Miten olette selvinneet siitä, jos rakas ihminen on yhtäkkiä osoittautunut epärehelliseksi? Ja nyt EN tarkoita ihmissuhteessa pettämistä, vaan esim. veropetoksia, varkauksia, kirjanpitorikoksia tai pienempää vilunkia, esim. jättää maksamatta jotain pientä, varastaa kaupasta jne.
Olen äärimmäisen rehelliseksi kasvatettu ihminen ja siedän erittäin huonosti minkäänlaista vilungin tekoa. En ota edes työpaikalta mainoskyniä tms. (joita kai saisi jopa ottaa). Nyt puolisoni jäi kiinni pikku vilpistä (en viitsi kertoa, mistä), enkä oikein pääse asian yli. Pisteensä ovat romahtaneet täydellisesti, enkä voi enää kunnioittaa hätä. Vaadin häntä korjaamaan rikkeensä mutta hän ei suostu. Nyt aion itse hyvittää sen hänen puolestaan. Toimin siis kuin lapsen äiti, joka käy maksamassa lapsensa varastamat tikkunekut.
Olenko kohtuuton ja pikkumainen?
Olen äärimmäisen rehelliseksi kasvatettu ihminen ja siedän erittäin huonosti minkäänlaista vilungin tekoa. En ota edes työpaikalta mainoskyniä tms. (joita kai saisi jopa ottaa). Nyt puolisoni jäi kiinni pikku vilpistä (en viitsi kertoa, mistä), enkä oikein pääse asian yli. Pisteensä ovat romahtaneet täydellisesti, enkä voi enää kunnioittaa hätä. Vaadin häntä korjaamaan rikkeensä mutta hän ei suostu. Nyt aion itse hyvittää sen hänen puolestaan. Toimin siis kuin lapsen äiti, joka käy maksamassa lapsensa varastamat tikkunekut.
Olenko kohtuuton ja pikkumainen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minkä ihmeen takia sinä otat vastuun toisen tekemisistä?
Jokainen täysi-ikäinen vastaa omista teoista ITSE.
Älä hyvänen aika tee hänelle karhunpalvelusta ja korjaa asiaa hänen puolestaan.
Muuten annat hänelle signaalin,että tee vaan,kyllä minä sitten tulen jeesimään.
Kokemuksesta tiedän,että kohta olet vaikeuksissa korvia myöten.
voimia sinulle!
Siksi tässä nyt korjaan hänen jälkiään, koska vilpillänsä on saanut minutkin epäilyksenalaiseksi ehkä. Hänen piti siis hoitaa eräs yhteinen raha-asia, muttei ole sitä hoitanut. Kyseessä ei ole yksinkertainen laskun maksuasia, sellainenhan voi joskus viivästyä keneltä vain epähuomiossa, vaan muu asia.
Olen kai liiankin yksioikoisen rehellinen. Olemme nyt väliaisesti erossa. Sain niin hirveän kohtauksen, kun vilunkihomma selvisi minulle, että emme siedä nyt toisiamme silmissämme.
Olen miettinyt näitä rötösherroja ja -rouvia, että miten kumppaninsa kestävät asioita, vai ovatko itsekin aina juonessa mukana.
Rakkaudenhan pitäisi kaiken kestyää ja unohtaa, mutta enpä tiedä, kun en edes pientä epärehellisyyttä kestä..
tuo lause pisti silmään "en ota työpaikaltani edes mainoskyniä jne jne.."
ehkä voisit tosiaan höllätä vähän. Puolisosi ei tosiaan ole samanlainen kuin sinä, mutta se ei ole syy olla kunnioittamatta.
Juu, kyllä voisin vähän höllentää :) Ja oppia paremmin unohtamaan. Muuten olen hyvin joviaali ja minua pidetään ylileppoisana enkä jänkätä monistakaan asoista miesystävälleni mutta epärehellisyys, vilppi ja varastaminen ovat minulle punaisia vaatteita.
Moi!
Sinun pitäisi erota, sillä vanha koira ei uusia temppuja opi. Älä jää tällaiseen parisuhteeseen, jossa oma arvomaailmasi on niin ristiriidassa miehesi arvomaailman kanssa.
Minä voin omasta kokemuksesta sanoa, että mitä pidemmälle annat asioiden mennä, sitä vaikeammaksi elämäsi käy. Hän imee sinusta kaiken irti, hyväuskoinena älä lankea esim. laittamaan nimeäsi mihinkään papereihin, jos et itse niistä ymmärrä.
...että sitten tunteiden hiukan tasaannuttua menisitte yhdessä hoitamaan sen asian? Siis sinä tukisit miestäsi kun tämä korjaa mokansa.
Erossa olo jo sinällään alleviivaa sitä kuinka ehdoton sinä olet tietyissä asioissa, joten se on miehellesi nyt päivänselvää. Hänellä on varmasti kova syyllisyydentunne niskassaan ja se jo sinällään on taakka kannettavana, siihen päälle vielä "hirttotuomio" rakastetun suunnalta... Kyllä siinä hetki menee ennen kuin siitä toipuu itse kukin.
Te olette nyt kriisissä, jossa punnitaan taitonne osata käsitellä toistenne erilaisuutta, samoin nyt punnitaan myös anteeksiantamisen taidot - niin itsen kuin toisenkin tekojen suhteen.
Ei tämän hetkellisen katastrofin tavitse silti kaataa koko parisuhdetta. Toivoa on aina.
Mut on kasvatettu täysrehelliseksi. Tai ainakin niin ettei toisen omaa oteta ja jos lainataan, se kanssa palautetaan!
Ex-aviomieheni (vaikka oli tiukasta uskovaisesta perheestä) osoittautui kaikkien arvojeni vastaiseksi. Hän siis lainaili (ei palauttanut), näpisteli, varasti työpaikaltaan ja sai potkut. Ja syyksi ilmoitti että joutui varastamaan koska mun kanssa oli niin hankalaa! herranjestas! Toki mulle tuli syyllisyys että mun vika ku oon niin huono, mutta jälkeenpäin ajateltuna erittäin järjetön ja typerä selitys!
Olen ajatellutkin että ex-miehelläni on jotain kleptomaanisia taipumuksia jolla purkaa pahaa oloaan. Hän on ollut koulukiusattu mutta muka mikään ei satuta ja kaikki on anteeksi annettu. En usko sellaiseen. Ehkäpä sitten tuo paha olo on purkautunut tällaisella sairaalloisella tavalla.
Jo alkuavioliitosta lähtien sain selville vahingossa ja tonkimallakin lopulta kaikenlaista vilppiä ja se sai mut suunniltani. Asiaa ei auttanut, että olin muutenkin masentunut erinäisistä syistä.
Ex-mies ei siis ollut rehellinen, mikä on mielestäni suhteen perusta.
En tiedä onko parantunut tekemisistään mutta luulenpa että koska ei edes katumusta ole osoittanut, niin kyllä tuo taipumus vaivaa häntä tänäkin päivänä.
Minä en hyväksy myöskään edes kyniä jota on nysvätty eri paikoista. Saati työpaikastaan otettuja kännykänosia plus muita työkaluja.
Monet saarnat pidin, mutta ei auttanut. Vakuutusvilppiäkin teki.
En tiedä mikä auttaisi sun asiassa. Lähtökohta on siinä, että asianomainen itse tajuaa että hänellä on ongelma. (Meidän tilanteessa kun aina ongelma olin vain minä koska mulla oli masennus...Miehen ongelmista ei edes tullut puhetta.)
Toivon jaksamista ja että asiat kääntyy parhain päin. Ota asia rohkeasti puheeksi ja sano kuinka paljon se ahdistaa sua. Ehkäpä miehesi tajuaa sitten itse jotain!
Joo ja tosi rehellisesti kyllä vien työpaikalta yhtä jos toistakin. Ja hitot se mun ukolle kuuluu. Eikä kuulu työn antajallekkaan, se tosin sen hyväksyy...
Se tosin sattuu tietämään myös sen että mä olen myös vienyt sinne omia tavaroitani, ja työkalujani.
Kun te akat ette siis tiedä kaikkea, niin hoitakaa omat asianne ja antakaa ukkojenne hoitaa omansa.
Mun ukko nyt ei ikinä olis noin hölmö että sekoais mun asioihini, tai menettäis luottamuksensa, se uskoo mun sanaani. Hyvä niin, ja paljon vähemmän ongelmia. Mäkin uskon sitä.
Kyllä kai tämän asian saamme sovittua, kun ei ihan mahdottoman suuresta asiasta ole kysymys. Vaikkei minun rehellisyydelleni ole kyllä paljon eroa 10 euron ja 10 000 euron vilungilla..
Miesystäväni on kuitenkin aivan kunnon kaveri yleensä ottaen, rehti ja reilukin ja luultavasti uskollinen. Sanon nyt luultavasti, sillä olen kaiken tässä tuoksinassa alkanut epäillä uskollisuuttakin. Toisaalta en ole mustasukkainen ja yritän olla yleistämättä suuttumustani epärehellisyydestään varsinaisen aiheen ulkopuolelle.
Kunnoituksen tippuminen lähelle pakkasrajaa on tietenkin se isoin asia ja se, etten voi ehkä enää luottaa koskaan minkään yhteisen asiamme hoitoa koskaan hänelle. En ole järin hurskas muuten kuin rehellisyydessäni mutta nyt ovat tarpeen Ison Kirjan opit siitä, miten lähimmäiselle pitää antaa anteeksi 70x7 kertaa ja että rakkaus kaiken kestää ja unohtaa.
Kiitos kaikille ymmärtäväisistä viesteistä!
.....se kertoo ihmisen rehellisyydestä..pienessä rehellinen ..isoissa asioissa jne..
luottamus..ja kunnioitus ,kulkevat käsikädessä..en voi itsekkään kunnioitaa ihmistä joka tekee "vilunkia niissä asioissa missä itse olen rehellinen..
koska asia ei sinulle mitenkään kuulu.
minä ainakin suuttuisin sinulle kun menet sörkkimään sinulle kuulumatonta asiaa.
vai hyväksyykö miehesi että menet korjaamaan hänen tietoisesti korjaamatonta tekoa????
Pyytää voit muttet sotkeutua asiaan.
tai ehkä etsitkin siis isompaa riidan aihetta?
no onnea riitelyyn sitten. toi on kyllä hyvä aihe.
tolla saa eronkin aikaan.