Mikä siinä on, että nämä anoppiasiat ovat aina niin vaikeita?
Meitä avomieheni kanssa rasittaa se, että anoppi soittelee liian usein. Sitten avomieheni on sanonut jo muutaman kerran, että meitä häiritsee jokapäiväinen soittelu. Seuraus joka kerran siitä on, että anoppi suuttuu ja katkaisee rahalliset avustukset pojalleen (opiskelemme molemmat vielä).
Mielestäni se on kiristystä, että aina kuuluu sama virsi rahallisen avun suhteen. Onneksi voi ottaa opintolainaa niin, että opiskelija joten kuten selviää. Mutta on se siltikin ihmeellistä tuo kiristäminen.
Tämä anoppi on useaan otteeseen sanonut minusta ilkeitä asioita, koska ei pidä ulkonäöstäni ja tyylistäni. Tämä taas on tällaista typerää ja pientä, koska jokainen saa näyttää omalta itseltään. Tosin ei se minulle ole pientä, kun aina kuitenkin tietää sen, että hän sanoo jotakin ilkeää vaikka hiuksistani.
Avomieheni äiti on hyvin hallitseva hahmo ja yrittää vaikuttaa kaikkien lastensa elämään puolisoita myöten. Eikö tärkeämpää kuitenkin ole, että avo-/avioparilla keskenään on asiat kunnossa, vaikka anoppi tai appi olisivat ilkeitä. Helpompaa olisi olla sovussa, mutta jos aina tulee vaan negatiivista palautetta tyyliin "Erotkaa pois", niin on parempi olla näkemättä a&a:ta.
Mielestäni jokaisella pariskunnalla täytyy saada olla oma rauha, jotta rakkautta voidaan hoitaa ja vaalia ilman, että anoppi tai appi siihen puuttuu. Heidän on niin helppo provosoida varsinkin riitatilanteissa omien lastensa kautta.
Avomieheni anoppi on hyvin suppeissa ympyröissä kasvanut ja elää omassa pienessä maatila-omakotitalo-piirissään, joten hänen on vaikea ymmärtää minkään muunlaista elämänmenoa. Kaikki on niin ehdotonta hänelle ja vain hänellä ja hänen miehellään on muka oikea elämäntyyli.
Niinpä niin.
Ärsyttää se, kun vanhojen akkojen täytyy hyökätä nuoria naisia vastaan. Mutta eikös se eräs kirjakin sanonut hyvin: "Naisille, jotka eivät auta toisiaan, on varattu erityinen paikka helvetissä".
Meitä avomieheni kanssa rasittaa se, että anoppi soittelee liian usein. Sitten avomieheni on sanonut jo muutaman kerran, että meitä häiritsee jokapäiväinen soittelu. Seuraus joka kerran siitä on, että anoppi suuttuu ja katkaisee rahalliset avustukset pojalleen (opiskelemme molemmat vielä).
Mielestäni se on kiristystä, että aina kuuluu sama virsi rahallisen avun suhteen. Onneksi voi ottaa opintolainaa niin, että opiskelija joten kuten selviää. Mutta on se siltikin ihmeellistä tuo kiristäminen.
Tämä anoppi on useaan otteeseen sanonut minusta ilkeitä asioita, koska ei pidä ulkonäöstäni ja tyylistäni. Tämä taas on tällaista typerää ja pientä, koska jokainen saa näyttää omalta itseltään. Tosin ei se minulle ole pientä, kun aina kuitenkin tietää sen, että hän sanoo jotakin ilkeää vaikka hiuksistani.
Avomieheni äiti on hyvin hallitseva hahmo ja yrittää vaikuttaa kaikkien lastensa elämään puolisoita myöten. Eikö tärkeämpää kuitenkin ole, että avo-/avioparilla keskenään on asiat kunnossa, vaikka anoppi tai appi olisivat ilkeitä. Helpompaa olisi olla sovussa, mutta jos aina tulee vaan negatiivista palautetta tyyliin "Erotkaa pois", niin on parempi olla näkemättä a&a:ta.
Mielestäni jokaisella pariskunnalla täytyy saada olla oma rauha, jotta rakkautta voidaan hoitaa ja vaalia ilman, että anoppi tai appi siihen puuttuu. Heidän on niin helppo provosoida varsinkin riitatilanteissa omien lastensa kautta.
Avomieheni anoppi on hyvin suppeissa ympyröissä kasvanut ja elää omassa pienessä maatila-omakotitalo-piirissään, joten hänen on vaikea ymmärtää minkään muunlaista elämänmenoa. Kaikki on niin ehdotonta hänelle ja vain hänellä ja hänen miehellään on muka oikea elämäntyyli.
Niinpä niin.
Ärsyttää se, kun vanhojen akkojen täytyy hyökätä nuoria naisia vastaan. Mutta eikös se eräs kirjakin sanonut hyvin: "Naisille, jotka eivät auta toisiaan, on varattu erityinen paikka helvetissä".
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei sen anopin ole mikään pakko teille rahallista avustusta antaa!!! Antaako omatkaan vanhempasi, vai elättekö anopin rahoilla? Jos on niin saamaton, ettei voi itse tienata opiskelurahojaan, niin miksi anoppisi pitäisi teitä elättää???
lisäisin vielä, että kyllähän osaa olla vaikea anoppi kun kehtaa soitella pojalleen. On suuret murheet. Ja on suhde jamassa, jos yksi puhelu sen hoitamista häiritsee. Pakko olla vitsi koko kirje.
mitä tarkoitat(alkuperäinen) tuolla kiristämisjutulla. Itselläni on anoppi joka osteli kaikenmaailman tavaraa ja antoi rahaa varsinkin kun olimme nuoria ja lapsemme pieniä. Osti sillä oikeuden puuttua tai oikeastaan elää meidän elämää enemmän kun itse elimme.Ei ollut mitään saumaa saada asioita muuttumaan eikä sitä kukaan vieras olisi ymmärtänytkään. Kiittämättömän maineen vain itselle. Ihmettelen näin vuosien päästä kuinka joku voi ottaa niin suuren roolin TOISEN ELÄMÄSSÄ.Kohta on ihmetelty 30 vuotta. Lopettakaa kaikki puuttuminen ajoissa ja pitäkää normaalit vaikka sitten viileämmät välit. Tuollaiset ihmiset eivät muutu itse kun eivät ymmärrä tekojansa.
ottamasta vastaan anopilta rahaa ja tavaraa. Silloin voi vähentää kanssakäymisen minimiin.
Ainakaan ap:n miehelle ei rahan vastaanottaminen ole ollut vastenmielistä, koska ap. ruikuttaa rahavirran katkaisemisesta.
Vielä 30-vuotta sitten joku saattoikin olla riippuvainen anopin rahoista, mutta ei nykyisin.
On opintotuet ja -lainat, asumistuet ja lapsille päivähoitopaikat halvalla, jos ei ole tuloja. Ap:llä ei ilm. kuitenkaan edes lapsia ole.
Ei kaksi nuorta aikuista anopin rahoja tarvitse. Parempi vaan sanoa anopille, että säästää nekin rahat vanhuuden varalle. Alkaisi kuitenkin uusi ruikutus, jos anoppi tarvitsisi pojalta jotain apua.
miten onnellinen olen, kun en ole anoppi. Rakkaat poikakultani 30 passaavat minua ja miestäni silloin kun emme itse jaksa ja saamme puhella vaikka tuntikausia heidän kanssaan ja käydä yhdessä poikiemme huviloilla ja omalla mökillä ja matkustella yhdessä. Tuntuisi kamalalta, kun joku nirppanokka miniä tulisi latelemaan sääntöjä kuinka poikieni kanssa keskustelen ja elelemme. Iiiihaannaaaa............
Lisäksi sen lapsiasian olen saanut tyydytetyksi siten, että minulla on kaksi aivan ihanaa pientä kummilasta. Todella suloisia, poika ja tyttö.
Ja ketä vastaan?
Taidat olla aika lapsellinen ja itseäsi täynnä oleva tyyppi. Anopin rahat kyllä kelpaavat, kunhan anoppi ei näy eikä kuulu.
Ei se kuule ihan niin mene. Tehkää työtä opintojen ohessa, niin ne muutkin tekevät ja käyttäkää sitä opintolainaa.
Omilta vanhemmiltasi et ilm. saa rahallista avustusta, mutta anoppi on mielestäsi velvollinen pitämään talouttanne pystyssä.
Et ole muuta kuin törkeä hyväksikäyttäjä. Missähän tällaisille naisille on paikka varattuna?
Miksi syytät ap.tä hyväksikäyttäjäksi?
Kirjoituksessahan puhuttiin POJAN saavan rahaa opiskeluihinsa. Avustushan on anopin itsensä pojalleen haluama juttu,ei ap:n pyyntö. Ap. varmaan hankkii itse elantonsa.Mutta oliko siitä pakko mainita,koska se ei varmaankaan ole jutun pointti vaan se,että pariskunta ei saa olla tarpeeksi keskenään ja elää omaa elämäänsä.
Ap valitti sitä, että jos anoppi ei saa soittaa, pistää rahahanat kiinni ja piti sitä kiristyksenä.
On muuten omituinen ajattelutapa ap:llä, jos ei kestä muutaman minuutin puhelua, kun rahalähetyksiä tippuu. Jos haluaa olla omillaan, niin sitten hankitaan ne rahat muualta ja saa sitä kaipaamaansa rauhaa.
joka päivä samalle ihmiselle?
Minusta tuommoinen on jo vähän sairasta. Mitä ihmeen puhumistakaan siinä enää voi olla?
Kai se pojan äiti voisi välillä soitella muillekin ihmisille eikä jatkuvasti rimputella pojalleen.
sairasta? Välinpitämättömyyskö ei ole?
Oma anoppini soittaa miehelleni melkein joka päivä, mitä sitten. Ei se minulta nyt niin paljon ole pois. Soittaa hän minullekin melkein yhtä usein. Minulla itselläni on ihan hyvä mieli, kun anoppini näin osoittaa välittävänsä meistä/minusta. Niin ja kumma kyllä, puhumista tuntuu riittävän aina, puolin jos toisin. Eikä muuten tarvita edes anopin rahoja, ihan itse saa pitää.
Myös itse soitan omalle äidilleni lähes päivittäin, tarkistaakseni, että hänellä on asiat kunnossa, yksin kun asuu.
Sinun mielestäsi olen varmasti seinähullu ihminen.
oli tuo aloitus:
ensimmäinen lause jo alkoi yleistävällä asenteita muokkaavalla negatiivisella pahanolonvuodatuksella ja loppulauseet "vanha akka" -nimityksineen ikäänkuin kruunasi tämän meitä vanhempia naisia ja anoppeja leimaavan erittäin ikävän ruikutuksen.
Täytyy vaan todeta, että tuota ongelmaa ei ole minulla ainakaan niinkauan kuin sinunkaltaisesi henkilö ei osu ennakkoluuloineen ja asenteineen kohdalle ja minulla on kolme miniää.
ja myös lukemani ymmärrän.
En vaan usko, etteikö ap hyötyisi anopin antamasta rahallisesta avustuksesta, koska niin kovin älähti kiristämisestä. Jos avustus kerran on anopin itsensä pojalleen haluama juttu, voi hän itse sen myöskin lopettaa. Ap:llä ei ole siihen nokan koputtamista, olkoon kiristämistä tai ei.
Poikahan voi sanoa äidilleen suoraan, ettei ota enää avustuksia vastaan ja äiti olkoon soittamatta, kun kerran oma perhe-elämä siitä kärsii.
Ehkäpä äitiäkin tympii koko avustaminen, koska välit ovat sitä mitä ovat. Ei sitä rahaa kenelläkään puussa kasva, joten ei avustaminen välttämättä kovin mielekästä ole, kun kuitenkin halutaan työntää ulkopuoliseksi.
Soittelet omalle äidillesi ja ymmärrät, että myös anopillesi yhteydenpito on tärkeää.
Tällaiset puhelut, voivat olla hyvinkin tarpeellisia varsinkin vanhemmille ihmisille. Saattaa lopulta itse päästä paljon vähemmällä huolenpidolla, kun äidin tai anopin mieliala pysyy korkeammalla näiden puheluiden ansiosta.
Olet empaattinen ja järkevä ihminen.
myös anopin keino tehdä ei-toivottu miniä kateelliseksi tai ainakin ulkopuoliseksi.Vanhempien kuuluisi päästää lapset itsenäistymään ja elämään omillaan,mutta ymmärtämätön äiti antaa pojalleen avustusta että voi tarvittaessa pyytää apua yms.
Ja poika ottaa avustuksen ilomielin vastaan. Ja avustus tulee tietenkin vain pojalle.
Myös pojan kuuluisi tehdä loppu liiasta paapomisesta ja oppia KOKONAAN omilleen.
"Naisille, jotka eivät auta toisiaan, on varattu erityinen paikka helvetissä"...
SINÄ Lydia tyttönen olet kiristäjä.
Jos anoppi katkaisee raha-avustukset, niin sinä toivotat hänet helvettiin.
Anoppisi olettaa, että vastikkeeksi rahoilleen hän saa pirauttaa pojalleen kerran päivässä.
Sinä taas oletat, että miehesi ja sinun tarpeesi ovat kuin imeväisillä, jotka maksavat rintamaidostaan pelkästään kakkaamalla vaippoihinsa.
Nyt olisi sinun ja miehesi parasta kasvaa vaippaiästä ja kustantaa opiskelut itse. Vasta sitten voit pitää tai olla pitämättä anoppiin yhteyttä.
Normaali aikuinen kyllä tapailee sukulaisiaan ilmaiseksikin. Tämä tiedotuksena.
olevan ihan pyytetöntä, mutta sinun mielestä rahalla anoppi saa soittaa pojalleen kerran päivässä. Omituista!
Vielä omituisempaa, ettei saa edes soittaa.
Ja kaikkein omituisempaa, että toivotetaan helvettiin, jos ei anna rahaa.
Ihka omituista sekin, että rahan antamista pidetään itsestäänselvyytenä.
Parin sanan vaihtaminen äidin/anopin kanssa ei maksa nuorelle parille yhtään mitään.
kun ärsyttää anopin puhelinsoitot, taidat olla joku keskenkasvuinen nirppanenä, et tiedä elävästä elämästä mitään, muutakuin, että anopin rahat kyllä kelpaa..itsekeskeinen typykkä olet,katso peiliin..anoppina en toivoisi muutakuin, että poika löytäisi paremman naisen.
Millä tavoin se sinulta on pois, jos äiti soittaa pojalleen?
Eikö sinulla itselläsi ole läheiset välit omiin vanhempiisi? Jotkut kait katkaisevat välinsä lapsuuden kotiin, kun aikuistuvat.
Anopit ovat toista sukupolvea, kalkkeutuminen alkaa näkyä toimissa ja ajatuksissa.
Ennen oli ennen, NYT on nyt.
Täysikäisyys ikää on todella nostettu useaan kertaan, valtion toimesta on haluttu antaa ajattelevalle ja asioista perillä olevalle nuorelle OIKEUDET joita täysikäisyys tuo.
Yhteiskunta on muuttunut ja kaikki mahdollisuudet ovat lisääntyneet, sitten edellisen sukupolven. Vanhempien velvollisuus ei muutu, lapsia on tuettava varsinkin rahallisesti, siihen asti kunnes nuorella on opiskelun päätyttyä mahdollinen työpaikka. Nykyajan vanhemmilla on mahdollisuus ja rahaa, tukea ja turvata nuorten elämä, se on myös velvollisuus.
Lapsia ei tarvitse maailmaan laitta, jos ei ole valmis tukemaan ja avustaman kokoajan mikä menee siihen, että nuori on saanut kaiken kuuluvan mihin on oikeus. Opiskelu, asunto, auto ja vapaa ajanviettoon tarvittava raha, jokaisen pitää saada matkustella nykyaikana.
Jokaisen sukupolven on ymmärrettävä elää elämäänsä sillä tasolla, missä on itse sen ansainnut synnyin hetkellään. Turha odottaa sitten mitään vanhainhoitoa, jos siihen ei ole itsellä kiinnostusta, hoitamalla suhteet ja maksamalla hoitoa nyt tulevaisuuteensa.
”Vuoroin vieraissa” sano kettu kurjelle, vanhassa kertomuksessa, joka vanhemmille opetettiin koulussa, eipä ole oppi mennyt perille.
tämän kirjoittaja on karannut? Huh huh mitä textiä.
Johan jyssäsi, että kaikki anopit ovat kansakoulun käyneitä. Kyllä anoppeja on akateemisissakin.
Ja sinulle: "kesken jäänyt". Tähänkö on tultu, että oletetaan yhteiskunnan ja vanhempien järjestävän automaattisesti kolmekymppiseksi asti täyshoito kaikkine lisukkeineen.
Ehei! Jos näin on, niin Siperiaan toivotan koko nuorisopopulan.
...että kaikki pitäisi kantaa nenän eteen kuin keisarille!
HOHHOH!
tälläisiä ihmisia on paljon. Annetaan rahaa ja sitten esitetään marttyyriä. Kuvitellaan että tekee suuren plveluksen ja siten voi hallita toisten elämää. Ei sillä rahalla kaikkea osteta! Avustaa jos haluaa, mutta se ei häntä nosta jalustalle.
Miten se, että avustaa vielä opiskelevaa lastaan rahallisesti tekee kenestäkään martyyrin? Minusta on aika luonnollista ja tavallista, että vanhemmat antavat rahaa opiskeluvaiheessa, jos siihen varaa on.
Yhteydenpito taas on ihan erillinen asia. Se voi olla vain tapa. Kun on kyseessä vasta ilmeisesti vähän päälle 20:nen poika, ei vanhemmat vielä sellaista ihan aikuisena pidä. Vanhemmat yleensä soittelevat lapsilleen eivätkä niinkään odota soittamisia itselleen, koska puhelutkin maksavat.
Kumma asia, että ppjalle soittamisesta voi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että mamma on "martyyri", heh.
Kiitollinen asenne on vähintä, mitä voi antaa vastikkeeksi rahallisesta avustuksesta. Se kuuluu käytöstapoihin jo.
Mistä tiedtä että ko. anoppi on ollut muka marttyyri.
Ei hän minusta vaikuta siltä.
ymmärrän viestin
Hei, mun piti vastata sulle kun luin noita sulle lähetettyjä vastauksia, no, kaikkea ei jaksanut edes, mutta tuli huono fiilis sun puolesta kun kaikki tuntu sua lyttäävän.
aattelin vain sanoa että ymmärrän sun tilanteen, no toi vanha akka juttu oli varmaan tarpeeton, mut... tsemppiä sulle, tiedän miten paskamaista se on kun vanhemmat yrittää hallita lastensa elämää ja valita puolisot. nää muut vastaajat ei ole tainneet sitä kokea.
joten voimia beibe! onhan teillä kuitenkin yhdessä hyvä olla.
Hei Lydia. Elän aikalailla samaa tilannetta. Alussa anoppi käyttäytyi minua kohtaan, kuin normaali aikuinen ihminen. Nyt on kovin toinen malli ja syy on se, että minä en tottele häntä (tämä on ihan anopin suusta). Valmiiksi mietityt ja järjestetyt häät, olisi pitänyt järjestää hänen mielensä mukaan uudelleen ja kun siihen ei suostuttu, tietenkään, niin olikin helvetti irti.
Anoppi haukkui minut (ja vain minut, ei miestäni, joka oli hääjärjestelyiden toinen osapuoli) ja uhkaili jopa. Olen kuulema syypää hänen poikansa masennukseen (?)ja teen mieheni puolesta päätökset, jne. Tiukan elämäntilanteen vuoksi tarjoutuivat maksamaan häiden ruuat, mutta kun niitä ei sitten peruttu sieltä paikasta mistä ne otettiin ja tilattu uudelleen mistä anoppi halusi, jäi appiukon hääavustus saamatta.
Ja todettakoon vielä, että ruuat eivät olleet kalliimmat mistä ne itse oltiin tilattu ja mies oli toinen päättävä osapuoli hääjärjestelyissä. Tässä ei nypi todellakaan se raha, vaan se käytös, jolla yritettiin meidän häät pilata.
Ei tässä kaikki mitä tapahtui,mutta olen edelleen aika järkyttynyt miten voi aikuiset ihmiset käyttäytyä noin lapsellisesti. Mutta sen verran olen ymmärtänyt, että appivanhemmat ovat aiemmin saaneet päättää poikansa tekemiset ja kävelleet yli mennen tullen, joten kun se ei enää käykkään, kun pidämme yhtä, tietysti jotain pitää syyttää, kun valta menee.
Kyllä olen täysin samaa mieltä, että jokaisen pariskunnan tulee saada elää itsenäistä ja rauhallista elämää. Millään rahamäärillä ei voi valtaa toisiin ostaa. JOs haluaa auttaa, sen tulee olla pyyteetöntä. Jotenkin muutenkin käsittämätön ajatus se, että joku ihminen saa mennä arvostelemaan ja sotkemaan aikuisten ihmisten elämää. Itse toivon mukaan tuon tajuan jos joskus sitä meinaankaan tehdä.
millä anopit perustelevat tälläistä väkisin toisten elämään änkeämistä,esim. kun annan rahaa,voin päättää toisten puolesta. Tälläinen on yksinomaan anopin itse tekemä päätös,toiselta osapuolelta ei kysytä mitään ja sitten ihmetellään 'miksi toiset ei ole samaa mieltä ja tee niinkuin käsken'. Tähän ei löydy varmasti järkevää perustetta. Eri juttu,kun asioista sovitaan/halutaan sopia yhdessä,ei tule varmaan ihmeemmin riitojakaan...
"Avomieheni anoppi on hyvin suppeissa ympyröissä kasvanut ja elää omassa pienessä maatila-omakotitalo-piirissään, joten hänen on vaikea ymmärtää minkään muunlaista elämänmenoa. Kaikki on niin ehdotonta hänelle ja vain hänellä ja hänen miehellään on muka oikea elämäntyyli."
Siis tarkoitatko nyt omaa äitiäsi???!!!
Laita anopillesi puhelumaksut, esim. 20 senttiä/min paikallisverkkomaksu. Anoppisi selvästi luulee, että hän saa pitää omaan poikaansa yhteyttä halvalla. Kiristä niin paljon rahaa kuin pystyt nyt, sillä anoppi saattaa jättää perinnön jollekin muulle ja sitten kaduttaa, kun et lypsänyt tarpeeksi.
Ei kai se yksi normaali puhelinsoitto päivässä mitään haittaa jos se siihen jää. Anoppi voi olla yksinäinen niin haluaa soitella?
Anoppi voi olla yksinäinen, eikä ole helppoa olla yksin, mutta hänen pitäisi, olisi pitänyt hankkia ystäviä muualta kuin omasta perhepiiristä ja sukulaisista jo aikoja sitten; jokapäiväiset puhelut pojalle eivät ole oikea ratkaisu, ennen tämä avioliittoa ja ennen sitä. Oma äitini soittelee miniälleen varmaankin useita kertoja viikossa, ja haukkuu minulle tätä veljeni vaimoa aina kun tilaisuuden saa, eli aina kun me puhumme. Perheen lapset olisivat todella huonossa jamassa, jos talon- ja lastenhoito olisi sälytetty veljelleni, pariskunnan molemmat osapuolet käyvät töissä, mutta kotityöt sälytetään surutta veljeni vaimon vastuulle.
Tuntemieni kuusikymppisten, kohta eläköityvien yksinäisten/naimisissa olevien naisten suurin ongelma on yliäitiys ja se, etteivät he osaa irrottaa otettaan ajoissa, eivätkä opeta lapsiaan irrottamaan otettaan ajoissa. Olen aiemmin tällä palstalla kritisoinut sitä, miksi (ja kommentoikaa toki ihan vapaasti, jos olette eri mieltä), naiset näkevät itsensä, miksi heidän pitäisi nähdä itsensä, ensi sijassa vain äiteinä. Tästä protektionistisesta asenteesta koituu vain ongelmia. Mm. Guzenina nousi Saimi Nousiaista vastaan, kun ei ymmärtänyt tämän heittoa naisista, jotka keskittyvät vain lapsiinsa ja joiden mielestä lapset/lapsi ovat kaikkein tärkeimpiä ihmisiä perheessä, jopa tärkeimpiä kuin tämän lapsen synnyttänyt nainen tai tämän puoliso.
Mitä tästä yhtälöstä sitten syntyy? Jos nainen keskittyy vain lapsiinsa, unohtaa itsensä, ja parisuhteensa, hän vaarantaa perheensä, parisuhteensa ja lapsiensa hyvinvoinnin. Liiaksi hemmoteltu lapsi ei lupaa hyvää, huomiota pitäisi syytää kaikille osapuolille tasapuolisesti. Yleensä lapsikatraasta se poika saa eniten huomiota puoleensa, ja yleensä enemmän sitä negatiivista lajia. Kokemusta on paristakin perheestä näin avioliiton kautta.
Avioerot yleistyvät, mutta tärkeintähän on lapsi, eikä se mies siinä vierellä. Kun tämä lapsi, sanotaan vaikka poika, äidin tuki ja turva menee vihdoin naimisiin, äiti ei koekaan tätä uutta liittoa menestyksenä, vaan menetyksenä. Poika, joka on ennen puhellut ja soitellut vähintään kerran päivässä ei enää soitakaan, vaan tällä on muita menoja. Äiti, joka on keskittynyt lapseensa koko tämän elämän ajan ja odottanut tämän syntymää yhtä rakkain aatoksin, ei voikaan enää muuttaa ajatustapaansa, hänen silmissään poika on edelleen hänen poikansa.
Tiedän aikamiespoikia, jotka eivät ole koskaan seurustelleet vakavasti, koska ovat vielä niin kiinni äidissään, koska äiti on vielä niin kiinni näissä, vaikka äiti olisi naimisissa. Koska äitiys on tärkeämpää kuin se toinen mies siinä vierellä, oma puoliso. Ymmärrän, että lasta täytyy vahtia ja varjella pahalta, hoitaa ja ruokkia, harrastuttaa ja tarjota enemmän mahdollisuuksia kuin itsellä oli tuona samanikäisenä natiaisena, teini-ikäisenä, ja aikuisena, mutta tämä ylihoivaaminen täytyy lopettaa ajoissa, tai ainakin tasapainottaa sitä jollakin tavalla?
Ylikeskittyminen lapsiin tuottaa vain nk. "huonoja" äitejä, joista tulee sitten anoppeja, jotka soittavat vain kerran päivässä. Hei, eihän se nyt ole mitään pahaa, eikö?
Kirjoitat, että avomiehesi anoppi on suppeassa ympäristössä kasvanut.
Mietityttää, puhutko nyt äidistäsi vai onko avokillasi haaremi.
mikä on oikea ANOPPI
Tekstissä esiintyi virhe, tarkoitin avomieheni äitiä.
Olen itse akateemisesti koulutettu anoppi (jos sillä nyt niin merkitystä on)ja ulkoelli eli minulla on ei-Suomalainen anoppi.... tämä niinkuin alustuksesna tuohon alkuperäisen vuodatuksen vastaukseen
Itse olen yhteydessä lähes päivittäin tyttäreeni ja/tai vävyyni, kumpikaan ei ole kokenut yhteydenpitoani häiritseväksi tai eivät ole ainakaan niin sanoneet. Olen avustanut heitä rahallisesti ja eipä tuo rahan laittaminen lapsenlapseni tilillekkään ole heidän mielestään suuri syntini.
Olen ymmärtänyt, että ovat kiitollisia rahallisesta avusta, kuin myös lähes päivittäisestä yhteydenpidostani.
Toki kinaa meilläkin joskus on ja sanon asiat turhan suoraan (arvostelenkin)ja ihan varmasti "neuvon" ja puutun asioihin monesti heidän kysymättään, mutteivät ne asiat kuitenkaan kauaa haudu mielissä ja eivät saa myrkyttymään mieliä.
Kuten moni jo mainitsikin, oletkohan ajatellut että anoppisi saattaa olla yksinäinen tai haluaa olla elämässänne mukana ja kuulla kuulumisianne. Tee iso reikä tosiaankin korviesi väliin ja anna asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, riitaan tarvitaan aina kaksi. Kaikkea ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti ja jättää päähän hautumaan.
Milloin itse olet viimeksi sanonut jotain positiivista anopillesi tai kiittänyt yhteydenpidosta tms? Uskonpa ettei "ilkeä ja kiristävä" anoppisi jaksa pitkään olla paha kiltille ja ystävälliselle positiivisesti ajattelevalle miniälle. Jos haluat muutosta tilanteeseen, ole sinä se joka sen muutoksen aloittaa vai onko sekin anoppisi vika että kitiset siitä, että hän kustantaa teidän/miehesi opiskelun ja soittelee.
"naisille, jotka eivät auta toisiaan.... tuo sanontasi. Haluaisinpa todellakin tietää, kuinka sinä nuorena naisena autat "vanhaa suppeissa ympyröissä" elävää anoppiasi. Kirjoituksesi perusteella sinulla on jo taivaspaikkasi ansaittuna
Jokaiselle äidille oma lapsi on oma lapsi riippumatta iästä, olipahan lapsi sitten 6 tai 60 vuotta.
Asun itse maassa jossa perhe on erittäin tärkeä ja perhe täällä tarkoittaa samaa, mitä käsitetään suomessa sanalla lähisuku. Appivanhemmat soittavat vähintään päivittäin, usein montakin kertaa päivässä sen lisäksi, että monta kertaa viikossa he/me vierailemme puolin ja toisin. Saamme "neuvoja" niin sisustuksessa, ruuanlaitossa, siivouksessa, kodin pikku hommissa, lasten kasvatuksessa jne. En koe kiusaavana sitä, että anoppi tuo tekemäänsä ruokaa tai ostaa jotain pientä kotiimme tai puuttuu päivittäiseen elämäämme. Täällä se on tapa, jota lasten (ja miniöiden) kuuluu kuunnella ja kunnoittaa. Ei minun ole tarvinnut suuttua ja suututtaa, vaikken kaikkea aina jaksakkaan niellä ja minulla/meilläkin on omat mielipiteemme ja elämämme. Sopeutumista se toki on vaatinut, mutta joskus elämän helpommaksi tekemiseen vaan vaaditaan myönnytyksiä.
Terveisiä vaan, ei niin vanhalta akalta, mutta joka puuttuu lastensa elämään ja jonka elämään puututaan... Nytkin "neuvoin" sinua ap, mutta ainahan voit olla huomioimatta tai sitten suuttua ja väittää minua ilkeäksi.
Vaikka sinusta ei ole häiritsevää, että anoppisi puuttuu päivittäin elämääsi, niin alkuperäisestä kirjoittajasta se on.
Vaikka sinä puutut päivittäin omien lastesi elämään, niin se ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi niin tehdä.
Vaikka sinusta on ihan oikein, että anoppi on perheen tärkein henkilö, niin kaikkien mielestä niin ei vain ole. Tiedätkö miksi?
Siksi, että anoppi ei ole perheenjäsen. Anoppi on toisen perheen jäsen. Nih!
Niinpä....
Eipä minua häiritse anoppini, kun en anna sen häiritä minun mielenrauhaani, minulla kun on muutakin elämässäni kun anopin soittelut...
En ymmärtääkseni sanonut missään vaiheessa, että kaikkien pitäisi tehdä, elää ja olla niinkuin minä teen.
En myöskään sanonut että anoppi on tärkein henkilö vaan että nykyisessä kotimaassani kunnioitetaan vanhempia ihmisiä. Niin, anoppi kuuluu perheeseen täällä...
Halusin vain kertoa, että elämää on, ja jopa erilaista siellä omien seinien ulkopuolella.
Ja sitten jossain vaiheessa, kun lapset kasvavat ja perheellistyvät.... nekö ei enää olekkaan perhettä???
Nii-ih, mutta niinhän se on, etä jokainen meistä tallaa tyylillään, sehän on itsestään kiinni, kuinka elämänsä elää. Tai edes lukee kommentteja...
Kaunista päivänjatkoa!
Anoppini ei sillä tavalla ole yksinäinen, että hänellä on kuitenkin miehensä vierellään ja yhteensä 8 lasta, joista avomieheni on 3.ksi vanhin.
Viimeisin tempaus appivanhempieni puolelta oli kauhea puhelu. Nyt he ottivat syyllistämiseen mukaan uskonnon. Appi soitti minulle kauhean puhelun pari viikkoa sitten, jossa syytti minua aivan kaikesta. Olen kuulemma heidän mielestään täysin pilannut poikansa ja heidän välit. Halusin siis vain rauhaa, ettei anoppi soittelisi koko ajan (olen huomannut, että avopuolisoni on aina masentunut äitinsä soiton jälkeen, mitä akka hänelle lienee aina sanonut?). Mutta appivanhemmat suuttuivat siitä. Avopuolisoni isä soitti puhelun, jossa huusi raivoisasti minulle, etten tiedä mitään Jumalasta. Olen kuulemma niin kamala ihminen, koska en kuulu kirkkoon. He manasivat sitä minulle, kuinka minun pitäisi rukoilla jotakin "mustaa voimaa" avukseni. Siis he ovat ääriuskonnollisia, eivätkä esim. hyväksy meikkaamista ja hiusten värjäämistä. Sillä tavalla se perhe on yksin, ettei heillä ole mitään todellisia ystäviä, koska he ovat koko ajan sodassa ulkomaailmaa vastaan. He näkevät oman tapansa ainoana oikeana tapana elää.
Mielestäni se oli kyllä nyt jo aivan liikaa, että tässä Jumalalla minua ruvettiin syyttämään. Uskoni Jumalaan alkoi vähitellen palautua, mutta tämän tapahtuneen jälkeen usko on taas hyvin kipeä asia minulle. Anoppi huusi minulle vielä puhelimessa, että minä olen sairas. En voinut muuta, kuin sanoa hänelle samat sanat. Nyt en voi kohdata näitä ihmisiä ollenkaan. Olin aivan sekavassa tilassa sen järkyttävän puhelun jälkeen. Käteni, jalkani ja pääni tärisi, ajattelin, että nyt en enää kestä vaan järkeni lähtee. Sentään sitä ei tapahtunut, mutta ehkä avomieheni vähitellen ymmärtää, kuinka paljon hänen vanhempansa ovat minua loukanneet.
Huvittavaa tässä on se, että minun täytyisi heidän mielestään pyytää anteeksi. Anteeksi mitä? Heidän huonoa käytöstään ja uskonnolla syyllistämistä? Olen niin täynnä vihaa. He eivät koskaan pyydä minulta anteeksi, vaikka ovat ennenkin loukanneet (ulkonäköä arvostelemalla). He eivät koskaan pyydä anteeksi. Minä en ole se, joka on aina pyytelemässä heiltä anteeksi ja alistumassa toisen tahtoon. He ovat tietyllä tavalla minulle kuolleita ihmisiä, koska en voi olla koskaan heidän lähellään. Muuten he loukkaisivat minua aina.
Uskovaisten kanssa on aina vaikea elää, varsinkin tuollaisten tosiuskovaisten. On niin helppo lyödä toista, kun olettaa itse olevansa oikeassa ja puhuvansa Jumalan suulla.
Voin hyvin kuvitella, miltä sinusta tuntui tuon puhelun jälkeen, sillä nuo vapinat ym. osoittavat, miten lujasti kimppuusi hyökättiin ja sinua satutettiin.
En voi muuta kuin toivoa, että avopuolisosi on tilanteesta selvillä ja pysyy sinun tukenasi. Kun te kaksi pidätte yhtä, on noiden appivanhempien pakko taipua, jos aikovat vielä nähdä teitä (ja tulevia lapsianne).
Anteeksi, enpä älynnyt ajatella tuota uskovaisuusjuttua...
Kuitenkin varmaan asia on niin paljon erilainen, jos on uskontojutut kysymyksessä, en tiedä nyt mitä sanoisin, mutta onpa kummallista, että jos appivanhempasi ovat uskonnollisia.... eivät hyväksy "kaikkea Jumalan luomaa", menee jeesusteluksi, mutta se iso äijähän tuolta taivaista loi kuitenkin miehet ja kaikki muutkin omaksi kuvakseen.
Ymmärrän kyllä tilannettasi sitten kuitenkin, vaikken ole itse kokenut, mutta läheisen ystäväni myötä eläneenä ole kuitenkin nähnyt, ettei ole tosiaankaan helppoo...
Neuvon taas: tee todellakin se iso reikä korviesi väliin ja anna mennä noiden juttujen ohi, rakasta miestäsi ja älä kerää sääliä tai sääli, mutta ethän vihaa, se kuitenkin syö niin paljon voimavaroja.... ala ajatella huvittuneesti tai jotain, et sinä voi kuitenkaan heidän elämäänsä elää...
Sori, "elämä ei tee hulluksi, vaam se kiiressä katkennut kengännauha"
Nyt siitä puhelusta on kulunut viikkoja, mutta olen vieläkin välillä yhtä peloissani kuin sinä päivänä. Inhottaa tämä vapina, joka tulee välillä pelkotilan myötä. Minun on jotenkin päästävä tästä mieltä ja järkeä syövästä tunteesta eroon. En ole koskaan aikaisemmin joutunut uskovaisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi, mutta tulihan sekin nyt elämässä koettua.
Välillä mielessäni nousee suuri viha avomieheni vanhempia kohtaan, koska he käyttäytyivät niin sikamaisesti ja lapsellisesti minua kohtaan. He haluavat manipuloida aivan ilmiselvästi muiden elämää uskonnollisuudella.
Minun vain täytyisi itse päästä tästä vihasta eroon, koska se syö voimavarojani.
Vaikea asia on sekin, että avomieheni ei tajua, kuinka törkeillä asioilla ja "kovilla panoksilla" vanhempansa ovat minua loukanneet. Avomieheni vähättelee asiaa sillä, että sanoo ymmärtävänsä vanhempiaan (että on heilläkin vaikeaa). Mutta juuri tuo hyökkäyksen vähättely suututtaa minua, koska tunnen, että avomieheni on enemmän vanhempiensa puolella. Jos hän kääntyy täysin heidän puolelleen, niin minun on lähdettävä. Muuten jään pilaamaan oman elämäni fanaattisten uskovaisten manipulointia kuuntelemalla.
En pysty täysin luottamaan avomieheeni, koska en saa hänestä selvää, puolustaako hän minua vai vanhempiaan. Hänen puheensa tuntuvat vaihtelevan päivittäin. Hän näkee vanhempansa edelleen hyvinä ihmisinä, mutta hän ei pysty näkemään sitä, kuinka syvästi nämä vanhemmat loukkasivat minua varsinkin vetämällä uskonnollisuuden ja toisen elämäntavan syyllistämisen mukaan.