Kuinka paljon kaloreita vois syödä,et laihtuis 2 kiloo viikossa. mitat on 57/165
7kg pois
...........
91192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
pituutesi on 57 cm ja paino 165 niin silloin olet todella pudotuksen tarpeessa. jos taas mitat ovat toisin päin, niin oleppa hyvä hyvä pikku teini ja mene käymään terkkrin luona niin hän kertoo sinulle mitä sinun ei kannata tehdä. ja jos todella haluat vähän pois niin syö aivan normaalisti mutta käy lenkillä. niin minäkin nyt teet. lähden aamulenkille seitsemän km. vaikka sataa vanhoja ämmiä...
Sun ei kuule tarvitse laihtua kiloakaan!! Olisinpa itsekin noissa mitoissa....
Noissa mitoissa kaksi kiloa viikkoon on mielestäni liian kova tavoite. Väliaikaisesti sen kaksi kiloa saa pois vaikkapa mehupaastolla, mutta syömisen alettua paino nousee luultavimmin entiseen lukemaan (niin ainakin minulla). Jos hoikkuudesta aikoo pysyvää, kannattaa tyytyä puolen kilon pudotukseen viikossa. Siihen pitäisi riittää n. 500kcal vaje päivittäin.
Itse olen jokseenkin samoissa mitoissa, hidasta laihtumista uskon itselläni tapahtuvan jos syön n. 1000-1200kcal/vrk, mutta minä en harrasta yhtään liikuntaa. Jos olet urheilullinen, saat syödä laihduttaessa enemmän, eikä sinun luultavasti tarvitse juuri painoa pudottaakaan.
Normaalipainoisille pudottajille aina räyhätään, ettei tarvitsisi laihduttaa. Mielestäni sitä itse tietää paremmin, missä painossa on hyvä olla, ettei purista läskimakkarat ja on hyvä hengittää. Pienikin elämänlaadun kohentuminen, johon muutaman kilon tipauttaminen saattaa johtaa, on mielestäni tavoiteltava asia. Joillakin havaintokyky on tietenkin sumentunut, muttei suinkaan kaikilla normaalipainoisilla laihduttajilla.
Huomasitko aloittajan otsikon? Tähtäimessä on alipaino, kai sellaisesta tähtäimestä saakin älähtää?
Sitä paitsi jos normaalipituisena ja 57 kiloisena ei ole hyvä hengittää ja läskimakkarat puristaa, niin mietipä ihan oikeasti, tarvitseeko silloin laihdutusta vai psykoterapiaa?
Nimim. Liian monta anorektikkoa letkuttanut
Kaikki hyvinvoivat ihmiskehot eivät sovi käsitykseen hyvästä ja normaalista painoindeksistä. Pitkä bodarimies on olevinaan ylipainoinen, vaikka rasvaa on kehossa normaalisti tai jopa vähän. Lyhyehkö liikkumaton nainen on muka alipainoinen, vaikka rasvaprosentti on selvästi liian korkea. Ja kun läski ei edes paina niin paljon kuin lihas, sitä voi olla todella häiritsevissä määrin normaalipainon alarajoillakin.
Terapiaan en lähtisi passittamaan alipainosta haaveilevia yhtään sen hanakammin kuin ylipainoisiakaan. Laiha voi olla terveellisestikin, ei kaikista tule anorektikkoja. Lihavuus tappaa myös, vaan etpä sinäkään niille psykoterapiaa tyrkytä - toisaalta siinä loppuisivat hyvin äkkiä rahat ja hoitohenkilökunta, kun kaikki Suomen ihrapallerot rynnistäisivät mielenterveysasemille.
Niin, ei pelkkä alipainon tavoittelu ole psykoterapian aihe, mutta varoittelun ehkä. Varoittelun voi sitten jättää huomiotta, jos tietää mitä tekee.
Viittasin psykoterapiaan lauseessa, jossa puhuttiin 57-kiloisen puristavista mahamakkaroista. Hei ihan totta! 57-kiloinen saa haluta pari kiloa pois, mutta jos "läskit häiritsevät hengittämistä" niin eikö sinun mielestäsi silloin ole hieman vääristynyt ajatusmaailma?
Yhtä lailla suosittelisin psykoterapiaa ihmisille, jotka haluaisivat ja yrittäisivät lihoa terveellisten rajojen yläpuolelle ja kokisivat normaalipainoisuutensa ahdistavana. Näitä vain ei kovin montaa taida olla...
Minulla on tietenkin oma lehmä ojassa tämän asian suhteen, tuskin olisin alkujaan muuten kirjoitellutkaan koko ketjuun. Itse olen kolmisen senttiä pidempi kuin ketjun aloittaja, eli 168cm, ja minulla haittaa hengitystä, vaikka painan vain 55kg. Lähinnä mahan seudun ylimääräinen pullataikinamaisuus ahdistaa, kun makkara tursaa housun- tai hameenkauluksen yli. Takamus ja reidet ovat myös hyllyväiset. Farkkukaupassa kokeilen 32-tuuman pökiä, kiristävät koipia, vetoketju ei mene kiinni. Kun vyötärön tuumakoko on isompi kuin pituuden, meinaa väkisin kihota kyynel silmään. En ole enää (teininä painoin pahimmillani 68kg ja olin) keskivartalolihava laskelmien mukaan, vaikkei se kaukanakaan ole.
Voisi tietysti olla niin, että kuvittelen läskit ja kaupoissa myydään housuja väärillä kokomerkinnöillä. Äiti on ainut, jonka kanssa ilkiän käydä saunassa - hänkin myöntää että läskini ovat todelliset (itse hän on oikeasti ylipainoinen, niin että terveys kärsii). En koe ajatusmaailmaani mitenkään vääristyneeksi. Aikuisiällä olen alimmillani painanut 51,5kg. Silloin ei ahdistanut henkeä, kun istui jalat tuolilla, eivätkä sukkahousut painuneet makkaroiden väliin. Minusta tuollaisen hyvän olon tavoittelussa ei ole mitään väärää. Ennemminkin pitäisin itseäni henkisesti häiriintyneenä, jos en siihen pyrkisi.
taas tämmönen trolli, mene anorektikkojen palstalle.
itseni toistoa mutta kaloreilla ei ole mitään tekemistä lihomisen kanssa! niiden vähentäminen aiheuttaa lihomista!