ei tehdä lapsia enää tähän kurjaan sivistymättömään maailmaan. Eihän ne mitään kivoja edes ole, riiviöitä suurin osa. Haluavat sitä ja tätä ja jos eivät saa niin siitä vasta meteli nousee. Eivät usko mitään mitä sanot, haistattelevat vaikka mitä, huutavat ja kiroilevat. Kännykkää lapsena kinuavat että saavat saattaa sinut perikatoon soittaessaan kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin paikkoihin, yleensä maksullisiin vaikka on estot puhelimessa. Keinot ne keksii nolata sinut joka käänteessä, haukkuvat vaatetustasi, kaikkea mitä sanot, teet, tai jätät tekemättä.Hyvässä lykyssä varastavat ja valehtelevat kaikenlaista ja jos niitä yrittää ojentaa tekemisistään, muuta et saa kuulla kuinka kamala olet aina ollut ja tulet aina olemaan. Vanhana kirjoittelevat lehtiin yleisönosastoille ja nettiin Suomi24-sivuille kuinka kamala olet ollut kun olet aina vahtinut ja kytännyt heitä. Kurittanutkin olet kenties, sitä niin "kilttiä" ja ujoa lasta joka nyt sattui jotain "pientä" tekemään silloin tällöin. Vihaavat sinua ja ovat katkeria sinulle hamaan hautaan saakka ja kaikki vaan siitä hyvästä että satuit heidät lapsiksi saamaan ja heitä kovasti yritit kasvattaa keinoilla joita et hallinnut mutta koitit kovasti kuitenkin kaikesta huolimatta. Vihaavat sinua vaikka koitit heitä rakastaa kaikista heidän puutteistaan ja vioistaan huolimatta. Jumala heidät sinulle kiusaksi antoi ja koko elämäsi ajan he sinun kiusanasi ilmeisesti ovatkin, sillä hehän eivät osaa kunnioittaa vanhempiaan vaikka Raamatussakin niin kehoitetaan tekemään. Ai niin, mutta hehän eivät usko Jumalaan vaikka sitäkin heille koetit opettaa ja itse uskot. Maailma vaan antaa lapsillesi erilaiset arvot joita itse yritit antaa. Nämä nykyjan lapset ovat kuin tuulenviirejä, mieli muuttuu kun tuuli kääntyy ja sen mukaan eletään josta paras hyöty saadaan. Äiti ei ole mitään elämässä, sehän vain synnytti. Se onkin sopiva vaikkapa kaatopaikkana näille, uskottomille, kiittämättömille, rahaa palvoville lapsille. Joilla ei ole isänmaata eikä kotia missään ja ovat tyytymättömiä aivan kaikkeen. Ja etsivät syypäätä oman elämänsä hukkaamiseen. Ja kukahan se sopiikaan kaikkein parhaiten syylliseksi? No se oma äiti tietenkin, sehän se on kaiken pahan alku ja juuri. Sehän se synnytti ja kapaloi ja hoiti yökaudet, mutta kuka sitä muistaa? Kuka niitä silityksiä ja halauksiakaan muistaa, kun elämässä on paha olla? Viina vie ja viina tuo, mutta sekin on sen äidin syy, kenenkäs muun. Itsestään kun sitä syytä ei haeta vaan aina jostain toisesta ja totta kai se ainakin äidin syy on kun muuta ei keksitä.
Joten te jotka haaveilette lapsista, älkää niitä tehkö. Niistä ei ole kuin elinikäinen haitta ja harmi. Lasten tekemisen jälkeen sinulle ei ole koskaan enää rauhaa ja olet sen jälkeen syyllinen aivan kaikkeen pahaan mitä sen lapsen elämässä sattuu. Sillä koskaan et ole tehnyt tämän mielestä mitään oikein. Et koskaan!
Joten te jotka haaveilette lapsista, älkää niitä tehkö. Niistä ei ole kuin elinikäinen haitta ja harmi. Lasten tekemisen jälkeen sinulle ei ole koskaan enää rauhaa ja olet sen jälkeen syyllinen aivan kaikkeen pahaan mitä sen lapsen elämässä sattuu. Sillä koskaan et ole tehnyt tämän mielestä mitään oikein. Et koskaan!
Vastaukset 17
Vanhimmat
ongelmalapsia, vaan ongelmavanhemmat! Valitettavasti se vain menee niin, ellet opeta lapsille käytöstapoja, et voi niitä odottaa heiltä myöhemminkään. Ellet opeta lapsille nöyryyttä ja kiitollisuutta, et saa sitä myöhemminkään. Ellet opeta lapsille jo pienestä rahan arvoa, eivät he ymmärrä sitä vanhempanakaan ... etc.
Lapsuuden aikana ihminen saa pohjan omalle ajatus-, ja arvomaailmalleen, toki se muokkautuu eletyssä elämässä. Arvot lähtevät kuitenkin kotoa.
on? Montako olet kasvattanut ihan itse, pienestä saakka???
...
Omassa perheessäni opetettiin meidät lapset kuuliaisiksi. Osasimme pyytää kauniisti ja anteeksi aina tilanteen vaatimalla tavalla. Suhteet vanhempiini oli todella hyvät. Siskoni jatkoikin tätä hyvää käytöstään, minä en, huolimatta hyvän perheen läsnäolosta.
Tulin murrosikään, oli hiljainen koulussa ja kärsin. Muutuin avoimesta tytöstä sulkeutuneeksi. Ryhdyin rällästämään ja otin jatkuvasti yhteen vanhempieni kanssa. Siis, minä, hyvän perheen kasvatti, äitin ja isin kullannuppu.
Mitenhän tämän selität?
Itse olen täysin samoissa aatoksissa aloittajan kanssa, vaikka tiedän hänen argumentoineen vihastuksissaan, tuskin ihan kaikkea tarkoittaakseen.
Ihmislapsia ei kannata tähän maailmaan tehdä. Ihan sama miten hellästi ja ohjaavasti heidät kasvatat, paha ihmisessä kaivautuu kyllä esiin. Itse en todellakaan häpäise muita ihmisiä ja maailman luonnonvaroja ssaattamalla yhtään syöpäläistä tähän maailmaan.
Tosin vaikka kuinka omaa uskoani ärjyn, ymmärrän kuitenkin niitä, joille lastenteko antaa myös jonkinlaisen henkilökohtaisen täyttymyksen. Itselleni tämä ei riitä, vaan katson myös verhon taakse, vaikkkei saisikaan.
vähän helpommalla, toisille se saattaa olla rajuakin irtaantumista kodista, vanhemmista jne. Se on oman identiteetin etsimistä ennenkaikkea ... haetaan itselle/omalle keholle myös omaehtoista hyväksyntää ... kritisoidaan (mikä äärettömän hyvä asia), kyseenalaistetaan, haetaan uusia vaihtoehtoja jne.
Ongelmalapset tulevat yleisimmin perheistä, joilla vanhemmilla on omia, käsittelemättömiä ongelmia, joiden kierrettä he eivät ole pystyneet katkaisemaan, eikä heille riitä omat resurssit siihen. Mutta se ei tietenkään ole koko totuus. Sanoit, että perheessänne opetettiin teidät kuuliaisiksi (uskonnollinen koti?). Onko se sinusta ns. hyvän perheen tunnusmerkki? Sen sisään voi kätkeytyä vaikka mitä, mikä peittyy kulissien alle. Jotain pitää olla, koska ravistauduit irti noinkin rajusti, vai kiusattiinko sinua koulussa?
Tuosta sain silti kuvan, että ELÄT, todella elät tai olet ainakin elänyt paljon intensiivisemmin, täydemmin, enemmän kiinni totuuden etsimisessä, syvemmässä elämässä, kuin siskosi konsanaan. Se irtautuminen tuolla tavoin oli sinulle vain hyväksi. Et ole kuitenkaan vieläkään päässyt etsinnässäsi niin pitkälle, että olisit saanut sielullesi rauhan, harmonian ... olisit täysin sinut itsesi, ympäristösi yms. kanssa. Sinusta huokuu edelleen paljon vihaa.
Hyvää päivänjatkoa sinulle :)!
kyllä sinulla on ongelmia ollut perheesi kanssa lapsuudessa, mutta mitä?
Ei se ole vihaa, vaan epäuskoa ihmisen maailmaan jättämiä hyviä jälkiä kohtaan. Ei se, että pitää koko ihmiskuntaa pahimpana syntyneenä vitsauksena, ole vihaa vaan täysin reaktio ihmisen jättämää jälkeä kohtaan. Jokainen näkee asian kun viitsii katsoa. Oma asenteeni ja vakaumukseni lähtee siltä pohjalta. Mutta kuten jo sanoin, ymmärrän jos kaikki eivät ajattele samoin tavoin.
Miksihän ihmiset aina tulkitsee ajattelevaa, tuntevaa ihmistä, joka haluaa puolustaa aatteitaan vihaisena. Vihainen on hetkittäinen tunnetila, eikä sen toteentuminen vaadi suurempia tunneskaaloja taakseen.
Omaan edelleen nyt vanhempana todella hyvät välit omaan perheeni. Koen saavani ja antavani paljon rakkautta. Kukkaan lähipiiristänikään ei ole minua nähnyt koskaan vihaisena vaan omien sanojensa mukaan aatteelleen uskollisena, mitä koen myös olevani.
Silti aloitukselle uskollisena, en voi käsittää miten joku lyhytotsaisena väittää kasvatuksen määräävän sen minkälaiseksi lapset varttuvat!
Provosoin ihan tarkoituksella sinua ... pyydän sitä kuitenkin anteeksi, jos pahoitin mielesi. Näin vain sinussa niin paljon samaa kuin itsessäni nuorempana. Nyt olen jo varhaisessa keski-iässä oleva ihminen. Itse olen lapseton, vaikkakaan en omasta tahdostani (en voi saada omaa biologista lasta), kuitenkaan se ei ole ollut minulle mikään maailmanloppu. Elämä on tuonut kohdalleni paljon muuta hyvää ja olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni näinkin. Ei vanhemmuus ole mikään itseisarvo, joka kohottaisi ketään sen korkeämmalle ja vasta silloin olisi parempi ihminen ... niin se ei mene. Kaikilla ei tarvitse olla lapsia. Itse en halunnut adoptiotakaan, vaikka se olisi ollut mahdollista.
Vieläkin tunnustaudun idealistiksi ja olen myös huolissani monesta asiasta, kuten esimerkiksi kestävästä kehityksestä, luonnon tilasta - joka meille elinehto! Kierrätän, lajittelen jätteet, käytän ekologisia hygienia-, ja pesuaineita, ostan luomuruokaa jne. Olen myös kasvissyöjä (no, en aina ihan täydellinen ... kalaa syön välillä, ja joskus kanaa jotta veriarvoni saan pysymään kohdallaan). Pienistä puroista lähtee virtaamaan suuri joki, kuitenkin pitää muistaa, että yksittäistä ihmistä pahimpia saastuttajia ovat suuret yhtiöt jne. Esimerkiksi USA ei ole vieläkään allekirjoittanut Kioton-sopimusta jne. Minullekaan ei riitä se ns. virallinen totuus asioista, haluan aina tutkia asioita tarkemmin sieltä verhon takaa, oli kyse sitten politiikasta, taloudesta etc. Ja sieltä on paljastunut ja paljastuu koko ajan asioita, jotka ovat tietyssä mielessä myös järkyttäneet omaa maailmankuvaani ... olen joutunut rakentamaan sitä uudelleen pienistä palasista. Päätelmäni on jo nyt, että valtapolitiikka ja eliitti sen takana ovat läpimätää porukkaa, maailma mitä se on nyt on täysin heidän tekosiaan. Radikaaleja muutoksia tarvittaisiin esim. talouspolitiikassa varsin nopeasti.
Ja vielä lopuksi. Kasvatus ei aina määrää, millaiseksi lapset varttuvat, kuitenkin se antaa vankan/horjuvan pohjan sille, minkä varaan aikuisempana tukeutua/kaatua ... jotkut elävät sen opitun maailmankuvansa varassa loppuun saakka, osa (liian pieni osa), kuten esim. sinä ja minä, haemme sitä totuutta esiin kyseenalaistamalla, kritisoimalla mm. ja luomme itse oman polkumme elää tätä elämää!
Silti kaikesta huolimatta minussa elää toivonkipinä, että jonain päivänä maailma olisi kaikkien kannalta hyvä elää. Se vaatii paljon työtä, yhteen hiileen puhaltamista yhteisen hyvän vuoksi ja me-hengeä, mutta ehkä se ei ole täysin mahdoton ajatus.
Suosittelen sinulle tutustumista esimerkiksi Noam Chomskyn ja David C. Kortenin kirjallisuuteen ... ovat amerikkalaisia toisinajattelijoita! Aika rankkaa luettavaa myös paikka paikoin.
On varsin epähienoa ylittää raja yleisen ja henk.kohtaisen tiedon välillä.
ulkoistetaan äidit jos ne rupeaa lakkoilemaan ja uhkailemaan, olkoot lakossa, löytyy ulkomailta hyviä äitejä.
Oletko hiukan sairas?Taisi sun jumalas laittaa pääsi sekasin!LESO
suu kiinni helvetin jehova!
Täyspaskoja paljon.
Vanhemmilta kun nimet saatu lainoihin niin tavat on kuin mettäläisillä.
Onneksi ei tartte katella edes omia kakaroita.
Kasvatuksen syyksi tuossa joku laittoi. Kasvatettu on sitte jA VITUIKS mäni.
Kaatopaikkana ja sylkykuppina tuli oltua muutama vuosi ja sitten viileet välit kaikkiin kusipäihin.
En ole hölmömpää sukupolvea nähnyt kun nämä.
äitejä on moneen lähtöön, oma äitini oli omistava luonteeltaan, hän ei antanut vanhoja tavaroitaankaan kenellekkään vaan sanoi heittävänsä ne ennen roskiin,kykenenmättä kuitenkaan tekemään sitä ja näin kaikki vanhat ja tarpeettomat tavarat varastoituivat. Uskon saman asian olevan myös äiti ja poika suhteessa monessa paikassa. Äiti takertuu lapseen ja omistaa hänet ja pilaisi ennenkuin antaisi kenellekkään. Miksi se on niin vaikeasti ymmärrettävä asia luopua lapsestaan ja ajatella ettei omista ketään, omistavuudella ihmissuhteissa tapetaan toisesta jotain ja alistetaan. Onkohan muut huomanneet tälläistä?
Kyllä jotkut äidit osaavat irroittaua lapsestaan oikein ja ajoissa, se ei ole oiekin mukavaa kun äiti roikkuu aikuisessa lapsessa pyrkien elämään kuin olisi poikansa kanssa naimisissa.
äiti/poika suhdetta. Aivan samaa ilmenee äiti/tytär suhteissa, räikeämminkin.
Läheisriippuvainen äiti roikkuu tyttäressään eikä suostu päästämään irti. Jos tekee pienenkin irtioton, heti iskee sairaus jne. että saa vedettyä tyttären takaisin.
Näitä äiti/tytärsuhteita vain kritisoidaan liian harvoin.
Ei lapsesta voi luopua, kun ei ole häntä ikinä omistanutkaan, lainassa he vain ovat.
H A K E U D U H O I T O O N S E L L A I S T A P A S K A A K I R J O I T A T..
tämä kirjoitus, vai minkä sätkyn sait?
Tällasta tämä elämä vaan on, kuka tykkää mistäkin. Kaikki jostain, tai ei mistään.
Lapset, jos tietäisitte minkä minä tiedän...onneksenne ette tiedä. Olkaa onnellisia te kuolleet, te jotka syntiä teitte. Olkaa onnellisia siitä ettei teidän tarvitse tietää....vielä.
nilkkupilkkusilkku kirjoittaa että PASKAA KIRJOITETAAN. Tämä elämä täällä vasta paskaa on, ei kirjoitukset vastaa sitä totuutta lähellekään.