luonnevikainen miniä

Minullakin on luonnevikainen miniä. Miehen logiikka palstalla hänet luonnehdittiin moniongelmaiseksi.

Katselin sitä temppuilua ainkani, kunnes hän teki sellaisen tempauksen, mitä on vaikea anteeksi antaa.

Vetäydyin sivuun, tietysti tuntui pahalta, mutta ajan myötä on paljon helpompi elää. En ole tavanut tai jutellut miniäni kanssa nyt yli vuoteen. Poikani kanssa välit ovat normaalit, tapaamme vain keskenämme. Edes miniän nimeä ei kodissamme enää sanota ääneen, ei edes poikani.

Eipä ole tullut uusia harmin aiheita, eikä tarvitse kuunnella sitä valitusta, raha ja pojan tekemättömät asiat, itse kun on niin täydellinen.

tuntui,kun omaa kirjoitustaan olisi lukenut..

se on helppo haukkuu miniä luonnevikaiseks, kun on itte oikeesti se luonnevikainen...kantsisko katoo peiliin? Ei piä liikaa puuttuu oman lapsen ja hänen perheensä elämään. Anopit on just sellasii että jopa raha-aisioihin puututaan. Onks se niin vaikeeta kun oma lapsi haluukin olla enemmän jonkun muun kanssa kun oman äitinsä?
antakaa niitten lasten itsenäistyä ja perustaa perhe ihan rauhassa, ei teijjän enää tartte aikuisten lastenne elämään puuttua.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan! Kannattais vilkasta peiliin. Ja miettiä onko omakaan käytös aina niin kuin suoraan käytöksen kultaisesta kirjasta... Ihmisiä tässä vaan kaikki ollaan, vikoineen ja puutteineen. Usein on niin että ei tykätä semmosesta ihmisestä, jossa näkee samoja piirteitä kuin itsessä. Ei kai sen miniä-raukan (eikä anopinkaan) tarvi muuttua toiselle mieliksi. Kuka ei toistaan kelpuuta, joutuu miettimään miksi ei voi hyväksyä ihmistä sellaisenaan, onko oikeutta valittaa hänestä ja vältellä ihmistä jonkun hänen piirteensä vuoksi, onko kyseinen ihminen oikeasti PAHA?! Pitäisi aina muistaa kunnioittaa toista ihmistä, jokainen on aivan yhtä arvokas persoona, täytyy kohdella kaikkia siten kuten haluaa itseään kohdeltavan. Hyväksy ensin itsesi 110%:sesti, niin jopa alkaa toisetkin ihmiset olla hyväksyttäviä ja jopa IHANIA! Viimeinen hetki voi olla juuri nyt, elellään sen mukaan.

Samanlaisia vävyjäkin löytyy.
Tyttären mies sieltä aika-ajoin soittelee, miten vaimonsa on sanonut sitä ja tätä, eikä osaa käyttää rahaa budjetin mukaan. Hakee kai minulta tukea tai parisuhdeneuvoja, mutta en minä osaa aikuisten ihmisten ongelmiin puuttua. Tämän olen sanonut vävyllekin.

Viimeisen soiton aikana kerroin, että tyttärellä ei ole palautusoikeutta, ei saa minulta rahojaan takaisin, - ei ole sen jälkeen pirautellut.

Tottakai täytyy löytyä luonnevikaisia miniöitä. Mistäs luulet niiden luonnevikaisten anoppien sikiävän ellei juuri niistä luonnevikaisista miniöistä?

Olen tällä palstalla yrittänyt usein sanoakin, että luonnevikaisia äitejä, miniöitä ja anoppeja on, ja on aina ollut. Luonnevika ei kuitenkaan tule automaattisesti mistään "roolista". Kun naisesta tulee jollekin miniä, ei se muuta ihmistä mitenkään, vaan ihminen on sitä mitä oli ennenkin. Samoin, kun naisesta tulee anoppi, hän on sitä, mitä on aina ollut. Anoppius ei pidä sisällään ilkeyttä, vaan se on ihmisessä itsessään.

Minusta sinun ei tarvitse kuunnella poikasi haukkumista. Pysy miniästä erossa ja samoin pojastasi, jos haukkuu vaimoaan. Sinun ei kuulu sählätä heidän välissään kummankaan puolella eikä kumpaakaan vastaan.

Sanoit, että yrität soittaa pojallesi niin, että miniä ei ole lähettyvillä, sillä muuten miniä luulee, että häntä haukutaan. En ollenkaan ihmettele, että miniä luulee niin, eikä luulo taida olla ihan tuulesta temmattu. Etkös sinä nytkin juuri haukkunut miniääsi?

Tärkeintä ei ole se, että saat muut ihmiset uskomaan, että miniäsi on luonnevikainen, vaan se, että sinä alat totutella elämään sen asian kanssa. Poikasi varmasti kohta tajuaa saman, minkä sinä olet tajunnut jo, ja lähtee kävelemään. Saattaa muuttaa takaisin kotiinkin, jos on hyvä tuuri. Toivotaan, että seuraava miniä on sitten toista maata.

Tältä palstalta LUONNENVAIKAINEN MINIÄ. Samaa sanon minä ! Kauheaa !!!! Miniä ei vain määrää kuka käy kenenkin luona kylässä, vaan kieltää vanhemman ja lapsen suhteet täysin sekä mummon ja lapsenlapsen suhteet täysin, "On kielletty puhumasta mummon kanssa", kertonut 6v pojanpoika tädilleen!!

Nyt 50-kymppisenä huomaan seuraukset, miten luonnevikainen isäni teki minusta aivan saat**nanmoisen kusipään. Olen eronnut 7 v sitten, exässä ei mitään moitittavaa, ihanat lapset. Mulla ei mitään vanhoja ystävyyssuhteita eikä kumppania. Koetan kestää ja tsemppaa lapsiani ja käyttäydyn heitä kohtaan täysin eri tavalla kun vanhempani aikanaan minun kohdallani. Välillä vetää olon niin katkeraksi, mitä ei voi normitavallisen elämän kokenut millään tasolla ymmärtää. Toisinaan yritän miettiä positiivista elämänasennetta, yleensä mikä tahansa hyvä tai huono juttu saa itseni tuntemaan että olen erilainen. Toivon, että aika tai joku muu tulis ja tappaisi. Itsaria en kehtaa tehdä, pitäisi olla "tyylikäs" tapa poistua. Heti kun nuorin lapsi on täysikäinen olen ajatellut poistaa itseni täältä oman käden kautta. Vaikea löytää valopilkkuja mistään. Faijani nimi Juhani Heino Järvenpäästä, Ristinummelta.

Kulkaahan nyt kaikki, ei kenenkään tarvitse tulla poljetuksi, ei anopin, ei miniän, ei apen eikä vävyn. Tietenkaan ensimmäikseksi ei äidin, eikä tyttären eikä isän ei myöskään pojan.

Jokaisen järkevän ihmisen pitää ymmärtää, että toista ei voi muokata omanlaisikseen. jokaiselle on lupa olla oma persoonansa, joka on kasvatettu hyväksymään erilaisuus sekä erilaiset mielipiteet.

Miniä, joka moitii ja haukkuu anoppiaan, tekee itselleen karhunpalveluksen ja samoin toisinpäin, silti ei tarvitse kummankaan hyväksyä vääryyttä, ahneutta tai muutakaan moraalitonta ja likaista toimintaa.

Eli noihin moitteisiin ei luultavasti ole oikeastaan mitään kunnon syytä, ei vain hyväksytä toisen mielipidettä, aina kannattaa kuunnella, siitä saattaa oppiakain.

Nykyisin nuoret ovat niin tavottoman paljon itksekeskeisiä ja suorastaan ilkeitä, jopa omille vanhemmilleen. Usein nämä vanhemmat ovat kaikkensa tehneet tämän lapsensa eteen, kouluttaneet ja muutoinkin rakastaneet aina , kantaneet raskaiden asioiden yli, mutta kun pääsevät juuri ja juuri omille jaloille aloitetaan vanhempien vihaaminen, misi?

Tosiasia on jos ihminen on täysin alistettu, hän on henkilö joka EI osaa KYKENE elämään omaa elämäänsä omin eväin.

Hän ei myöskään kirjoittele esim nettiin, koska siten ilmaisu tilanteesta on vielä vaikeampaa.

Tämä on aivan oma kastinsa miniöitä, joiden elämän suola on se hirveä anoppi. Tuon sanon 45v. kokemuksella juttujen kuuntelusta niistä hirveistä anopeista.
Turhautuneet ja elämäänsä pettyneet miniät kaatavat elämänsä turhuutta ainoaan johon osaavat Syy on todella jonkun muun.

Yksinkertainen ratkaisu ongelmiisi: ÄLÄ OLE YHTEYDESSÄ! :)

Ja omaan puhelimeensa voi aina olla vastaamatta. Kai sinulla on kännykkä, josta näkee soittajan tiedot? Helppoa.

Yksinkertainen ratkaisu ongelmiisi: ÄLÄ OLE YHTEYDESSÄ! :)

Ei se kuitenkaan ole näin helppoa, kun anoppi on puolisosi äiti ja lastanlastesi isoäiti.
Olen nähnyt liiankin läheltä miniän toimintaa, lapsensa vei kahdeksankymmentävuotiaalle mummille hoitoon, pitkään matkaan pysäytti auton ja lattoi lapset juoksemaan mummin ovelle. Mummin rahat kelpasivat ja lasten syöttäminen pienellä eläkkeellä, kun miniä ajoi uudella autolla ja talo kuin kartano ja aivan uusi, sisustuslehdissä esillä. Mutta tähänkin varat oli saatu mummin ja papan varoista. Ei riittänyt mummin haukkuminen ja ilkeily, sitä riitti puolison sisaruksillekin, yritti jopa saada heiltä valituksillaan työpaikan pois. Joten oikea helvetti oli valloillaan, nyt kum oma lapsensa on 16 vuotta, ajoi hänet kotoa pois. Eli kukahan tässäkin on se hirviö.

Tässäkin isoäiti eli anoppi jousti ja ymmärsi lapsia, mutta kiitosta ei koskaan hänelle kuulunut tuosta lastenhoidosta.

Vastasin alkup. kysymykseen, mihin sinä vastasit ?
Viestisi pointti meni vähän ohi.....

Alkup. kirjoitti, ettei "tee mieli olla yhteydessä".

Ilmeisesti sinun, Miniöitä on erilaisi, mummi halusi olla tekemisissä.

Asiat ovat juuri niin helppoja kuin niistä itselleen tekee.

No älä sitten ole, tuskin sinua kaipaavat!

Turhaa on keskustella ainakaan aloittajan ongelmasta, sillä se on 5 v. vanha juttu.
Ero on jo varmasti takanapäin, tai sitten muu ratkaisu on löytynyt.
Neuvot ovat jo jälkijunassa.

Hei, näistä asioista on aina ajankohtaista keskustella.
Haittaako se, jos alkup. viesti on vanha: jollain uudella lukijalla voi olla sama ongelma. Saapahan vastauksia ja kommentteja.
Ihmissuhteet ovat aika tärkeä osa elämää: jos ne eivät toimi, menee huonosti.

Miksi kamalan anopin / miniän / apen tai muun sukulaisen vuoksi täytyisi muuten erota?

Eikö se ole helpoin ratkaisu katkaista välit hankaliin tyyppeihin ja jatkaa omaa elämää perheensä kanssa, ei sitä erota tarvitse.

Nimim. Jo 10 vuotta jatkunut anoppi/miniä-helv***i, MUTTA ME EI EROTA!! :)

juu.. sama täällä.. olisiko minun anopin alunperin kirjoittama. Haukkunut on luonnevikaiseksi ja ties miksi. Luulee itse näet käyttäytyvänsä fiksummin kun paiskoo luuria korvaan kesken lauseen ja vetää herneet ihan pikkuasioista.. Ei käsitä humorilla sanottuja asioitakaan.

Ei tietenkään kannata erota, ottaa vaan etäisyyttä siihen kenen kanssa ei toimeen tule. Näin on aina tehty..

No.. lapsilla on toki isoäiti, sinne pääsee lapsenlapset ihan ilman miniää.. kiitokset lapsenhoidosta voi esittää anopille se mieskin,lapsi kun on toivottavasti molempien vanhempien, ei vain miniän vastuulla.. Anoppit voivat pojilleen jakaa lapsenhoitovinkkejä, turhaa kertoa niistäkään miniälle. Hänellä on sitävarten oma äiti ja muu tuki.