Ajattelin tiedustella miten muitten perheissä käydään ulkona tuulettumassa? aina yhdessä, aina erikseen, aina vaan toinen, vai ette mitenkään????? varsinkin jos on lapsia yhteisiä tai toisen vaan?
Meillä yhteinen lapsi ja yksi minun oma. Ja kas meillä homma menee näin mies kyllä on vapaa menemään ja kas vain mä jään lasten kanssa kotiin.
Mies ei voi ymmärtää että mua saattaa vituttaa kun en itse koskaan pääse minnekään. sanoo vaan että voin mä mennä aina kun haluan, isä ei ole ollut kuin yhden kerran oman lapsensa kanssa(lapsi 1 vee) että pääsin baariin ja silloinkin laitoin itse lapsen nukkuu.
Käyn myös itse töissä että en ole lomaillut tässä vaan, mutta pinna alkaa kiristynään kun ei pääse koskaan muualle kuin töihin.
Ja joo superäitien ei tarvitse kommentoida, kun tiedän ettette käy ikinä missää.
Ja siis kun ukko käy ainakin jokatoinen viikko...ja muutenkin näkee kavereitaan jne jne...
Meillä yhteinen lapsi ja yksi minun oma. Ja kas meillä homma menee näin mies kyllä on vapaa menemään ja kas vain mä jään lasten kanssa kotiin.
Mies ei voi ymmärtää että mua saattaa vituttaa kun en itse koskaan pääse minnekään. sanoo vaan että voin mä mennä aina kun haluan, isä ei ole ollut kuin yhden kerran oman lapsensa kanssa(lapsi 1 vee) että pääsin baariin ja silloinkin laitoin itse lapsen nukkuu.
Käyn myös itse töissä että en ole lomaillut tässä vaan, mutta pinna alkaa kiristynään kun ei pääse koskaan muualle kuin töihin.
Ja joo superäitien ei tarvitse kommentoida, kun tiedän ettette käy ikinä missää.
Ja siis kun ukko käy ainakin jokatoinen viikko...ja muutenkin näkee kavereitaan jne jne...
Vastaukset 14
Vanhimmat
..omaa, sillon ku olin avomiehen kans käytiin erikseen ja nyt käyn yksin silloin ku ex:llä lapset. Pakko sitä on sunkin ihmisten ilmoille päästä joskus ,ja rentoutua ,ja kavereitten kans pitää jutella ja pitää hauskaa. Aika urpo mies sulla ,sanos sille että mun vuoro tai lähet huiteleen,en mä kattois!
olen sanonut joo et joko minä tai kaverit ja lähden lätkii jos ei tule muutost. Se vaan huomauttaa et olen päästäni sekaisin. Juu kyl kai täs pää ny sekoo. Ja nimenomaan hän lähtee yksin ei turhaan pyydä ees mukaan vaik lapset vois mennä hänen vanhemmilleen siis tän nuoremman isovanhemmil....(mun porukat asuu satojen kilometrien pääs)mut ei....kun ei ole hänkään päässy kavereitaa näkee. Joo olen huomannut sen et oma napa on paras napa, hän ei huomaa eikä tajua et jokin olis vialla. Eikai kun itte voi tehdä just niinku tykkää, siit tulee sit vaan riita jos mä puutun.
Mulla on lapsia entisestä suhteesta ja ollaan erottu silloisen miehen kanssa. Nykyään seurustelen maailman ihanimman miehen kanssa ja asutaan yhdessä, eli hän, minä ja minun eli "meidän" lapset, kuten asia yleensä puhutaan. :)
Mies on jo sen ikäinen ettei halua tai jaksa oikeestaan minnekään, eikä oo kavereita joiden kans liiemmin lähtiskään. Meikä taas... mulla on laajahko kaveripiiri ja käyn kyläilemässä ja ulkona tyttöjen kans niin kuin suinkin pääsen. Monesti käydään kyllä kyläilemässä lähinnä yhdessä. :)
Eksä ei kato lapsia kuin pakollisen vkonlopun kuukaudesta. Sen sijaan nykyinen mies saattaa jäädä hyvillä mielin kotiin nukkumaan tai touhuilemaan omiaan, jos minä haluan päästä kamujen kanssa radalle.
Uskomatonta, että vaikka lapset ovat vain minun tavallaan, niin mies kohtelee heitä kuin omiaan. Sanoo ymmärtävänsä sen eron, että minä olen sosiaalinen ihminen ja hän itse ei enää juurikaan välitä käydä. Joskus lähtee mukaan kun oikein jaksan kauniisti pyydellä. Ja mielellään silloin olen järjestänyt ja maksanut lapsenhoitajan paikalle. :)
Kertaakaan mies ei ole valittanut mistään, eikä sanonut minua huonoksi äidiksi tai huonoksi puolisoksi, kun kaipaan ulospääsyä kotirutiineista ja lastenhoidosta.
Minäkin huomasin taannoin, että en ole mikään superäiti, mutta näin alle kolmekymppisenä on ihan normaalia yrittää yhdistää perhe-elämä ja oma vapaa-aika. Siitä kiitänkin aina miestäni, että hän on olemassa, eikä ikinä moralisoi sitä, että kaipaan omaa aikaakin kamujen kanssa. Ja jos viikonloppuna olen poissa sen jälkeen kun lapset nukkuu, vietän siitäkin edestä aikaa viikolla mieheni kanssa. Viikolla ei kuljeksita missään.
Joten kerro sille miehellesi, että jos tämäkin saa käydä ulkona, niin pitäisi päästä sinunkin halutessasi. Se ei toimi, jos vain toinen kulkee ja kulkee, mutta toinen ei saa siihen samaan mahdollisuutta. Minä ainakin tukehtuisin, jos en koskaan pääsisi minnekään itsekseen. Tai puolison kanssa ulos, ihan sama, kunhan pääsee vain neljän seinän sisästä pois. :)
Puhukaa ja kerro että sinäkin haluaisit samat mahdollisuudet, mitkä puolisollasi on. Jos hän sanoo, että mene milloin haluat, sano että lähdet huomenna, etkä ota tekosyitä vastaan. Kerrot miehelle että luotat hänen kykyynsä hoitaa lapsia, että hänkin osaa laittaa lapset nukkumaan ja hoitaa heitä jos sattuvat heräämään. (meillä ei oo heränneet kertaakaan kyllä kun ovat jo sen ikäisiä...) Meikänkin eksä arasteli just sillä aikanaa, että luuli ettei osaa. Sitten kun huomasi että häneen luotetaan ja hänkin osaa, niin ei ollut enää mitään ongelmaa. Ero tuli ihan muista syistä kuin lastenhoidosta. :)
Toki voi hattua nostaa äideille, jotka eivät ikinä käy missään, eivätkä kaipaa mitään muuta kuin perhe-elämää. Se on hienoa. Omat vanhempani olivat samanlaisia ja minua ahdisti suunnattomasti kaikki se yhdessä tekeminen ja ainainen yhdessä olo. Kun porukat oli aina paikalla ja aina läsnä, kaikki kyläilyt ynnä muut tehtiin yhdessä ja aina oli koko perhe ruoka-aikaan kotona. Voi äiti...
mies tekee vuorotyötä ja ei siis sen takia aina voi katsoa lapsia. mutta heti kun hänelle vapaa päivä koettaa hän lähtee ykköset päällä vetämään.
Ja toinen lapsista on exällä aina kun on, mutta kun en välttämättä saa sitten tätä nuorempaa minnekkään. enkä aina jaksa olla mummolle ja papalle viemässä koska ovat jo vanhoja...vaikka oma lapsenlapsi on niille kaikkikaikessa ja on myös tää mun toinen lapsi ja ne ottais kyl mut ovat kuitenkin kans meneväisiä(siis matkustelevat jne.....)niin jotenkin hävettää olla niille kuskaamassa aina sitten kun ovat jo päivisin aika useasti kun mies vie lapset aina tarhastakin suoraan heille hoitoon. ei siis jaksa päivisinkään juuri olla oman lapsensa kanssa......että näin meillä tosiaan. Älkää kysykö miksi vielä kyseisen ihmisen kanssa olen, kun en tiedä itsekään.
Teillä on iso ongelma ,suhde ei toimi jos toisella on huono olo,meinaatko jaksaa pitkän aikaa?Älä tee sitä virhettä minkä minä tein ,15v:tta alkkiksen kans rääkkäsin itteäni,ei kannata.Asiat pitää hoitaa eikä jäädä miettimään.Kunnon suhde ei ole tuollainen.
Ollaan kyllä ilmeisesti ainakin nuorempia, minä 24 ja mies 23.. Mutta muuten sama homma.. Mulla 5v tytär ja töiden takia harvoin päästään ulos samaan aikaan..
Mies jää tytön kanssa mielellään ja toteaa vaan, että "kyllähän mä meidän pikkuista vahdin"..
Välillä suorastaan patistaa lähtemään työkavereiden kanssa jonnekkin tuulettuun..
Saa myös itse mennä jos haluaa, mutta usein on niin väsy viikonloppuisin, että oman kullan kainalo koti sohvalla kuullostaa paremmalta..
Mullakin paljon vkl töitä, joten en se minäkään radalla jatkuvasti ravaa.. N 1 kerran/2kk
juu olemme 28 ja 26 vuotiaat.kyllä se mulle hokee että saan mä mennä, mut mitä siitäkun ikinä en vaan pääse. Ei ole ikinä mulle tullu sanomaan että haluanko mä mennä, sillä se nyt tuskin sil mieles liikkuu. Ainoa asia et kunhan se vaan pääsee ja sehän pääsee aina kun tahtoo.
Toisella paikkakunnalla asuvia kavereitani en ole nähnyt sen jälkeen kun muutin sieltä pois.
Tai tottakai mä pääsen lähtee kavereitteni kanssa jos otan lapset mukaa.
Mulla ole enää mitää puhuttavaakaan kavereitteni kanssa kun en osaa puhua muusta kuin töistä tai lapsista ja kodin siivoamisesta.
Tässä kyllä suunnitellut olen kaikenlaista, lähinnä suren mummoa ja pappaa koska lapsenlapsi niille niin tärkeä ja jos eroamme aion todellakin muuttaa takaisin sinne mistä tulinkin....sen tiedän että anopin sydän särkyy.
Että en tiedä itsekään miten kauan ajattelin vielä mädäntyä tässä.
Mulla vieraantuminen kavereista alkoi, kun sain muksun.. Kaippa ne luulee että se on sit vaan pelkkää vaipparallia sen jälkeen.. Mahdollisimman vähän kerron plikasta kavereille sillon harvoin kun nähdään, ettei karkaa nekin vähät.. Tiedän ettei sinkkuja lapsettomia hirveästi kiinnosta onko neidin masu tänään kovalla, vai löysällä.. =)
Yhden naispuolisen työkaverin oon nyt saanut ja bilettämässä sillointällöin käyty..
Eipä meillä kyllä silti elo mitään ruusuilla tanssimista oo, omat ongelmansa tuo, kun molemmat tekee kolmeavuoroa töitä ja aikaa yhdessä on tosi vähän..
on joskus tuntunut itseltäkin. Onneksi jutustelun voi "opetella" uudelleen, kunhan vain pääset ihmisten ilmoille. Mistä päin olet ? Jos voisin auttaa, auttaisin mielelläni. Tiedän että elämä tuntuu paremmalta kun on sosiaalista elämää joskus kodin ulkopuolellakin.
Mä yritän kyllä esittää kiinnostunutta, mutta kieltämättä en jaksa aina kuunnella kun kaikki puheet koskee vaan vauvan tekemistä, että miten ja mitä "me" ollaan tänään syöty ja kakattu, paljonko "meille" on tullut lisää painoa ja miten on nukuttu yms. Ja sepustukset on hyvin yksityiskohtaisia. Ennen lapsen syntymää sai kuulla kaikki raskauteen liittyvät jutut. En ees ymmärtänyt puoliakaan. Vaikka ymmärtäähän sen innostuksen ekan lapsen kohdalla.
Itse en ole sinkku, mutta lapseton. Vähän kyllä huolestuttaa, että miten erkaannun kavereista joilla on lapsia.
Ei kans hirveästi kiinnosta millasta tavaraa sinne mukelon vaippaan on tänään tullu.. Siks just yritän pitää äärimmäisen minimissä omastani puhumisen.. Tietty jos joku kysyy, niin vastaan, mutta sillonkin vaan välttämättömimmän..
Jotenkin se menee niin, että omat lapset ja muitten mukulat.. En edes hirveästi tykkää muiden lapsista, enkä tietenkään oleta, että muut tykkäisivät mun lapsestani.. =)
Viihteellä käydessäni olen vapaalla, joten silloin en puhu lapsi juttuja kavereilleni ollenkaan.. Jos mä en mitään muuta juteltavaa keksi, niin jätän menemättä..
No, onneksi meilla ei ole lapsia, helpottaa hiukan. Siis aija ilmoitti aina niin myohaan menevansa ulos kavereidensa kanssa, etten pystynyt mitenkaan jarjestamaan itselleni tyttojen iltaa. Itse olen aina ilmoittanut vahintaan paivaa ennen, ettei toisen tarvi istua kotona yksin. Juttu alkoi paisua niin, etta melkein joka viikko istuin yksin kotona, aija bailasi. Sitten sain mielettoman raivarin (aiempiin kitinoihin aija vain aina vaittaa, etta en haluaisi hanen menevan ulos kavereidensa kanssa), niin alkoihan se tajuta, etta kyse on pelkastaan siita, etta haluan itsekin menna johonkin joskus, eika hanen sitomisestaan kotiin.
Nykyaan sovitaan, milloin mennaan kavereiden kanssa tarpeeksi ajoissa, jotta molemmat voivat menna, eika tarvi jaada yksin kotiin. Teilla nyt on se ongelma, etta jonkun tarvii olla kotona vauvan kanssa. Mutta voittehan tekin sopia etukateen, etta perjantaina sina menet ulos kavereittesi kanssa, lauantaina mies, ja sunnuntaina menette kaikki ravintolaan syomaan.
Jarjestelykysymyshan tuo on. Tai sitten taustalla on miehen mustasukkaisuus, eli ei haluaisi paastaa pois kotoa.
Meillä ei vielä ole lapsia ja käymme tosi harvoin bilettämässä. Silloin joskus kun kävimme enemmän niin enimmäkseen kävimme yhdessä. Nyt käymme useimmiten omien kavereiden kanssa ja joskus yhdessä. Me viihdytään nykyään enimmäkseen kotona kaksisteen. Ja joskus pyydetään kavereita kotiin viettämään saunailtaa. Puhetta on kyllä ollut, että jos on joskus lapsia niin kumpikin pääsee tullettumaan välillä.
Meidän kaverit joilla on lapsia tekee niin, että joskus toinen on lapsen vahtina ja toinen käy bilettämässä ja toisin päin. Aika monet heistä kyllä käyvät aika harvoin baarissa. Ei taida olla kuin yksi pariskunta jossa nainen pääsee todella harvoin mihkään ja mies käy suht usein. Melkein kaikki meidän tutut joilla on lapsia käy yhdessä hyvin harvoin. Ja silloinkin yleensä kyse on jostain muusta juhlinnasta kuin ihan tavallisesta baarireissusta. Kun on aina se ongelma, että mistä saa lapsenvahdin...
Meillä on niin jotta muija käy yksin 6-8 kertaa vuodessa baarissa tai laivalla tai jossain ja minä hoidan lapsia, eikä sitä tarvi edes kysyä. Itse käyn 3-5 kertaa vuodessa yksin. Yhdessä ollaan käyty viimeksi yhdessä baarissa muistaakseni vuonna 99.
Ei kiinnosta käydä bilettää muijan kanssa, koska ei ole yhteisiä kavereita, eikä ole kivaa lähteä muijan kanssa mihinkään.
Ite voisi kyllä käydä useammin, mutta ei noilla reissuilla ole paljon mitään annettavaa mulle. Joskus jos olisi kunnon kavereita lähdössä samaan baariin niin voishan sitä lähteä, mutta toisaalta on s....tanan kiva herätä aamulla kun ei ole krapula!