täällä kehuskelevat, eräskin 40 v. kuinka onnellinen on miehensä kanssa ilman lapsia, antaa ymmärtää, että lapsia omaavat naiset ovat jotenkin vähäjärkisiä. Sen tuon esiin, että lapset ovat luonnollinen osa naisen ja miehen elämää ja sitten kun mahdollisesti mies kuolee ja vanhemmat ovat poissa, onkin totaalisen yksin.
Kun on aikuisia lapsia, aina on yhdysside, joka ei katkea. Lapsia halusin, koska niitä todella
halusin ja mistään en ole niin kiitollinen kuin omista lapsistani. Ei vie pois mitään opiskelu ja harrastusmahdollisuuksia kuin ensimmäisiksi
vuoksiksi, kun lapset ovat aivan pieniä. Sopii miettiä, koska naiset elävät paljon miehiä vanhemmiksi keskimäärin, mitä se elämä on mahdollisesti 50-60-70-vuotiaana. Silloin on toki liian myöhäistä katua, kuten jo 40-vuotiaanakin. Mutta aikansa voi tietysti pitää hauskaa, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan.
Lasten haluaminen on maailman luonnollisin asia.
Kun on aikuisia lapsia, aina on yhdysside, joka ei katkea. Lapsia halusin, koska niitä todella
halusin ja mistään en ole niin kiitollinen kuin omista lapsistani. Ei vie pois mitään opiskelu ja harrastusmahdollisuuksia kuin ensimmäisiksi
vuoksiksi, kun lapset ovat aivan pieniä. Sopii miettiä, koska naiset elävät paljon miehiä vanhemmiksi keskimäärin, mitä se elämä on mahdollisesti 50-60-70-vuotiaana. Silloin on toki liian myöhäistä katua, kuten jo 40-vuotiaanakin. Mutta aikansa voi tietysti pitää hauskaa, mutta kaikki hauska loppuu aikanaan.
Lasten haluaminen on maailman luonnollisin asia.
Vastaukset 44
Vanhimmat
itselläni on kaksi lasta, vaikka ikää vasta hiukan päälle 20 vuotta, ja kertaakaan en ole katunut että lapsia tuli tehtyä, mikään muu ei oo tehny mua niin onnelliseks kun omat lapset...mitään matkustelua, bilettämistä ym..ei voi verratakkaan siihen millasta on olla ómien lasten kanssa, niin paljon ihanampaa on olla omien lasten kanssa. Ja sit kun jotkut puhuu ettei tykkää lapsista, mutta muut lapset ovatkin ihan eri juttu kun omat lapset...niitä ei voi olla rakastamatta.
Kun rakastuin miehiini luulin ettei sen suurempaa rakkautta ole, mutta kun sain ensimmäisen lapseni tajusin että ei se niin ollutkaan, rakkaus omaan lapseen voittaa kaiken muun rakkauden. Enkä tosiaan halua elää vanhana yksin, vaikka ystäviä olis niin nekin voi kuolla ennen mua jos elän vanhaks ja sit onkin yksin.
Ja sellanenkin asia ihmetyttää kun jotkut sanoo että miksi pitäis perustaa perhe? se vaan satuu olemaan maailma luonnillisin asia että on perhe ja niin se on tarkoitettu! tosin jotkut on tarkoitettu elämään ilman lapsia...mutta yleisempää on että niitä on. Vaiko onko tosiaan nykyään niin että lasten tekeminen on jonkun mielestä epäluonnillista?
Nuo asiat ovat jokaisen omia ratkaisuja. Ei kukaan voi tehdä ratkaisuja toisen puolesta. Annetaan niiden olla lapsettomia jotka ovat (ikävää jos se on tahatonta, tahallinen on valinta), ei se teiltä lapsellisilta pois ole.
Minulla on yksi lapsi, omaksi biologiseksi se riittää.
Kukaan ei ole sen parempi ihminen kuin toinen ainakaan sen perusteella, haluaako lapsia vai ei. Toisten kunnoittamisen perusteella sekin luokkajako sitten voidaan tehdä ;)
Lapsissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Ei se elämä pelkkää herkkuakaan ole lasten kanssa. Joka muuta väittää, valehtelee.
Meillä on ystäviä, tuttavia, naapureita... Ei se lapsista ole kiinni, yksinäisyys.
Voin kuvitella, että olet hyvä äiti, jos pystyt noin realistisesti, ilman minkäänlaista kiihkoilua suhtautua tähän linjoja turhan tiukasti jakavaan asiaan. Olisipa kaltaisiasi enemmän, niin vähenisi pelko ja paha olo maailmasta.
Oikein mukavaa syksyä sinulle ja pojallesi!
omastakin pussista pois. Lapsethan ovat tulevaisuuden veronmaksajia. Olette vapaamatkustajia. On turha puhua, että on maksanut omat eläkkeensä, ne on kyllä tämä yhteiskunta syönyt ja juonot jo monta kertaa..
Sovitaanko sitten, että meidän veroistamme ei makseta äitiyspakkauksianne, yh-lisiänne, lastenne päiväkoteja, koulutuksia, opintotukia jne? En kyllä haluaisikaan maksaa noin kiittämättömän porukan lapsentekokuluja.
Enemmän lapselliset saavat täysin ilmaista rahaa yhteiskunnalta, sillä se raha tulee TEILLE kotiinpäin. Vapaamatkustajat.
itselle mahdollista saada lasta ... siksi sitä pahaa oloa puretaan. Väärällä tavalla kuitenkin.
ette ole saanut lapsia ja sen takia asian otin puheeksi, niin on ne ajatuskuviot sairaita, muinulla on kaksi lasta, hyvin menestyneitä jamaksavat paljon veroja. Mielestäni tämä oli
ilkeä vihjaisu niille naisille ja myös miehille, jotka eivät lääketieteellisistä syistä johtuen voi saada lapsia.
viestin tekijälle, koska hän kirjoituksessaan pohdiskeli, miksi joku pitää lapsen saaneita ihmisiä vähäjärkisinä ja että, miten hyvin tällä 40-kymppisellä naisella menee kahdestaan miehensä kanssa. Ajattelin vain, että jospa tämä lapseton ihminen ei kuitenkaan ole omaehtoisesti lapseton, eikä pysty saamaan omaa biologista lasta ollenkaan. Ei olla sitten jostain syystä päädytty adoptioonkaan. Nämä asiat saattavat myös katkeroittaa ihmistä ja silloin useasti omaa vihaa puretaan proijisoimalla se muihin ... vaikka se tekisi tämän ihmisen itsensä entistä onnettomammaksi. Omalla tavallaan tälläinen ihminen ei kuitenkaan haluaisi satuttaa ketään. Mutta kun itseen sattuu niin kovasti. Toki en voi tietää, onko asia näin ... se on vain arvailua.
Niin, ja itse olen myös lapseton. En kuitenkaan omasta halustani. Itse olen onnellisessa tilanteessa, sillä hyväksyin tämän tosiasian ... olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni! Ymmärrän silti, miltä monesta lapsettomasta voi silti tuntua sisimmässään.
Näin kyseisen aiheen näkee monesti äidiksi ryhtynyt tai nainen, joka ei voi saada lapsia. Kuinka vaikea sitä on ymmärtää, että kaikki eivät halua lapsia, vaikka itse olisit halunnut? Etkö todellakaan voi käsittää?
Itseäni on käynyt myös sieppaamaan tuo väheksyvä asenne niitä ihmisiä kohtaan, jotka vaan valitsevat toisin. Eivät he ole mitään menettäneet, vaan saavat jotain muuta.
Oma tätini on 60-vuotias, lapseton ja hänellä on vilkkaampi sosiaalinen elämä kuin minulla. Enkä todellakaan pysty näkemään häntä mitenkään huonompana naisena ja hoivaajana. Itse asiassa hän on ollut otto-mummonani kun oma mummoni kuoli ja huolehtinut minusta sellaisella hellyydellä, mihin moni äiti ei varmasti pystyisikään.
itse lapseton, vaikkakaan en omaehtoisesti, mikä tarkoittaa sitä, etten saanut omaa biologista lasta (adoptiolastakaan en halunnut), ei se silti tarkoita sitä, että lapsettomuus olisi minulle ollut mikään maailmanloppu. Päinvastoin. Elämäni on onnellista ja tyydyttävää kaikin tavoin. Ymmärrän niitä, jotka kärsivät lapsettomuudesta, mutta ymmärrän myös niitä, jotka ovat valinneet omaehtoisen lapsettomuuden. Ei vanhemmuus ole mikään itseisarvo, joka nostaa ketään ihmistä korkeammalle jalustalle. Ei kaikilla tarvitse olla lasta/lapsia. Ja on aivan totta, että jos ei ole lapsia itselle suotu esim., niin silloin ihminen saa yleensä jotain muuta hyvää sen tilalle.
10-20 vuoden kuluttua. Luultavsti itse joudut hoivaajan asemaan. Oletko valmis? Oma tilanteeesi ei välttämättä ole sama kuin tällä 60-vuotiaalla naisella. Minusta ei kukaan muu, kuin mieheni ja lapseni huolehtisi pätkänkään vertaa, koska jokaisella on omat kuvionsa, On kiva puhua puhelimessa ja tavata ja puhua niitä näitä tai ottaa itse vastuuta toisen elämästä,mutta itse en saisi mitään todellista turvaa, muuta kuin omalta perheeltäni.
Ei elämää voi arvioida ja pelätä etukäteen. Ratkaisut siitä mikä omalla kohdalla on oikein, mikä väärin, on tehtävä sillä hetkellä kun asiat on ajankohtaisia. En vielä suunnittele lapsia, vaikka olenkin seurustellut tiiviisti jo 17-vuotiaasta. Enkä tiedä haluanko lapsia tehdäkään. Jos tunnetta siitä ei tule koskaan, niin kokemus jää vain minulta väliin ja löydän elämääni jotain muuta.
En tiedä onko minua kukaan hoitamassa 60-vuotiaana. Mutta toisaalta onko nykyäänkään vanhukset lastensa hoidossa jotenkin erityisemmin. Suurin osa sysätään vanhustenkotiin, joihin monet kuolevat saamatta asua enään päivääkään omassa kotitalossaan.
Tärkeintä itselleni elämässä on se etten katkeroidu, vaan pystyn vielä vuosikymmenienkin jälkeen tutustumaan ihmisiin luontevasti ja jakamaan monia rakkaita hetkiä heidän kanssaa. Ystäviä on oltava, sukulaisuus kun ei aina takaa kaikkea.
Lasten vanhemmat maksavat kovia veroja ja esimerkiksi ruuan arvonlisävero on moninkertainen verrattuna lapsettomiin pariskuntiin. Tietysti lapset on koulutettava, jotta vuosikymenet maksavat veroja ja silloin kun olette pois työelämästä tai sairastelette, tulee rahaa verojen muodossa teillekin lapsellisten kukkaroista. Lisäksi Suomi täysin autioituu, jos jokainen vain haluaa viettää helppoa elämää. On turha puhua naapurin lapsista eikä edes kummilapsista, vaikka rakkaita ovatkin, vain omat biologiset lapset ajattelevat, siis ne, joita on rakastettu ja heille aikaa tosi paljon annettu, tulevat huolehtimaan myös vanhemmistaan ainakin henkisesti. Sitä ei todellakaan naapurin lapset eivätkä kummilapset perheineen tule tekemään.
lapsia, vaikka miten haluaisivat. :)
arvostellut ihmisiä, jotka eivät voi saada lapsia.
Aina voi tietysti harkita adoptointia.
ei tehdä, niitä saadaan.
Mikähän oli tuo viesti, jossa joku 40v antaa ymmärtää, että lapsia omaavat naiset ovat jotenkin vähäjärkisiä? En tähän hätään löydä sitä, joten saanko linkin.
Nykyisin erittäin suuri osa pareista ei halua lapsia, kun niistä on niin paljon vaivaa. Helposti annetaan ymmärtää, jos lapset on nuorena saatu, että on jotekin tyhjäpää, kun on nuorena saanut lapset. Ettei muka ole opiskellut, monihan opiskeluaikana saa lapsensa.
Opiskelua voi jatkaa loputtomiin elämänsä loppuun asti. Monet eivät sitä tee ja se on vahinko se.
nykyäänhän jokaisen on luettava itselleen jokin ammatti, oli se sitten ammattikoulussa, käsi-, ja taideteollisessa, ammattikorkeassa, korkeakouluissa tai yliopistoissa. Kaikki ovat siis opiskelleet jotain. Vai vihjasitko siihen suuntaan, että vain korkeammalle koulutetut ovat jotain? ... kysyn vain, en kuitenkaan pahalla. Haluan vain, että selität hieman tarkemmin tuon lauseen "Opiskelua voi jatkaa loputtomiin elämänsä loppuun asti. Monet eivät sitä tee ja se on vahinko se" ...
Vai tarkoitatko lähinnä elämänkoulua ja itseäänhän voi sivistää töidenkin ohessa mm. kansalais/työväenopistojen kautta, avoimessa yliopistossa ... lukemalla paljon, olemalla laaja-alaisesti kiinnostunut erillaisista asioista mm. Fiksuja ihmisiähän löytyy jokaisesta ammattikunnasta, kunhan itsellä ei ole ennakkoluuloja ja on kykyä kuunnella ihmisiä ja oppia heistäkin jotain. Vai olenko väärässä?
mutta en voi sille mitään, kun seurasin poikieni opiskelua yliopistossa ja viidessä vuodessa saivan maisterin paperit, että osaan todella arvostaa korkeampaa opiskelua. Sanoin jo, että arvostan kaikkea opiskelua. Jatkuva opiskelu eri
tyyppisissä opinahjoissa tai yksin on mielestäni
ihmistä avartavaa ja lisää kykyä ymmärtää tämän maailman monimutkaisuutta ja esimerkiksi kielitaidon ylläpito on hyvä asia, ainakin itse pidän vieraiden kielten opiskelusta. Työväenopistoissa on paljon mahdollisuuksia opiskeluun ja esimerkiksi taideaineet sopivat, jos on kiinnostusta, minkä alan henkilölle tahansa. Se oli vain esimerkki. Kirjallisuus- ja runopiirit ovat hyvä ratkaisu osalle ihmisistä. En nosta ketään jalustalle, mutta en missään tapauksessa voi aliarvioida pitkälle opiskelleita henkilöitä. Elämänkoulua kannattaa myös jatkuvasti käydä.
molemmat korkeakoulutettuja ihmisiä, kuitenkaan en itse väheksy muita ihmisiä sen perusteella mitä he edustavat. Kun osaa kuunnella ihmisiä, voi myös oppia jokaisesta jotain uutta, jos itsellä on siihen kykyä ja halua. Se antaa myös uusia näkökulmia asioihin ja on hyvinkin avartavaa. Monesti korkeakoulutetuilla ihmisillä on ongelmana intressiensä kapea-alaisuus, valitettavasti. Monesti myös hiven ylimielisyyttä alemman koulutuksen saaneita ihmisiä kohtaan. Itse tunnustan pikemminkin olevani riittävän älykäs ymmärtääkseni, kuinka vähän asioista tiedänkään :)! Loppujen lopuksi tärkeintä on sydämen sivistys ja tunneäly. Niiden avulla pääsee jo elämässä pitkälle. Komea titteli ja ulkoinen status eivät ole mitään itseisarvoja ... rahahan on pelkkää illuusiota loppujenlopuksi, sillä ei saa mitään todella tärkeää, kuten esimerkiksi todellista rakkautta. Me ihmiset olemme myös erillaisia omine haluinemme ja tarpeinemme. Joillekin rittää vähempi, kuin jollekin toiselle ja se pitää osata hyväksyä. Emme saa antaa kenenkään elää itsemme kautta, eikä meille ole hyväksi elää myöskään itse kenenkään muun kautta. Jokaiselle pitääantaa mahdollisuus tehdä rauhassa omat valintansa. Ja tärkeintähän on se, että lapsemme olisivat vain onnellisia! Toki voimme näyttää suuntaa mahdollisimman kuopattomalle tielle ...
raha ei ole illuusio. Tärkeä asia on tietysti tunneäly, kun sitä käyttää oikein. Mutta raha on välttämätön paha, sitä voi vain katsella vaikka asntojen nykyisiä hintoja. Käydä kaupassa, muissa palveluissa. Kulkea autolla. Ostaa vaatteita. On myös ihan mukava, jos vanhana voi hankkia omalla rahalla paremmat palvelut tai paremmman hoitopaikan, kuin odotella vuositolkulla hoitoon pääsyä. Raha ei ikävä kyllä ole mikään illuusio, ikävä kyllä. Vielä on paljon itensä kehittämisen varaa kyseisellä ihmisellä, jos ei sitten ole kyseessä joku ihmeellinen humanisti tai taivaanrannan maalari.
kunnioitus on tärkeää. Inhimillinen ajattelu ei ole meille vierasta. Saammehan käyttää sitä työssämme, tieteellisen ajattelun rinnalla. Toimimme molemmat terv.huoltoalan ammattilaisina.
kaikki maistereita. Onpa teillä korkeastikoulutettua väkeä.
Lapsenteko yksinäisyyden pelkoon on väärin keino mitä tiedän. Yleensä sellaista keinoo käyttävä on hyvin yksin jo parisuhteessakin ja ei osaa ikinä nauttia itsestään ja kumppanistaan ilman mitään "ylimääräisiä" ihmisiä ympärillä.
Mitä ihmeen kammottavaa on olla totaalisen yksin? Ihminen joka on rikas sisältäpäin ei ole koskaan totaalisen yksin eikä tarvitse koskaan mitään pakkokeinoja kuten pakkolapsia tai muutakaan pakko juttuja elämäänsä. Ei pakkoaviliittoja, eroja, yksinhuoltajuutta ym. pakon sanelemaa kakarantekopakkoa.
Yhä enevissä määrin valitaan lapsettomuus koska nykyään ei ole enään pakko tehdä lapsia. Elämän onni ei tule enään kaikille siitä että mennään naimisiin ja tehdään kakaroita vaan voi valita ihan vapaasti toisinkin ja olla erittäin onnellinen.
elämää ilman omia rakkaita lapsia, jotka ovat
aikuisia, mutta tilanne ei siitä muutu. Kovsti odotan, jospa joskus vielä lastenlapsia tai edes yksi, mutta onhan minulle rakkaita pieniä kummilapsia ja heidän aivan ihana ¨äitinsä läheisenä yhstävänä. Joka ei ole kokenut, mitä lapsi parhaimmillaan tuo koko elämään, ei siitä tietysti mitään tiedä, rakkautta puolin ja toisin, jatkuvuuden, minulla ainakin avioliitto on pysynyt hyvässä jamassa ja miehellenikin on erittäin suuri ilo, että on lapsia. Hän ei sen suurempaa onnea ole koskaan tuntenut, muuta kuin silloin kun menimme naimisiin ja molemmat heti halusimme lapsia ja taloudellinenkin tilanne kummasti lutviutui ja kaikki on siitä huolimatta, kun on myös taloudellisen tilanteensa eteen ponnistellut, hyvin. En koskaan valitsisi vapaaehtoisesti lapsetonta avioliittoa.
kun tulin kaupungilta ja olen tosi väsynyt.
perustele valintaani sillä, että on vanhana seuraa. Kyllä minulla on ystäviä ja sukulaisia miehenikin lisäksi. En todellakaan nuorena ajatellut vanhuutta, mutta kun nyt keski-ikäisenä ajattelen, ettei niitä lapsia olisi, elämä olisi ollut koko avioliiton ajan tyhjää minun kohdaltani ja mieheni kohdalta, vaikka toisiamme todella rakastamme ja nyt on aivan ihanaa, kun fiksut pojat tulevat, toinen päivittäin käymään ja voidaan soitella ja se tunne, kuinka voimakkaasti kaikki rakastamme toisiamme ja huolehdimme ja välitämme toisistamme puolin ja toisin. Ei kenenkään tarvitse hankkia pakkolapsia, sehän olisi lapselle hirvittävä kohtalo ja jokainen tekee omat ratkaisunsa. Tämä oli tällainen ketju, jossa jokainen voi sanoa mielipiteensä, mutta en ollut yksin näiden ajatusten kanssa. Samalla tavalla ajatteli toinenkin äiti. Lisäksi haluan vielä mainita, että vanhempani, joille lapseni olivat ainoat lastenlapset, olivat niin onnellisia heistä, että joskus tuntui kuin sydän pakahtuisi onnesta.
olla niin tyhmä, että ajattelee, että joku poistaa yksinäisyyden tunteen lapsia hankkimalla.
Se on naurettavaa. On kysymys luonnon kiertokulusta, johon normaalit ihmiset haluavat lapsia. Lapset ovat rakkauden hedelmiä!
Kuinka joku voi sanoa, että omat biologiset lapset ovat "ylimääräisiä ihmisiä". Eiköhän siellä päässä ole jotain vikaa, kirjoitus oli sen verran sairaan tuntuinen ja katkera.
Onko tämä nyt taas sama mummeli, joka tekee "sähkötöitä" seitsemännessä? talossaan ja kutsuu aikuisia poikia pikku-lapsikseen.
Tunnistaa hyvin, vaikka yrittää kovasti vaihtaa nimimerkkiään. Johtuu varmasti siitä, ettei tänne tähän mennessä ole yksikään sekopäinen omassa itsekylläisyydessään rypevä 50-vuotias kirjoitellut.
Voiko keski-ikäinen olla vielä henkisesti noin rikki? Eikö elämä antanut sitä mitä tilasi?
Miten niin NORMAALIT ihmiset haluavat lapsia? Alkaa kyllä jo mitta riittämään tässäkin päässä. Ilmankos suhtaudun äiti-ihmisiin niin halveksuvasti -voitteko yhtään naurettavamman ylenkatseisia ollakaan?
Ne ylimääräiset ihmiset ovat ylimääräisiä ihmisiä, eikä kenenkään biologisia lapsia, kun eivät ole vielä syntyneetkään -haloo! Jospa muistelisit aikaa ennen lapsia. Ai niin, eihän sitä ollutkaan.
Kirjoitus ei tod. ollut mielestäni sairas tai katkera muutoin kuin teidän mamujen suuntaan ja ihan oikeutetusti. Kaikki eivät halua pissavaippojen turruttamia simmukoita, jotka eivät enään pysty näkemään kauemmas kuin omaan kotiin.
Kuinka tyhmiä te voittekaan olla?
Voi helvetti sentään. Sinun piti lähteä tältä palstalta,
mutta etpä montaa päivää pystynyt poissa pysymään.
Veikkaisin että palaisit viikon kuluttua, mutta etpä
pystynyt edes niin kauaa poissa olemaan.
Mikä pirun tarve sinulla puolustella omia valintojasi
muita haukkumalla, jos kerran olet elämääsi täysin tyytyväinen?
Toivottavasti poikasi ovat oppineet suvaitsevuutta muita
ihmisiä kohtaan jostakin muualta, koska sinulta he eivät sitä
näköjään voi oppia.
Luuletko olevasi joku pirun puolijumala, jolla on oikeus
päättää kuka elää oikein ja kuka ei? Täydellinen ja
virheetön ihmissuhdemestari, joilta kaikkien pitäisi
tulla hattu kourassa anomaan ohjeita?
Jos näin on asia, yrittäisit edes jakaa niitä viisauksiasi
ilman että tuomitset ja haukut muita. Ihmisillä kun
on tapana hermostua ja puolustautua, jos heitä ja
heidän elämäntapaansa vastaan hyökätään.
vaan mies, joka esiintyy useilla eri hahmoilla. Viime päivinä keski-ikäisenä naisena joka on täällä kahden sinkkupoikansa takia, usein myös erittäin komeana miehenä (jota kassatytötkin katsovat kahdesti) mutta jolle eivät nykynaiset kelpaa, ja ilmeisesti sama henkilö on myös 24-vuotias pyöreä neitsytnainen.
Jos olet vaippaikäinen, niin ymmärrän, ettö sellainen kehittymätön persoona kirjoittaa jotain tuollaista potaskaa. Ei sellaista kukaan viitsi lukea. Olet harvinaisen kehittymätön yksilö. Kuten tietyt muutkin pissikset.
10-20 vuoden kuluttua. Säälin sinua. Ota nyt kaikki nautinnot itsellesi, sillä ikävä kyllä se
homma loppuu, kun rypyt alkaa roikkumaan. Ei tarvitse kenenkään hankkia lapsia, totesin vain, että onneksi ei ollut nuoruutta kuin 14-18 ikävuoden välillä. Silloiin olisi ollut liian paljon ottajia, joita en halunnut, vaikka oli DI ja yliopisto-opiskelijaa. Otin tavallisen insinöörin, siis rakkaan ihmisen. Oli vara valita, mutta minulle asia oli ihan selvä, koska rakastuin häneen hitaasti, mutta varmasti ja avioliitto on ollut kestävällä pohjalla. Lapsista sanoisin, että jos on kylmä tunne-elämä, ei tietenkään halua lasta, mutta kun aika kuluu, elämä tulee tyhjäksi. Vielä kerran on sanottava, etten halunnut lapsia oman itseni takia, vaan halusin lapsen rakkautemme kruunuksi ja koska rakastamme lapsiamme sydämemmme pohjasta saakka. En muutenkaan näkisi seksiä
pelkästään minään tavoitteena, jos se ei hedelmiä tuottaisi.
Nyt meni hermosyyt täältäkin. Saat hyvin pian jäljittäjän perääsi noilla angstisilla jutuillasi. Ei kukaan keski-ikäinen voi olla ajatusmaailmaltaan noin sairas, oli kuinka taiteileva tahansa. Yritätkö vakuutella itsellesi onnekasta elämääsi, vai miksi täällä enään mesoat tuomiten muita.
Muista, sinäkin jätät koko ajan jälkiä.....
itse olet tosi angstinen ja todella toivoton tapaus, koska ne mieshommat eivät hoidu, vaikka mitä tekisit. Sinä itse jätät omat jälkesi, joita ei kukaan muista muutaman vuosikymmenen päästä.
Sori, korjaan arvioni! Nyt enemmän juttujasi lukeneena voin sanoa sinun olevan yksinäinen 17-22 -ikäinen nuori nainen, joka heijastaa jutuissaan jollakin tavalla suhdettaan perheeseensä, minkä olemus tosin jää sekavaisen ulosannin johdosta vielä täysin arvuuttelujen varaan.
En tiedä mitä elämässäsi on tapahtunut, enkä usko, että tälläkään tekstillä on muuta vaikutusta sinuun kuin se, että suutut taas ja lähdet kovasanaisesti uhoamalla heittämään jotain takaisin. Tuo jäsentelemätön huutosi ja raivoamisesi sinut paljastikin. Sillä, oli miten sekopäinen vanhus tahansa, ei hän pysty noin huonoa suomen kieltä kirjoittamaan.
Luulen, että saisit täältä varmasti myös apua, jos viitsisit sitä huutamatta pyytää. Totuus on se, että ilmeisesti haluatkin vain herjaavaa vastakommentointiasi puolellesi. Voiko sinun todellakin olla niin paha olla, että haluat ihmisten osoittavan suutumuksensa sinulle? Miksi teet tämän? Hiukan ristiriitaista kun lukee rivien välistä, että kuitenkin olet kristinuskon oppeja kunnioittava ihminen.
Koittakaa nyt hyvät ihmiset tajuta, että kaikki ihmiset
eivät ajattele asioista kuten te, eikä se teidän elämäntapanne
todellakaan ole se ainut oikea tai paras mahdollinen.
On ihan oikeasti olemassa ihmisiä jotka eivät lapsia
halua, vaikka jotkut eivät sitä suostu uskomaan. Ymmärrän
että monelle vanhemmalle se oma lapsi on maailman rakkain
asia, mutta ymmärrän myös etteivät kaikki ajattele
lapsista samalla tavalla. Jos lapsettomia aina haukutaan
itsekkäiksi ja huonoiksi ihmisiksi, niin ei mikään ihme
jos he vittuilevat takaisin.
Minusta on todella loukkaavaa haukkua ihmisiä vähäjärkisiksi
vain siksi, etteivät he ajattele asioista samalla tavalla
tai elä kuten te.
Perustelet lapsien hankkimista sillä, että on sitten
vanhana seuraa. Eikös se ole hieman itsekästä, että
hankkii lapsia oman yksinäisyytensä turvaksi? Miksi lapsettoman
ihmisen täytyisi olla totaalisen yksin puolison kuoltua?
Eivät kaikki elä vain oman perheensä parissa, vaan heillä
on myös muita ihmissuhteita. Jopa yli 80v mummollani
on ystäviä ym. Ei hänkään vain odottele kotona että
lapset tai lapsenlapset tulisivat kyläilemään.
Totaalisen yksin jää silloin, jos on keskittynyt vain
perheeseensä ja sen jostain syystä menettää.
Olet ihan oikeassa siinä että lapsien haluaminen on
luonnollinen asia. Ei lapsien puute kuitenkaan tee
yhdestäkään ihmisestä epäonnistunutta.
Itselläni ei ainakaan vielä lapsia ole, mutta ehkä joskus
vielä niitäkin saan. Ehkä en.
En vihaa mitään yhtä paljon kuin kapeakatseisia ihmisiä,
jotka ovat täysin ehdottomia mielipiteidensä suhteen,
eivätkä edes yritä ymmärtää muiden ajatusmaailmaa tai
valintoja.
kuin minun suusta :)!
Kaikki hauska loppuu aikanaan. Eikö äitinä olekaan niin mukavaa? Sitäkö täällä nyt purnaat ja todistelet erityisasemaasi pullakoneena?
pullaa enää ollenkaan. Ostan melkein kaiken valmiina. Olen taiteilija ja lisäksi ykstyisyrittäjä, joten en edes ehtisi tehdä pullaa itse. Leivon vain, jos huvitta, jos tulee vieraita enkä aina silloinkaan. Lapset ovat pelkästään antaneet, eivät mitään ottaneet.
Lapset ovat todella Luojan lahja.
Hei sähkötöitä tekevä taitelija, joka omaat huolestuttavan epäkiitolliset välit poikiisi -voisitko jo mennä pois täältä!
Kaikki ovat varmasti jo sinulle ilmaisseet kuinka seurasi täällä ei ole enään suotavaa. Etkö enään muuten saa yhteyttä poikiesi sinkkuelämään kuin roikkumalla täällä lukien juttuja ja miettien mikä niistä on poikasi oma.
Säälittävää. Sinun ikäisillesi on tuolla oma palsta, missä voi huutaa hullun uskoasi ja tuomita muita.
Mutta kyllä se vaan niin on, ettei jokaisen ole mikään pakko niitä kersoja hankkia! En tajua miksi aina pitää olla tyrkyttämässä sitä ajatusta, kun minäkin käyn kavereideni luona joilla tietty kaikilla on vauva, niin heti pitää kysellä että eikö yhtään tunnu vauvakuumetta kun tuota kääröä katsoo?
Ei siinä mitään, on ne söpöjä, mutta en minä itselleni sellaista ottaisi.
En ole koskaan tahtonut lasta, en lapsenakaan leikkinyt koskaan vauvanukeilla, enkä mitään perheleikkejä.
Minusta sitäpaitsi olisi kamalaa hankkia tällaiseen maailmaan lapsia, kun selvästi kaikki asiat menee vaan huonompaan suuntaan, kaikkihan sen näkee.
Että menkää te muut vaan viettienne vietävinä, mutta pakkoko aina on olla arvostelemassa jos joku nyt vaan ei halua lapsia tai edes parisuhdetta? Ei se varmaan teiltä muilta ole pois vaan ehkä jopa päinvastoin!
Ja muuten viimeiseksi hankkisin lapsia itsekkäistä syistä kuten tuo perinteinen "on sitten vanhuksena joku huolehtimassa."
Kuka muka näistä nykyisistäkään vanhuksista huolehtii, vanhainkoteihinhan ne tumpataan kusemaan vaippoihinsa että kyllähän sitä toivoa saa lastensa pitävän huolta....
Taas yritetään luoda illuusioita siitä miten perheetön elää.
Tietenkin vaan hauskaa pitäen alkoholista ja irtosuhteista nautiskellen, kunnes yhtäkkäiä eräänä päivänä herää todellisuuteen: "Voi kamala, olen ihan yksin! Ja on myöhäistä saada lapsia!"
Kuulkaapas tätä.
Me lapsettomat emme ole kaikki samanlaisia, kuten ette te lapsia omaavatkaan toivottavasti ole (vaikka usein kyllä tuntuu että yhtä hassuja olette kaikki!).
Itse en biletä, en harrasta irtosuhteita.
Yhden kerran olen seurustellut ja senkin tein vain yhteiskunnan ja sukulaisten painostuksesta, vain huomatakseni sen minkä jo itse tiesin, se ei minulle sovi! Vasta sen tehtyäni alkoi muutkin jo uskoa, ettei se todellakaan ole minun juttuni. Enpä haluaisi hankkia lapsiakin vain jotta toiset huomaisivat sen jonka jo itse tiedän, ettei se ole minun juttuni!
En minä lapsia inhoa, hoidin paljonkin veljenpoikaani kun hän oli vauva ja hoidan edelleen nyt kun hän on 10v.
Olemme erottamattomat ja tekisin mitä tahansa hänen puolestaan.
Ymmärrän siis toki miten väkevä vaikutus lapsella voi olla vanhempaansa kun jo sukulaispojankin hoitaminen on saanut minut tuntemaan näin vahvasti.
Silti en koskaan ole tullut ajatelleeksikaan hankkivani omia lapsia.
Jotenkin ajattelen että se vaan ei ole juuri minun juttuni, vaikka minulla rauhallista eloa viettävänä toki olisikin aikaa lapselle mainiosti.
Olen myös kuunnellut varoituksia siitä miten joskus vielä kadun ja silloin todella alkanut pohdiskella asiaa, mutta tullut korkeintaan neutraaliin tulokseen, että olisi "ihan sama" vaikka saisinkin lapsen..
Mutta se tuskin on riittävä peruste alkaa tehtailla lasta että se on minulle "ihan sama."
Tunnen ihmisen joka hankki 2 lasta vaikkei itse koskaan lapsia halunut ja voin kertoa että se todella näkyy niissä lapsissa, en haluaisi samaa omille lapsilleni.
Jokainen elää kuten elää ja on vaikea käsittää että joku muu elää eri tavalla, mutta hyvät ihmiset YRITTÄKÄÄ edes! tai ok, älkää edes yrittäkö mutta olkaa sitten hiljaa!
Raamattukin opettaa että kellä onni on se onnen kätkeköön. Ei ole tarkoitettu että jokainen kerskuu omilla tekemisillään ja halveksii muita valinnoistaan jotka heille ovat sopivampia.
Ja kun seuraavan kerran menette sen lapsettoman ystävänne luokse kylään, mikäli edes vaivaudutte enää lapsettomien luona kyläillä, niin koettakaa puhua jostakin muustakin kuin siitä millaista ihanaa on olla äiti.
En yhtään ihmettele että nämä ystävyyssuhteet lapsettomien ja lapsellisten(heh nimeenomaan) kesken eivät oikein onnistu kun äidit ovat kuin uskoon hurahtaneita ja käännyttämässä lapsettomia ystävättäriään!