kaks

.....sitä on liikkeellä.....mutta elämää se vain on....ei sen kummempaa...suurimmat ongelmat tuntuvat tällaisissa tapauksissa olevan uteliailla sukulaisilla niitä kutittaa kun eivät oikein tiedä...missä mennään....mitä tapahtuu...miksei kukaan kerro mitään mutta eihän se sivullisille kuulu vaikka muuttaa kymmenen kertaa erilleen....jokin voima siinä sitten on.....että taas yhteen....

Ei tuomari eikä juomari vaa... kirjoitti:

.....sitä on liikkeellä.....mutta elämää se vain on....ei sen kummempaa...suurimmat ongelmat tuntuvat tällaisissa tapauksissa olevan uteliailla sukulaisilla niitä kutittaa kun eivät oikein tiedä...missä mennään....mitä tapahtuu...miksei kukaan kerro mitään mutta eihän se sivullisille kuulu vaikka muuttaa kymmenen kertaa erilleen....jokin voima siinä sitten on.....että taas yhteen....

liikkeellä tosiaan..onhan se vähän noloa tällainen soutaminen ja huopaaminen mutta kun ei voi muuta.erossa ollessa huomaakin ettei voikaan elää ilman toista.huomaa rakastavansa virheineen päivineen ja kaipaavansa jopa niitä ärsyttäviäkin puolia..kun vaan osais säilyttää nää tuntemukset kun taas yritetään saman katon alla.

olevan kirjoitti:

liikkeellä tosiaan..onhan se vähän noloa tällainen soutaminen ja huopaaminen mutta kun ei voi muuta.erossa ollessa huomaakin ettei voikaan elää ilman toista.huomaa rakastavansa virheineen päivineen ja kaipaavansa jopa niitä ärsyttäviäkin puolia..kun vaan osais säilyttää nää tuntemukset kun taas yritetään saman katon alla.

Joo, vanha isoäitini sanoi aikoinaan että vaikka mies on komea ei auta - sillä, hän sanoi, ei komeankaan paskaa voi syödä.

yhteinen elämä on aina ristiriitojen sovittamista ja kun mies on oppinut kotoa että nainen ei ole minkään arvoinen, että mies saa aina arvotella vaimoa, sen sukulaisia, omia lapsiaan jne niin ei hyvää tee.

miehen paskantärkeitä sukulaisia ei sovi arvostella vaikka eivät ole missään tekemisissä vuosikausiin.
huhuhuohoijaa sentään tätä tekopyhyyttä.

elämä vaan on joillakin.ollaan kuin kissa ja koira,oinas ja rapu jotka ei minkään tiedon mukaan voi onnistua yhteiselossa...mut kun vaan rakastaa siltikin niin hitosti..mä päätin et voin elää elämäni näinkin.ollaan sit erossa jos pakko on ja pa lataan taas yhteen vaik kymmenen kertaa.onhan siin kyläläisilläkin sit hauskaa.tosin tuntuu et nyt iän karttuessa alkais rauhoittumaan ja tasaantumaan.ihan turhaa mun ois kuitenkin erota kun kuitenkin satavarmasti tiiän et vaik vanhana mammana löytäisin taas itseni sen vierestä.