Mitä mieltä olette vaikuttaako työelämän laatu parisuhteeseen eli jos uralla menestyy ja kokee saavansa tyydytyksen työminälleen, myös kotona menee hyvin? Vai unohtuuko "arkiminä" jos on liian työkeskeinen?
Itsestäni huomannut, että panostan enemmän suhteen tyydyttävyyteen jos työpuolella ei mene niin hyvin. Luulisin tavoittelevani sitä, että edes yhdellä elämän osa-alueella menisi hyvin eli sillä tärkeimmällä. Silti huomaan, että jos töissä saan mielenkiintoisempia työtehtäviä, niin silloin parisuhde saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, ajatukset pyörii vain työasioissa.
Vaihtelevat työkuviot johtuvat siitä, että olen pätkätyöläinen.
Olisi kiva saada kommentteja.
Itsestäni huomannut, että panostan enemmän suhteen tyydyttävyyteen jos työpuolella ei mene niin hyvin. Luulisin tavoittelevani sitä, että edes yhdellä elämän osa-alueella menisi hyvin eli sillä tärkeimmällä. Silti huomaan, että jos töissä saan mielenkiintoisempia työtehtäviä, niin silloin parisuhde saattaa jäädä vähemmälle huomiolle, ajatukset pyörii vain työasioissa.
Vaihtelevat työkuviot johtuvat siitä, että olen pätkätyöläinen.
Olisi kiva saada kommentteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen raskaassa kolmivuorotyössä. Työvaikuttaa parisuhteeseeni yhteisen ajan puutteena (minulla usein iltaa, mies opiskelee päivät ja vkl:t lähes aina olen töissä) ja väsymyksen kautta kiukutteluna. Puran kaiken sen väsymyksen ja turhautumisen, jotka olen työpäivän aikana kerännyt sisälleni, mieheeni. Ei saisi, tiedän kyllä.
Myös seksiä harrastamme harvoin työpäivinä. Iltavuoron jälkeen en ainakaan voi, en pysty, en kykene.
Työminän saamasta tyydytyksestä (no ehkä vastaa minulla helpohkoa ja ihan mukavaa päivää) ja työmenestyksestä yleensäkin en tiedä. Kuulostaa kyllä järkevätä tuo sinun päätelmäsi, että haluat edes yhden osa-alueen elämässäsi sujuvan hyvin. Ja tokihan on niin, että pätkätyöläisenä keskityt täysillä töihin silloin kun niitä on ja vastaavasti täysillä mieheesi kun työt on jäissä.
Työt vaikuttavat elämänhallintaan yleisellä tasolla ja tuovat toisinaan pahaa mieltä, turhautuneisuutta jne. Eli silloin ei siis mene töissä ihan hommat hyvin tai työsuhde on "katkolla". Se näkyy tosiaan kiukkuisuutena myös kotona. Aiemmin olin stressaantuneempi näistä asioista, mutta kai tähän tilanteeseen on jo tottunut ja nykyään otan rauhallisemmin ns. "huonot keikat". Voi tavallaan hoitaa työnsä motivaation puitteissa ja olla enemmän virkeämpi kotona.
Kun motivaatio kohdallaan ja työ kivaa, minulla on tapana "antaa kaikkeni" ja sitten kotona olen rättiväsynyt.
Parisuhteelle taitaisi minun tapauksessa olla hyvä, että työt on niitä ikäviä : D..
Syyllistyn itsekin siihen että puhuin työasioista kotona, mutta mies ei halunnut kuulla. Nykyään koitan keksiä muuta puhuttavaa ja pitää ne työasiat ihan itselläni.
minä ainakin uskon vakaasti siihen, että työ/siviili elämä täytyy pitää visusti erillään. Itse teen 3- vuorotyötä ja vaimo 2- vuorotyötä. Enn oikeastaan koskaan puhu työ asioista kotona tarkoitus hakuisesti, koska en halua tuoda työ asioita kotiin. Vaimo sen sijaan puhuu hyvin usein, mutta kuuntelen sujuvasti ja sanon mielipiteeni, mutta siihen se jää. En ole koskaan vaimolleni maininnut mitenkään tästä puhumisesta ja toisaalta jos on halua puhua niin antaa tulla. En kuitenkaan usko asioiden hyvin suuresti vaikuttavan puolin ja toisin, paitsi jos on hyvin suuria ongelmia siviili/työ elämässä niin totta kai ne näkyy ja jopa pahastikin. Kait sitä pitäis onnistua löytämään se "kultainen" keskitie ja elää omaa elämäänsä. Joskus kyllä huomaa kun on yö vuorossa ja kotona ei tahdo saada nukuttua ( lapset: 5,6 ja 9v.) niin se kyllä tuntuu motivaatio puutteena ja töihin lähtö ei hirveästi kiinnosta, mutta onneksi alkoi koulut jälleen ja saa nukkua muutaman tunnin rauhassa. Kuten mainostavat Elämä on : kallista, mutta siinä on monia puolia... HYVÄÄ SYKSYÄ!
... voi myös jakaa kotona, siis tietysti tietyin rajotuksin. Kyllä meillä ainaskin jutellan myös siitä, mitä töissä on meneillään, puolin ja toisin.Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että niitä jauhetaan jatkuvasti, eihän sitä kukaan jaksaisi. Mutta kun meillä puhutaan muutenkin asiasta kuin asiasta, miksi ihmisen yksi tärkeimmistä asioista, työ, olisi jotenkin poikkeus.
Tutulta kuulostaa, sillä mieheni ei halua kuulla minun työasioistani, itse kyllä puhuu omistaan tosin. Kyllähän se työ vie aikaa ja energiaa, varsinkin jos tekee jotain vuorotyötä tai urakkaluonteista työtä. Varsinkin pienten lasten vanhemmat taitavat aika paljon uupua ja ei ihme, että on paljon henkistä pahoinvointia, mitä joistakin näistä tämänkin palstan kirjoituksista vaistoaa. Parisuhteen hoitaminen olisi tärkeää, mutta kiireeltä ei tahdo ehtiä.
Joku viisas kollega joskus sanoi: työelämä on vain työelämää, ja oikea elämä muualla.
Hyvää syksyä myös sinulle ja perheellesi!
työn mielekkyys johtaa myös siihen että kotona menee hyvin, kun ei tule stressiä, jos töissä ei mene hyvin tai kun et vain jaksa enää samaa työpaikkaa/yhteisöä. Joka tapauksessa se on aina hyvin yksilöllistä, mutta ainakin omalla kohdalla olen sen näin kokenut. Aina täytyy suhteuttaa työn määrä sopivaksi että perhesuhteet eivät kärsisi. On liian itsekästä "urautua" pelkästään työlle, jos kotona odottaa puoliso ja ehkä lapset.