTUUS" ja selaa "Leijonamiehet"-kohdalle!:)