vauva vierastaa??

meillä alkoi ensimmäinen vierastamiskausi just kolmen kuukauden iässä. Ja kyllä se tosiaan oli ihan oikeata vierastamista. Se meni n. kuukaudessa ohi ja nyt tuntuu toinen kausi alkavan (ikää 10½ kuukautta).

Itselleni tulee ainakin jonkinlainen pakko ottaa itkevä oma lapsi syliin, varsinkin kun lapsi koko ajan katsoo anovasti ja "pyytää äitiä ottamaan syliin". Joka kerta en ole mennyt väliin, mutta jos tyttöni huuto tai katse menee sydäntäsärkeväksi, silloin minun on pakko mennä edes lähemmäksi kun tuntuu niin inhottavalta.

Vierastamiskaudet ovat vain väliaikaisia, ne menee jossain vaiheessa ohi. Meilläkin mm. tytön pappa oli todella surkeana kun tyttö vierasti häntä tuolloin kolmen kuukauden ikäisenä. Vanhemmille se on mielestäni ihan hyvä merkki, lapsi on oppinut tuntemaan vanhempansa.

Ihan varsinainen vierastaminen alkaa myöhemmin, joskus puolen vuoden kieppeillä (hieman yksilöllisesti vaihdellen). Toki jo sitä ennen vauva saattaa "vierastaa" eli säikähtää erilaista käsittelyä jne. jos on tottunut melkeinpä vain äitinsä kanssa olemaan.
Vauvat kyllä itkevät ihan muutenkin, eli ei sylissäsi itkeminen välttämättä ollenkaan johdu sinusta. Mielestäni sinäkin voit ihan hyvin yrittää lohdutella vauvaa. Jos vaikuttaa siltä, että vauva ei tyynny, sitten äidilleen. Ja kun vauva sitten rauhoittuu äidin sylissä, voithan aina uudestaan ottaa hänet syliin. Vaikka äiti luonnollisesti onkin vielä pääasiallinen (ja ainoa?) hoitaja, varmaan vauvan olisi hyvä tottua muihinkin ihmisiin ympärillään :)

Mää jostakin luin, että ihan pieni ei erota omaa erillisyyttään vanhemmistaan esim. ja sen takia ei osaa myöskään varsinaisesti vierastaa ennen kuin tajuaa olevansa oma yksilönsä ja näin ollen tuo vierastaminenkin alkaisi vasta tuolla joskus 9-10 -kuisena.

Me asutaan uudella paikkakunnalla ja miehen veli on ainoa sukulainen, ei ole kauheesti tuttuja, olen aikalailla aina yksin pojan kanssa. Ei meillä kyllä ole vierastanut noin pienenä. 4-kuisen kanssa kävin kotipuolessa ja silloin ei pelännyt kyllä mummoaan, mutta itki kun entinen työkaveri löi päänsä liian lähelle vaunuihin (uskon, että tämä johtuu ainoastaan siitä, että työkaveri on tosi vaalea ja lapsi ei ole tottunut blondeihin, kun meillä kaikki on tosi tummia).

5-kuisen kans kävin täällä työpaikalla ja poika vähän aikaa katseli ihmeissään, mutta kiersi kyllä sylistä syliin eikä vierastanut ketään.

7-kuisen kans kun käytiin uudestaan mummolassa, niin niin kauan meni hyvin mummon kanssa, kun oltiin vieressä, mutta kun mummo vei pojan takapihalle ja jäätiin itse tyhjentämään autoa, lapsi alkoi huutaan. Muutenki pari viikkoa viihtyi mummun sylissä ihan hyvin, mutta koko ajan seurasi katseella, että äiti ja isä ei mene liian kauas.

Nyt 8-kuisena kyllä vierastaa ja esim. setäänsä ku näkee, huuto on heti valmis. En kyllä alkaisi huudattaan vauvaa, ettei saa pakokauhua vieraista ihmisistä. Meillä mies teki tyhmästi, että vei pojan vieraaseen paikkaan ja tuuppasi heti setänsä syliin ja niin kauan itkettivät, että poika oli aivan pakokauhun vallassa. Ei meinannut millään rauhottua, mun piti viedä se ulos ja kesti sielläkin ennen kuin hiljeni.

Jos lapsi todella vierastaa, niin lähesty varovasti: älä ota heti syliin, vaan jutustele aluksi kun lapsi on turvallisesti äidin sylissä ja sit jonkun ajan päästä kokeile ottaa. Lohduttaa toki voit, mutta jos menee hysteeriseksi, niin kannattaa antaa äidille.

Ton ikäisellä mä kyllä huomasin meillä, että lapsi saattoi yhtäkkiä alkaa itkemään esim. jos yhtä äkkiä alat puhumaan tai joku vahingossa sanoo tai nauraa kovemmalla äänellä. Lapsi säikähtää ja voi itkeä paljonki. Sitä pitäisin todennäköisempänä kuin varsinaista vierastamista, jos lapsi kuitenkin on jo ollut sylissäsi jonkin aikaa.

Meidän vauva alkoi vierastamaan myös siinä 3kk paikkeilla, ja kun neuvolassa siitä kerroin, niin sanoivat, että on ihan tavallista. Kaikki vauvat ei kylläkään vierasta noin pieninä vielä, mutta onhan vauvat yksilöitä kaikissa muissakin asioissa.

Meillä vauva vierasti ennemminkin ihmisten "ominaisuuksia", joita meillä vanhemmilla ei ollut...ei sinänsä tiettyjä ihmisiä tai kaikkia ihmisiä. Esimerkiksi silmälasit, lippalakki ja hiusten väri oli sellasia juttuja, jotka laukaisi vierastamisen. Ja tätä tapahtui myös jos minä laitoin lasit päähäni (käytän vain autoa ajaessani eli harvoin) tai jos isällä oli lippis päässä (töistä tullessa). Vierasti siis meitä vanhempiakin, jos näytettiin "omituisilta".

Siis eihän tuo varmaankaan ihan kirjaimellisesti sitä vierastamista ole, mistä puhutaan silloin kun lapsi alkaa ns. eriytyä vanhemmistaan omaksi yksilökseen (tästä maininta ketjussa). Mutta eräänlaista vierastamista kuitenkin...en tiedä onko sille omaa käsitettä olemassa.

Joten mieti mitä "kummallista" sinussa mahdollisesti on lapsen äitiin verrattuna, niin syy voi löytyä.

Niin, ja tosiaan meidänkin vauva viihtyi näiden "omituistenkin" sylissä selkä heihin päin eli ei siis nähnyt näitä vanhemmista poikkeavia piirteitä.

Ja meillä kyllä vauva oli ja on edelleen paljon muidenkin ihmisten kanssa tekemisissä kuin vain meidän vanhempien, ja silti samallai vierasti. Jos noin pieni vauva itkee/huutaa, niin eiköhän se tutun ja turvallisen äitin syli ole paras lohdutus. Voihan sitä kokeilla sitten taas uudemman kerran syliin ottamista kun vauva rauhallinen. Tai ensin tutustella äitin sylistä käsin, ja sitten vasta vieraan syliin.

Semmonenki vois olla hyvä juttu, että "varaat" itsellesi jonkun laulun tai lorun pätkän, josta vauva sinut tunnistaa. Sen voit vaikka puhelimessakin vauvalle höpöttää ja vauva muistaa tutun jutun :) Ei tarvi mikään pitkä olla.

Edellisissä vastauksissa on oleelliset asiat mainittu mutta haluan vain sanoa vauvan puolesta että oli tämä sitten jo vierastamista tai ei niin sinun on hyvä valmistautua siihen että jossain vaiheessa kummilapsesi varmasti vierastaa. Toivon ettet silloin itsekkäästi ajattele omaa haluasi ottaa hänet syliin vaan ihailet kauempaa. On kauheaa katsoa kun joskus näkee miten esim. sukulaisille lykätään syliin kauhusta huutava vauva ja naureskellaan että voi kun vierastaa. Minun mielestäni se on turha ikävä kokemus pienelle ihmisenalulle. Eikä siinä ole mitään kasvattavaa yms. Koska et voi tavata kummilastasi niin usein että olisit tuttu hänelle niin toivon että ottaisit saman linjan kuin meidän tytön kummi eli olisit ylpeä siitä että kummilapsesi on kehittynyt niinkuin pitää ja vierastaa(siitä voi iloita niinkuin ensi sanasta tai ensi askelista) ja kunnioittaisit tätä tärkeää kehityksen virstanpylvästä pitämällä sen pienen välimatkan jota vauva tarvitsee. Ne kasvatuksen kivikauden ajatukset että vauva karaistuu itkettämällä ovat takanapäin. Sinulla on mahdollisuus luoda hieno suhde kummilapseesi mutta älä laita omia odotuksia liian korkealle heti alussa sillä suhde rakentuu pikkuhiljaa vierailujesi ja lapsen iän ehdoilla. Älä vaadi lapselta liikaa heti. Edessä on varmasti ajat jolloin lapsesta on mahtavaa kun kummitäti tulee kylään ja kummin syli voi olla silloin kovemmassa käytössä kuin äidin. Pakko vielä mainita että ei koskaan pitäisi tuomita äitiä joka ottaa itkevän vauvan syliinsä; sillä turvallisuudentunteen luomisella kasvatetaan hyviä ihmisiä tähän maailmaan. :-)

Hei.

Minulla on kohta 3,5 kk ikäinen tyttövauva, joka on alkanut vierastamaan. Viime viikonloppuna meillä oli paljon vieraita ja aluksi unien jälkeen tyttö oli rauhassa mummin sylissä. Sen jälkeen meni kummitädin syliin ja kun 7 vuotias kummityttöni alkoi juttelemaan vauvalle, alkoi hän itkemään. Sen jälkeen kaikki vieraat kasvot itkettivät ja vain äidin syli kelpasi.
Sama juttu toistui eilen. Kaverini otti vauvan syliin ja huuto alkoi. Ja taas äidin syliin.

Neuvolassa sanottiin, että kyllä tässä iässä voi jo ensimmäinen vierastuskausi tulla. Sille ei mahda mitään ja paras paikka on äidin syli. Eli ei kannata turhaan huudattaa vauvaa. "Siedätyshoitoa" voi kokeilla äidin sylistä mutta jos ei onnistu niin ei. Täytyy vain ajatella, että kyllä se ohi menee, se on vain yklsi kausi ja henkilökohtaisesti ei sitä tietenkään pidä itseensä ottaa.

Me vauvan kanssa ollaan kyllä kyläilty ja meillä käy vieraita, joten vierastaminen ei ole ollenkaan siitä kiinni, etteikö vauva näkisi muitakin ihmisiä. Kuten sanottu, se on vain yksi kausi. Toinen vierastuskausi tulee yleensä reilun puolen vuoden iässä kun vauva alkaa hahmottamaan, että hän ja äiti ovat erillisiä.

Toivottavasti tästä oli apua. Hyvää syksyä.

Meillä tyttö alkoi vierastaa kun oli 2,5kk ja vierasti puolen vuoden ikään asti ERITTÄIN VOIMAKKAASTI!! Nyt tyttö on vähän yli puoli vuotta, eikä vierastamisesta tietoakaan! Meillä lapsi on myös vain minun kanssani päivät, mutta tuskin vierastaminen siitäkään johtuu, koska miksi se yhtäkkiä olisi sen lakannut vaikka ei vieraita sen enempää käynyt tai me missään tms.. Mutta mistä sitäkään tietää.. :)