siis miten ihmeessa pitäisi toimia kun..vaimo ilmoitti taannoin ettei hänestä tunnu enää hyvältä kun olin noin kuukauden päivät äkäinen ja ärtynyt(työpaikan koulun sairauden johdosta) ja epäili sen johdosta toista naista mitä todellakaan ei ole eikä ollut. Kaikki johti siihen että mun piti muuttaa että voisin muuttaa takaisin sisälle. Viimeiset viikot jotka asuin kotona niin hän itki joka ilta ja kysyi muutanko vielä kotiin?? ihmettelin vaan miks mun edes täytyy muuttaa..seksi toimi tuolloin todella hyvin ja senkin jälkeen olemme olleet muutaman kerran ja kaikki ok sen suhteen..tilanne ajautunut siihen että minä marisin hänelle että tässä touhussa menee älyttömästi rahaa ja joudumme erilleen tätä menoa ja hän sitä myötä mitä enemmän valitin niin kiukkusemmaksi ja pahempi vointiseksi muuttui..tuntuu että nyt ollaan aivan toivottomassa tilanteessa vaikka viime viikolla meni 4 päivää huonosta fiiliksestä että hänelle tuli ikävä ja taas suututin hänet ja tilanne sama tai pahempi. Miten hitsi sitä pystyy olemaan sanomatta mitään kun näemme tai kuulemme toisistamme ettei tilanne pahenisi, tuntuu että olen jotenkin liian tyrkyllä kun hänellä tavallaan pallo koko ajan hallussa kun tietää että olen siinä kun vaan ottaa..joo tiedän että oma vika miks valitan mutta mikä siinä oikein on että naiset sekoittaa kaikki asiat päässään ja fiilikset menee naisilla sekaisin eikä se tuntemani nainen ole enää sama minkä ennen tunsin vaan aivan jotain muuta..
miten toimia..
epäilevä mies..
4763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostatte olevan pari, joka purkaa kaiken pahan olonsa parisuhteeseensa kun ei muitakaan kanavia ole. Sen sijaan, että yritettäisiin ymmärtää kumppania ja tukea häntä, otetaan nokkiin kaikesta ja syyllistetään vastapuoli.
Ehkä kandesi mennä ajassa taaksepäin ja miettiä mistä asti on edetty väärää polkua. Menneet on selvitettävä alta pois, vasta sitten voi jatkaa eteenpäin ns. puhtaalta pöydältä.
Yrittäkää ymmärtää toistenne pahaa oloa ja sen taustasyitä (sairaus, työpaineet, koulukiireet yms), älkääkä antako niiden särkeä teidän liittoanne. Ei se paha olo ota elämässä valtaa ellei siinä piehtaroida loputtomiin.
Niimpä...tuntuu vaan että vaikka kuinka koittaa niin tuntuu että toinen osapuoli ei halua ymmärtää mun pahan olon syitä kun taas mun tarttis vaan ymmärtää häntä, oikeasti ymmärränkin tai ainakin luulen mutta tuntuu että mikään mitä sanon tai teen niin teen väärin..harmittaa että niistä vaikeista asioista ei voi/saa puhua vaan täytyy vaieta vaikka yksi syy on puhumattomuus juuri niistä asioista. Tiedän myös että toisen mieli paranee kun saa olla rauhassa ja ne todellisetkin tunteet tulee taas esiin mitkä on tavallaan työnnetty taka-alalle.Välillä jopa alle viikko riittää kaipaukseen kun saa olla rauhassa eikä häiritse, sillä eihän kukaan halua nähdä sitä kiukkusta ihmistä aina kun tavataan.
Eihän mikään selviäkään jos aina voi vetäytyä pois tilanteesta, lakaista asiat maton alle ja teeskennellä sitten parin päivän päästä, että kaikki on taas yhtäkkiä hyvin. Se juuri kasaa sitä pahaa oloa entisen päälle, kun eletään valheessa.
Te odotatte valmista ratkaisua toisiltanne, turhaudutte kun ette kykene toisianne auttamaan ja petytte kun ette saa toisiltanne apua. Sellaista se on kun molemmat ovat yhtä solmussa oman elämäntilanteensa kanssa. Miten ammentaa voimaa ja ymmärrystä toiselle kun tuntee itsekin olevansa tyhjä ja voimaton.
Mutta sen sijaan, että puratte pahan olonne toisiinne kerta toisensa perään, teidän pitäisi pysähtyä ja raivata kunnolla aikaa OMAN elämäntilanteenne selvittämiselle. Ei ole kysymys pelkästään teidän parisuhteestanne, vaan elämästä kokonaisuutena. Kaikki elämän ongelmat heijastuvat aina tavalla tai toisella myös parisuhteeseen, mutta parisuhde sinällään on harvemmin se ongelmien perimmäinen syy.
Kuten jo sanoit suakin stressaa työ, sairaus jne. eli syitä sun pahaan oloosi on monta, joskus yhtä aikaakin, mutta ne ovat sun parisuhteesi ULKOPUOLISIA syitä.
Kun selvität ne, selkenee parisuhdekin.
Ja jos et yksin pääse alkuu (kun vaimostakaan ei nyt kertakaikkiaan ole auttajaksi), on olemassa ystäviä, sukulaisia ja ammattiauttajia, joiden puoleen on lupa kääntyä hädän tullen.
Samoin vaimollasikin voi olla monta ulkoista stressitekijää elämässään jotka hänen tulisi kohdata ja selvittää tykönään, joko yksin tai yhdessä ulkopuolisen avun kanssa.
Ei se elämä selkene sillä, että ajaa puolison matkoihinsa tai heittäytyy mykäksi, samat ongelmat on ja pysyy siitäkin huolimatta, etenkin jos ne liittyvät suhteen ulkopuolisiin tekijöihin.
Näe siis metsä puilta ja aloita raivaustyöt yhdestä ongelmasta kerrallaan. Onnistumiskokemusten kautta saat taas lisää voimia ja positiivisuutta elämääsi ja jaksat taas ymärtää siippaasikin.
Ja sama neuvo sille vaimolle.
Tsemppiä!
Niimpä olet oikeassa mutta kun tuntuu ettei toinen osapuoli osaa muuta sanoa kuin että mä teen/tein niin ja näin niin siitä se hänen paha olonsa tuli eikä se että kerron miks olin tai käyttäydyin miten tein niin toinen ei usko vaan hän tuntee tietävänsä asian paremmin. Tuntuu vaan siltä että mitä tahansa sanon tai teen niin ärsyttää juuri nyt häntä.