tapasimme suomi24 ja nyt se sitten on lopullisesti ohi. Olin vain mies joka olin hetken apuna hänen suruun.. jos olisin vain tienyt en olisi tähän lähtenyt. On niin sydän rikki nyt, aivan kauhea olo.
Toivottavasti muilla onnistuu.
Mukavaa iltaa kaikille, onnellisille ja onnettomille. Menen nyt itkemään (vaikka miehet eivät sitä teekkään), ja toivottavasti samalla nukahdan.
Toivottavasti muilla onnistuu.
Mukavaa iltaa kaikille, onnellisille ja onnettomille. Menen nyt itkemään (vaikka miehet eivät sitä teekkään), ja toivottavasti samalla nukahdan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Naura mieluuummin ja ole onnellinen siitä että pääsit hänestä eroon - ei kannata itkeä moisen perään, pää pystyyn.
Minua yllättää,että miehelläkin on tosiaankin tunteet.
Hienoa.
Itselle käynyt myös sama kohtalo muutaman kerran,
ja jäänyt tunne ettei miehet ole sitten mitään tunteneetkaan minua kohtaan.Kaikki oli vain näytelmää.Siksi en enää hae enkä etsi mitään.
Parempaa onnea muille.
onkin, kun on tunteet..ottaa päähän kun ajattelee ihmistä joka ei edes välitä minusta.
Mietin tuota lausettasi, "en enään hae enkä etsi mitään". Se olisi ihan ideaalinen tilanne mutta.. mitäs sitten jos ihminen tarvitsee hiukan hellyyttä joskus.. no joo, sellaista muuten lause on hyvä.
Otan osaa,,tuttu tunne ,kun tulee petetyksi..itke itkusi ,,se helpottaa,,minä surin sitä vuoden,nyt alkaa helpottamaan..
vuoden ajattelin joka ikinen päivä ..
mutta aika parantaa haavat,,,ja se mikä ei tapa ,,,se vahvistaa
tuttu tunne tuo.. mietinkin miten voi/pystyy unohtamaan. Toinen jatkaa elämää kuin ei mitään olisi tapahtunut.. omituista elämää.
Minäkin löysin täältä kumppanin yli vuodeksi,mutta minä rakastuin,hän ei,hän vain pelkäsi yksinäisyyttä. Nyt se loppui, voi v..tu,pitää vielä tämän ikäisenä ja yhden parinkymmenen vuoden liiton erosta selvinneenä selvitä tästäkin. Juupa,elämä on kivaa, onneksi löytyy silmiin silmätippoja ja pokka pitää, paitsi yksin ollessa. Uskaltaako sitä enää ikinä?
Voi jessus mitä ruikuttajia, kun ei kurkota liian korkealle ei satu niin kovaa kun tipahtaa, pitäkää järki mukana.
Antakaa toisen mennä jos on mennäkseen, ette voi ketään omistaa tai hallita. Kai ette ole tarpeeki hyviä heille jos jättävät, miks ihmeessä sellasten perään itkette joka ei teistä välitä ja kunnioita teitä, lapsellista touhua.
ettei tunteita voi järkeillä..kuten monessa asiassa,vierestä on helppo neuvoa ja kuitenkin tehdä samat"virheet"sitten itse..:->
miusta on hienoa et on tunteet,ilman niitä elämä olis aika turhauttavaa tarpomista..ja ainahan suhteista oppii jotain,ei kukaan kai hakkaa päätä seinään samasta syystä montaa kertaa..?
miten miusta tuntuu et se järki tulee vaan kokemuksen kautta,kaikille ajallaan...
tosiaan niin että elämä se opettaa, valitettavasti tai ainakin nyt se sille tuntuu. Näin "vanhana" 37 sitä on kaikkea jo kokenut, mutta kyllä tämä silti sattuu.
Onneksi sai nukuttua hyvin, nyt kohta lenkille ulos.
Moikka älä masennu .Voit taas tavata suomi24 jonkun toisen.On hyvä kun pystyit olla apuna hänen suruunsa.Anna itsellesi aikaa ,aika parantaa haavat usko pois.Kyllä miehetkin voi itkeä,kuka niin sanoo ettei miehet itke,olisi kyllä tunteeton mies.Pidä lippu korkealla,ja jatka eteenpäin eikö niin .
Vain luuserit itkevät.
Olen nainen ja minulla on yhä kipeänä muistona samanlainen kokemus, kuin sinulla. Olin vain väline, jolla mies sai pidettyä surunsa loitolla. Sitten kun suremisen aika tuli todellisena, minut sysättiin syrjään ja vielä monen kuukauden jälkeen olen tyhjän päällä. Mitään selitystä en ole saanut, yhteydenottoihini ei ole reagoitu. Minähän olen vain netissä tavattu nainen, anonyymi, vailla tunteita, jolle voi puhua ja luvata paljon.
Niin tuttua..:-(
voinut tuota ilmaista. AIVAN samanlainen olo minulla. Voihan .. kaunis ilma sentään.
Mietinkin mitä toiset ajattelee kun toisten sydämmiä särkee.. voi voi
Vasta kerran on minua mies satuttanut ja nyt jo tuntuu etten koskaan enää uskalla luottaa keneenkään. Miten ihmiset jaksaa vuodesta toiseen yrittää ja pettyä? Sattuu niin paljon... Rakastan niin paljon mutta hän ei rakasta minua.
puhut sinäkin, tuokin on mielessä käynyt.
ei oikein nyt löydy sanoja näin aamusta, hiljaseksi vain vetää.
Tsemppii sinulle myös
En vaan tosiaan ymmärrä miten ihmiset kestää tätä tunnetta. Pohja pois, ei tiedä miten jatkaa... Ja sitten jonain päivänä taas tämä sama juttu uudestaan? En halua tuota tunnetta enää koskaan! Oli niin ihana olla rakastettu ja huomioitu hetken aikaa, mutta nyt mietin oliko se tämän arvoista... Tuskinpa vaan. Ei hän tahalleen halunnut satuttaa, tiedän sen, mutta on vain niin vaikea ymmärtää. Miksi en kelpaa? Miten hän voi olla täydellinen minulle mutta minä en ole hänelle?
ei vain muuta voi sanoa.
Nyt tuo toinen elää tällä hetkellä .. kuin minua ei olisikaan, on ostanut asunnon ..yms.
Mutta sellaista se elämä on, vaikka näitäkin tilanteita on varmasti monenlaisia niin aina se varmasti tilanteesta huolimatta sattuu aivan samanlailla.. eli tuntuu tosi pahalle.
Joku kirjoitti täällä jossain että miksi te ihmiset välitätte muiden tunteista ja teoista? Sitä minäkin ihmettelin ennenkuin rakastuin ensimmäistä kertaa. Kun ensimmäisen kerran joku mies huomasi minut. Ennen olin niin kyyninen, sitten hetken aikaa optimistinen ja onnellinen, nyt taas kyyninen. Enkä koskaan ennen ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. Nyt kun tiedän mistä jään paitsi, olen todella yksinäinen ja onneton. Päivisin pidän itseni kiireisenä mutta kun illalla painan pääni tyynyyn muistan taas hänen sanansa... Ihan fyysisesti sattuu, kiemurtelen tuskissani ja itken. Voi kunpa olisin hänelle yhtä tärkeä kuin hän minulle...
iltaisin se olo onkin pahin, tuttua sekin.
Ei se ole helppoa unohtaa sitä johon on rakastunut, vaikka tilanteet olisivat mitkä vain, tai vaikka..mitä tapahtuisi. Vaikea selittää.
En tiedä minkäikäinen olet, mutta itse ainakin näin vanhempana..yli35:na niin nyt vasta tiedän mitä se rakkaus oikeasti on..tai tiesin.
kummastuttamaan kommenttisi :"osti asunnon". Miksei ihminen saa ostaa itselleen asuntoa? Miten se liittyy välinpitämättömyyteen? Jokainen haluaa turvata oman elämänsä. Ei kai se mikään julmuuden merkki ole, siis oman asunnon hankinta?
Jos hän jätti sinut sen vuoksi että olit närkästynyt hänen itsenäisistä hankinnoistaan ja ajatteli että haluaisit alistaa hänet itsestäsi riippuvaiseksi.
kestikin että joku sanoo jotain tuollaista sen perusteella mitä tuolla on kirjoittanut.
Mutta mietinpä, miksi sinä tätä viestiketjua yleensäkkään luet?
miettiä sen naisen motiiveja. Mikä oma arvelusi sitten on? Sekö että oli sosiopaatti,vai?
Miksen voisi lukea tätä viestiketjua, olenhan itsekin joutunut jätetyksi 20:n avioliittovuoden jälkeen. Se on sentään VÄHÄN pitempi aika kuin mitä sinä elit tuon naisesi kanssa!
Minä olen niin kovin nuori vasta ja nyt jo sattuu näin paljon. Mies on paljon vanhempi ja kokeneempi... Häneenkin on sattunut aikaisemmassa suhteessa, ehkä hän ei uskalla enää... Kuka tietää. Ehkä olen liian kokematon tai lapsellinen hänelle, vaikka hän muuta väittikin. En vain voi uskoa, että se ei olisi ollenkaan minusta kiinni, vain hänestä.. Pakkohan minussa on olla jotain vikaa...
tuosta iästä. Omasta elämästä on mennyt monta vuotta valheeseen, ja minä onneton olen luulut ja elännyt ihan muussa uskossa. Voihan..
Miten nuori oletkaan, se on kuitenkin voimasi. Itse 40 häämöttää, vaikkei ihan vielä mutta kuitenkin ja minusta tuhlasin (tavallaan) elämääni aivan .. en viitsi edes sanoa mihin.
Muuten, ei sinussa ole vikaa..aina vain näyttää sille kun toinen osapuoli ottaa ja katoaa, tai miten siinä sitten käykään.
mutta aika mielenkiintoinen tapa sinulla on miettiä motiiveja näiden keskustelujen pohjalta. No tietenkin minä MIEHENÄ olen alistaja yms, jo heti alkuun. En oikein ymmärrä miksi pitää hyökätä kimppuun.. mutta eikai minun tarvitsekkaan ymmärtää.
Aloin kirjoitella 19.5.06 naisen kanssa joka tuntui etsivän hellyyttä ja kaipasi rakkautta. Kirjoittelimme lähes joka päivä haaveillen yhteisestä elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä. Olin kuulemma hänen elämänsä mies jota on etsinyt koko elämänsä. Nainen (40v) Kirjoittelut menivät joka päivä vaan läheisimmiksi ja ajattelin vaan häntä joka päivä, toivoen tapaamista ja sen kautta vakavaa seurustelua.
Mutta koskaan hän ei sanonut omaa nimeään, ei soittanut, lähtenyt treffeille. Oli vaan anonyyminä minun kanssani treffipalstalla.
Noin reilu kuukusi sitten hän kertoo kuinka on tavannut miehen jonka kanssa tapailee, mutta ei tunne että hän on se oikea.
Sit kirjoittelut loppui.
Lopputulos että olin just tollanen lohduttaja, ihanien tunteiden herättäjä, johon oltiin muka rakastuttukin. Ne kaikki sanat vaan jäi taltioimatta, etten voi niitä valheita hänelle muistoksi lähettää.
Hän varasi minut henkisesti 4kk ajaksi kunnioittamatta yhtään minua. Sellasesta jää erittäin pitkäksi aikaa henkinen arpi, joka ei saata koskaan parantua. Tuntuu tosi ristiriitaiselta kun joku voi niin hyvin toista hyväkseen käyttää henkisesti. Ei sellasta toivo kellekään joka ajattelee tunteellisesti parisuhteesta.
Toivon että ihmiset ajattelisivat mitä tekevät täällä.
J..................
Niin, kyllä jotkut naisetkin osaavat nämä jutut. Olen pahoillani, että sinäkin tätä samaa jouduit kokemaan. Minulle pahinta on epätietoisuus, jollain lailla on elämä pysähdyksissä, kun en tiedä mitä on tapahtunut.
Minä en ole saanut mitään selitystä, enkä voi mihinkään ottaa yhteyttä, kun puhelinnumerotkaan eivät ole enää käytössä. En voi myöskään tietää, lukeeko hän viestejäni sähköpostista. Tämä epätietoisuus on pahinta mitä voi olla, mikä tahansa selitys kyllä kelpaisi minulle. Ehkä sitten elämä jatkuisi, ehkä saisin uusia ystäviäkin.
Olen ollut rakastunut 5 kertaa elämäsäni.
Olen taas.
5 kertaa olen ollut aivan rikki ja luullut,
etten enää koskaan rakastuisi. Olin väärässä.
Tsemppiä Mies !
so.. täytyy sanoa että aika sissi olet..
Tsemppiä sinne myös
Usko ,toivo ja ..
Olen kyllä kokenut monet tuskat,mutta
olen niistä selvennyt ajan kanssa ,
niin myös SINÄKIN :)
..ja rakkaus
sitä on olemassa,huomaat vielä,että
onnesi onkin tulevaisuudessa :)
Tuttua.
Ensin tulee pettymys,itku ja suru.
Sitten olet katkera ja vihainen.
Viha antaa kuitenkin voimaa ja purat
pahan olon esim.kunnon urheiluun,
riehumiseen salilla tms.
Sinun sisimmästä nousee entistä voimakkaampi
sinä.
Jos ns. häviää "ottelun" kannattaa kääntää
asia omaksi voitoksi. Ja niin tapahtuukin,
jos annat itsellesi mahdollisuuden.
Adrenaliini kannattaa hyödyntää.Hakeudu uusiin
haasteisiin ja vaikka toisaankin satsaamalla
itseesi !! Oikea asenne on se -että eteenpäin
ja vauhdilla. Tee kaikkea ,mikä sinusta tuntuu
mahtavalta ja saa aikaan hyvän fiiliksen.
Sinulla on onni vielä edessäsi ..
usko pois :)
t.Onnetar,joka on saanut siipeensä useamman kerran
Mikä adrenaliini? Mikä katkeruus, mikä viha? En vihaa häntä ja sisälläni oleva katkeruus vain lannistaa minut. Väsyttää koko ajan, voisin vain maata ja kiriskellä tuskissani. Ei ole voimaa uusiin haasteisiin. Hienoa jos joku reagoi noin jättämiseen mutta minä en ainakaan pysty. En ole noin positiivinen luonne...