Te jotka elätte väkivalta perheissä: tehkää nyt HETI loppu tuolle hommalle. Älkää odottako" että jos kaikki muuttuu paremmaksi tai annan nämä kerrat anteeksi", sillä en sen usko muuttuvan. Pitkitätte vain piinaanne sillä tässä muutama tosiasia joita ei ole ehkä kansioissa tai vihkoissa, mutta voi ollakin, mutta nämä ovat käytännön tuomaa... se joka kerran pettää, pettää jatkossakin,joka lyö kerran lyö uudestaankin ja seurustellessanne miten poika/tyttö kohtelee vanhempiaan hän myös tulee jatkossa tulee kohtelemaan sinua... jatkoa tulee..
naiset/miehet
16 vuotta yhdessä
5523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
näitä "neuvoja on elämä tuonut tullessaan ja taksarina ollessa olen pistänyt korvan juureen ja katsastellut elämää näiltä pohjilta ja oikeaksi havainnut". Olenko väärässä? oletko eri mieltä ? jos olet ...et kai ole naisen hakkaaja, alkoholisti tai muuten sekopää? saa vapaasti kommentoida... odotan mielenkiinnolla...T: elämää vähän nähnyt, mutta edelleen oppiva... HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE!!!
Tuo vanhempien kohtelu ei pidä paikkaansa. Ei heijasta puolisoon mitenkään miten toinen vanhempiaan kohtelee. Mitäs luulet jos toinen vihaa omia vanhempiaan? Itsekin sanon paljon helpommin vanhemmilleni, entä avopuolisolleni.
Tuo on mielestäni hieno oivallus tuo omiin vanhempiin suhtautumisen yhteys siihen, kuinka luultavasti/mahdollisesti tulee myöhemmin suhteen aikana suhtautumaan omaan kumppaniinsa.
Siitähän näissä parisuhdekuvioissa on hyvin pitkälle kyse: Minkälaisia muotoja olla läheisessä ihmissuhteessa meille on elämän verhemmissa läheisissä ihmissuhteissa kehittynyt ja miltä osin tuo kehitys kohti tasapainoista yhdessäolon tapaa on jäänyt puolitiehen.
Kummastelin, miten ilkeästi poikaystäväni seurusteluaikana leskiäidilleen puhui/kohteli. Käyttäytyi ihan vain joskus ja lievästi omituisesti ja ylimielisesti minuakin kohtaan, mutta normaalin rajoissa. Mutta kun olimme saman katon alla ja vauva tuli, alkoi enenevä helvetti sekä itseäni että lasta kohtaan. Läheiset eivät ottaneet uskoakseen aluksi, sillä mies oli päällepäin erittäin rauhallinen, hillitty ja eleetön. Sitten tuli ihan näkyviä asioita, kuten omituisia piikkejä päivällisillä, kotona meni tavaroita hajalle, joskus soitin hädissäni yöllä tai jouluna kun mies katosi tai sai pahan raivarin. Useimmista jutuista en ole ikinä voinut kertoa kellekkään, ja pelottaisi edes tietää kaikesta hänen mustuudestaan pään sisällä. Haudoin eroa vuosia ja kun tuli murtuma niin päätin erota. Myöhemmin kuulin, että oli nuorena uhkaillut äitiään ja siskoaan. Sisko on eronnut rikollisesta ja vainoharhaisesta miehestä... Mutta niin kyyniseksi rakkauden suhteen tulin, että uskon sopimusliittoihin. Niitä kannattaisi harkita meidänkin kulttuurissa! Ei tehtäisi pöljiä ratkaisuja nuoruudeenhuumassa, tai mukamas rakkaudesta. Vanhempani nimittäin varottivat minua, sillä elämää nähneenä ja sosiaalityötä tehneenä näkivät kaiketi vaarat.
kyllähän se niin välillä on että miten kohtelee vanhempiaan, niin kohtelee kumppaniaan. tosin uskon kyllä että siinä joissain tapauksissa voi olla hyvinkin suuria eroja.