Näin sanoi tätini minulle, kun olen ollut selän takia sairaslomalla ja mahdollisesti koittaa koulutus, koska en pysty enää tekemään entistä työtä.
Kuulemma yhteiskunta elättää minut, tietääkseni saan kelalta sairauspäivärahaa, eikä minua kunta elätä.
Mitäpä olette mieltä,,eikö olekin kauniisti sanottu?!!
Kuulemma yhteiskunta elättää minut, tietääkseni saan kelalta sairauspäivärahaa, eikä minua kunta elätä.
Mitäpä olette mieltä,,eikö olekin kauniisti sanottu?!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttu tunne.
Ennen autoin kaiken liikenevän vapaa-aikani tädin ja sedän tilalla, tehden tyhmänä töitä palkatta ihan vaan töiden tekemisen ilosta. Lähipiirin huomauteltua toisten hyväksikäyttävästä asenteesta, järkistyin. Olen enään töissä omalla alallani, joka valitettavasti työllistää tällä hetkellä vain puolet vuodesta.
Tästäpä työnarkomaani, jo muka eläkkeellä oleva setäni on saannut mukavan piikittelyn aiheen. Pitää minua tätä nykyä täysin heittiönä, ilmeisesti täysin työmoraalittomana elättinä. Omien sanojensa mukaan työkestävyydessäni on ollut toivomisen varaa viime aikoina! Niin, kyllä se vaan harmittaa kun joku yrittää aloittaa omaa elämää, eikä suostu enään työorjaksi toisten paskasiin nurkkiin.
Onneksi seuransa saa valita, eikä tarvitse enään mennä vapaaehtoisesti kuuntelemaan katkerien, kateellisten solvauksia.
..kaiken huippu on kun miesystäväni on tätini kanssa samaa mieltä!
Jos miehesi on tosiaan samaa väheksyvää kuoroa tätinsä kanssa, pidähän vähän puhuttelua asiasta!
Miesystävähän on se keneltä sitä tukea pitäisi tuollaisen hetken koittaessa juuri saadakin.
Paras olis kartoittaa kannattaako tuollaisen "tosirakkauden" kanssa edes jatkaa"
kenen kanssa seurustelen, jos mulle alkaisi nipottamaan. Kaikki kun on sellaista "suhteellista". Käymäs´tääl´vaa ollaa.
No ei sun tosta kannata masentua, mutta ton kannustavan tädin voit hyvin lempata pihalle sosiaalisesta verkostostasi. Kaikki manipuloijat, ohjailijat, neuvojen tyrkyttäjät, pikkunarsistit, minäminävammaiset - ei muuta kuin samalle tunkioläjälle.
..suoraan sydämeeni, melkein itku pääsi suoraansanottuna.
Mä olen potenut selkääni n. 20 vuotta ja viimein epäonnistuneen leikkauksen jälkeen jouduin eläkkeelle. Invalidisoiduin täysin. Kovia kipuja on ympäri vuorokauden enkä parane ikinä.
Veljeni mukaan olen laiska lintsari.
Tämä siksi, etten enää pystynyt hoitamaan äitini taloutta niinkuin vuosia tein oman työni ohella. Ja todella sairaana. Äitini oli silloin terve.
Nyt hänkin on sairas, mutta edelleen, viiden eläkevuoteni jälkeen, minun pitäisi hänen huushollinsa ainakin hoitaa.
Kotipalvelua joudun itse käyttämään ja äidillekin se on myönnetty, mutta se ei hänelle kelpaa.
Vuosia kestänyt masennukseni ei ota parantuakseen vaikka hoitoa saankin, koska saan kuulla jatkuvaa syyttelyä kun en "viitsi" tehdä mitään.
He tietävät että olen hengenvaarassa niskavammani takia, mutta ikinä eivät kysele vointiani.
Itse eivät veljeni tehneet mitään äitini hyväksi aikoinaan.
Oma typeryyttäni tanssin äitini pillin mukaan vuosia, kiitosta en ole ikinä saanut.
Nyt olen lopettanut melkein kaiken kanssakäymisen heidän kanssaan.
Eivätkä he tajua vieläkään MIKSI.
Joten, ymmärrän täysin miltä sinusta tuntuu.