yksin ei ole kiva olla:(
Se on asia jota olen aina pelännyt ja inhonnut.Seurustelin yli kolme vuotta.Suhteemme oli hyvä ja tasapainoinen.Välitin poikaystävästäni mutta usein mietin että kuinka kauan tätä jaksan.Jostain syystä hän tuntui hyvin tylsältä ja meidän yhdessä eläminen tuntui hyvin tylsältä ja uuvuttavalta.Mietin usein kuinka paljon hauskempaa minulla olisi yksin tai jonkun toisen kanssa.Jonka seura olisi paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa.
Tiesin että nykyisessä poikaystävässäni ei ole mitään vikaa.Hän oli juuri niin täydellinen minulle kuin vain voi olla.Mutta olin nuori ja sisälläni paloi halu mennä ja tutustua muihin miehiin..sekä halusin tietää miten pärjään yksin.En ollut koskaan viellä elänyt omillakaan ja vain turvautunut poikaystävääni monessa asiassa.
Joten tein päätökseni muuttaa omaan asuntoon ja pysyä vain "kaverina" hänen kanssaan.
Tiesin etten tule löytämään yhtä ihanaa miestä kovin nopeasti ja että tulen katumaan.Mutta otin riskin.
Pari ensimmäistä kuukautta tuntui ok mutta sitten tuli se suru ja kaipuu ja ennenkaikkea katumus.Miksi oikein pilasin elämäni, miksi erosin turhaan.
Olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta takas hän ei minua halua tai jos haluaakin hänellä on vahva miehinen ylpeytensä eikä ota.Vaikka kuinka tunteet olisi tallessa.Tuntuu pahalta varsinkin kun itse on tahalleen tämän järjestänyt itselleen ja nyt kärsitään.
Ja kukaan ei tällä hetkellä tunnu kiinnostavan,tai jos kiinnostaa niistä vain ei tule mitään ja tiedän että tätä menoa minun on hyvin vaikea löytää ketään muuta.
Se on asia jota olen aina pelännyt ja inhonnut.Seurustelin yli kolme vuotta.Suhteemme oli hyvä ja tasapainoinen.Välitin poikaystävästäni mutta usein mietin että kuinka kauan tätä jaksan.Jostain syystä hän tuntui hyvin tylsältä ja meidän yhdessä eläminen tuntui hyvin tylsältä ja uuvuttavalta.Mietin usein kuinka paljon hauskempaa minulla olisi yksin tai jonkun toisen kanssa.Jonka seura olisi paljon mielenkiintoisempaa ja hauskempaa.
Tiesin että nykyisessä poikaystävässäni ei ole mitään vikaa.Hän oli juuri niin täydellinen minulle kuin vain voi olla.Mutta olin nuori ja sisälläni paloi halu mennä ja tutustua muihin miehiin..sekä halusin tietää miten pärjään yksin.En ollut koskaan viellä elänyt omillakaan ja vain turvautunut poikaystävääni monessa asiassa.
Joten tein päätökseni muuttaa omaan asuntoon ja pysyä vain "kaverina" hänen kanssaan.
Tiesin etten tule löytämään yhtä ihanaa miestä kovin nopeasti ja että tulen katumaan.Mutta otin riskin.
Pari ensimmäistä kuukautta tuntui ok mutta sitten tuli se suru ja kaipuu ja ennenkaikkea katumus.Miksi oikein pilasin elämäni, miksi erosin turhaan.
Olemme edelleen hyviä ystäviä, mutta takas hän ei minua halua tai jos haluaakin hänellä on vahva miehinen ylpeytensä eikä ota.Vaikka kuinka tunteet olisi tallessa.Tuntuu pahalta varsinkin kun itse on tahalleen tämän järjestänyt itselleen ja nyt kärsitään.
Ja kukaan ei tällä hetkellä tunnu kiinnostavan,tai jos kiinnostaa niistä vain ei tule mitään ja tiedän että tätä menoa minun on hyvin vaikea löytää ketään muuta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä nainen miehen saa AINA!