Ystävyyden alussa kaikki olis niin mukavaa. Nykyisin tuntuu että olemme kyllästyneet ja ärsyyntyneet toisiimme. Hän huomauttelee ja ihmettelee koko ajan tekemisiäni, ja pyörittelee silmiään jos teen jotain väärin. Minä taas suutun siitä ja sitten hän kääntääkin asian niin päin että "enhän minä nyt tarkottanut, miksi tuollaisesta suutut". Ärsyttävintä siinä on se kun hän sanoo nälvimisensä naurahtaen, tällöin hän antaa sellaisen kuvan kuin sanoisi asian vitsillä, vaikka se loukkaakin minua. Kuitenkin joudumme olosuhteiden pakosta olemaan kavereita ja tekemään opiskelujen ohessa työtä keskenämme. Pitäisikö oppia sanomaan napakasti takaisin? Vai huomauttaa totisena asiasta? Vai vaan ottaa vähän välimatkaa kunnes tilanne on tasaantunut? Onko muille tuttua tämmöinen että alkaa pikkuhiljaa ärsyttää kaverin naama?
Ystävään "kyllästyminen"
..................
2669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minulla on myös samankaltainen ystävä, joka huomauttelee asiasta kuin asiasta ivallisesti. olemme aikuisia ihmisiä, ja ihmettelen asiaa. nyt ystäväni on alkanut huomauttelemaan pienestä painonnousustani ilmeisesti pönkittääkseen omaa huonoa itsetuntoa. vaikka kuinka hän olisi ystäväni, niin ei sentään henkilökohtaisuuksiin pitäisi mennä.ja minusta nämä asiat ovat loukkauksia. yksi syy miksi ystäväni tekee näin, on kateellisuus, jota on ollut jo kauan. olen nyt pitänyt häneen etäisyyttä, mutta olen ajatellut, että pakko on hänen kanssaa kohta keskustella, että miksi hän ivaa ja toinen paha tapa hänellä on myös tiuskiminen. kerro kaverillesi suoraan, mikä on jutun ydin, ja kysy häneltä suoraan miksi hän käyttäytyy niin, jos vain rohkeutesi riittää.minulla ei ole vielä ollut rohkeutta, mutta aion ottaa vielä itseäni niskasta kiinni ja jutella hänen kanssaan...
Itse tiedän tuon tilanteen varsin hyvin. Olemme kylläkin 18 ja 19 vuotiaat tytöt. Ennemmin olimme hyviäkin kavereita, mutta nyt on tullut kehiin noita ärsyyntymiskohtauksia aikas lailla... Kaverini ei enään meikkaa, mutta minä kyllä. Minua ärsyttää suunnattomasti miten hän toitottaa kaikille, että meikkaaminen on teiniä tai vihjailee, että olisin saanut kotoa huonon kasvatuksen koska olen todella nirso ruuan suhteen. Tai sitten hän sanoo rasittavalla äänellä jotain vaatteistani tai niiden väristä. Käytän paljon vaaleita väleitä, kun hän itse vuorautuu vain mustaan.
Enkä pidä siitä, että hän rupeaa ilkeäksi minulle silloin kun seurustelen. Hän itse ei ole koskaan seurustellut, ja ainakin väittää olevansa lesbo (mutta hänen mielensä on NIIN usein muuttunut, että uskon sen olevan vielä itsensä hakemista, kun on kerran 19 vuotias).
Ai niin, olen mieleltäni kypsempi kuin ystäväni,mutta minua ärsyttää, että kaverini vihjaileeminun olevan teini, jos tykkään tehdä kaikkea mistä muutkin ikäiseni. Ja tykkään "elää", en vain istua kotona ja kutoa. Olemme erkaantuneet todella paljon. Emme ole viikkoon pitäneet yhteyttä... Muttei minua kyllä harmitakkaan, koska ansaitsen parempaakin kuin hänet...