Arvoiset naiset!
Naisystäväni loukkasi minua ja menin suutuspäissään sanomaan asioita jotka verisesti loukkasivat tätä naista. Olen pyytänyt anteeksi, mutta hän sanoi ettei voi tätä unohtaa, eikä esim. moikkaa, ohi vastaan tullessaan.
Hän on erittäin tärkeä ystävä minulle, joten en halua sählätä enempää. Miten mun pitäisi nyt toimia. Annanko vain ajan kulua ja kenties toivoa että joidenkin kuukausien tai vuoden kuluttua hän ottaa yhteyttä? Tai ottaa ite yhteyttä esim. viikon tai parin päästä? Tai pitäskö osoittaa todella katuvansa, esim. leipomalla jotain ja viemällä se vaikkapa muutman päivän päästä hänelle, kun pahimmat pilvet ovat ohi? Kuinka pitkällä ylipäänsä saisin mennä, koska yhtälailla hänkin loukkasi minua ja on vain ohimennen tyyliin sanonut olevansa pahoillan?
Jos te olisitte tämä nainen, mikä olisi paras tapa lepyttää teitä?
Kiitos kaikista ehdotuksista!
Naisystäväni loukkasi minua ja menin suutuspäissään sanomaan asioita jotka verisesti loukkasivat tätä naista. Olen pyytänyt anteeksi, mutta hän sanoi ettei voi tätä unohtaa, eikä esim. moikkaa, ohi vastaan tullessaan.
Hän on erittäin tärkeä ystävä minulle, joten en halua sählätä enempää. Miten mun pitäisi nyt toimia. Annanko vain ajan kulua ja kenties toivoa että joidenkin kuukausien tai vuoden kuluttua hän ottaa yhteyttä? Tai ottaa ite yhteyttä esim. viikon tai parin päästä? Tai pitäskö osoittaa todella katuvansa, esim. leipomalla jotain ja viemällä se vaikkapa muutman päivän päästä hänelle, kun pahimmat pilvet ovat ohi? Kuinka pitkällä ylipäänsä saisin mennä, koska yhtälailla hänkin loukkasi minua ja on vain ohimennen tyyliin sanonut olevansa pahoillan?
Jos te olisitte tämä nainen, mikä olisi paras tapa lepyttää teitä?
Kiitos kaikista ehdotuksista!
Vastaukset 12
Vanhimmat
siitä mitä sanoit? Eli jos haluat neuvoja, niin kerro eka mitä sanoit.
Enimmäkseen vain kovalla kielellä ihmettelin kuinka hän pystyi pellehtimään erään miehen kanssa. Sitten vihjasin että hän on pidempään harrastanut jotain tän kanssa, jopa silloin kun minä tän naisen kanssa seurustelin. Suutuksissa ylireagoin tilanteessa, vaikka toki hänkin olisi pitänyt olla hienovaraisempi ja hänen olisi pitänyt tajuta että se ei ollut oikein ja se satutti minua valtavasti.
on tunteita vielä jäljellä, on kaksi vaihtoehtoa:
1) teet naiselle selväksi, että tunnet yhä, ja kysyt mitä voidaan tehdä
2) jos mitään ei voida tehdä, tai jos et halua toteuttaa kohtaa 1., niin lopetat kaveruutenne. Ette te ole mitään normaaleja ystäviä. Tilanne ei ole hyvä kummallekaan osapuolelle.
No ei tuo nyt minusta kovin pahalta kuullosta. Jos väitteilläsi ei ole perää, en ymmärrä miksi hän sinulle noin verisesti suuttu1. Itse kun en tuollaisesta piittaisi pätkääkään ja laittaisin koko jutun mustasukkaisuuteesi piikkiin.
Onko teillä useinkin riidelty hänen existä? Oletko useastikin ylireagoinut?
Joo, itekkin mietin hieman samaa, eli ite en olisi niin kamalasti tuosta suuttunut, sen takia en osannut epäillä että hänkään. En tietenkään tieten tahtoen halua loukata häntä.
Mies ei ollut hänen ex, vaan joku muu, mutta eräästä syystä johtuen olisi ollut fiksua pidättäytyä silloin kun satuin olemaan paikalla.
Olen vain kerran aiemmin ylireagoinut kahden vuoden sisällä.
Olen kyllä hänestä päässyt yli, joten uskon että sen puolen ystävyys onnistuu, mutta tietyt tilanteet pitää välttää, jossa mustasukkaisuuteni saattaisi nousta pintaan. Eli en lähtisi hänen kanssa esimerkiksi yökerhoon.
Voiko nainen suuttua siitä vaikkei olis yhtään perää, koska hän pitää kamalana sitä että vihjauksessa epäilin hänen uskollisuutta seurusteluaikoina? Kyseessä on aika herkkä ja ujo tyttö.
Siis tuosta ylireagoinnista. JOs olet jo kaksi kertaa yhdessä olonne aikana ylireagoinut, voi olettaa, että se on käyttäytymistyylisis aina hankalissa tilanteissa. Minä naisena en niinkään löukkaantuisi sanojesi sisällöstä vaan tyylistä miten ne sanot eli ilmeisesti tarkoituksesi oli sanoa jotakin todella ilkeää ja siis loukata toista. Kun olette suhteessanne vasta noinkin alussa voisi olettaa, että nainen haluaa viheltää pelin poikki ja etsiä toisenlaista seuraa.
Mutta mietin edelleen hänen motiivejaan suuttua. Ei minusta edelleenkään kaksi ns. mustasukkaisuuskohtausta parin vuoden sisällä mitenkään paha ole. Ethän kuitenkaan käyttänyt fyysistä väkivaltaa? Kuinka kauan tuo "kohtauksesi" kesti? Syyttelitkö useita päiviä vai kerran yhtenä päivänä?
Tässä on mahdoton ottaa vahvaa kantaa asiaan, kun ei ole ollut kärpäsenä katossa...
En tietenkään edes koskenut, enkä huutanut. Kerroin että hän loukkasi ja sit laitoin vain jälkikäteen pari tekstiviestiä, joissa olin enemmän suuttunut ja kerroin miten hän loukkasi ja samalla kysyin onko hän kenties suhteemme aikana myöskin tehnyt tällaista. Ei siis mitään sen enempää.
Munkaan mielestä jos kaksi kertaa olen pahemmin suuttunut kahden vuoden sisällä, niin ei ole paha juttu.
Tässä on kieltämättä eräs jännä piirre, jonka en ymmärrä. Hän ei halua kertoa omaa näkemystä asiaan. Eli siitä miksi teki niin kuin teki ja miksi hän on niin suutuksissa. Haluaisin tietää, jotta tulevaisuudessa osaan ottaa hänet paremmin huomioon. Joskus suhteemme aikoina hän oli joistakin asioista oudon salaperäinen, mutta luotan silti häneen.
Mutta haluan silti kommentoida.
Miksiköhän minusta tuntuu, että tuo nainen vedättää sinua veliseni?
Jos hän ei halua kertoa omaa näkemystä asiaan, niin joko hän ei kerro sitä sen takia, että hän on kiinnostunut sinusta ja haluaa vain nähdä reaktiosi hänen käytökseensä, tai sitten hän ei kerro sen takia, että hän vain julmasti vedättää sinua.
Oli niin tai näin, niin aika erikoista käytöstä. Vaikuttaa suorastaan teinimeiningiltä :)
Mitäs vahdit sitä naista? Taivas! Minä ainakin suutun ja loukkaannun, jos levittelisit minusta jotain halpamaisia arveluitasi sen jälkeen, kun seurustelumme olis loppunut jo.
Miten tän naisen tekemiset ja olemiset mitenkään sinulle kuuluu? Et voi omistaa toista.
Olisko niin, että hän ei enää halunnut jatkaa suhdettanne vai sinäkö sen lopetit? Pikkasen on sinulla ainakin kesken käsittelemättä suhteen asiat vielä, kun reagoiminen on noin tulenarkaa.
Suosittelen, että koitat sitten vaan puhua ja pyydellä anteeksi. Tekstiviestit on siitä huonoja, ettei niihin toisen tartte mitään vastata, vaikka viesti meniskin perille. Toiset antaa anteeksi ja leppyy. Tilanne palautuu. Toiset ei osaa antaa anteeksi koskaan...eikä ne myöskään unohda. Tää on se raastavin vaihtoehto toisen kannalta, kun ei saa ratkaisua... varsinkin, jos toinen ei edes suostu puhumaan.
Sillä tavoin se sinua vedättää, mutta minusta tuntuu, että olet myös ihan oikeesti loukannut ja syvästi. Semmoinen tuntuu aluksi todella pahalta, mutta jonkin ajan kuluttua voi sinunkin olla helpompi lähestyä.
Kaikkein vihaisin minä olen ollyut juuri tuommoisten *epäilyjen* levittelijöille. Semmoinen on tässä lähellä yhdessä maalaiskylässä oikeen kansanhuvia erityisesti miehillä...keksitään kaikkee pahansuopaista paikkansapitämätöntä soopaa. Se ero niillä sinuun verrattuna on, ettei tunnu omaatuntoa paljon soimaavan.
koko ajan ...
Toisen loukkaaminen on aina huono juttu; moni ei hevillä unohda loukatuksi tuloa. Onko niin, että tämä on sinun tapasi yleensäkin suutuspäissäsi? Kannattaa todella miettiä, mitä suustaan päästää, laskea vaikka siihen kymmeneen.
Neuvoni sinulle on, että pyydä tältä naiselta kaunniisti anteeksi - ja osoita sen jälkeen teoin, että olet sanojesi takana. On erittäin tärkeää, että muistaa, mitä on luvannut. Se luo uskottavuutta ja antaa toivoa jatkosta.