Onni on ohittanut minut. En tule näköjään ikinä löytämään "sitä oikeaa" tai perustamaan perhettä. Tiettyyn pisteeseen asti jaksoin uskoa ja toivoa, mutta en enää. Surettaa ja masentaa... Minusta on tulossa kovalla vauhdilla kiukkuinen ja katkera vanhapiika.
Ei toivoa
ohion
11718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Elämä on lopussa ennen kuin alkoikaan.
hei meitä on monta=) emme hyväksy toisiamme mutta valitamme samaa, nyt kun järkiinnyimme ja luovuimme toivosta alkaa helpot päivät ei tarvitse satsata ulkonäköönsä.. voimme olla töykeitä koko ajan nauraa sydämmensä särkeneille. täyttyä omasta hyvästä..
ja kun seuraavan kerran tapaat jonku joka on selvästi sinusta kiinostunut voi nauraa avoimesti hänelle ja illalla kylpeä ylläisesti itse säälissäsi
Pahin pelkoni, että joku nainen kiinnostuu minusta oikeasti, on toteutunut. Se lähettelee tekstiviestejä ja soittelee, ja nyt pitäisi löytyä tapa, jolla voin kohteliaasti tehdä selväksi ettei kiinnosta, haluan elellä yksikseni. En haluaisi loukata häntä.
Mitä jos jättäisit sen kiukkuisen ja katkeran pois ?.
Ei kai se naisenkaan elämä voi noin yksioikoista olla että ohi on, jos ei sitä perhettä saanutkaan kasaan?
Kyllä sitä on muutakin elämää. Ainakin itselläni on. On työelämä, harrastukset, kaverit, suku yms.
Koettakaa nyt hyvät naiset arvostaa itseänne muutoinkin, kuin vain jonkun perheellisyyden perusteella.
ole koskaan kaivannut kavereita, vain elämänkumppania.
jospa hellittäisit välillä vähän sitä etsintää ja suuntaisit energiasi muualle, niin vois helpottaa.
Niin ja sen vielä halusin lisätä, että älä katkeroidu, siitä ei ole hyötyä kellekään, ainoastaan haittaa itsellesi. Katkeruus syö ihmisen sisältä käsin.
Itselläni on periaate päätös tehtynä, että katkeraa minusta ei saa, kävi elämässä miten kävi.
Äläs nyt hermostu, vaikka yksinolo ahdistaisikin. Kannattaisi yrittää hankkia lisää tekemistä, harrastuksia tai ihan mitä vain, jotta ei jäisi niin paljon aikaa surra ja masentua. Kaikilla asioilla on tapana olla hyvä ja huono puolensa. Mikset katsoisi sinkkuutta niiden hyvien puolien kannalta ja jättäisit ne ikävät asiat takavasemmalle.
Onhan se tietysti ikävää, kun mielen valtaa ajatus, että nyt ne haaveet eivät ehkä toteudukaan. Mutta pitäisi pystyä olemaan iloinen ja nauttimaan siitä mitä on saavuttanut tähän hetkeen mennessä, eikä nähdä pelkästään niitä vielä saavuttamattomia asioita. En toki tarkoita sitä etteikö pitäisi olla haaveita ja tavoitteita elämässä myös pidemmälle tulevaisuuteen. Tuo on toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta se tekee omasta elämästä paljon mukavampaa :).
Katkeruus ja viha on sellaisia asoita, jotka ruokkivat itse itseään, jos niiden antaa mellastaa vapaasti. Ne syövät lopulta ihmisen sisältä. Minä ainakin haluan elää elämäni niin, että olen onnellinen - olin sitten parisuhteessa tai sinkkuna lopun ikääni ja olen valmis katsomaan itseni perään sen verran, että niin myös käy.
Miksi sitten luet tätä palstaa?
No sinkkuna on mukava lueskella sinkkupalstaa. Lueskelen ja kirjoittelen myös tietyille harrastefoorumeille, jotka kiinnostavat. Samassa elämäntilanteessa olevien ajatukset ja kokemukset kiinnostavat. Kyllä mielestäni näitä palstoja voi lukea, vaikka olisi tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Toki hyvä parisuhde voittaa sinkkuuden, mutta en minä ainakaan halua tarkoituksella ajaa paskakuormaa omaan niskaani.
Olen siis sinkku, mutta tämän hetkiseen elämään tyytyväinen. Luen tätä palstaa ajankulukseni, niin kuin montaa muutakin palstaa, sekä keskustellakseni ihmisten kanssa, jotka elävät samanlaisessa elämäntilanteessa kuin minä. Heillä on todennäköisesti samanlaisia mietteitä kuin itselläni.
Surkeaa tätä palstaa olisi lukea, jos kaikki täällä olisivat epätoivoisia ja katkeroituneita valittajia.
Ja kyllä tätä palstaa voi mielestäni lukea, vaikkei juuri tällä hetkellä mitään ihmissuhdetta hakisikaan. Eihän tämä mikään treffifoorumi ole.