olen aina hyväksynyt sen, että minua alistetaan, sillä tunnen olevani jotenkin huonompi, kuin muut. Hyväksyn sen ja tiedän, että olen kuin roska.
mutta sitten tapasin ihmisen, joka ei alistanut,
vaan rakasti. Todella!
Minun oli vaikea uskoa sitä aluksi, mutta hän, joka rakastaa, satuttaa minua silloin tällöin.
En tiedä, onko se vakavaa, mutta se tuntuu pahalta.
Odotan lasta hänelle, mutta silti hän tahtoo lähes joka päivä naida. Jos en anna, hän ottaa väkisin.
Rakastan häntä, mutta se tuntuu silti pahalta.
hän on minulle niin kiltti ja hellä, mutta suuttuessaan hän sanoo joskus pahasti.
Olen niin herkkä, että otan tarkoittamattomatkin ilkeydet ihan vakavasti.
joskus hän vihjaa, että olen lihava ja vastenmielinen.
rintani vuotavat jo vähäsen, en tiedä, onko se normaalia, mutta ainakin se on kauhean noloa.
puolisoni saattaa mainita asiasta joskus ja sen vuoksi olen "varpaisillani". häpeän kamalasti.
En juuri enää liiku missään, pysyttelen enimmäkseen kotona, ja sen takia olen kuulemma laiska. siivoan ja teen kaikkeni, jotta voisin näyttää hänelle, etten ole laiska, päinvastoin, mutta hän ei näe sitä.
rakastan häntä, mutta hän saa minut tuntemaan oloni huonoksi.
olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta tuntuu, että hän ei välitä.
ehkä tämä johtuu olotilastani, tämä kaikki..
Puolisoni on läimäissyt minua pari kertaa ja vaikkei se edes sattunut, pelkäsin "lyöntien" jälkeen ihan kauheasti.
Haluaisin miellyttää häntä, mutta vaikka teen kaikkeni, en pysty siihen.
Hän on maailman ihanin mies, vaikka joskus aika kovakourainen. tunnen silkkaa voimattomuutta, kun en osaa kertoa sanoin hänelle sitä, kuinka paljon hän minulle merkitsee.
mutta sitten tapasin ihmisen, joka ei alistanut,
vaan rakasti. Todella!
Minun oli vaikea uskoa sitä aluksi, mutta hän, joka rakastaa, satuttaa minua silloin tällöin.
En tiedä, onko se vakavaa, mutta se tuntuu pahalta.
Odotan lasta hänelle, mutta silti hän tahtoo lähes joka päivä naida. Jos en anna, hän ottaa väkisin.
Rakastan häntä, mutta se tuntuu silti pahalta.
hän on minulle niin kiltti ja hellä, mutta suuttuessaan hän sanoo joskus pahasti.
Olen niin herkkä, että otan tarkoittamattomatkin ilkeydet ihan vakavasti.
joskus hän vihjaa, että olen lihava ja vastenmielinen.
rintani vuotavat jo vähäsen, en tiedä, onko se normaalia, mutta ainakin se on kauhean noloa.
puolisoni saattaa mainita asiasta joskus ja sen vuoksi olen "varpaisillani". häpeän kamalasti.
En juuri enää liiku missään, pysyttelen enimmäkseen kotona, ja sen takia olen kuulemma laiska. siivoan ja teen kaikkeni, jotta voisin näyttää hänelle, etten ole laiska, päinvastoin, mutta hän ei näe sitä.
rakastan häntä, mutta hän saa minut tuntemaan oloni huonoksi.
olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta tuntuu, että hän ei välitä.
ehkä tämä johtuu olotilastani, tämä kaikki..
Puolisoni on läimäissyt minua pari kertaa ja vaikkei se edes sattunut, pelkäsin "lyöntien" jälkeen ihan kauheasti.
Haluaisin miellyttää häntä, mutta vaikka teen kaikkeni, en pysty siihen.
Hän on maailman ihanin mies, vaikka joskus aika kovakourainen. tunnen silkkaa voimattomuutta, kun en osaa kertoa sanoin hänelle sitä, kuinka paljon hän minulle merkitsee.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos tunnet olosi "sisäisesti" huonoksi jo nyt lyhyen aikaa yhdessä elettyänne, ei ennuste parisuhteellenne ole kovin loistava.
Voi olla, että olet mennyt aivan väärän ihmisen kanssa yhteen.
Odotapa vaan milloin ensimmäinen nyrkisku tulee. Ja se tulee aivan varmasti.
Miehesti näyttää jo nyt - vaika olet raskaana - kohtelevan sinua varsin huonosti.
Olet viisas jos, jo tässä vaiheessa lataat puhelimesi tiedostoon paikallisen turvakodin puh.numeron,jotta saat välittömästi yhteyden sinne tarvittaessa.
Pidä myös jossain lompakon sivulokerossa sopiva seteli valmiina,jotta saat aina ja joka tapauksessa maksettua matkan turvakotiin. Eli ota elvää misä on lähin turvakoti ja mitä taksimatka tulisi maksamaan.
Älä hyväksy alistamista. Se on aivan väärä lähtökohta yhteiselolle ja ololle. Miehesi hakke näköjään sinusta vain seksiä ja seksikumppania ymmärtämättä, että raskaana olessasi aina jaksa naida.
Vakisin naiminen on kaikin puolin törkeät. Siitä sinun on oikeus kieltäytyä.
Miehessäsi näyttää olevan narsistityyppisiä ominaisuuksia, eikä se lupaa hyvää tulevaisuuden varalle. Voit varautua pahoinpiteilyihin, siis myös fyysisiin. Nythän hän näyttää pahoinpitelevän sinua henkisesti koko ajan.
Mietipä, miten olisi jos panisit suhteen poikki ja siirtyisit omana elämään ja talouteen, ennen kuin on aivan pakko.
Voin kokemuskesta kertoa, että narsistin otteet vain kovanevat koko ajan ja joudut hänen kanssaan yhtä hankalampiin tilanteisiin, kun elämä menee eteenpäin.
Paa miettien mitä olisi parasta tehdä, mutta kuvailusi perusteella parisuhteesi ei ole kunnossa.
"ole varovainen", tosin kehottaisin sinua jo lapsenkin vuoksi nyt jo menemään turvakotiin. Saat aika-lisän, voit keskustella ammatti-ihmisten kanssa tilanteestasi.
Miehesi käyttää sinuun henkistä, seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Miten raha-asiat järjestyvät perheessänne, entä sukulaiset ja ystäväsi, saatko pitää yhteyttä?
Mieti, mitä rakkaus sinulle merkitsee. Kuuluuko rakkauteen pelkoa mielestäsi?
Rukoilen puolestasi, että saat viisautta ja ymmärrystä toimia oikein. Siunausta sinulle ja lapsellesi, tietysti miehesi tarvitsee myös apua. Mutta se EI ole sinun vastuullasi.
ensimmäinen viesti sai minut itkemään.
"oman elämän aloittaminen" tuntuu kaukaa haetulta ajatukselta. Olisi julmaa lähteä.
Itse olen turvakoti-ehdotuksesta aivan hämmästynyt. Enhän minä ole vaarassa!
Raha-asiat meillä hoitaa mies, kun minähän olen jäänyt kotiin..
Tuntuu kauhealta lukea kirjoituksianne, kun kultani on kuitenkin minulle ollut niin ihana, vaikkei ollakkaan aina samaa mieltä asioista..
En varmaan edes pärjäisi yksikseni.
Kyllä uskon, että hän on minulle se oikea, ja olemme niin tiukasti yhdessä, että en voisi edes kuvitella jättäväni häntä.
Nyt kun olen lomalla, ei sukulaisiin tule pidettyä yhteyksiä, kun en muutenkaan ole hirveän "sukurakas".
mieheni ei estä minua soittamasta kenellekkään,
mutta minulla ole omaa puhelinta, ei sen jälkeen, kun jätin puhnani vahingossa kesämökille.:) Hups.. Jos tulisi tarve soittaa, saisin varmasti soittaa hänen puhelimestaan.
Minusta on vain kultaista, että jos tahdon lähteä johonkin, hän lähtee totta kai mukaani, kun ei uskalla laskea minua tämän mollukan (vauvamahan) kanssa yksin, ukkeli lähtee "henkiseksi tueksi" =)
Hän ei yritä pitää minua vain kotona, mutta en minä yksin oikein kehtaa mihinkään lähteä.
Ainoa kerta, jolloin lähtemisestäni on tullut riitaa, oli kun vein roskia.
Ukko suuttui ihan julmetun paljon.
Myöhemmin selitti, että johtui siitä, kun pelästyi, kun roskat olivat minulle "liian painavia" kannettavia.
Rakkaus tarkoittaa minulle sitä, että saan käpertyä oman kultani kainaloon.
Ja me riitelemmekin varmaan sitten paljon vähemmän, kun vauva tulee. Ainakin toivon niin.
Voisit varautua myös siihen, että riitelette paljon enemmän sen jälkeen, kun lapsi on syntynyt maailmaan.
Puolisosi ei tule todennäköisesti kestämään sitä, että joutuu jäämään toiseksi. Sinun suurin huomiosihan ilman muuta siirtyy pikkuvauvaan ja hänen hoitoonsa. No aika näyttää.
Narsistihan (puolisosi) haluaa olla aina ja koko ajan tapahtimien keskipiste. Minulla on aika pitkä kokemus näistä narsisteista. Puhutaan vuosikymmenien mittaisesta ajasta, joten saman tien voin sanoa, että tietysti minulla on aika paljon elämänkokemustakin.
Olet ihanan sinisilmäinen ja odotat elämältä kauniita asioita. Niin pitääkin, mutta, tosiasiat kannattaa aina tunnustaa.
Miehesi tähänastisesta oireilusta ja käytöksestä on vahvasti luettavissa (jos osaa) hänen narsistiset ja luonnehäiriöiset taipumukset,jotka valitettavasti vaan pahenevat,kun ikää tulee lisää. Joten tulet olemaan vielä kovilla.
Mutta en nyt saarnaa sinulle enempää. Jos itse ole tyytyväinen siihen, että sinua muksitaan, näyryytetään ja kyykytetään henkisesti. Raiskataan (niinkai sitä pitäisi kutsua, kun väkisinmaataan)- niin siitä vaan. Jatka valitsemallasi tiellä, ja lähde vasta sitten,kun henkesi on todella vakvasti uhatttuna. Ja lähdet sitten,jos ehdit.
Hakkaaminen alkoi vasta esikoisen synnyttyä. Ennen sitä oli ollut juuri tuollaista elämää, kuin mitä sinä kerrot omastasi nyt.
Turvakoti maksaa taksimatkan, jos sulla ei ole rahaa, joten älä sitä murehdi, jos/kun se hetki koittaa.
http://www.narsismi.info
Joo. olen nyt netistä kattellut noita turvakoti juttuja ja itseasiassa ihan hyvältä ne vaikuttavat.
Se on kieltämättä totta, että olen aika lapsellinen toivoessani, että asiat muuttuisivat ihan tuosta noin vain.
Kyllä sen muutoksen eteen varmaan pitäisi jotakin tehdä.
Turvakoti vain oli ajatuksena niin "jyrkkä", ettei ihan heti tullut mieleen, että semmoiseen menisin.
Tänään kuitenkin muutin mieleni, kun tajusin, etten pysty keskustelemaan puolisoni kanssa tästä asiasta niin, että hän ottaisi vakavasti ja yrittäisi, ainakin, ymmärtää.
Ehkä se sellainen turvakotiin meno aukaisisi hänen silmänsä.
Ja pääseehän sieltä pois, jos se osoittautuukin huonoksi ratkaisuksi.
Puolisoni herätti minut tänään seitsemältä pyyhkimään kahviläikkää lattialta.
Repi ylös, kun sanoin että nukun vielä.
Kummallista, mutta se ainakin sai päätökseni tuntumaan ihan viisaalta.
Kiitoksia teille vastauksistanne! Nyt sitten menen selvittelemään sitä lähintä turvakotia ja sen osoitetta.. Pieni aavistus on kyllä, ettei se ole viikonloppuna "auki", mutta kokeilen silti. :)
Kuule. Kyllä aikuinen mies osaa itsekin kahviläikkänsä pyyhkiä!! Käytkö sä sen pyllynkin pyyhkimässä? :) Aikuinen, terve mies tajuaa myös, jos muru haluaa nukkua hiukan pidempään lauantai aamuna. Ja huomioi, että toinen on raskaana.
Johan nyt on kumma, jos turvakoti ei viikonloppuna ole auki! Silloinhan niitä juuri useimmiten tarvitaan.
Hyvä asia, että silmäsi alkavat aueta.
Vai herätti Sinut seitsemältä aaumulla pyyhkimään lattialle lotramaansa kahviläiskää.... Ei tullut äijänketaleelle mieleen, ottaa itse rättiä tai talouspaperia käteensä ja pyyhkäistä pois. Tiedän kokemuksesta, ettei ne rätit miehenkään käteen kiinni tartu.
Sinä alkuperäinen kirjoittaja olet nyt hyvässä suunnassa, kun harkitset niitä turvakotiasioita.
Tekisi mieleni kysyä, että minkä ikäinen olet ja kuinka pitkällä on raskautesi ?
Olisiko parasta ajatella muuttavansa raskauden loppupuolella turvakotiin, ettei ukonkutale pitäisi sinua ilmaisena siivoupiikana ja seksiorjana. Se voi käydä työlääksi,kun raskaus sinänsäkin väsyttää.
Jos näitä muuttohommia turvakotin harkitset, niin parasta olisi soittaa sinne etukäteen ja kysellä henkilökunnalta käytännön neuvoja asian toteuttamiseen. Turvakodin henkilökunnalle tällainen neuvonta on aivan "ruisleipää", he tekevät sitä jatkuvasti.
Ja sitten se muuttoprosessi (sinä ja tavarat, vauvan tavarat) pitäisi tapahtua aivan kertakaikkisen salaa mieheltäsi. Joten hänelle et voi vihjata edes puolta sanaa, että olet lähdössä. Olisiko sinulla sukulaisia,tuttuja tai ystäviä,jotka voisivat auttaa sinua muuttoprosessissa ?
Niin, jos miehellsi kerrot lähtöaikeista, saattaa tulla sellainen fyysinen pahoinpitely, että löydät itsesi sairaalan päivystyspoliklinikalta. Tuskin hän kimpaantuessaan välittää, että olet raskaana - jos hän on oikeaoppinen narsisti.
Lisätietoa narsismista:
www.narsistienuhrien tuki.info
Onhan se vähän erikoista, että pelkän kahviläiskän takia pitää herätä, mutta olihan se sentään hyvä, että ei jättänyt sitä "jähmettymään". Olisi voinut jämähtää lattiaan kiinni, sitä kai ajatteli.
Itse olen 24-vuotias ja vauvani 29-viikkoinen.
Eli aika pitkällä on tämä raskaus.
En itse koe olevani puolisolleni mikään "siivouspiika", mutta hän on useasti maininnut, että olen "siivellä eläjä".
Ei siivoaminen itsessään minulle raskasta ole,
vaan se, mitä puolisoni sanoo tai "jättää sanomatta" (siis kuvittelen, että hän ajattelee minusta.)Hänen mielestään en tee mitään muuta, kuin löhöän sohvalla.
Eilen katselin niitä turvakoti juttuja, ja ajattelin, että olisi kiva mennä sinne jo, mutta eihän sitä nyt varoittamatta sinne voi pölähtää.
En oikein uskalla soittaa sinne puolisoni puhelimesta, joten soitin isälleni.
Hän on sukulaistani tasan ainoa, jonka kanssa olen "puheväleissä".
Välit eivät ole parhaat mahdolliset, mutta sovittiin että hakee minut huomenna.
Turvakoti tuntuu niin peruuttamattomalta asialta, että tämä järjestely tuntuu ihan hyvältä, että ensin isän luo, sitten vasta turvakotiin, jos vielä siltä tuntuu.
Voi olla, että pieni "ero" tekee puolisoni ja minun suhteelle ihan vain hyvää.
Puhelimitse kai voisi asiaa yrittää selvittää,
niin en sitten löydä itseäni mistään, mistä ei ole hyvä löytyä. :)
Eihän puluni mikään absoluuttinen hirviö ole, vaikka olenkin saattanut antaa hänestä sellaisen kuvan. Hän on kyllä vaativa ihminen, mutta
sillä tuulella ollessaan hän on maailman kiltein ja suloisin mies.
Toivon todella, että asia selviää,
sillä en halua erota hänestä.
Hyvältä tuntuu, että yrität edistää asiaasi. Raskautesi on tosiaan aika pitkällä ja sinun kannattaisi oikeasti levätä päivittäin, sillä lapsen synnyttyä olet sitten "kiinni" yötä päivää.
On hyvä, että olet voinut keskustella isäsi kanssa ja että saat häneltäkin näkemyksiä ja mielipiteitä. Mitä mieltä isäsi on puolisostasi ?
Onko hänen mielestään kunnon mies ? Entä puolison sinuun kohdistamista pahoinpitelyistä ?
Hyvä, ettet koe olevasi siivouspiika, mutta todellakin tasapuoliseen parisuhteeseen ei kuulu nimittely tyyliin "siivelläeläjä" tms.
Kunnon parisuhteeseen kuuluu toisen huomioonottaminen, kunnioittaminen ja tasa-arvo. Jos olette yhdesä sopineet, että sinä olet kotona (ja hän käy työssä), niin sitten on molempien "siedettävä" se tilanne ilman nimittelyjä.
Turvakotiin ei tosiaan kannata "pölähtää" - paitsi hengenhädässä. Voisitko isäsi luota soittaa sinne ja parhaassa tapauksessa mennä tutustumiskäynnille kotiin ?
Kenties voisit keskustella henkilökunnan kanssa. Mikä olisi henkilökunnan mielestä sinulle paras menettelytapa.
Sinun kannataisi lähteä miettimään siltä linjalta asiaa, että jos lähdet, niin lähdet sitten kunnolla.
Takaisin ei oikeasti kannata palata. Narsisteille tyypillinen uhrin (= sinun) "koukutus" ja pahoinpitelytaipumus vaan
pahenee ja syvenee.
No, tärkeintä on joka tapauksessa, että voisit olla raskauden loppuviikot suht rauhassa ja levätä. Jotta sinulla olisi voimia sitten vastasyntyneen hoitamiseen ilman, että isä kiukuttelee (ja vaatii huomiota) siinä lapsenhoidon ohessa.
"Pulusi" toimii narsisteille hyvin tyypillisellä tavalla, eli koukuttaa sinua (=uhriaan).Hänen mielentilansa vaihtuvat hetkessä mustasta valkoiseen ja miellyttävyydestä äkillisiin raivareihin. Raivareista hän ei välttämättä muista jälkeenpäin yhtään mitään.
Ei myöskään koe syyllisyttä tai häpeää. Eikä hänellä ole omaatuntoa.
On tietysti hyvä, että et halua erota hänestä. Niin sanovat kaikki narsistin uhrit,kunnes tulee se viimein se piste, jolloin ero on ainoa mahdollisuus.
Menestystä sinun hankkeillesi, mitä sitten teetkin. Pidä kuitenkin puolesi ja ole varovainen! Ja kaikkea hyvää vauvallesi.
Hei haloo, tajuutsä että sä kirjoitit perheväkivalta-palstalle ja sinne ei ihan turhaan porukat vaivaudu kirjoittaa joten kyllä sä itekkin tajuat että olet vaarassa ja muksus myös.
Jos sä et älyy häipyä tuollasesta systeemistä niin kyllä tulee lapselle kiva perhe; täys nynny äiti ja ihan skitso isä joka pistää äiskää halvalla aina kun siltä tuntuu!
Joo, sua varmaan itkettää aivan hirveesti, mut sä olet aikuinen!!! Kuka lapsen kyyneleistä välittää kun se kärsii teidän kanssa? Yleensä sisäänpäin.
mutta ymmärsin, että tämä on se ainut "herättävä" vastaus ketjun aloittajalle.
Aivan, väkivalta on väkivaltaa, turha sitä on kaunistella ja pahimmassa tapauksessa puolustella tekijää.
Hei herää, ennen kuin nukut ikiunta!
Joo. Nyt ollaan sitten oltu "vaarin" luona kylässä jo vuorokauden verran, mutta jo nyt muistan sen, minkä vuoksi en sukulaisistani juuri välitä:
Isälläni on aika jyrkät mielipiteet ihan kaikesta, mutta eilen osasi olla aika herttainen, kun mainitsin, etten muuta hänen luoksensa vain ärsyttääkseni häntä.
Turvakotiin minun ei hänen mielestään kannata mennä, päätti, että nyt ruvetaan etsimään asuntoa. Mikäs siinä.. Aika äkkiä hänen olohuoneensa pöytä hautautui asunto-lehtien alle, kun haluaa tietenkin äkkiä eroon minusta, niin saa elää taas rauhassa. :)
Luuli varmaan, että minua pahoinpidellään, kun ehdotti, että mitäs jos soitetaan poliisille?
Salaiset osoitteet ja puhelinnumerot, sun muut pitää ehdottomasti kuulemma saada.
"Salainen osoite", en tiennyt, että sellaisiakin on olemassa, mutta mikäpä siinä.
On tämä kyllä tilanne!
Olisi kamalaa asua yksin, joten kyllä minä mieluummin menen sinne turvakotiin, ainakin nyt sitten katsomaan, että millaista siellä on.
En kuitenkaan ole ihan heti aikeissa ottaa lopullista eroa pulusestani.
On ehkä hyvä, ettemme asu saman katon alla vähäänaikaan, vaikka kyllähän tuota on jo vähäsen ikävä..
Ajattelen sillä lailla, että nytpä ukkoni näkee, millaista olisi olla yksin ihan oikeasti. Hyvää se tekee hänellekkin. :)
Sulla on ihan hyvät suunnitelmat menossa. Ehkä sinun kannattaisi kuunnellä isääsi,jos hän on selväsi sinun puolellasi suunnitelmissaan.
Puhelimen (puhelinnumeron) saat salaiseksi ottamalla yheyden operaattoriin tai hankkimalla prepaid -numeron. Jotta "pulusi" ei pääse soittelemaan sinulle yötä päivää,minkä ne helposti tekevät.
Osoitteen saat salaiseksi menemällä maistraattiin ja sanomalla, että haluat osoitteesi salaiseksi. Pitää muistaaksei täyttää ja allekirjoittaa joku pikku lappu. Ehkä isäsi voisi auttaa tässäkin.
Pitäsi varmaan ottaa yhteyttä kunnan sosiaalitoimeen. Siitä syntyvästä lapsesta ja sen huoltajuudesta tulee helposti vääntöä sen pahoinpitelevän puolison kanssa. Joten ammatti-ihmiset kehiin.
Entä asunto? Sinulle ollaan hankkimassa asuntoa. Hyvä juttu ! Toivotaan, että löytyy.
Mitenkä rahatalous ? Onko sinulla säästöjä tai rahaa käytössäsi,jos muutat omillesi. Sitäkin pitäisi miettiä. Toimeentulotuki tulee viimeseltään avuksi,jos ei ole mitään muuta.
Entä vauvan tarvikkeet aina vaunuja myöten. Onko jo hankittuna ? Tietysti on äitiyspakkaus, mutta tarvitaan paljon muutakin...
Olisiko fiksumpaa ajatella, että menisit ensin sinne turvakotiin,jossa oan asiantuntevaa henkilökuntaa paikalla jeesaamassa sinua ja syntyvää/vastasyntynyttä lastasi.
Asunto hankittaisiin silla aikaa ja muuttaisit sitten sinne vauvelin kanssa. Ota huomioon, että lapsen synnyttä elämäsi muuttuu täysin ja sinun on käyt kats elettävä täysin lapsen ehdoilla.
Käy nyt ainakin tsekkaamassa se turvakotivaihtoehto, jotta asiat ovat valmiina,kun tarvitaan.
Et todellakaan tarvitse siihen riippakiveksi mitään pahoinpitelevää ja väkisinmakaavaa puolisoa.
Poliisilta voisit tietysti saada myös lähestymiskiellon miehen varalle. Sitä kannattaa kysäistä.
Ja laitapa nyt harkintaa, että et todellakaan voi enää palata yhteen sen narsistityyppisen puolisosi kanssa. Se pahoinpitely ja väkinsinmakaaminen EI lopu.
Tietenkin puolisosi sinua houkuttelee, lupaa maat ja taivaat, laulaa erinäisiä seireenilauluja ja enenn kaikkea lupaa parantaa tapansa.
Mutta: ÄLÄ mene enää yhteen. Tulet katumaan sitä vielä raskaasti, jos näin teet.
Se "koukuttaminen", kiusaaminen, pahoinpitely ja kaikinpuolinen "riisto" vaan syvenee ja enentyy joka kerta,kun palaat yhteen narisistin kanssa.
Joten: älä mene. Menee terveys sinulta ja vauvalta.
Hei alkuperäinen ! Mitä sinulle nykyisin kuuluu ?
Ovatko asiasi edistyneet ? Oletko mahdollisesti menossa turvakotiin ? Kirjoittele meille ja kerro kuulumisiasi.
asiat ovat edistyneet joo.
Uskaltauduin juttelemaan turvakoti-ihmisten kanssa ja ihan hyvin sujui.
Jonkinmoista tukiasuntoa ehdottivat, ja minusta kuulosti ihan hyvältä. Kokeilen sitten, miten sujuu eläminen semmoisessa.
Puolisoni ei oikein tue asunto juttuani, mutta isäni tukee, kun pääsee minusta ("vihdoin") eroon. :)
Ihan hyvin menee siis.
Onnittelut Sinulle! Jatka vaan tuota itsenaistymisen linjaa, niin paaset hyvin oman elaman alkuun vauvan kanssa.
maailman ihanin mies ei lyö koskaan.Ihanin mies arvostaa puolisoaan,ei alista vaan kunnioittaa.Minusta sinulla ei ole asiat hyvin.Jätä mies ja elä onnellisena ilman pelkoa.
miettiä sitäkin vaihtoehtoa että narsku miehesi ei kestä kakkossijalle jäämistä vauvan synnyttyä ja alkaa käyttäytyä vauvaakin kohtaan pahimmassa tapauksessa väkivaltaisesti. Ehkä nainen, jos on tarpeeksi heikko, antaa periksi miehelle ja asettaa vauvan kakkoseksi, mikä sekin on huono vaihtoehto vauvan kannalta.