Pieni

johon haet mielenrauhaasi. Uskon, että jokainen ihminen voi muuttua, huonompaan tai parempaan. Jotkut eivät satu muuttumaan ja jotkut taas muuttuvat. Joillakin menee paremmin nykyisen kanssa ja joillakin taas ei. Muutenkin vaikea verrata, sillä aikaisempi suhde on päättynyt ja toinen on meneillään. Kyllähän sitä vaikutti joissakin tapauksissa, etteivät pari ikinä tulisi eromaan mutta niin vain käy. Ja sellaista voi ihan samalla tapahtua uusien avioliittojen kohdalla tai sitten ei.

Mutta eihän se sinusta tee mitenkään kykenemätöntä/huonoa tai muuta sellaista, jos exäsi onnistuukin löytämään toimivan parisuhteen. Sinäkin voit löytää "paremman" suhteen. Keskity mielummin omaan elämääsi, jos noin murheellisesti on käynyt sillä teillä on nyt erilliset parisuhde-elämät eikä exäsi kyky toisen kanssa onnistumiseen muuta sinua ja sinun elämääsi mihinkään. Sitäpaitsi yleensä ei edes löydy syyllisiä siihen miksi kävi kuten kävi. Olisiko se ihan kamalaa jos KUMPIKIN teistä tulisikin onnellisemmaksi, oli sitä uutta tai ei, mitenkään aliarvioimatta onnellisia hetkiänne.

Itseäsi eniten satutat tuolla ajatusmaailmalla. :(

olen samaa mieltä, että joillekkin ihmisille onnistuminen parisuhteessa on lähes mahdottomuus.
Jotkut ihmiset ovat niin itsekkäitä, etteivät kertakaikkiaan kykene huomioimaan toista ihmistä ja se ei hyvältä näytä parisuhteen kannalta.

Oma parisuhteeni eron jälkeen alkoi kolme vuotta erosta ja on voinut hyvin aina vuoteen 2002, jonka jälkeen tuli ongelmia ja nyt tämäkin loppuu.

Ex:n parisuhteen laadusta ja onnistumisesta en tiedä, kuin sen että se alkoi jo ennen meidän virallista eroa. Mutta jos kirjoihin on uskomista ei uutta toimivaa parisuhdetta voi rakentaa ennenkuin edellinen on käyty läpi, ja se vie ihmisestä riippuen 2-3 vuotta.

Minä aloitin tämän avosuhteen joka kesti 10 vuotta puhtaalta pöydältä, eli olin eron käsitellyt jo loppuun. Avopuolisoni oli asumuserossa noin vuoden kestäneestä avioliitosta.

Älä ajattele niin että olisit kykenemätön parisuhteeseen, käy ero läpi ja olet entistä vahvempi, ajattele että se oikea ei ole vielä osunut kohdalle.

Tottakai epäonnistuminen sattuu ja lyö itsetunnon alas, mutta kyllä se sieltä pikkuhiljaa palautuu entistä vahvempana.

Aina kun menettää saa tilalle jotain muuta.

Tsemppiä ja uskoa se tulee kyllä aikanaan Sinunkin kohdallesi. ( ja se mitä ex:n rakkauselämässä tapahtuu ei ole sinun asiasi)

Et voi löytää täältä mielenrauhaa tuollaiselle ajatukselle. Sinun on itse käytävä läpi oma (ero)kokemuksesi, oli se sitten millainen tahansa.

Jokainen ihminen yrittää selviytyä omassa suhteessaan. Joskus se on hyvin vaikeaa. Olisi hyvä kyetä asettumaan toisen asemaan, silloinkin kun toinen ihminen aiheuttaa lähinnä vihan tunteita, ja yrittää ymmärtää tilannetta. Ihan oman itsen vuoksi.

oli ns. nuoruuden hairahdus, kypsymättömänä solmittu suhde, jonka epäonnistumisen merkit olivat alusta lähtien nähtävissä. Nuorena on vain vaikea uskoa ja havaita niitä seikkoja, jotka nyt vanhempana tuntuvat itsestään selviltä. Liittoa en tosin kadu, sillä sen seurauksena syntyi ihana lapsi.

Nyt olen toisessa liitossa, joka on solmittu aikuisen harkinnalla ja kypsyydellä. Olen syvästi onnellinen harmonisesta suhteestani ja mutta myös tietoinen siitä, että varmasti kriisejäkin tulee. Olen kuitenkin valmis taistelemaan liittoni puolesta mahdollisina vaikeina hetkinä, tahto onnistua ja vaalia tätä onnea on vahva.

Olen nähnyt ympärilläni sekä onnettomia että onnellisia uusia suhteita. Ex-mieheni ei ole tämän reilun kymmenen vuoden aikana valitettavasti onnistunut solmimaan pysyviä suhteita: ne ovat kaikki kaatuneet niihin samoihin ongelmiin, joihin omakin liittomme kariutui. Rakkaus perustuu toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen sekä taistelutahtoon, eikä se aina ole helppoa. Jollei näitä asioita opi, ei pysyvää suhdettakaan voi todennäköisesti muodostaa. Jotkut tosin oppivat virheistään, toiset eivät.

Minä olen. Minulle sanottiin minun ex:stä jo vuosia sitten.